Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Ihana lämmin päivä ollut. Kesä on tullut vihdoinkin ja puuhailin ulkona monta juttua, siivosin verannan, pesin aitasta peittoja ym, istutin pelakuut isompiin ruukkuihin. 

Jaaha, ankeuttaja on aktivoitunut taas.

Minun päiväni meni tutulla kaavalla. Pyöräiltiin vähän pitemmälle. Lähituottajien kaupasta löytyi kaalipiirakoita- tosi hyviä mutta tuhteja.

Niitä ei passaa syödä kovin myöhään, silloin menee yöunet. Edellispäiväisiä pullia ostettiin pari pussia myös.

Lämmin päivä oli. Terassi taas siitepölyn kuorruttama, huomenna pitänee siivota se.

Hyvää ja sovinnollista eloa itsekullekin💐

Käki kukkui monta kertaa tänään, näin myös pääskysiä ja jonkun joutsenen. Kimalaisia pörräsi runsaasti ja yksi sitruunaperhonen liihotteli ohikseni...

Päivän luontokatsaus oli tässä, musiikkia kaikki Vesteriset

Hyvää yötä

Päivän biisi: 🎶 Dooooris, Dooooris, sä veit mun sydämein 🎶

Vierailija kirjoitti:

Päivän biisi: 🎶 Dooooris, Dooooris, sä veit mun sydämein 🎶

😂

Huomentaaaaaaa

Meidän mökkinaapuri on taas hankkinut kukon. Jo 15. kesä ja syksyllä kukkoparka taas tapetaan. Kovin eriäänisiä kiekujia ovat, tällä on kirkas kantava ääni. Kuuluu sisällekin. Eikä ole naapuri kysynyt meiltä mielipidettä yhtenäkään kesänä. Surettaa kukonkin puolesta ja meidän yörauhan. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän mökkinaapuri on taas hankkinut kukon. Jo 15. kesä ja syksyllä kukkoparka taas tapetaan. Kovin eriäänisiä kiekujia ovat, tällä on kirkas kantava ääni. Kuuluu sisällekin. Eikä ole naapuri kysynyt meiltä mielipidettä yhtenäkään kesänä. Surettaa kukonkin puolesta ja meidän yörauhan. 

Eikös se ole hyvä että viimeistään syksyllä kiekuminen lakkaa? Saatte yörauhan takasin.

Ja naapuri saa syödäkseen luomubroileria!

Ihanaa vettä sataa, minä tykkään. Lähdössä kampaajalle, saan hemmotella itseäni edes jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Huomentaaaaaaa

Huomenta sullekin. Ja kaikille... tänään onkin rentouttava sadepäivä. Jossen onnistu innostua leipomaan pullaa, kudon varmaan sen iloisen värisen pontson loppuun. Näin reissussa niin nätin villapaidan, jota kokematon kutoja esitteli. Ja hän oli myös tehnyt tosi upean viltin ruuduista. Nää ruudut oli eri värejä ja niissä oli eri kuvioita mm palmikkoa, oikein nurin, pelkkää oikeaa tai nurjaa. Ruudut oli ehkä 15 x 20, harmaan eri sävyjä. Tätä voisin kans kokeilla joskus.

Nyt hörpin kahvia suihkunraikkaana :)

Mukavaa päivää

Terveisin Doris (päivän biisi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän mökkinaapuri on taas hankkinut kukon. Jo 15. kesä ja syksyllä kukkoparka taas tapetaan. Kovin eriäänisiä kiekujia ovat, tällä on kirkas kantava ääni. Kuuluu sisällekin. Eikä ole naapuri kysynyt meiltä mielipidettä yhtenäkään kesänä. Surettaa kukonkin puolesta ja meidän yörauhan. 

Eikös se ole hyvä että viimeistään syksyllä kiekuminen lakkaa? Saatte yörauhan takasin.

