Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (21927)
Vierailija kirjoitti:
Minä usein peukutan mukavia asiallisia kuulumisia. Ikävät jutut jätän väliin tai alapeukutan jos viitsin.
Nyt olen jo peiton alla lukemassa. Kirjastossa odottaa kolme varaamaani kirjaa, kotona kolme. Onneksi olen eläkkeellä niin on aikaa lukea. Lapsuuden haave on toteutunut.
Rauhallisia unia!
Minä laitan melkein aina lukiessani peukun. Kivoille kommenteille ylös, muille alas. Joskus, harvoin tosin, en tiedä kumman peukun paikka on. Sitä ihmettelen, vaikkei olis aikoihin kukaan kirjoitellut mitään, kun palaan lukemaan äsken laittamani viestin (vihreiden tarkastus :) ), niin oitis on peukku ilmestynyt. Siis tooooosi usein. Joku päivystää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullavanukas, tiikerikakku, ässät. Muisteluja, muisteluja.
Bloggari taas asialla? Itsekehua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on hankala olo taas, mietin mitä järkee tässä elämässä on kun koskaan ei ole tyytyväinen.
Se ei minua lohduta, että jollain on vielä huonommin. Taas huono yö takana ja sen huomaa kyllä taas mielialastakin.
Mukavaa päivää kumminkin.
Mukavia pilkahduksia sinunkin päivääsi.
Muisteluja: täällä on useampikin kirjoittanut tiikerikakusta, tuosta lapsuuteni herkusta. Aika pienenä opin taikinan tekemään, ekaluokkalaisena varmaankin. Äiti tosin paistoi leivinuunissa, se olis ollu vaarallista pienelle. Lauantai oli leipomuspäivä, usein herätessä oli pullataikina jo nousemassa ja uunissa tulet. Pullien noustessa äiti teki hiivaleipätaikinan. Sitten, jos oli kakkupäivä, sain ottaa punakantisen keittokirjan esiin. Tiikerikakun kohdalta aukesi helposti, siinä oli kaakaojauhetta varissut sivulle. Ohje alkoi: voi pestään ja vaahdotetaan... tää nauratti aina. Jännää oli katsoa, millainen tiikeriraita tuli milläkin kertaa. Isosisko oli köksätunnilla oppinut, että haarukalla pistelemällä saa kauniit raidat. Vuodet kului. Aikuisena nuorena ei juuri tullut leivottua. Ystävä kutsui tupaantuliaisiin ja tarjolla oli kahvia ja t i i k e r i k a k k u a. Mietin, pitäiskö itsellekin ostaa kakkuvuoka. No. Nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Muisteluja: täällä on useampikin kirjoittanut tiikerikakusta, tuosta lapsuuteni herkusta. Aika pienenä opin taikinan tekemään, ekaluokkalaisena varmaankin. Äiti tosin paistoi leivinuunissa, se olis ollu vaarallista pienelle. Lauantai oli leipomuspäivä, usein herätessä oli pullataikina jo nousemassa ja uunissa tulet. Pullien noustessa äiti teki hiivaleipätaikinan. Sitten, jos oli kakkupäivä, sain ottaa punakantisen keittokirjan esiin. Tiikerikakun kohdalta aukesi helposti, siinä oli kaakaojauhetta varissut sivulle. Ohje alkoi: voi pestään ja vaahdotetaan... tää nauratti aina. Jännää oli katsoa, millainen tiikeriraita tuli milläkin kertaa. Isosisko oli köksätunnilla oppinut, että haarukalla pistelemällä saa kauniit raidat. Vuodet kului. Aikuisena nuorena ei juuri tullut leivottua. Ystävä kutsui tupaantuliaisiin ja tarjolla oli kahvia ja t i i k e r i k a k k u a. Mietin, pitäiskö itsellekin ostaa kakkuvuoka. No. Nyt on.
Hei, mainitsit punakantisen keittokirjan. Minulla on kummitätini vanha, vuodelta 1962 oleva punakantinen Keittotaito-kirja. Ihan mielenkiinnosta katsoin mitä tiikerikakun tekemisestä ohjeistetaan. Keittokirjasi on varmaan vielä vanhempi, tässä ei mainita voin pesemisestä mitään. Ohjeen lopussa kerrotaan, että kakku paistetaan hyvässä lämmössä. Mitä se sitten tarkoittaneekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21891
Lainaus ei toimi. Saisvatpa tämän kuntoon.
