Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Sinulle, joka kaunistauduit työpaikalle 'sitä yhtä' varten, joka ei tullutkaan:
Muisteluja
Olin parikymppinen, villi ja vapaa. Iloinen pellavapää. Firman juhlissa etäpomo tanssitti minua useasti, viimein tunnusti, että on täydellisen ihastunut minuun. Tekee käydessään työpaikalla tikusta asiaa saadakseen olla kanssani. Olin pöllämystynyt, vakiintunut mies, isä ja minua 6v vanhempi. Pikku hiljaa minäkin ihastuin, olin tarkka, ettei mitään sopimatonta kuitenkaan tapahtunut. Taisi kerran sanoa R sanankin, muttei halua kaikkea vuokseni jättää. Sitä en tahtonutkaan. Ihastus kesti vuosia. Työpaikka vaihtui. Nähtiin jossain pitkän ajan päästä, halattiin, hymyiltiin...
Voi miten surulliseksi tulin. Kaikkien puolesta. Vaimon, joka oli tietämätön, lapsen, joka luotti isään, miehen, joka haaveili toisesta ja sinun, joka tuhlasit aikaasi mo
En kokenut 'tuhlanneeni' mitään, elin elämääni täysillä, ihastuminen kesti siinä sivussa... :). En oikein ajatellut, että olisi ollut vaimolta tai lapselta pois... olinkin niin nuori, nyt voisin ajatella toisin
Eihän ihminen voi itse päättää, keneen ihastuu. Se mitä tekee, on oma päätös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
500 sivua, liki 10 000 viestiä
Hyvä me :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Sinulle, joka kaunistauduit työpaikalle 'sitä yhtä' varten, joka ei tullutkaan:
Muisteluja
Olin parikymppinen, villi ja vapaa. Iloinen pellavapää. Firman juhlissa etäpomo tanssitti minua useasti, viimein tunnusti, että on täydellisen ihastunut minuun. Tekee käydessään työpaikalla tikusta asiaa saadakseen olla kanssani. Olin pöllämystynyt, vakiintunut mies, isä ja minua 6v vanhempi. Pikku hiljaa minäkin ihastuin, olin tarkka, ettei mitään sopimatonta kuitenkaan tapahtunut. Taisi kerran sanoa R sanankin, muttei halua kaikkea vuokseni jättää. Sitä en tahtonutkaan. Ihastus kesti vuosia. Työpaikka vaihtui. Nähtiin jossain pitkän ajan päästä, halattiin, hymyiltiin...
Voi miten surulliseksi tulin. Kaikkien puolesta. Vaimon, joka oli tietämätön, lapsen, joka luotti isään, miehen, joka
Kyllä ihastumista voi ruokkia tai sammuttaa! Jos hakeuttuu tekemisiin, juttelee, hymyilee jne ihastumista ruokkii. Asiallinen totinen toimintatapa sammuttaa. Ja vuosikausia jatkunut ihastuminen on jo henkistä pettämistä. Etkö oikeasti ajattelut lastakaan vaikka et vaimosta olisi välittänyt? Tietysti vastuu on myös tuolla isällä, mutta et sinä laittanut stoppia toiminnalle.
9983
Sulla kolahti kipeästi, osuiko kohalle?
Lienee "muistelurikos" vanhentunut jo?
Ohis
Myönnän, että ärsyynnyin muistelijalle. Ehkä tulkitsin kehuskelulle. En ymmärrä tahallista pahuutta tai lasten kaltoinkohtelua. Se satutti. Kepeästi suhtautui mielestäni vakavaan asiaan. Lapsi kärsii koko elämänsä. Työssäni sen kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meillä upea nuori yleisurheilija, Saga Vanninen. MM kultaa ! Palkintojenjako nyt tv1!
Vierailija kirjoitti:
On meillä upea nuori yleisurheilija, Saga Vanninen. MM kultaa ! Palkintojenjako nyt tv1!
