Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tänäänkään en ole ollut ihan maassa, mikä on tosi mukavaa. Jotain pientä on jaksanut tehdäkin, vaikka normaalioloon onkin vielä paljon matkaa täältä syövereistä. Se jo tuntuu paremmalta ja ihan elämältä, kun kuoleman ajatukset eivät vyöry koko ajan päälle. Että syksyn alkava ruska ilahduttaa hetkellisesti ja hyvän makuinen jälkiruoka maistuu hyvältä. Elämän pieniä iloja. Ja takaraivossa taustalla koko ajan pelko siitä, että entäs jos huomenna ollaankin taas siellä täysin pimeässä. Vaikka järki sanookin, että eletään hetkessä eikä kannata murehtia tulevasta, niin silti... Ajatuksia on vaikea käskeä. 

Ei oo elämä helppoo, mutta ei kai sen pidä ollakaan. Räpiköidään jotenkuten maaliin, olipa se sitten kuinka kaukana tahansa.