Jotenkin noin minäkin ajattelen. Tavallistakin tavallisempi ketju ja aihe. Lukijoita ja kirjoittajia piisaa. Tämä on jotenkin koukuttavaa. Välin menee päiväkausia pois, sitten on taas kiva palata moikkaamaan ja kertomaan kuulumisia, kysellä toisilta, milloin aiheena ruokajuttuja, matkakuulumisia, käsitöitä, kirjoja, leffoja, teatterikappaleita, musiikkia, puutarhaa, luontoa, siivousta, harrastuksia, lintujen bongausta, telkkaohjelmia. Se on minust hauskaa, kun välillä viriää vilkas keskustelu, milloin mistäkin. Viimeisimpänä tää peukutustapa. Mul tullee jotenki mielee ukkokööri huoltsikan aamukahvilla, jos sallitte vertauksen.
Kirjoittelemisiin :)
Lukeminen kannattaa aina.Jörn Donner
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muisteluja: täällä on useampikin kirjoittanut tiikerikakusta, tuosta lapsuuteni herkusta. Aika pienenä opin taikinan tekemään, ekaluokkalaisena varmaankin. Äiti tosin paistoi leivinuunissa, se olis ollu vaarallista pienelle. Lauantai oli leipomuspäivä, usein herätessä oli pullataikina jo nousemassa ja uunissa tulet. Pullien noustessa äiti teki hiivaleipätaikinan. Sitten, jos oli kakkupäivä, sain ottaa punakantisen keittokirjan esiin. Tiikerikakun kohdalta aukesi helposti, siinä oli kaakaojauhetta varissut sivulle. Ohje alkoi: voi pestään ja vaahdotetaan... tää nauratti aina. Jännää oli katsoa, millainen tiikeriraita tuli milläkin kertaa. Isosisko oli köksätunnilla oppinut, että haarukalla pistelemällä saa kauniit raidat. Vuodet kului. Aikuisena nuorena ei juuri tullut leivottua. Ystävä kutsui tupaantuliaisiin ja tarjolla oli kahvia ja t i i k e r i k a k k u a. Mietin, pitäiskö itsellekin ostaa kakk
Keittokirja on äitin, lapsuuskodissa vieläkin. Muistelen painovuotta -50 luvulle. Joo, hymyilyttää nuo paisto-ohjeet: hyvä lämpö = asteet, kunnes pinta ruskea = paistoaika. Joskus ohjekin tuppasi olemaan: hyppysellinen, nokare tai ripaus...En oppinut leivinuunin saloihin koskaan, en osais edelleenkään siinä paistaa. Karjalanpiiraat ekana, sit pullat, leivät, sit kakku ja lopuksi hautumaan karjalanpaisti, riisipuuro tai perunalaatikko. Jotenkin näin muistan järjestyksen. Ja tuvan kuumuuden, kun oli paljon paistettavaa (iso perhe). :) mukavia muistella.
Joku kirjoitti mukavan jutun tiikerikakun ohjeista. Pari päivää sitten leivoin myös pari tällaista, että saisi säilöön jotain pakkaseenkin. Olen vähentänyt ohjeista sokerimäärää puoli desiä, eikä se ole haitannut makua. Käytän vieläkin alumiinivuokia, vaikka niiden käytöstä varoiteltiin vuosia sitten. Kakut paistuvat niissä hyvin ja sitten pesen vuoat käsin.
Minulla on kotitalouden oppikirja vuodelta 1967, ja sen ruskettuneilta lehdiltä etsin vieläkin sellaisia yksinkertaisia ruokaohjeita, joihin ei tulisi kymmeniä erikoismausteita tms., kuten nykyään melkein kaikissa ohjeissa on. Suola ja pippuri melkein riittävät perusruokiin. Tosin, sitä suolaa käytettiin reippaasti ainakin 60-luvulla. Esim. lihapulliin piti laittaa 2 tl suolaa, kun kyse oli 300 g jauhelihamäärästä. Nyt on onneksi tottunut vähempään määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti mukavan jutun tiikerikakun ohjeista. Pari päivää sitten leivoin myös pari tällaista, että saisi säilöön jotain pakkaseenkin. Olen vähentänyt ohjeista sokerimäärää puoli desiä, eikä se ole haitannut makua. Käytän vieläkin alumiinivuokia, vaikka niiden käytöstä varoiteltiin vuosia sitten. Kakut paistuvat niissä hyvin ja sitten pesen vuoat käsin.
Minulla on kotitalouden oppikirja vuodelta 1967, ja sen ruskettuneilta lehdiltä etsin vieläkin sellaisia yksinkertaisia ruokaohjeita, joihin ei tulisi kymmeniä erikoismausteita tms., kuten nykyään melkein kaikissa ohjeissa on. Suola ja pippuri melkein riittävät perusruokiin. Tosin, sitä suolaa käytettiin reippaasti ainakin 60-luvulla. Esim. lihapulliin piti laittaa 2 tl suolaa, kun kyse oli 300 g jauhelihamäärästä. Nyt on onneksi tottunut vähempään määrään.
