Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Seurasin eilen livestreamin kautta mielenkiintoista väitöstilaisuutta. Se inspiroi vielä tänäänkin. Olen kuitenkin viettänyt ansaitun vapaapäivän, joogannut, käynyt ostamassa kosmetiikkaa ja kahvilassa lounaalla.

 

Helsingin Stockalla piti olla kevään avaustapahtuma, johon piti sisältyä kapselivaatekaapin esittely naisten muodin osastolla. Tähtäsin sinne, mutta paikan päältä tapasin vain itsekseen mikrofoniin puhuvan esittelijän, joka esitteli kevään trendivärejä ja uutuusvaatteita tyhjälle penkkiriville. Oli aika tanttamaisia vaatteita ja kapselivaatekaapista mielestäni hyvin kaukana. En oikein tiedä, mikä se tapahtuma oli, omiin silmiini ihan tavallinen ostoslauantai niin vaate- kuin kosmetiikkaosastollakin Stockalla Helsingin keskustassa.

 

Tulin ruokakaupan kautta kotiin, ja nyt olen lysähtänyt sohvalle katsomaan telkkaria. Kämppä tyhjänä, sillä puolisoni on kahden viikon matkalla, josta on kulunut nyt puolet. Soittelimme hetki sitten, aikaeron vuoksi yhteydenpito on nyt vähän rajallista. Nautin tästä omasta ajasta kuitenkin täysillä. Ehkäpä siitä inspiroivasta väitöskirjasta ja eilisestä -tilaisuudesta innostuneena luen vielä yhden tieteellisen artikkelin ja sitten venyttelen ja syön vielä iltapalaa. 

Vähän pierettää.

Vierailija kirjoitti:

Täytän merkkivuosia. Sain eilen kaksi onnittelukorttia. Toinen sisaren ja toinen serkun perheeltä. Kiva, kun joku muistaa. Edesmennyt äitini osti aina minulle freesioita syntymäpäivänä. Aina kun näen niitä kaupassa, muistan hänet. 

Onneksi olkoon! Kaksin aina kaunihimpi täyttää vuosia. Eipä sitä tiedä, jos täytettiinkin samana päivänä vuosia.

M31

Mietin jälleen kerran, mitä pitäisi tehdä, kun oma työ lähinnä vituttaa, väsyttää ja tuntuu vievän kaiken jaksamiseni ja aikani olla läheisten (=perhe) kanssa. Tätä on kestänyt nyt pidemmän aikaa, mutta tuntuu ettei rohkeus riitä lähteä vaikkapa opiskelemaan. Pessimisti sisälläni toitottaa, että tuskinpa tuota mihinkään pääsisikään. Järjen tasolla ymmärrän, että jos muutkin, niin miksipä en minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin jälleen kerran, mitä pitäisi tehdä, kun oma työ lähinnä vituttaa, väsyttää ja tuntuu vievän kaiken jaksamiseni ja aikani olla läheisten (=perhe) kanssa. Tätä on kestänyt nyt pidemmän aikaa, mutta tuntuu ettei rohkeus riitä lähteä vaikkapa opiskelemaan. Pessimisti sisälläni toitottaa, että tuskinpa tuota mihinkään pääsisikään. Järjen tasolla ymmärrän, että jos muutkin, niin miksipä en minäkin.

Mieti, mikä työssä vituttaa. Onko kysymys työn sisällöstä tai vaativuudesta? Liikaa haasteita vai liian helppoa ja tylsää? Esihenkilö ei osaa johtaa? Huono ilmapiiri tai huonot resurssit? Onko alallasi helppo vaihtaa työpaikkaa? Voisiko tilanne kohentua työpaikkaa vaihtamalla, vai onko kyse siitä, että tosiaan ongelma on alassa itsessään, olet mielestäsi väärällä alalla ja haluaisit vaihtaa alaa? 

Mikä se uusi ala olisi? Olisiko siellä asiat paremmin? 

Opintojen aloittaminen aikuisiällä on suuri päätös, joka vaikuttaa myös perheeseesi. Alanvaihtajan tulot tippuvat ja kokemuksen kerryttäminen alkaa uudella alalla nollasta. Alan vaihto on pitkä prosessi. Se rokottaa taloudellisesti ja menee harvoin ihan lineaarisesti, mutta lopulta se myös palkitsee. 

Itse alaa vaihtaneena sanoisin, että kyllä sinä pystyt. Hain itsekin opiskelupaikkaa kaksi kertaa, mutta hakeminenkin ja rannalle jääminen opettaa jotain. Sitten on seuraavana vuonna valmiimpi. Vuonna 2019 alkanut uuden opiskelu on ollut ihanaa ja avartavaa, uuden alan ensimmäisen työpaikan saaminen erittäin haastavaa, mutta nyt minulla on ollut työpaikka uudelta alalta jo pari vuotta. Siinä opiskelujen ohella tein jonkun verran vielä keikkatyötä vanhalla alalla, mutta jätin sen kokonaan taakse kaksi vuotta sitten. Opinnot ovat nyt loppusuoralla. 

