Kolme keskenmenoa - vielako yrittaa?
Hei,
Onko taalla ketaan, jolla olisi ollut useampia keskenmenoja perakanaa? Viimeisin keskenmenoni oli lokakuun alussa ja suru on edelleen puserossa, vaikka kuinka asiaa jarkeilisin.
Minulla on kolme lasta, mutta tata viimeista on vaannetty nyt kaksi vuotta. Kuulostaa kiittamattomalta, etten malta olla tyytyvainen kolmeen, mutta minulla on syyni...
29.11. on vastaanotto kaavinnan tehneen gynekologin kanssa, jonka kanssa varmaan kaivellaan syyta keskenmenoihin. Lasken jo paivia. En aio ryhtya IVF-puuhiin tahi muuhunkaan kovin radikaaliin toimenpiteisiin tullakseni raskaaksi (lahinna taloudellisista syista), mutta haluaisin vain ymmartaa, miksi raskaudet nyt menevat kesken alituiseen. Perhelaakari vaan katselee pilviin ja sanoo Ukko Ylakertalaisen tekevan temppujaan... Useless idiot.
Olisiko kellaan hyvia kommentteja?
Kommentit (28)
kallankukka1:
Mitä oireita ystävälläsi oli tässä piilevässä diabeteksessä? Oliko muita kuin keskenmenot?t-kallankukka
Ei ollut tietaakseni muuta oiretta, vaikkakin jalkeen pain spekuloitiin lihomista, ruokahalun kasvua ja tiheaa virtsaamistarvetta oireiksi. Virtsassa ei kuulemma ollut sokeria. Go figure. Niin, diabetes hoidettiin ja nyt toinen heista on onnellinen 2 x aiti :)
Seitsemän perättäistä km takana. Ensin lapset 96 ja 99 ja sen jälkeen kerta toisensa perään raskaudet menivät kesken. Kaksi kuolleen sikiön synnytystä, seitsemän kaavintaa... Kaikki mahdolliset tutkittiin, mm. hyytymistekijät ja kilpirauhaset. Mistään ei löydetty mitään vikaa. Huristin elämäni kamalimmassa vuoristoradassa. Näin jälkikäteen mietittynä en muista noilta vuosilta oikeastaan muuta kuin keskenmenot ja sen valtavan vauvankaipuun. Sisuunnuin kerta kerran jälkeen enkä voinut luovuttaa. Läpi harmaan kiven lopulta mentiin ja kuopus näki päivänvalon tammikuussa 2005. Selvisin voittajana tästä elämän ja kuoleman ruletista.
Vaikka vauvankaipuu vieläkin välillä nostaa päätään en enää uskalla lähteä yrittämään neljättä. En tiedä kestäisinkö nyt enää samanlaista epäonnen putkea eikähän ole sanottua tulisikokaan yhtä onnellista loppua tällä kertaa. Haluan lopettaa " huipulla" jos urheilija termejä tässä yhteydessä voi käyttää.
Nostan hattua sulle!
Ihan uskomaton " suoritus" , täytyy sanoa. Harva jaksaa noin paljon pettymyksiä ja silti nousta ylös.
Hienosti kirjoitit: " lopetan huipulle..."
vm69
Sain viime kuussa kolmannen keskenmenoni, väliä edellisiin keskenmenoihin oli kolme vuotta, elikkä takana on kolme raskautta ja kolme keskenmenoa :(
Lääkäri sanoi että puolenvuoden sisään tutkitaan miksi on niin vaikeaa saada pikkuista alkuun, ja mikäli tulen raskaaksi ja saan jälleen keskenmenon, tutkitaan syy.
Maanantaina olis menkkojen pitänyt alkaa, kaippa ne on sekasin hiukan keskenmenon takia..
Enköhän minä joku päivä oman pienokaisen saan syliini, ainakin toivon sitä.
