Kolme keskenmenoa - vielako yrittaa?

Kuulostipa kertomuksesi tutulta! Minulla on myös kolme lasta ja kolme keskenmenoa. Tosin minun keskenmenot eivät ole olleet peräkkäin vaan kaksi oli vuonna 2000 ja niiden jälkeen yksi onnistunut raskaus -02.

Keväällä -04 jätettiin ehkäisy pois ja " aktiivinen" yritys aloitettiin vasta tämän vuoden puolella. raskaaksi tulin elokuussa ja toissa päivänä np-ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno.



Tällä hetkellä ajatukset on vielä niin sekaisin että tulevaisuudesta en tiedä. Halu yrtittää vielä kerran on kova mutta vielä haavat on liian paljon auki ja liian syviä. Ehkä sitten muutaman viikon kuluttua on tilanne toinen.

Raskaudet tuntuvat meidän kohdalla olevan kuin venäläistä rulettia. Se että onnistuu tulemaan raskaaksi ei todellakaan tunnu riittävän...



En tiedä saatko tästä mitään sinua helpottavaa, mutta ainakaan et ole yksin kokemustesi kanssa! Kovasti toivon sinullekkin voimia vielä jaksaa yrittää, sillä onnistuessaan palkinto on kuitenkin vertaansa vailla!



-Rimpe-

3 peräkkäistä keskenmenoa ennen nyt 9-kuisen tyttäremme syntymään päätynyttä raskautta. Meillä ei ollut ennestään lapsia joten oli aika kamalaa pelätä jäävänsä lapsettomaksi. Nyt en halua vielä edes ajatella mahdollisen seuraavan lapsen yrittämistä, niin kipeitä nuo km:t olivat/ovat. Keskenmenojen mahdollisia syitä ei ehditty alkaa tutkia, kun tulin raskaaksi, mutta käytin " varmuudenvuoksi" Lugesteronia viikolle 10 ja Disperiiniä viikolle 36 asti. Sitä ei tietenkään tiedä oliko niistä oikeasti apua, mutta uskon niin. Jos ap:llä lapsia jo on, voisi kuvitella että raskauden onnistuminen lopulta on jopa todennäköistä?

vajaan kahden vuoden sisällä on minulla ollut kolme keskenmenoa, tässä viimeisessä raskaudessa kaikki näytti menevän hyvin, viikolla 8+4 kävin naistenklinikalla ultrassa ja pieni sydän sykki. Viikonlopun aikana alkoi sitten verinen vuoto josta jo tiesinkin miten asiat ovat, eilen kävin uudestaan naistenklinikalla, sikiö oli kuollu viikolla 8+6.



Huomenna on aika kätilöopistolle kaavintaan jos vuoto ei ylly ovin kovaksi ennen sitä, mieli on murtunut enkä tiedä kuinka tästä taas jaksan eteen päin.



Neljäs keskenmeno tuntuu jo vähän liialta.

Minulla ei ole " kuin" kaksi keskenmenoa. Ensimmäinen oli maaliskuussa tänä vuonna vkolla 20+5 ja nyt marraskuussa toinen. Sikiö oli lopettanut elämisen vkolla 7+5. Minusta jo nämä kaksikin on liikaa, ja teillä keskenmenoja on kolme, jopa neljäkin. Elämän epäreiluutta ei voi ymmärtää.



Minä haluaisin vielä vauvan, ihan kamalasti haluaisin, mutta en tiedä uskallanko enää yrittää. Lapsia meillä on kolme, mutta minulla kai onkin " krooninen" vauvakuume. Jotenkin tuntuu, että tavoittelee kuuta taivaalta...



Kaikkea hyvää teille!!

3 keskenmenoa takana ja en tiedä mikä pelottaa enemmän, se että tulen raskaaksi tai se että en tulisi enää raskaaksi.