Maustamisesta olen ihan samaa mieltä, tosin sipulit lisäisin listaan. Valko, puna, kelta. Muistan nuorempana, kun sisko pienten lasten kanssa oli tulossa kylään, tein jauhelihamakaronilaatikkoa. Possun jauhelihan paistoin voissa, sipulia, suolaa, pippuria. Maitona täysmaito. Penskat kehui, miten hyvää. Parempaa kuin äipän tekemä. No sisko käytti vähärasvaista lihaa, paistoi oljyssä, maitokin kai kevytmaitoa ellei peräti rasvatonta.
Currya käytän paljon, kanelia, kardemummaa broileripastaan tekee vaihtelua.
Suolallahan saatiin ruoka säilymään aiemmin. Ja sitä on edelleen tosi paljon elintarvikkeissa.
Elina Salo - Ikuisesti Pikku Myy
Lepää rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tomaattisilakat nyt uunissa. Uunista tuli ensin kentakinkakun tuoksu, mutta kohta varmaan silakan, valkosipulin ja inkiväärin tuoksut. Katsoin silakoiden ohjeen noin kymmenen vuotta vanhasta Kotilääkäri -lehdestä. Silloin oli tuo Itämeren ruokavalio IN. Nyt muistaako kukaan, kun trendit vaihtuu?
Ostin isälle kynttilän haudalle ja vaihteeksi ollut poutaa. Lähden vielä illemmalla lenkille, kun hyvä ilma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullavanukas, tiikerikakku, ässät. Muisteluja, muisteluja.
Bloggari taas asialla? Itsekehua.
Kovasti vaikutta tutulta tekstiltä. Onkohan tämäkin kännipäissään kirjoitettu? On kyllä vaikuttanut monen elämään, negatiivisesti, ilkeillen ja riitaa haastaen. Sellaiset suuruuskuvitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullavanukas, tiikerikakku, ässät. Muisteluja, muisteluja.
Bloggari
Onkohan lääkitys nyt kohdillaan? Sairasta riehumista äikäopen ketjussakin. Nolaa itsensä jankkaamalla samaa ja ärsyttämällä muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullavanukas, tiikerikakku, ässät. Muisteluja, muisteluja
Katsohan peiliin. Alat taas haastaa riitaa. Lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullavanukas, tiikerikakku, ässät. Muisteluja, muisteluja
Äikkä, kerro toki ketjustasi, on kyselty jo aiemmin. Moni kaipaa varmaan tiukkaa kuria. Sinäpä kerkiit ketjusta toiseen, ootpa nopsa :)
Johan täällä hetki olikin leppoisaa. Mistä tuo herhiläinen aina eksyykin ketjuun, ilman asiaa?
Tiikerikakkumuistelut kirjoitin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullavanukas, tiikerikakku, ässät. Muisteluja, muisteluja
äikäopen ketju
tätä ihanan oikeaa kielioppia :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoautolla hlvtiin soi radiossa. Ihanan tyyni ilma myrskyisen sateen ja tuulen jälkeen. Ihmettelen tässä maailman menoa, uutisia, tekoälyä, ilmastonmuutosta, syksyä, luonnonmullistuksia. Että semmoista, isojen asioiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Jaksan ihmetellä sitäkin, miten paljon tämä ketju ja aloittaja on vaikuttanut monen elämään. Ei mene montaakaan sivua, ettei häntä mainittaisi, vaikka harvoin enää kommentoi. Suuren jäljen jättänyt pienten satojen ihmisten elämään. Monet, minäkin, alusta asti mukana. Kiva, kun joku kysyy kuulumisia, harvoin kysytään. Erityisesti ilahdun, kun joku toivottaa hyvää yötä. Tulee lämmin olo, vähän kuin lapsena äitin peitellessä uneen. Tuosta tulikin mieleen letut ja vattuhillo, pullava
Eiks se sulleki todista ettei äikkäope täällä kirjoittele? Kauhea jankkaaja olet sinä. Taidat olla rakastunut äikkäopeen?
Olet tulkinnut väärin. Minä en vaadi keneltäkään mitään. Siksihän en luekaan kaikkea. Jokainen saa kirjoittaa just niin kuin haluaa ja just siitä mistä haluaa. Peukuttaminen ei ole mikään arvostuksen osoitus. Vallankäyttökeinonakin surkea. Ei sillä ole oikeaa valtaa keneenkään.