Hieno homma, mitä lie Salppareilta tulee mitaleja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä kommentoi ikävästi. Silti minustakaan ei tavallaan edes nuorena olisi ollut millään tasolla tapailemaan tms ketään varattua. Olen aina miettinyt, että jos se joku on toisen oma niin on pois minun ulottuviltani. Kerran ihastuin erääseen poikaan (hän ei ollut kiinnostunut minusta ja itsekin vaan ns kaukaa ihailin) jonka myöhemmin tajusin olevan varattu ja häpesin jo sitä ajatusta, että mitä minä nyt varatusta kiinnostuin. Muistan, kun oli eräs koulun juhla, jossa omaisia ja näin hänet tyttöystävänsä kanssa ja erehdyin heitä katselemaan. Sitten molemmat katsoivat minua ja minä käänsin häpeissäni katseeni muualle. Näin se kertoo jo sen etten ikinä tavoittelisi edes pienemmässä määrin varattua jos siis tietäisin asiasta tai pienikin epäily olisi.
Mikä sitten on ikävää niin en ole tästä moraalistani hyötynyt. On pilkattu ja puhuttu pahaa ja tehty puolestaan itsestäni se "kevyt kenkäinen" muiden silmissä. Täysin totuuden vastaisesti ja surullistahan tuo on. Oikeasti en ole edes seurustellut koskaan. Elämä nyt ei vaan ole reilua. Voi ainakin sanoa, etten voi syyttää itseäni tuosta kaikesta, kun en ole tehnyt mitään väärin. Pahoittelut viestistä, mutta tuli nämät jutut mieleen.
Lähdettiin ajelemaan mökille heti kun lapsi pääsi koulusta ja nyt ollaan jo pitkä tovi täällä lämmitetty mökkiä ja tehty kuka mitäkin omaa hommaa. Ihmeen valoisaa vielä tähän aikaan. Vastarannan mökit heijastuvat kauniisti mereen ilta-auringon viimeisissä valonrippeissä.
Kävin aiemmin koirien kanssa metsälenkillä ja keräsin mustikanvarpuja maljakkoon tulppaanien kaveriksi. Ihanan keväisen näköisiä tässä pirtin pöydällä aalto-vaasissa ja varvut tukevat kivasti nuo kukat pystyyn, kun muuten tuo maljakon muoto on aika hankala kimpuille.
Iltapalaksi olisi uuniperunaa savulohitäytteellä. Huomenna ajattelin paistaa yli jäävät perunat pannulla lounaaksi makkaran kanssa. Lasissa jotakin valkoista, kuulemma "buttery" chardonnayta. Aromikasta js täyteläisen makuista, jos nyt valkoviinistä voi niin sanoa. Enemmän olen silti punaviinin ystävä.
Takassa tuli ja mieli on rento. Ajateltiin katsoa koko perhe Voice of Finland illalla. Aika mukava viikonloppu aluillaan. Toivottavasti myös teillä muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteet eivät ole helppoja. Ei ainankaan minulle. Tänään olen mennyt todella syvissä vesissä, kun luin vanhoja tekstiviestejä viime vuoden maaliskuulta henkilöltä, jota tapailin vielä vuosi sitten.
Viesteissä oli pelkää riitelyä ja syytöksiä puolin ja toisin. En sano, etteikö minussa olisi vikoja ja puutteita, mutta hänen syytöksensä olivat loukkaavia ja sellaisia jollainen en todellakaan ole. Yritin kaikkeni sopuun ja olisin halunnut soittaa, mutta ei kelvannut. Pitäisi nyt vain jatkaa elämää, mutta tällaiset menevät ihon alle pitkäksi aikaa.
Toivon totisesti, että pääsen yli ja ettei tämäkin kesä menisi ajatellessa tuota riitelyä. Kaikesta huolimatta toivon hänelle hyvää jatkoa.
Mä oon rytmittänyt päiväni tänään ihan eri tavalla kuin tavallisesti.
- Puolituntia myöhemmin töihin ja tunnin myöhempään töissä.
- Vähän myöhempään iltäpäivällä kävin frisbeegolfaamassa ja siellä sain uuden kaverin, kun huomenna hänen kanssaan taas heittelen kierroksen.
- Illalla vasta söin päivällisen hampurilaisaterian parissa.
Nyt makoilen sohvalla katsoen Jussi-gaalaa odottaen, kunnes alkaa Proxima elokuva Yle Teemalta eli ihan just alkaa.