Onneks on jo lapsi, niin tämä ei ole ihan niin lohdutonta kun mitä se voisi olla. Silti tuntuu niin epäreilulta kun toiset tulevat noin vaan raskaaksi ja saavat tietenkin terveet lapset, ja vaikka eivät haluaisikaan. Ja meille sitä ei suoda. Toisaalta, kuka on väittänyt että tämä elämä mitenkään reilua olisikaan.

Eli on meita ettei jopa liiaksi, jotka olemme kokeneet monta keskenmenoa. Ei ole elama helppoa, ei yksinkertaista eika etenkaan itsestaanselvyys. Toivon omalta osaltani, etta ehka tama mennyt kaavinta on auttanut rapsuttamaan entisetkin roskat kohdusta pois ja siten olisimme nollatilanteessa. Ekat kuukautiset kaavinnan jalkeen loppuivat juuri pari paivaa sitten ja nyt vain kiivaasti odottelen marraskuun loppua, jolloin tapaan tohtorisedan. Yritan olla odottamatta liikoja, mutta minkas teen luonnolleni...



Voimia kaikille ja jaksetaan paiva paivalta paremmin!



ps. Kukas se oli, kun oli jo nelja keskenmenoa plakkarissa? Oletko tarkistanut laakarisi kanssa, ettei kyseessa ole piileva diabetes? Se on ollut syyna kahdella ystavallani perattaisiin keskenmenoihin/lapsettomuuteen.

odottelen kättärin lääkärin soittoa siitä mitä tämän keskenmenon jälkeen tutkitaan, edellisen jälkeen tutkittiin molempien kromosomit, tässä raskaudessa minun hyytymistekijät ja kaikki on negatiivisia. Itse olen netistä hakenut tietoa näistä tutkimuksista, kaavinnassa ollessani sanoin että haluan kilpirauhaskokeisiin. Hyvä tietää tuo piilevä diabetes mahdollisuus.



Mitä oireita ystävälläsi oli tässä piilevässä diabeteksessä? Oliko muita kuin keskenmenot?



t-kallankukka

eli historia

km 2001

lapsi 2002

4km 2003

lapsi 2004

km 2005

lapsi 2006



yhteensä siis 9 raskautta, 6 keskenmenoa, 3 lasta.



eli tuossa välissä reilun vuoden aikana 4 keskenmenoa peräkkäin. tutkimukset käytiin läpi ja mitään ei löytynyt. ihan arvoitukseksi jäi miksi mulle noin moni on mennyt kesken.



voimia sinulle. pitäkää taukoa jos alkaa pää hajota. koin sen itse ainakin tarpeelliseksi.

Nyt kaksi kuukautta keskenmenon jalkeen kavimme tosiaan kaavinnan tehneen laakarin juttusilla ja han maarasi joukon testeja (helmikuulle...), mutta sanoi etta siita vaan yrittakaa uudelleen, jos kantti kestaa.



Olen edelleen tosi repivassa tilanteessa paitsi keskenmenojen niin myos muun elamantilanteen suhteen. Olen vauvahaluista eri mielta juupas-eipas itseni kanssa lahestulkoon paivittain kun taas mieheni on innoissaan yrittamassa uudelleen. Suru on vaistynyt, mutta pelko keskenmenosta on edelleen olemassa. Ironisesti lahipiirissamme on kolme perhetta, jotka odottavat nyt toukovauvaa, joka minunkin piti saada viime kerralla...



Paiva kerrallaan, ei tassa kait muu auta. Tsemia yrittajille!



-ChaCha-

Minulla on yksi lapsi ja nyt puolen vuoden sisään kaksi keskenmenoa. Joku sanoikin hyvin, että ei tiedä pelkääkö enemmän sitä, että tulee raskaaksi vai sitä, ettei tule enää raskaaksi. Samat tunteet on myös minulla. Kovasti haluaisin toisen lapsen, mutten uskalla edes ajatella uutta raskautta, joten homma on nyt meillä jäissä.