Mulla on ollut kanssa juuri kaks keskenmenoa 9/06 ja 12/06. Kyllä se vaan on niin pirun rankkaa. Mulla on kaks poikaa ja niistä tietty nautin ja niiden takia on vaan jaksettava. Tällä hetkellä vaan kuitenkin tekis mieli maata ja potea surua. Ruoka ei todellakaan maistu kun yökköolo jatkuu ainakin vielä, vaikka vatsa tyhjeni.
Mies rakentaa meidän taloa ja on pois n. klo 7-22. Mä en oikein välillä tiedä miten jaksan ja pystyisin olee purkamatta pahaa oloani lapsiin. Mies ei kai täysin ymmärrä miltä tämä tuntuu, sanoo vaan että turha siitä on masentua yritetään myöhemmin uudestaan. En tiedä uskaltaako sitä yrittää ja jos tärppää niin pelko on pepussa koko ajan.
Onko kokemuksia siitä millanen tauko kannattais pitää useemman keskenmenon jälkeen, vai onko sillä mitään merkitystä? Lääkärit kun eivät tiedä sanoa oikein juuta eikä jaata.
Helpa
Sulle tulin vastaamaan, kun nyt samoja ajatuksia täällä. Juuri toinen km menossa ja ajatukset hyvin ristiriitaiset. Uskaltaako enää yrittää? Miksi meillä ei onnistu?
Lähipiiriin syntyy lapsia sormia napsauttamalla (ainakin tuntuu siltä). Jotenkin riittämätön tunne, kun ei itse suoriudu vastaavasta. Tiedän, että en ole yhtään sen vähempää nainen tai ihminen, mutta kummasti se vaan myös itsetuntoon vaikuttaa.
Yksi päivä juuri ajattelin, että aina sanotaan, että keskenmenot on niin yleisiä. Uskon myös siihen, mutta toisaalta sitä ajattelee, että jospa ne vaan kertyykin samoille ihmisille, jotka " rikastuttavat" tilastoja kerta toisensa jälkeen.
Joku kirjoittikin, että 1-2% naisista kärsii toistuvista (yli3) keskenmenoista. Kerrankin haluaisi olla vaan tavallinen pulliainen ja jättää erilaisuuden väliin:)
Aamun ajatuksia,
Jumppis km 10/05 ja km11/06
Riittämättömiä olisi mun lohdutuksen sanat...
Iso halaus sulle!!!
vm69
Tilanteesi kuulostaa tutulta. Minulla on nyt neljä lasta ja eilen testasin plussaa ja taas on pelko ja kauhu huipussaan. Kolmannen lapsen jälkeen 2002 minulla oli kaksi perättäistä keskenmenoa, toinen toukokuussa vkoilla 16+1 ja toinen elokuussa 12+6. Ekaan löytyi syy, toiseen ei. Molemmat olivat hyvin raskaita kokemuksia. Lapset etenkin nuorin, joka oli vajaan vuoden piti minut järjissäni. Näiden keskenmenojen jälkeen oman mielenterveyteni vuoksi pidimme taukoa yrittämisessä, sillä koin etten enää jaksa samaa uudelleen. Vauvanhalu kuitenkin vei lopulta voiton ja aloimme yrittää uudelleen ja lopulta saimmekin vauvan. Halusin jakaa tarinani sinun kanssasi, siksi että voisin ehkä antaa sinulle vähän toivoa, että kaikki voi vielä mennä hyvin keskenmenojen jälkeenkin. Noiden kokemusten vuoksi odottamisesta on kyllä kadonnut itseltäni kaikki ilo, tilalle on tullut huoli ja kuulostelen oloani koko ajan, että tuntuuko olo ' vääränlaiselta' . Mutta silti se on sen arvoista...
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Me pystymme ammentamaan voimaa lapsistamme, kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta ja en voi edes kuvitella miltä heistä tuntuu. Mutta se ei tarkoita todellakaan että meidän ' lapsellisten' ei saisi surra ja toivoa uutta raskautta. Minulle sanottiin aikoinaan, että onhan sinulla noita jo... se tuntui aika pahalta.