Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22529)
Nyt polttelen
Takkaa
Ja telkusta tulee nyt you tuubista Jenny esitt. Studiokillers, tää on niin hyvä. Äsken tuli Ingrosson Look who is laughing now. Sitä ennen Pinkin Try ja Just give me reason.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, kun aina elämääni yrittää pyrkiä ihmisiä, jotka haluavat viedä energiani. Puolen tunnin keskustelun jälkeen itseäni masentaa. On vaikeaa ilmaista kohteliaasti, että ongelmien kuunteleminen saa oman loppupäiväni ja ehkä useammankin päivän pilalle, kun ne jäävät pyörimään mielessä. Voi olla, että useampi yö tulee nukuttua huonosti. Suurinta välittämistä olisi se, että jokainen hoitaisi elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitsi hakea minulta yhtään lisäenergiaa itselleen. Tekisi suunnitelmia elämänsä suhteen jne.
Olet ehkä empaattinen kuuntelija, niitä on harvassa. Se on ihailtava ominaisuus ihmisessä, mutta voi koitua raskaaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, kun aina elämääni yrittää pyrkiä ihmisiä, jotka haluavat viedä energiani. Puolen tunnin keskustelun jälkeen itseäni masentaa. On vaikeaa ilmaista kohteliaasti, että ongelmien kuunteleminen saa oman loppupäiväni ja ehkä useammankin päivän pilalle, kun ne jäävät pyörimään mielessä. Voi olla, että useampi yö tulee nukuttua huonosti. Suurinta välittämistä olisi se, että jokainen hoitaisi elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitsi hakea minulta yhtään lisäenergiaa itselleen. Tekisi suunnitelmia elämänsä suhteen jne.
Olet ehkä empaattinen kuuntelija, niitä on harvassa. Se on ihailtava ominaisuus ihmisessä, mutta voi koitua raskaaksi...
Se on vain peruskunnioitusta muita kohtaan, ettei ohita ihmistä. Sen pitäisi olla ihan vaan normaalia, ei mitään erityistä. Ja jokaisen tulisi arvostaa niin paljon muita, että hoitaisi asiansa niin hyvin, ettei tarvi toista ihmistä paikkailemaan elämäänsä kuin poikkeustilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, kun aina elämääni yrittää pyrkiä ihmisiä, jotka haluavat viedä energiani. Puolen tunnin keskustelun jälkeen itseäni masentaa. On vaikeaa ilmaista kohteliaasti, että ongelmien kuunteleminen saa oman loppupäiväni ja ehkä useammankin päivän pilalle, kun ne jäävät pyörimään mielessä. Voi olla, että useampi yö tulee nukuttua huonosti. Suurinta välittämistä olisi se, että jokainen hoitaisi elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitsi hakea minulta yhtään lisäenergiaa itselleen. Tekisi suunnitelmia elämänsä suhteen jne.
Olet ehkä empaattinen kuuntelija, niitä on harvassa. Se on ihailtava ominaisuus ihmisessä, mutta voi koitua raskaaksi...
Se on vain peruskunnioitusta muita kohtaan, ettei ohita ihmistä. Sen pitäisi olla ihan vaan normaalia, ei mitään erityistä. Ja jokais
Jokaiselle voi tulla elämässä eteen haasteita, että apu on tarpeen. Kuuntelija kullanarvoinen. Kaikki ei todellakaan osaa kuunnella, se on taito. Elämän myllerrykset voi yllättää jokaisen. Lähellä kulkijaa tarvitsee varmasti joka ihminen jossain kohtaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, kun aina elämääni yrittää pyrkiä ihmisiä, jotka haluavat viedä energiani. Puolen tunnin keskustelun jälkeen itseäni masentaa. On vaikeaa ilmaista kohteliaasti, että ongelmien kuunteleminen saa oman loppupäiväni ja ehkä useammankin päivän pilalle, kun ne jäävät pyörimään mielessä. Voi olla, että useampi yö tulee nukuttua huonosti. Suurinta välittämistä olisi se, että jokainen hoitaisi elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitsi hakea minulta yhtään lisäenergiaa itselleen. Tekisi suunnitelmia elämänsä suhteen jne.
Olet ehkä empaattinen kuuntelija, niitä on harvassa. Se on ihailtava ominaisuus ihmisessä, mutta voi koitua raskaaksi...
Se on vain peruskunnioitusta muita kohtaan, ettei ohita ihmistä. Sen pitäisi olla ihan vaan normaalia, ei mitään erityistä. Ja jokais
Ei aina voi 'osata hoitaa asioitaan', jos vakava sairaus, kuolema, työttömyys tms osuu arvaamatta kohdalle. Kaikkea ei todellakaan voi suunnitella ennalta.
Olin lakkovahtina 4h, nyt palelee
Kiitoksella ja kehuilla ei tee mitään. Niitä käytetään liian usein tilanteissa, jolloin omaa toimintatapaa ei pyritä muuttamaan ja oletetaan, että ne riittävät jonkinlaiseksi palkkioksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin lakkovahtina 4h, nyt palelee
Onko neuvoteltu? Milloin jatko selviää? Toivotaan teille voittoa! :)
Nyt täällä on sakea lumipyry, 1,5cm luvassa ennustuksen mukaan...