Tuntuu että kaikki ympärillä odottaa iloisesti ja juuri sen kuun vauvoja, joita meillekin hetki odotettiin. Ajatuksen on niin solmussa. Yritän uskoa siihen, että aika parantaa ja näyttää suunnan. Välillä päivät tuntuu niin kauheen raskailta ja välillä taas näen jo valoa jossain. Kaikki järjestyy varmasti jotenkin, joskus...



Voimia kaikille teille!

koetaan täällä meidänkin kotona. Historiasta sen verran, että tänä vuonna helmikuussa oli keskenmeno rv 16, toukokuussa rv 12-11 ja nyt joulukuun alussa rv 17. Kaksi lasta meillä jo on 2000 ja 2003 syntyneet pojat.

Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet samalla " kaavalla" eli neuvolassa rutiinikäynnillä huomattu, että sydänääniä ja elonmerkkejä ei ole. Esilääkityksen jälkeen päivän odotus ja osastolla " synnyttämään" , istukan jäätyä kiinni kaavinnat.

Joten voitte kuvitella kuinka raskas vuosi tämä on ollut...

Siltikin sitä kolmatta lasta kovasti haluaisimme. Tammikuussa tulee tulokset kromosomitesteistä ja muista kokeista.

Osastolla lääkäri jo sanoi, että uutta yritystä vain (tuttu lääkäri). Tämä kolmas raskaus oli vaikea jo odotusvaiheessa, koska kohdussa oli vuotava hematooma eli verihyytymä. Muut raskaudet sujuivat ihan ok.

Tilannetta ei juurikaan " helpota" miehen siskon tilanne, heillä on laskettu aika nyt toukokuussa, vain kaksi päivää aiemmin, kun meillä olisi ollut...

Toivotan paljon voimia kaikille näitä raskaita asioita läpikäyville.

Nautitaanhan kuitenkin joulusta kaikkien rakkaidemme kanssa, eikös vain?

Ja ikää vasta 21. Ihan raskauden alusta jo pitkällekin edenneitä raskauksia on mennyt kesken, yhteenkään ei ole syytä tiedossa. Nyt juuri rv18 pelottaa. Veristä vuotoa on ollut useasti, istukka vuotaa ja supistelee. Enpä ostele vauvanvaatteita vielä. Mä varmaan tajuan vasta synnytyksen jälkeen etten saanutkaan keskenmenoa, jos siihen saakka pääsen. Epäilen.

Te joilla on 3 tai yli perättäistä keskenmenoa ja olette pääkaupunki seudulta. Onko kukaan kertonut teille naisteklinikalla menossa olevasta tutkimuksesta? Itselläni 3 perättäistä km:a ja terve täysi aikainen lapsi, vaikka mitään varsinaista syytä ei keskenmenoille ole löytynyt. Olin mukana kyseisessä tutkimusryhmässä v.2005. Tietääkseni tutkimus on edelleen menossa. Käsittääkseni myös sairaanhoitopiirin ulkopuolelta olevilla on mahdollisuus osallistua tutkimukseen. Tutkimuksen lääkärit ovat Risto Kaaja ja Veli-Matti Ulander. Pitäkää puolenne ja yrittäkää jaksaa vaatia tutkimuksia mahdollisten syiden selvittämiseksi. Vain 1-2% naisista kärsii toistuvista keskenmenoista!

mutta kun taalla taas pyorin mieteineni niin vastailen:

Mulla on jo nelja muksua; viidetta vastaan olin pitkaan ja kun ' luovutin' miehelle niin olinkin kaikella puhdilla mukana ' tekemassa' viidetta! Neljas oli jo hilkulla ettei tullut alussa ulos, mutta niinkuin sanotaan aika kultaa muistot eika se niin tullut alussa mieleenkaan. Helmikuussa annettiin siis lupa ja maaliskuussa olis jo raskaana ja innoissani kavinkin heti alussa gynella ultrattiin ja sikion koko ei vastannut viikkoja (5+) joten tuulimunaksi diagnosoi nopeasti, antoi terot ja se oli sitten silla selva! Uuutta yritysta ja aloin odottaa tulevaa ' tammivauvaamme' . Viikoille 7+ olin onneni kukkuloilla vaikka selkasarkya oli ja vatsaankin koski vallan erilailla kuin tytoista! Ultratessa rv8 ei sydanaania loydetty ja kiireelliseen kaavintaan jouduin kun ontelot oli jo veressa eika mitaan ulos tullut! Kavin silloin kolmella eri laakarillakin kysymasssa mielipidetta jatkoon; omani kehoitti vakavissaan jopa 6 kuukauden taukoa (naureskelin), toinen yksia kuukautisia ja kolmas etta heti vaan, kaikki on vain huonoa tuuria?! Siina odoteltiin kuukautisiakin ensin pitka tovi jotka autettii taas teroilla, ja kumma kylla yli pitka kierto sen jalkeen toi uuden plussan, jota en osannut kylla yhtaan iloita, ultratessa rv 7 sama tilanne toistui eli sydanta ei loydetty, toinen perattainen varhainen keskenmeno ja kaavintaan! Mulla siis taa kirjo kokonaisuudessaan on tana vuonna tm3/06, ja km 6/06 seka 10/06. Viime kaavinnan jaljilta soin yhden liuskan pillereita (ekaks oli tarkoitus pitaa niilla 3kk tauko!)

Tulin aivan sairaaksi pillereista ja lihoin 4 kiloa kuussa joten lopetin ne ja tassa kierrolla ollaan harrastettu vaan kumeilla: seuraavien ' tatien' jaljilta sitten uuteen yritykseen! Vauvakuume vaan kovenee ja kuten taalla oli joku muukin niin itselleni on tullut sellainen ' en anna talle periksi' -fiilis!!! Nyt kayn ensin siina tukostaipumus verikokeella ja jos se on puhdas jatkan vain tuon vauvadisperiinin syomista ja toivon siunausta ylakerrasta etta uusi vauva elavana meille suotaisiin!

Kaikille voimia uuteen yritykseen ja tuloksen onnellisuuteen!!

-levinia ulkomailta-

piituli76:

koetaan täällä meidänkin kotona. Historiasta sen verran, että tänä vuonna helmikuussa oli keskenmeno rv 16, toukokuussa rv 12-11 ja nyt joulukuun alussa rv 17. Kaksi lasta meillä jo on 2000 ja 2003 syntyneet pojat.

Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet samalla " kaavalla" eli neuvolassa rutiinikäynnillä huomattu, että sydänääniä ja elonmerkkejä ei ole. Esilääkityksen jälkeen päivän odotus ja osastolla " synnyttämään" , istukan jäätyä kiinni kaavinnat.

Joten voitte kuvitella kuinka raskas vuosi tämä on ollut...

Siltikin sitä kolmatta lasta kovasti haluaisimme. Tammikuussa tulee tulokset kromosomitesteistä ja muista kokeista.

Osastolla lääkäri jo sanoi, että uutta yritystä vain (tuttu lääkäri). Tämä kolmas raskaus oli vaikea jo odotusvaiheessa, koska kohdussa oli vuotava hematooma eli verihyytymä. Muut raskaudet sujuivat ihan ok.

Tilannetta ei juurikaan " helpota" miehen siskon tilanne, heillä on laskettu aika nyt toukokuussa, vain kaksi päivää aiemmin, kun meillä olisi ollut...

Toivotan paljon voimia kaikille näitä raskaita asioita läpikäyville.

Nautitaanhan kuitenkin joulusta kaikkien rakkaidemme kanssa, eikös vain?

