Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Meillä sunnuntai on aina siivouspäivä, vaihdamme lakanat ja siivoamme koko talon. Se käy salitreenistä, aikaa menee kuusi tuntia, välillä ruokatauko. Muulloin ei jaksa, sunnutaina on levännyt töistä ja siivous tunutuu tosi kivalta kahdestaan.

Nyt paremmalla onnella nakkisormineni naputtelen.

Mahtava auringonpaiste, mitä parhain kävelyilma. Vähän hidasta köpöttelyä

kyllä kun miehen nilkka kipeänä.

Tuli mieleen lapsuuden hankikantoaamut, siskojen kanssa laskettiin mäkeä vesikelkalla ja juostiin pitkin lumen peittämiä peltoja.

Nyt mies innostui tekemään pannukakkua- saadaan hilloja vähemmäksi. Turhaan niitäkin purkkitolkulla tekee kun ei tule syötyä.

Hyvää sunnuntain loppua kaikille, toivoa toivottomille ja tervehtymistä

sairaille👍

No pillua tekis mieli.

Nakkisormi iski jälleen! Piti laittaa💐, tuli 👍

Vierailija kirjoitti:

Nakkisormi iski jälleen! Piti laittaa💐, tuli 👍

Höh. Eihän tuo haittaa, peukkua sairastaville :)

Mulla hukku tuo koko rivistö noita kukkia yms puhelimesta, en löydä niitä takaisin...

Vierailija kirjoitti:

Meillä sunnuntai on aina siivouspäivä, vaihdamme lakanat ja siivoamme koko talon. Se käy salitreenistä, aikaa menee kuusi tuntia, välillä ruokatauko. Muulloin ei jaksa, sunnutaina on levännyt töistä ja siivous tunutuu tosi kivalta kahdestaan.

Huh. 6 tuntia siivousta, niin sitä ihmettelen. Ehtiikö teillä tulla edes sotkuista, kun joka sunnuntai hääräätte?

Olen henkisesti aivan loppu, itkeskelen yksinäni tätä kurjaa elämää. Otin medipamin että rauhottuisin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sunnuntai on aina siivouspäivä, vaihdamme lakanat ja siivoamme koko talon. Se käy salitreenistä, aikaa menee kuusi tuntia, välillä ruokatauko. Muulloin ei jaksa, sunnutaina on levännyt töistä ja siivous tunutuu tosi kivalta kahdestaan.

Huh. 6 tuntia siivousta, niin sitä ihmettelen. Ehtiikö teillä tulla edes sotkuista, kun joka sunnuntai hääräätte?

 

Meillä on iso talo ja lakanat pestään ja silitetään takasin sänkyyn. Aikaa vie. Rauhassa tehdään ja nautitaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sunnuntai on aina siivouspäivä, vaihdamme lakanat ja siivoamme koko talon. Se käy salitreenistä, aikaa menee kuusi tuntia, välillä ruokatauko. Muulloin ei jaksa, sunnutaina on levännyt töistä ja siivous tunutuu tosi kivalta kahdestaan.

Jehovat tuli valittamaan työkaverille että sunnuntaina ei sitten saa siivota.

Kaunis aurinkoinen päivä ollut, en vuskalla laittaa nenääni ulos koska sairastanut influenssaa viikon. Olen ollut suunnilleen koko viikon vankina sisällä. Onneksi ensi viikolla plussa-asteita.

Olen sairastanut flunssaa jo niin kauan että en tiedä olenko nyt terve vai kipeä, haju- ja makuaisti on vieläkin hukassa.

Vähän huonoa, kova ahdistus päällä.

Mies ilkeilee koko ajan, näytän jo hapankaalilta. Mies ei viitti tehdä mitään kun sairastaa.

Tänään surullinen olo aamulla. Äidilläni omat vaikeutensa töissä. On vähennetty tunteja paljon. Menee eläminen vaikeaksi ja laskut jää maksamatta. Hän saa sitten taistella niiden asioiden kanssa. Samalla mietinkin, että eihän meillä ole mitään rahaa reissuihin. Itsellä säästöjä hieman, mutta ei niitä matkusteluun käytetä ja ovat ns pahan päivän varalle. Onhan sieltäkin jo otettu paljon. Viime keväänä lähes kokoajan piti pienempiä summia ottaa ja kauhulla katsoin, kun taas rahamäärä hupeni. Takaisin niitä rahoja onkin sitten vaikea säästää.

Ulkoilun myötä sitten mieliala hieman parani. Kävimme nyt äitini kanssa kävelyllä ja samalla hevosia katsomassa. Hän valitti alkumatkan, ettei ehkä jaksakaan kävellä yms ja itsekin jo sanoin, että sinun pitää nyt päättää se asia, että lähdetkö takaisin päin vai tuletko. Itseä huolestuttaa nuo hetket, kun tavallaan en tiedä jaksaako toinen kävellä ja alan sitten tarkkailemaan sitä kaikkea. Lopulta käytiin se kierros kuitenkin ympäri ja äitini ihan tyytyväinen, että oli ulkona paljon tänään.