Keväältä tuoksuu :)
Vierailija kirjoitti:
Lähtisinköhän kaupoille?
No mietihän sitä, siinähän se päiväsi jo kuluukin.... 🤔!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, kun aina elämääni yrittää pyrkiä ihmisiä, jotka haluavat viedä energiani. Puolen tunnin keskustelun jälkeen itseäni masentaa. On vaikeaa ilmaista kohteliaasti, että ongelmien kuunteleminen saa oman loppupäiväni ja ehkä useammankin päivän pilalle, kun ne jäävät pyörimään mielessä. Voi olla, että useampi yö tulee nukuttua huonosti. Suurinta välittämistä olisi se, että jokainen hoitaisi elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitsi hakea minulta yhtään lisäenergiaa itselleen. Tekisi suunnitelmia elämänsä suhteen jne.
Olet ehkä empaattinen kuuntelija, niitä on harvassa. Se on ihailtava ominaisuus ihmisessä, mutta voi koitua raskaaksi...
Joo, olen ollut myös empaattinen, kuunnellut ihmisten huolet ja murheet - MUTTA kukaan ei kysy / ole kysynyt miten minä itse "oikeasti voin !!!"
Joten en enää vain viitsi kuunnella heitä, omiakin murheita ihan tarpeeksi , määrättyihin numeroihin en edes enää vastaa ja kuuntele "vaikeuksia" . Ja ne joita olen yrittänyt auttaa ja neuvoa kun ovat sitä kysyneet, eivät pidä edes enää yhteyttä - joten haistakoon.... at 😈!!
Iloton ja onneton päivä. Itku tulee herkästi. Ei väsytä, mutta voisin vain hautautua sänkyyn pimeään huoneeseen ja nukkua. Aamulla olin ihan reipas, ehdin vähän siivotakin. Päivän piti edetä mukavissa merkeissä, mutta pahoitin mieleni siitä, kuinka kevyesti taas tulin siirretyksi syrjään, kun muualta tuli muita vaatimuksia. Äh, epämääräistä, mutta en nyt tämän tarkemmin aio selittää. Nyt veinaa jo vähän särkeä päätäkin tämä koko päivän mitään tekemättömyys, huonosti olen syönyt ja juonutkin. Ihmettelen vähän itseänikin miten herkästi tällä kertaa reagoin.
"Tänään jotenkin ärsyyntynyt olo. Pitäisi kai keksiä elämään muutakin sisältöä kuin tämä oleilu. Jostakin syystä työelämästä ei jäänyt ystävyyssuhteita ja nuorena piti muuttaa pois kotipaikkakunnalta vanhempien mukana, siinä jäi mukavat luokkakaverit. Olen introvertti joten vaikea luoda uusia tuttavuuksia."
Tuttuja ajatuksia, vaikka hyvinkin eri ikäisiä luultavasti olemme. Tai voihan joku joutua jäämään eläkkeelle jo nuorena. Uskon silti, että tarkoitat kohdallasi ns vanhuuseläkettä.
No, kuitenkin mietin jo aiemmin viestisi luettuani, että minäkin monesti vaan yritän keksiä tekemistä ja kävellä ulkona kuluttaakseni taas joitakin tunteja johonkin. Se on varmaankin ainoa syy, että monet kerrat saan taas yhden päivän eteenpäin suhteellisen hyvällä mielellä. Olen tavallaan tehnyt itselleni samat rutiinit joiden mukaan päiväni rakentuu. Samalla eihän tämäkään aina auta ja välillä tylsistynyt olo ja sellainen fiilis, että päivät toistavat toisiaan.
Silti jos jäisin esim sisälle niin taas se vaikuttaisi negatiivisesti olooni. Näin lähden ulos ja taas tänäänkin kävelin, vaikka kauhea tuuli ja aukeab läpikin piti kulkea. Eihän se mukava sää ollut. Silti nyt kävelyn ja syömisen jälkeen, kun kropassa tuntuu, että olen taas kävellyt on ihan kiva olo. Joku taas irvailee ehkä tästä, kun mainitsen kävelyn. Silti voisin sanoa, että jos se asia saa minut pysymään hyvällä mielelle ja nukkumaan niin tulen kävelemään niin kauan, kun jalkani toimivat ja järki on päässä. Joku toinen ehkä elää hienompaa ja vilkkaampaa elämää tai on niitä läheisiä enemmän. Hän viettäköön sitten aikaansa toisin jos haluaa.
Yksinäisyydestä voin sanoa sekin on tuttua minulle. Kai se tekemisen keksiminen, ulkona olo ja kaikki tälläinen muutenkin on taas sitä yksinäisyydenkin peittelyä. Kulutan aikaani, etten muistaisi koko asiaa. Sitten iltaisin niinkuin esim eilen, kun viimein olisi pitänyt viettää ns vapaa-aikaa tekemisten jälkeen alkoikin surullinen olo hiipiä mieleen. Päivä oli eilenkin yllättävän hyvä ja fiilis myös. Silti yllätti se jonkinlainen tyhjä olo ja tavallaan se suru monista elämäni asioista. Katson sitten urheilua ja olo vähitellen parani, kun nukkumaan menin. Pahinta on varmaan jos vielä sängyssä ollessa pyörivät ikävät jutut päässä.