Voi kuinka riipaisi kun luin kirjoituksesi. Itse kirjoitin tuolla ketjussa aiemmin. Minulla myös samalla tavalla peräkkäin kaksi km rv 15 puolen vuoden välein. Lokakuussa 2001 ja huhtikuussa 2002. Sikiö vain selittämättömästi kuoli kohtuun. Synnytykset osastolla ja kaavinnat irtoamattoman istukan takia. Valtavat verenhukat. En koskaan unohda noita tapahtumia ja päiviä sairaalassa. En voinut ymmärtää miksi jouduin kokemaan kaiken kahteen kertaan. Toisella kertaa onneksi tiesin mitä tulee tapahtumaan ja esim vaadin tippakanyylin laitettavan minulle jo ennen synnytystä sillä osasin odotta että verenvuoto on jälleen hurjaa. Ekalla kertaa suonet pakenivat ja kanyylin sai paikoilleen vasta anestesialääkäri leikkaussalissa. Verenvuotoa 2litraa.

Muut 5 keskenmenoa olivat ns. alkuvaiheen keskenmenoja ja niistä selvittiin helposti kaavinnalla.

Voimia sinulle Piituli76, sinulla on ollut kova vuosi 2006. Missä kaupungissa asut? Jos olet pääkaupunkiseudulta voisit ottaa yhteyttä lääkäri Veli-Matti Ulanderiin HUSiin.

ensiksikin haluaisin nostaa hattua sinun sisullesi (luin myös aiemmin kirjoittamasi viestin). Ja seuraavaksi kertoa, että kyyneleet valuivat poskillani osittain kokemaasi ajatellessani ja osittain osoittamasi myötätunnon sanojen vuoksi. Tuntuu, että noita lohduttavia sanoja niin harvat osaavat lausua...

Edelleen odottelemme 11.1. olevaa lääkäriaikaa. Miehen kanssa olemme jo keskustelleet asian " selväksi" , jos tutkimuksissa ei selviä mitään selvää syytä keskenmenoihin jatkamme yritystä. Tuntuu, että jos luovutamme tähän minä ainakin pohdin asiaa loppuikäni...Siis sitä olisiko seuraava raskaus voinut onnistua.

Tuttavapiiristäni löytyy " hyviä ja lohduttavia" esimerkkejä (kolme samantyyppistä keskenmenoa ja sitten kaksi lasta) ja myös niitä joille on alun toistuvien keskenmenojen jälkeen lapsi/lapsia vielä suotu.

Onnekkaampaa uutta vuotta kaikille...

Olen miettinyt samaa asiaa.

Mulla on vasta 2 keskenmenoa takana. Tämän toisen kerran jälkeen lääkäri ja hoitsut sanoivat, että kolmannen jälkeen tutkitaan. Ihan kuin viesti olisi ollut, että katsotaan se kolmas vielä ja sitten niitä tutkimuksia! Olen varma, että jos vielä yrittäisimme lopputulos olisi keskenmeno. Olenkin sanonut lähipiirille (siis ne jotka näistä ovat tienneet) ettei neljättä yritystä tule vaikka kaikki maailman testit tehtäisiinkin. Vituttaa jo nyt niin paljon.



Olen varma, että joku selkeä syy näihin keskenmenoihin on olemassa, koska molemmat menivät täysin samalla kaavalla. Ilmeisesti yksi syy tutkimattomuuteen on se, että olen vasta 20. Mullahan on melkein 20 vuotta aikaa vielä kokea näitä keskenmenoja, mitä sitä vielä hutkimaan!



Anteeksii tämä rähjäys. Sattuu vaan niin paljon enkä ole purkanut tätä toista keskenmenoa kellekään/millään palstalla...

En ikinä olisi uskonut että minäkin otan osaa tähän pinoon..