Oma kokemukseni on myös sellainen, että en olisi ollut työkykyinen enää kauaa, jos olisin jatkanut vanhalla alalla, jossa en viihtynyt ja jota en tuntenut omakseni. Minulla oli opiskelemaan lähtiessä työuraa takana n. 15 vuotta ja edessä vielä vähintään 35 vuotta. Vaikka otin tietyllä tavalla askeleita taaksepäin, se oli välttämätöntä, sillä työ on iso osa aikuisen ihmisen jokapäiväistä elämää, ja haluan olla työkykyinen ja nauttia myös työelämästä. Se kuuluu minulle. Ja se kuuluu sinulle. Sinulla on oikeus nauttia elämästä ja myös työstä. Siten voit olla myös parempi puoliso ja vanhempi, tai millainen perheesi onkaan. Onnea pohdintoihin ja onnea matkaan! 

Majani ovella kolkutteli aamutuimaan vieras. Vanha kunnon Alakulo, hän livahti ulko-ovesta sisälle kun päästin kissat päivän ensimmäiselle ulkokäynnille. Kun vilkaisin peiliin, näin että Alakulo oli pukenut minut yllensä, sen ilme oli minun ilmeeni, sen hiljainen apeus minun lannistunut päivänuttuni.

Sovimme niin hyvin toistemme ylle. Toista ei erota toisesta. Lähdemme yksissä tuumin elämän päiväjuhliin parhaimpiimme sonnustautuneena.

 

Vierailija kirjoitti:

Koirani kuoli vuonna 2020 juuri 29.2 eli karkauspäivänä. Nyt siitä tuli tänään jo 4 vuotta ja tämä on ensimmäinen virallinen kuolinpäivä ollut, kun tämä päivä toistuu neljän vuoden välein. Jotenkin tämä kaikki on saanut miettimään elämääni. On tavallaan aika koirani kanssa ja aika sen jälkeen. Nämä viimeiset neljä vuotta ovat olleet hyvin vaikeitakin. Kärsin unettomuudesta pari talvea ja voin huonosti muutenkin. Hyvin ahdistunut olo. Samalla monia ikäviä juttuja on sattunut. Ehkä koirani kanssa voin paremmin ja jaksoin elämääni muutenkin. Toisaalta monesti jälkeenpäin olen miettinyt teinkö tarpeeksi koirani eteen. Toisaalta tiedän, että hoidin sen hyvin. Silti se pieni epäilys on aina ja mietin, vaikka kuinka en silloin aina jaksanut ulkoilla niin paljon. Nyt sitten, kun oikein ulkoilen ja kävelen paljon niin saatan miettiä kumpa olisin lenkittänyt koiraani vieläkin enemmän tms. Toisaalta se sai joka päivä vähintään puolentoista tu

Kissani kuoli myös neljä vuotta sitten ja jotenkin siihen pysähtyi aika. Olen aika yksinäinen, sukulaisiakin on vain äitini ja veljeni ja hekin asuvat kaukana.  Kissani oli rakas ja meillä oli sellainen yhteys, jota on vaikea kuvailla.  Usein on aivan valtava ikävä sitä pientä karvapalleroa.

Kaikkea hyvää sinulle.  Muistoissa ne pienet karvatassut on edeleen meidän luona.

Hyväå kuuluu, kiitos kysymästä. Olen eläkkeellä ja vaimo myös. Velattomia ollsan kun vaimo sai perintöä. Olen lähdössä kohtspuoliin jumalanpalvelukseen. Se on ollut minulle jo 46v ajan tuttua. Kevättä odotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Majani ovella kolkutteli aamutuimaan vieras. Vanha kunnon Alakulo, hän livahti ulko-ovesta sisälle kun päästin kissat päivän ensimmäiselle ulkokäynnille. Kun vilkaisin peiliin, näin että Alakulo oli pukenut minut yllensä, sen ilme oli minun ilmeeni, sen hiljainen apeus minun lannistunut päivänuttuni.

Sovimme niin hyvin toistemme ylle. Toista ei erota toisesta. Lähdemme yksissä tuumin elämän päiväjuhliin parhaimpiimme sonnustautuneena.

 

Hei Sinulle

Toivotaan, että ensi kerralla Ilo ja Toivo tulevat porukalla kylään. Ja viipyvät pitkään. Silloin kelpaa peiliin katsoa. Koputusta odotellen...

N63

Hei M31, sujuvasti jo kirjoitat uuden 'nimesi', Onnea vielä.