Onpa sitä saatu mieltä virkeämmäksi ja puhtia päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää ja harmittaa, kun tänään tv:ni ilmoitti, ettei ensi kuussa enää näy Netflix. Vissiinkin myös Yle Areenakin lakkaa toimimasta. En todellakaan osta uutta telkkua muutaman sovelluksen takia. Ihan selvä rahastusyritys.
Ihmettelen Jussi-gaalan teennäisyyttä mutta Gogi vetää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään olin kaupassa ja löysin sentään muutamia aletuotteita. Hedelmiä on aina alekorissa ja tulee edes pientä säästöä. Pitäisi vaan vielä aiemmin aamulla mennä jos meinaisi saada aletuotteita enemmänkin. Nyt pitää tarkasti olla koko tuleva viikko ja pysyä pois kaupasta. Linnuille hain myös vielä ruokaa (siemeniä, pähkinää, talitangon) ja siihenkin meni yllättävän paljon rahaa. Linnut käyvät jo liiankin vilkkaasti. Ehkä huhtikuussa voi sitten ruokinnan vähitellen lopettaa.
Tänään olin ulkona paljon ja kaunis sää. Illalla olin kävelyllä kauempana "viirupöllöpaikassa" ja taas kuului sen ääni. Sitten myöhemmin kuulin silti vielä toisen saman lajin edustajan huhuilua tästä kotini läheltä. Näin samalla taivaalla ihan kuin punaisia revontulia. Ehkä vaan keskustan valoja olivat, mutta ei kyllä tuollaisia yleensä ole näkynyt.
Eilinen meni surullisissa tunnelmissa. Äitini kävi labroissa alkuviikosta ja nyt lääkäri torstaina soitti, että tulehdusarvo taas noussut, kun kortisonia pienennettiin. Näin ei kuulemma pitäisi käydä ja näin lääkäri alkoi hieman epäilemään koko diagnoosia. Näin äitini sai jatkotutkimuslähetteen Pet-kuvaukseen. Emme kumpikaan olleet kovin mielissämme (lue surulliset fiilikset) koko asiasta. Koko talvi on mennyt näissä merkeissä ja itsekin kyllä eilen meinasin romahtaa tienvarteen, kun äitini asiaa soitti.
Voimat alkaa olla lopussa meiltä molemmilta. Itsekin harvoin totean näin, mutta viime päivät olleet raskaita. Toivon vaan, ettei mitään vakavaa tule ilmi. Äitini työpaikka sellainen, että hän sai nyt ns taisteltua itsensä takaisin ja prosentit kuntoon. Näin jos nyt keväällä taas saikuttaa niin joutuu varmaan pihalle tuolta. Siinä on lääkäreiden sitten helppoa saikkua tarjota, kun eivät tajua ettei joka paikassa voi saikuttaa ainakaan jos olet jo vanhempi työntekijä. Näin peli on tavallaan raakaa. Lääkäreiden on helppoa tavallaan omasta "norsunluutornistaan" katsella ja olla niin ymmärtäväisiä, mutta kun se todellisuus ei ole sellainen, että työntekijällä olisi sitä arvoa kumminkaan ja oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen Jussi-gaalan teennäisyyttä mutta Gogi vetää hyvin.
Gogi on hyvä! Kiitos kreikkalaisen taustansa.
Vierailija kirjoitti:
Pakkasyö tulossa.
Meillä on nyt -5.
Olen itsekin katsonut nyt muutamia elokuvia. Yksi niistä Green border. Ei ollut mukava elokuva todellakaan. Silti hyvin kuvasti sen ajatuksen, ettei ihmiset ole samanarvoisia. Sillä on välillä mihin maahan synnyt ja mikä kansallisuutesi on. Toisaalta elokuva en ollut minusta mikään paras, mutta ajattelemisen aihetta antoi. Itsellä toimii parhaiten elokuvat joissa jokin asia mikä herättää ajatuksia. Näin monet tositarinat sellaisia. Levoton olo silti tuosta elokuvasta tuli. Kirjoitan nyt kerrankin tähän ketjuun elokuvista, mitä en ole varmaan ikinä tehnyt pyytäen ymmärrystä siihen vedoten.
Voi miten surulliseksi tulin. Kaikkien puolesta. Vaimon, joka oli tietämätön, lapsen, joka luotti isään, miehen, joka haaveili toisesta ja sinun, joka tuhlasit aikaasi moiseen!