Mekin muutetaan syksyllä talvikotiin, ollaan mökillä vain toukokuusta syyskuuhun. Säälittää kun tietää kukon kuolevan taas, muutenhan kukko eläisi pitkään. Tämä on samaa kuin kesäkissan otto, ei kesäkukko ole moralisesti sen oikeampaa. 

Herätty 6.30. Kudoin eilen pitkästä aikaa puoleen yöhön, lopetin kun en enää osannut tulkita ohjetta. Ulkona on pimeää sateisen ilman vuoksi, no ilma ja pinnat puhdistuu siitepölystä. Vinkkasin puolisolle aamulla, että voisi tänä vuonna kustantaa terassin ruukkuihin kukat, kun oma tulotaso on laskenut. Kyllähän hän sen tekee, mutta huuli pyöreänä ihmetteli antamaani kustannusarviota. Ruukkuja on aika monta.

Taidan mennä takaisin nukkumaan, Foreca näyttää sateen loppumista klo 11, joten herätys siihen.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, ankeuttaja on aktivoitunut taas.

Minun päiväni meni tutulla kaavalla. Pyöräiltiin vähän pitemmälle. Lähituottajien kaupasta löytyi kaalipiirakoita- tosi hyviä mutta tuhteja.

Niitä ei passaa syödä kovin myöhään, silloin menee yöunet. Edellispäiväisiä pullia ostettiin pari pussia myös.

Lämmin päivä oli. Terassi taas siitepölyn kuorruttama, huomenna pitänee siivota se.

Hyvää ja sovinnollista eloa itsekullekin💐

Ankeuttaja :) oivallinen sana...

Huomentapäivää. Onneksi jaksoin eilen tehdä tietyt hommat takapihalla, nyt vaan pitää käydä viemässä pari jätesäkillistä roskia roskikseen. Sääennusteen mukaan sade loppuu puolilta päivin ja alkuillasta paistaa jo aurinko, joten nyt voi vähän aikaa puuhastella sisällä ja sitten taas ulos. Pitää etsiä jostain oksasakset, joilla napsia pois koivun, vaahteran, pihlajan ja lehmuksen varsia. Takapiha on ollut 9 vuotta hoitamatta ja siellähän versoo vaikka mitä, mikä ei kuulu sinne. Kunhan sade loppuu, pesen terassilaudat ja kokoan vielä yhden kasvihuoneen ja vien takapihalle. Etupihalla ja parvekkeella on jo kasvihuoneet. 

Aikoinaan mietin, että omakotitalo olisi kiva. Itseasiassa seurasinkin etuovi.comista, josko mun mummolani tulisi myyntiin. Sijaitsee Viialassa aivan ihanalla tontilla, jossa paljon omenapuita, kirsikkapuita ja marjapensaita. Mummo oli jo kahdeksankymppinen, kun kerran mentiin käymään eikä mummoa näkynyt missään. Kierrettiin talon toiselle puolelle ja siellähän mummo oli omenapuussa. Tikkaat oli kaatuneet :D Mummo tiesi, että ollaan tulossa, niin ei ollut viitsinyt ruveta huutelemaan naapureitakaan apuun. Pari vuotta myöhemmin mummo itse halusi vanhainkotiin. Sanoi perusteluksi, että kaikki vielä elossa olevat kaveritkin on siellä. Viihtyi siellä oikein hyvin ja yhtenä aamuna ei sitten vaan enää herännyt. Oli kuollut nukkuessaan.  Mutta joo, kun sairastuin nivelreumaan, niin tiesin, että omakotitalo ei tule olemaan mun asumismuotoni. Ihan riittävän kipeiksi saan niveleni rivitalossakin, vaikka on vain "postimerkin kokoiset "pihat. 

Vierailija kirjoitti:

Kun luen täällä noita vanhusten kohtaloita, niin pelottaa tuleva vanhuus kun ei ole edes ketään omaisia, miten selviää?

