Opettiko äitinne teille ruoanlaittoa?

Ei opettanut enkä olisi sitä halunnutkaan. Ei oikein kiinnostanut se pula-ajan ruokakulttuuri sillä lailla. Mautonta ruokaa ja ainoat "mausteet" on mustapippuri ja sipuli.

Kai sitä opettamiseksi voi sanoa, kun olen siellä keittiössä aina mukana ollut. Oli se sitten isä, äiti, mummo tai pappa. Tai naapuri. Mä olin hyvin pienestä kiinnostunut ruuanlaitosta yms. Pesinyt keittiössä, kun siellä tapahtuu.

Elintarvikealalla olen urani tehnyt.

Yksi kaveri on aivan loistava kotikokki. Hänellä on ihana keittiö ja siellä valmistuu kaikenlaista herkkua. Keittiöön ei ole päästänyt koskaan ketään lapsistaan jne. Se on hänen luomispaikkansa. Keittiössä purkautuu viikon stressi ja pääsee näyttämään osaamisensa, siihen ei muita jalkoihin tarvita pyörimään.

Hän pelkäsi tehneensä lapsilleen karhunpalveluksen, mutta niin vaan nekin jossain oppi keittiövelhoiksi. Yksi lapsista on valtakunnan kanavilla ruokaa laittamassa muille viikottain.

Omasta mielenkiinnostahan tuossa on kiinni, että haluaako osata ja minkä verran. Vaikka itse toisinaan syyllistynkin andymccoymaiseen ajatteluun, että kodissa jotain vikaa, jos ei perusjuttuja osaa kokata.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen normaalijärkinen ihminen ja minua ei tarvitse kädestäpitäen opettaa.

Osaan lukea ihan itse reseptistä, miten mikäkin kuuluu tehdä.

Ylimielisyytesi on varmaan kuitenkin kotoa opittua?

Opetti. Jo 6 vuotiaana otti minut keittiöön mukaan. Pyysi sekottamaan jauhelihaa pannulla yms. Olin aina utelias pienenä nii ite änkesin sinne keittiöön kaveriksi. Nykyään välillä kokataa yhessä joku ilta jotakn safkaa. Tykkään myös kutsua kavereita mun luo ja tehhää ruokaa. Mikää master chef en oo mutta perus kotiruuat onnistuu ja oon hyvä maustamaan.

N35

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä opettamiseksi voi sanoa, kun olen siellä keittiössä aina mukana ollut. Oli se sitten isä, äiti, mummo tai pappa. Tai naapuri. Mä olin hyvin pienestä kiinnostunut ruuanlaitosta yms. Pesinyt keittiössä, kun siellä tapahtuu.

Elintarvikealalla olen urani tehnyt.

Yksi kaveri on aivan loistava kotikokki. Hänellä on ihana keittiö ja siellä valmistuu kaikenlaista herkkua. Keittiöön ei ole päästänyt koskaan ketään lapsistaan jne. Se on hänen luomispaikkansa. Keittiössä purkautuu viikon stressi ja pääsee näyttämään osaamisensa, siihen ei muita jalkoihin tarvita pyörimään.

Hän pelkäsi tehneensä lapsilleen karhunpalveluksen, mutta niin vaan nekin jossain oppi keittiövelhoiksi. Yksi lapsista on valtakunnan kanavilla ruokaa laittamassa muille viikottain.

Omasta mielenkiinnostahan tuossa on kiinni, että haluaako osata ja minkä verran. Vaikka itse toisinaan syyllistynkin andymccoymaiseen ajatteluun, että kodissa jotain vikaa, jos ei perusjuttuja osaa kokata.

Luultavasti kaverin lapset kuitenkin oppivat arvostamaan maukasta ruokaa ja ovat siksi itsekin sitten opetelleet tekemään maistuvaa. Ja varmaan sellanen tekemisen kulttuuri periytyy helposti kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen normaalijärkinen ihminen ja minua ei tarvitse kädestäpitäen opettaa.

Osaan lukea ihan itse reseptistä, miten mikäkin kuuluu tehdä.

Sepä se, että kokkaamisessa tuntuu olevan vaikein asia reseptien tulkinta. Kysehän ei vaan ole lukemisesta kuulemma, vaan myös termien ymmärtämisestä.