Onnea Kaikille muillekin, merkkipäivänä tai muuten vaan.

Lepopäivää

Kivaa ja mukavaa päivää jokaiselle. M31, onnittelut, ja onnittelut muillekin vuosia kartuttaneille. Alakuloinen, ihan varmasti alakulo taas jossain välissä hellittää. Niin se aina tekee. 

Oma sunnuntaiaamuni käynnistyy hitaasti. Hiihtäminen on aikeenani, mutta sohva vetää vielä liikaa puoleensa. Ajattelin maalaillakin vähän, ja sitten kaveri tulee hiustenleikkuuseen. Kun nyt saisin itseni ylös tästä pötköttämästä ensin.

Minä selätän sunnuntaiahdistuksen aina siivoamalla ja vaihtamalla lakanat. Siihen kuluu puoli päivää ja sitten nukun hyvin seuraavana yönä. Meillä on iso talo ja nautin siivoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä selätän sunnuntaiahdistuksen aina siivoamalla ja vaihtamalla lakanat. Siihen kuluu puoli päivää ja sitten nukun hyvin seuraavana yönä. Meillä on iso talo ja nautin siivoamisesta.

Älä siivoa sunnuntaisin, se on tarkoitettu nimensä mukaisesti lepäämiseen ja Jumalan palveluun 🙏🌿

Kiitos onnitteluista!

Ei nimimerkkiini tule helposti se ykkönen perään. Saan oikein ajatuksella kirjoittaa ikäni oikein. Nolla tulee luontevammin näytölleni.

On sitä lunta satanut viimeyönä rankasti. Saa lähteä kävellen liikenteeseen, sillä niin kovasti lunta on tullut. Kaupoilla ja porukoillani voisin käydä. Herännyt ja aamuaskareet olen vasta kerennyt tehdä tänään. Päiväni on vasta edessä päin.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä selätän sunnuntaiahdistuksen aina siivoamalla ja vaihtamalla lakanat. Siihen kuluu puoli päivää ja sitten nukun hyvin seuraavana yönä. Meillä on iso talo ja nautin siivoamisesta.

Älä siivoa sunnuntaisin, se on tarkoitettu nimensä mukaisesti lepäämiseen ja Jumalan palveluun 🙏🌿

Minä lepään siivotessani. Olen onnellinen ja saatan hyräillä virsiäkin joskus. Jos  Jumalani minua rakastaa, hän ymmärtää myös!

Väsynyt, kävin kävelyllä, sdöin liian makea pitoista ja nukahdin tietsikan ääreen eli nyt nakkikastikkeen kimppuun ja kasviksia  ja vähän myöhemmin kahvia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään erityisen mainittavaa tänäänkään. Kuolemaa odottelen.

Ei muutosta eiliseen olotilaan.

Olen miettinyt tuota sunnuntain käyttämistä Jumalan ylistämiseen. En usko, että Jumala jaksaa kuunnella joka pyhä alituista ylistämistä. Hän tietää muutenkin mitä me ajattelemme, ei tartte ulista virsiä tai polvistella erikseen. Ainakin minä Jumalana väsyisin tuollaiseen.

Taloudellinen tilanne ahdistaa. Olen lähettänyt tänä vuonna 86 työhakemusta. Tukien leikkaamisen jälkeen tilanne on se, että ei ole varaa mihinkään senkään vertaa kuin ennen. Sukkiin, bussikorttiin, uimahalliin. Tunnen olevani taakka yhteiskunnalle ja läheisille.

Kävinkin tänään katsomassa Mika Ikosen ja Anssi Häkkisen ilmaiskonserttia (30min). Kävin mä ostoksillakin sitä ennen. Olipa sen jälkeen kiva matkata porukoilleni, kun on niiiin upea ilma. Kiva sitä tällein on viettää sunnuntaita, kuin vain töllöttää joitain ruutuja koko päivän.

Ihmisiä ei näköjään ilmainen musiikki kiinnosta, kun ei ollut paljon katsojia. Vapaita kahvittelupaikkojakin oli paljon. Harmi, kun itselläni ei ole seuraa. Olisin niin vienyt neitosen siihen kahville musiikin soidessa, jos vain sellaista seuraa olisi.

Porukoilla viettelen nyt aikaa. Kaipa tässä koiruutta taas voisi käyttää lenkillä.

M31

Eipä tässä ihmeempää. Tein jauhelihakeittoa ja rahkapiirakan. Olen lukenut kirjaa ja katsellut tv:stä hiihtoa. Rauhallinen päivä. Kissa nyt on ollut vähän ärsyttävä. Tunkee syliin ja sitten tulee kuuma. Harmittaa, että ampumahiihto loppuu tänään. Illan kisoja tässä odotellessa.