Mulla se vasta väsynyt päivä onkin. En meinannut päästä aamulla ylös, kun niin nukutti. Töissä olin erittäin toimelias väsystä huolimatta. Torkuin vähän tässä iltasella. Nyt katselussa on Hiipivä tiikeri: piilotettu lohikäärme.
Päivä meni ruokaa tehdessä.Käytiin katsomassa lapsenlasta.Uskomaton ilopilkku.Huomiseen.
"Anteeksi.En jaksa lukea pitkiä kirjoituksia."
Mitä sinä minulta anteeksi pyydät. Hyppäät vasm suosiolla kirjoitukseni yli ja luet vaan lyhyet jatkossakin. Näin ongelmaan on helppo ratkaisu. Tai sitten, kun joku lukee sen satojen sivuisen pituisen kirjankin niin sinäkin aloittaisit jostain.
Tiedän mistä aloittaja puhuu. Olen samanlainen. Jotenkin ystävällinen kaikille, en sano vastaan, en kyseenalaista toisen puheita, en pyri neuvomaan, siis kuuntelen.
Mutta tunnen itseni hyväksikäytetyksi, koska samaa vastapalvelusta en itse saa. Minä myös väsyin totaalisesti.
Kaikkein pahin näistä oli äitini, joka kaatoi niskaani paljon kaikkea. Kun en kiinnostunut hänen jutuistaan, niin halusi keskustella minun asioistani, joita en ollut hänelle kertonut, mutta hän halusi kimppapäivittelyjuorukerhon kanssani.
En koskaan pitänyt äidistäni. Ilmeisesti muut sisarukseni saivat sanottua etteivät kuuntele. Minä ajattelin että täytyyhän häntä jonkun kuunnella. Väärin ajateltu. Väsyin ja uuvuin niin, että meni aina monta päivää toipumiseen. Ymmärtämiseni loppui. Tiesin senkin että kun lapseni olivat jo täysi-ikäisiä niin hän odotti, että alan autella ja hössöttää hänen asioitaan. Itse hän oli minulle julma monin tavoin, mutta huomattuaan pehmeyteni hän vain jatkoi syvemmälle. Lopulta kävi fyysisesti käsiksi minuun.
Sitten oli pari ns ystävää. Toinen soitteli usein humalassa ja sössötti kaikkea sekavaa, halusi myös minut kanssaan erääseen projektiinsa. Toinen halusi avautua perheasioistaan. Kerran olisin tarvinnut itse kuulijaa, mutta kertoi ettei ehdi kuunnella. Pyysin uudelleen. Siis nöyrryin hänelle, itkin. Sitten löytyi kotirouvalta 15 minuuttia aikaa. Lapset aikuisia. Kerran oli tilanne jossa hän karjui minulle julkisella paikalla niin että muut pelästyivät. Ja itsekin.
Mua loukattiin säälimättä, kun mulla ei kuulemma muuta itsellä ollut. Olin kasvattanut omat lapseni aikuisiksi.
Oli muitakin, joille haavoittuvuuteni paljastui kyllä, mutta silti käyttivät roskiksenaan. Oltiin muka huolissaan minusta, vaikka olen täysivaltainen ihminen enkä koskaan missään vaikeuksissa ollut. Mielellään kohdeltiin kuin jotain hieman kehitysvammaista.
En ikinä kertonut eteenpäin asioita, joita minulle kaakatettiin, joskus rankkojakin asioita. Mm. eräästä henkirikoksesta ja muusta rankoista aiheista.
Lopulta tein niin, että kun olin muuttamassa, en kertonut aikeistani kuin omille lapsilleni. Muutin mutta en kertonut mihin tai koska. Katkaisin kaikki suhteet. Perääni soiteltiin, mutta en vastannut.
Ei ollut kiva ratkaisu puoleltani, mutta näin päätin enkä ole katunut. En kaipaa olla roskakori. Halusin oman rauhani. En kaipaa ns ystäviä jotka vievät energiani pohjamutiin.
Huonoa kuuluu :-(
Lähden lähipäivinä olen päättänyt reilu viikko sitten sen.
Heibbbaaaaaa .-)
Ahdistaa, kun aina elämääni yrittää pyrkiä ihmisiä, jotka haluavat viedä energiani. Puolen tunnin keskustelun jälkeen itseäni masentaa. On vaikeaa ilmaista kohteliaasti, että ongelmien kuunteleminen saa oman loppupäiväni ja ehkä useammankin päivän pilalle, kun ne jäävät pyörimään mielessä. Voi olla, että useampi yö tulee nukuttua huonosti. Suurinta välittämistä olisi se, että jokainen hoitaisi elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitsi hakea minulta yhtään lisäenergiaa itselleen. Tekisi suunnitelmia elämänsä suhteen jne.