Hevoset tulivat kivasti katsomaan ja monia uusia tuli ensimmäistä kertaa. Laitoin myös huonosti olleen riimun yhden päähän. Painoi ikävästi korvaa ja sain sen takaisin ns korvien taakse. Nuo ottavat myös niin nätisti omenat ja porkkanat mitä niille antaa. Pieniä paloja itselläkin ja en paljon anna kerralla. Kaunis, mutta hieman tuulinen sää. Kylmä jo tuli aukealla.

Opiskeluissa tänään viimeisiä päiviä palauttaa tehtävät ja essee. Tein muutoksia ja vähän kuin aloitin loppuviikosta alusta koko homman. Otin toisesta aloittamasta esseestä tietoja tähän uuteen ja muokkasin järjestystä. Kyllä vaikeaa on ollut kirjoittaa ja ehkä vaikea kurssi nyt tähän alkuun heti. Nyt kun tänään sen kokonaan valmiiksi niin en suo kyllä ajatustakaan enää sille kaikelle. Olen tehnyt mitä pystyn ja niistä tiedoista mitä olen netistä yms löytänyt.

Kirjekaveri asiaa olen kokonaisuudessaan miettinyt viime päivinä. Mietinkin, kun täälläkin muistaakseni muutamat ovat kirjoittaneet kirjeitä niin tuli se ajatus mieleen, että riittääkö teidän kirjekamuille se tavallisen arjen kuvaus ja tavanomaiset jutut. Tarkoitan jos ei ole mitään sen erityisempää kerrottavaa. Itse, kun mietin sitä kuinka tavanomaista ja jopa minun ikäiselleni "tylsää" elämää elän. Näin mietin tänäänkin riittäisikö tämä kaikki ja jaksaisiko toinen edes lukea kuulumisiani. Itse kyllä jaksan lukea muiden elämästä. Sitä ei tarvitse itseni puolesta miettiä.

Joku vanki (pahoittelut, mutta en kai saa tätäkään ajatusta nyt vaan päästäni kovin helpolla) varmasti kaipaisi sitä, että minä olisin hänelle "ikkuna maailmaan" niin joku hyvin ilmoituksessaan totesi. Sitten minä kirjoittaisin kuinka olen kuunnellut musiikkia ja kävellyt paljon. Ei mitään sen enempää ja kun eihän minulla ole edes läheisiä.

Monella vangilla näyttää ainakin ilmoitusten mukaan olevan suku ja läheiset tärkeitä. Heillä taitaa niitä ihmisiä olla tietyllä tavalla elämässään paljon enemmän kuin minulla. Toisaalta enhän minä heitä kadehdi ja vaikea tilanne monilla. Silti onhan se huvittavaakin. En kehtasi kyllä kenellekään heille edes tunnustaa tuota asiaa. Pitäisi jotenkin se peittää ja välttää ainakin koko totuus. Nämä kaikki asiat tavallaan yleensäkin heijastuvat itselläni jo tuohon kirjekaveriasiaan. Oli se kirjekaveri sitten kuka vaan "tavallinen ihminen" tai vanki. Ja hyvin pitkästi taas. 

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla, odotan koronatestin tulosta.

Mikä tulos?

Kirjeistä...

Ihan tavallisia asioita kirjoitellaan, päivien kuulumisia. Usein muistellaan jotain menneitä tapahtumia, kerrotaan leffoista, mitä ollaan nähty, tavattuja tuttuja, tehtyä reissuja. Siskon kanssa useinkin muistellaan lapsuutta, hän kertoo lastensa kuulumisia, hiihtoreissujaan, ihan tavallisia juttuja, arkisia asioita. Kun ne on kirjeen muodossa, se on jotenkin niin ihanaa, se kirjeen saaminen, avaaminen. Tunne, että joku on minua ajatellen kirjoittanut nuo sanat...

Nuorempana muistan hyvinkin pitkät kirjeet ystävien kaa. Tunnustettiin ihastumiset hyvinkin tarkkaan :)

N64

Kyllä nää sunnuntait ovat pitkiä päiviä.huoh..

Mulla oli vuosikymmeniä sitten nuoruusikäisenä pitkäaikainen kirjekaveri eräästä Euroopan maasta. Vuosikausia kirjoiteltiin, lahjoja lähetettiin toisillemme jouluna ja syntymäpäivinä. Laitoin valokuviakin, mutta ikinä en pyynnöstäni huolimatta saanut tältä kirjekaverilta valokuvaa hänestä itsestään, lemmikkieläimistä kyllä. Siinä muutaman vuoden jälkeen alettiin puuhata, että minä lähtisin hänen luokseen käymään, olin suunnilleen 16-17 -vuotias. Vanhempani eivät minua päästäneet ja hyvä niin, näin jälkeenpäin ajatellen. Eipä jatkunut kirjoittelu enää pitkään sen jälkeen. En tainnut tätä henkilöä kuitenkaan tuntea.

No, mitäs tässä. Katson tässä Veljeni Leijonamieltä.

Muuten oli/on nukkumista, palstailemista ja syömistä. 

Haettiin pizzat, nukuin päiväunet. Hyvin tuli uni, kun miehen seuraama urheilulähetys saatteli uneen... just juotiin kaffet. Ykköseltä alkaa uusi sarja vauvoista, jotka vaihtuivat synnytyslaitoksella. Sen meinaan kattoa...

Uusi viikko alkakoon :)