Oli tarkoitus vastata tähän jo eilen, mutta vastaan nyt. Osittain ymmärrän pelkosi, mutta toisaalta sama pelko voi olla ihan aiheellinen, vaikka omaisia olisikin. Omaiset voivat toki järjestellä asioita (esim raha-asiat) ja jopa painostaa viranomaisia, mutta millaista apua tulee vanhuksena samaan, riippuu ihan vanhustenhuollon resursseista, vanhuksen omasta rahatilanteesta sekä paikasta, missä vanhus asuu (palveluita saatavilla vai ei). Vain harva ryhtyy oman vanhempansa omaishoitajaksi. Se olisi monelle taloudellinen katastrofi, jos joutuisi irtisanoutumaan työpaikastaan. Omaishoidontuesta toki kertyy siitäkin eläkettä, mutta aika naurettavan vähän. Puolison omaishoitajana toimimisessa on edes jotain järkeä, koska puolison kuoleman jälkeen saa leskeneläkettä. Tätäkin systeemiä nyt muutettiin, joten nuorempien ei kannata ryhtyä edes puolisonsa omaishoitajaksi. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että on jo itsekin eläkkeellä eikä omaishoitajaksi ryhtyminen enää pienennä eläkettä. 

Mun äitini oli onnekas, kun asui isän kanssa ja minä tässä samassa taloyhtiössä. Kun äiti lähti karkuteille tai oli öisin levoton, isä soitti mulle ja mä juoksin apuun. Matkaan menee noin 30 sekuntia, joten vaikka äiti olikin jaloistaan ihan vikkelä, hän ei ehtinyt taloyhtiön alueelta pois ennenkuin jo löysin hänet. Jos mä olisin asunut edes 5 kilometrin päässä, niin kun olisin sieltä ehtinyt saapua paikalle, mulla ei olisi ollut mitään hajua edes siitä, mihin suuntaan äiti mahdollisesti oli lähtenyt. Tai jos äiti olisi asunut yksin, niin eihän kukaan olisi mulle soittanut, että nyt se lähti taas. Isällä taas pää toimii, mutta ei jalat. Hän ostaakin kotiinsa siivouspalvelun, on jo vuosikausia tilannut ostoksensa kotiinkuljetuksella ja on hankkinut kotiinsa apuvälineitä (mm porrashissin), joiden avulla pärjää. Mä käyn isän luona kerran viikossa kahvilla ja toki, kun siellä käyn, haen samalla isän postit ja jos on jotain roskia, heitän ne mennessäni roskikseen. Hän on hankkinut siivouspalvelun hoivapalveluyrityksestä ja ne tekee ihan kaikkea, mitä hoivapalveluyritykset ylipäätään tekevät. Viimeksi olivat tehneet vähän pihahommia. Jos mä en hakisi isän posteja, he hakisivat tullessaan. Toistaiseksi on sovittu, että niitä ei heidän tarvitse hakea. 

Mua ei pelota oma vanhuuteni, vaikka tiedänkin, ettei kumpikaan lapsistani voi ryhtyä huolehtimaan musta samalla tavalla kuin mitä mä pystyin huolehtimaan äidistä. Toisaalta tiedän myös, että mulla on geeni myöhäisiän dementialle (ihan kuten oli äidilläkin) , mutta muiden sairauksieni vuoksi en edes usko, että eläisin yli 90-vuotiaaksi. Kiva juttu, jos edes 80-vuotiaaksi. Tosin sekin kivaa vain siinä tapauksessa, että olisin loppuun asti samassa kunnossa kuin isä nyt. Olen jo tehnyt hoitotahdon, jossa mm mainittu, että mikäli joudun pysyvään laitoshoitoon, multa pitää lopettaa kaikki nykyinen lääkitykseni, mitään infektiota tms ei saa enää hoitaa  ja vain kipulääkkeitä saa enää antaa. Mitä lyhyempi aika laitoksessa - mieluiten päiviä kuin viikkoja - sen parempi. Mä en pelkää kuolemaa enkä halua keinolla millä hyvänsä elää mahdollisimman pitkään. Pitkä elämä ei ole mun tavoite. Jo yli 12 vuotta olen pyrkinyt elämään joka ainoan päivän kuin päivä olisi viimeinen. Jos tänään on mun viimeinen elinpäiväni, olen valmis lähtemään. Mulla on ollut hyvä elämä ja suhtaudun viikatemiehen saapumiseen levollisin mielin. Vain loppuvaiheen mahdollinen kärsimys huolestuttaa. Ja siksi haluan, että se kärsimys olisi mahdollisimman lyhytaikaista.