Tänään todettiin lääkärissä (kävin siellä muista syistä, lääkäri oli vaan kiva ja ultrasi, viikkoja piti olla 11+jotain) kolmas keskenmeno! sikiö vastasi viikkoja 8+2 ja sykettä ei löytynyt. maanantaina on edessä jonkun pillerin otto ja keskiviikkona takasin sairaalaan. Yhdet juhlat ois viikonloppuna tiedossa, toivottavasti vuoto ei ala ennen niitä!



en tiedä millä mielellä tässä oikein olis. tai nyt ainakin vituttaa ihan suunnattomasti. lapsia ei ole, vain ne kolme keskenmenoa (1/04 rv 9+6, 09/04 rv 8+0 ja nyt tämä viimeinen..). ei alkanut tämäkään vuosi lupaavasti... tammikuussa 2004 vuoto keskenmeno todettin 2.1. ja nyt 4.1.07...



joskus tulevassa jälkitarkastuksessa tutkitaan verenhyytyminen ja kromosomijutut, sekä mieheltä että minulta. kaipa sitä tässä odotellaan.. vaikka eka ois tietty hyvä saada tuo kuollut sikiö pois...



joku kirjoitti syöneensä jotain luge-juttuja ym raskauden aikana? haluaisin tietää mistä on kyse ja miten ne vaikuttavat?



jonttu

...kaksi keskenmenoa takana ja nyt on jo sellainen tunne, ettei uskalla enää yrittää. tää on henkisesti niin kovin raskasta, ettei tosikaan.



lapsia ei ole yhtään ja suurin toive olisi saada joskus pidellä sylissä sitä omaa pientä. mutta pelko on niin kovin suuri.



en tiedä, olisiko tää helpompaa, jos olisi jo lapsi/lapsia, mutta näin ainakin tää on kovin rankkaa...



mutta ehkä tää elämä tästä vielä jatkuu?



t. sikkis, km 8/06 ja 11/06

menossa. Se ensimmäinen keskenmeno tuntui kaikista pahimmalta, toisen kohdalla sitä osasi jo melkein odottaa. Kolmannessa raskaudessa huomasin, kuinka lääkäreiden suhtautuminen oikeasti muuttui - aikaisemmin sanottiin, että voit elää ihan normaalisti: liikkua ja urheilla, ei raskaus ole sairaus! No, kolmannessa raskaudessa minut määrättiin heti vuodelepoon verisen vuodon alettua. Makasin viikon ja vuoto meni ohi. Meille syntyi ihana tyttö 2005. Koko raskauden ajan elin varovasti, en urheillut (lihoin 20 kg), en nostanut mitään painavaa, en juurikaan tehnyt kotitöitä (miesraukka teki kaiken yksin) jne. Mutta kyllä se kannatti! Lisäksi söin vitamiineja (b-vitamiinia ja foolihappoa ENNEN raskautta ja multitabs 2+ raskauden ajan).



Nyt olen taas raskaana ja yllätyksekseni pääsin viikolle 8 ilman vuotoja. Sitten yhtenä iltana verta alkoi taas tulla. Kävin ultrassa, jossa näkyi elävä alkio, mutta repeämä sikiöpussissa. Tuo repeämä aiheuttaa verenvuodon. Taas minut määrättiin totaaliseen lepoon (vuoto on nyt loppunut) ja lisäksi minulle määrättiin LUGESTERONIA, eli keltarauhashormonia, joka on siis normaali raskaushormoni ja se parantaa istukan toimintaa. Lääkäri kehotti myös syömään c-vitamiinia, joka vahvistaa verisuonia.



Itse voin siis vain omalta kohdaltani sanoa, että raskauden onnistumiseen vaikuttivat minun osaltani vitamiinit, totaalinen lepo heti vuodon alettua ja nyt nähtäväksi jää mitä tämä lugesteroni vaikutttaa. Sitä voi ihan hyvin pyytää lääkäriltä, se on täysin luonnollien raskaushormoni.



Älkää luopuko toivosta, vaikka elämä koettelee. Toivon, että jonain päivänä saatte oman vauvan syliinne. Parempaa uutta vuotta toivotellen.



Scusunshine & alkio rv 8+5