Niin moni valittaa, että reseptit kirjoitetaan konkareille, eikä niinkään vasta-alkajille. esim. sana "hyppysellinen" on yksi vaikeimmista käsitteistä resepteistä, joita ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Ei varsinaisesti opettanut, vaikka meillä kotona päivittäin olikin äidin tekemä lämmin ruoka. Joskus hän saattoi pyytää apua ruuanlaitossa, mikä oli yleensä perunoiden kuorimista tms. Itse innostuin ruuanlaitosta yläasteikäisenä köksätuntien myötä ja sain kotona tehdä vapaasti kaiken maailman ruokakokeiluja, joista osa oli onnistuneita ja osa vähän vähemmän. Ruuanlaittoon kyllä kannustettiin kun innostus huomattiin :) 

Vierailija kirjoitti:

Ei opettanut mutta opin siivoamaan, viikkaamaan,  isä opetti miten pitää rahaa käsitellä ja ei saa laittaa nimiä papereihin. 

  toki tiskattiin, marjat poimittiin, kasvimaa oli, eläimiä oli, kaupassa käytiin kesäisin koska mentiin polkupyörällä, isälle tupakkaa (se oli sitä aikaa) ja kuoli keuhkoahtaumatautiin. 

Ei opettanut. Minua ei kiinnostanut, ja sanoin, että hankin sellaisen miehen, joka kokkaa minulle. Hyvän ruoanlaittajan löysinkin. Äitini osasi hyvin nalkuttaa, ja siinä neuvomisessakin oli sellainen neuvomisen paatos. En olisi osannut periaatteesta tehdä mitään oikein. Ehkä siksikään ei kiinnostanut.

Ei opetettu mitään kotitöitä.

52v.

Ei mutta aina tehtiin ruokaa ja leivottiin. Siinä oppi sivusta seuraamalla

Ei opettanut ruuanlaittoa. Kuuman hellan lähellä ei saanut olla, sen muistan. Ja oltiin vähän niinkuin tiellä.

Leipomiseen sai joskus osallistua, paitsi vanhemmat teki silti taikinan. Ja meillä siis myös isä leipoi äidin kanssa leipää.

Kotitaloustunnilla yläasteella oli hyvin vaikeaa, koska jouduin yhtäkkiä tekemään asioita jotka oli aikaisemmin olleet kiellettyjä tai muuten vain ihan vieraita.

Ei opettanut kumpikaan. "Opin" kotitaloustunnilla ja talouskoulussa - heittomerkeissä siksi, että ei se nyt kovin vaikeaa ole ohjetta noudattaa. En kyllä yhtään pidä ruoan laitosta, mielestäni se on äärimmäisen tylsää ja siten jopa piinallista, enkä kokkaa kuin äärimmäisen pakon edessä ja silloin mahdollisimman paljon kerrallaan ettei heti tarte alkaa uudestaan.

Ei. Eikä hän edes osanut laittaa ruokaa, mikä on hieman outoa, sillä hänen äitinsä oli erittäin hyvä suurperheen kokki.

Meillä isä oli erinomainen kokki. Ehkä siksi äitini ei edes aikuisena tarvinnut osata.

Ei suoranaisesti opetettu, mutta sivusta olen seurannut molempien vanhempieni ruoanlaittoa. Koulussa oli kotitaloutta. Siellä sitä opetettiin.

Onneksi minun kouluaikanani opetettiin myös lukemista. Reseptiä kun lukee, niin siinä aika tarkasti yleensä selitetään, mitä täytyy tehdä.

Ei, ei tosin isäkään. Olisin halunnut oppia, mutta nykyään olen peukalo keskellä kämmentä keittiössä. Meillä mies tekee ruoat pääsääntöisesti, mutta olen muutaman perusruoan opetellut tekemään, että voin ruokkia omia lapsia :)

N33

Ei onneksi. Äitini uskoo tänä päivänäkin että jos ruuassa on maku niin se lihottaa. Koulun kotitaloustunnit opetti laittamaan ruokaa ja mummini.

Välillä leivottiin yhdessä äidin kanssa ja joskus äiti otti mukaan ruuanlaittoon. Kyllä siinä jotain oppi, ainakin leipomisesta, vaikka ei hän varsinaisesti opettanut. Lukioaikaiselta poikaystävältä opin enemmän ruoanlaitosta ja etenkin maustamisesta. Äiti teki vähän mautonta ruokaa.

Juu, yritti kyllä mutta minulle ei mennyt opit perille. On joku aivolukko ruoanlaiton suhteen, ei vaan onnistu vaikka kuinka yritän. Lakkasin yrittämästä nelikymppisenä ja tyydyn helppoihin valmisruokiin.

Ei varsinaisesti opettanut, mutta yhdessä tekemällä opin. Sekä äidiltä että isältä. Isä ei kyllä leiponut, mutta teki kaikkea muuta. Tosin hänen ruokansa olivat yksinkertaisempia kuin äidin tekemät.