Lisään vielä tuohon edelliseen kommenttiini, että koska vanhustenhuoltoa ollaan nyt siirtämässä yhä enemmän omaisten vastuulle, todennäköisesti tulevaisuudessa yhteiskunnan palveluita tulee saamaan ensisijaisesti ne, joilla ei edes ole omaisia. Jos vanhuksella on omaisia, oletetaan, ettei sellaisella vanhuksella ole niin kiire saada yhteiskunnan palveluita. 

Lammas, loistava kirjoitus yllä. Itse toivon kuolevani saappaat jalassa, poski vasten lapsuuskodin peltoa. Tai edes ikkuna auki. Tämän olen läheisille kertonut ja myös hoitotahto on tehty. En toivo, että loputtomiin tulee päiviä elämääni, vaan elämää niihin päiviin, mitä jäljellä on. Välillä olen sinut kuoleman kanssa, kuitenkin toivon vielä monia mukavia, leppoisia vuosia. Suuria haaveita ei ole, tavallinen arki on mukavaa. Lähipiiristä on siirtynyt tuonilmaisiin monia ikäisiäni tai nuorempiakin lähiaikoina. Tuntuu jotenkin, että jos 70 täyttyy, sitten tulee myös +80 suvussani.

Pullataikina nousee, puolukkapiiraita ja kaneli-vaniljakierrepullia tullee. Sade ropisee, rattoisaa :)

Doris: " En toivo, että loputtomiin tulee päiviä elämääni, vaan elämää niihin päiviin, mitä jäljellä on. "

Loistavasti ilmaistu!!! Samoin olen samaa mieltä siitä, että tavallinen arki on mukavaa. Olen miettinyt, miksi koen, että  mulla on ollut hyvä elämä. Ei se aina ole ollut mitään ruusuilla tanssimista eikä edes tavallista arkea. Mutta ehkä just kaikkien niiden elämäni vastoinkäymisten vuoksi tavallinen arki tuntuu luksukselta. Mulla ei myöskään ole koskaan ollut mitään suuria haaveita ja unelmia, joiden toteutumatta jääminen olisi tuntunut pettymykseltä. Olen aina ollut vähän sellainen "lastu lainehilla", joka menee minne virta vie. Olen tarttunut tilaisuuksiin, kun sellaisia on osunut eteen, mutta en ole erityisemmin hakenut niitä tilaisuuksia. Tässä suhteessa olen erilainen kuin vanhempani ja siskoni ja vaikken nyt varsinaisesti ehkä olekaan perheen musta lammas, niin ainakin harmaa lammas :D En mahtunut edes lapsena siihen kunnianhimoiseen muottiin, mitä multa odotettiin. Joten kun syyskuussa 1980 lensin rahattomana yönselkään, niin vaikka se sillä hetkellä shokki olikin, niin sen jälkeen olen voinut rakentaa oman elämäni itse haluamallani tavalla. Ja se tavallinen arki on just sitä, mitä haluan. 

 

Pullataikina nousee, puolukkapiiraita ja kaneli-vaniljakierrepullia tullee.

Sade ropisee, rattoisaa :)

 

Ratto, Jallu, Kalle