Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Se sitten siitä yhteishuoltajuudesta
09.10.2022 |
Meillä sovittu viikko-viikkohuoltajuus ja nyt lasten isä ilmoittaa muuttavansa toisen kaupunkiin. Jatkossa onnistuu näkemiset ainoastaan viikonloppuisin. Vaatimalla vaati yhteishuoltajuuden ja nyt näin. Kaikki menee taas niin älyttömän vaikeaksi. Lupasi kuskata lapsia harrastuksiin ja ottaa ylimääräistä kun teen vuorotyötä mutta ilmeisesti nämä ei enää paikkaansa pidä! Turhauttaa niin paljon!
Kommentit (134)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huokuu aloituksesta taas huoli miten käy isän ja lapsen suhteen. Oma elämä kun nyt niin hankaloituu...
Kyllä tuossa isä-lapsi -suhteiden miettiminen on sen isän vastuulla. Miksei se uusi rakkaus muuta itse miehen luo?
Ei voi mitään. Paitsi hakea elareita. Niitä kun ei yleensä viikko-viikko asumisessa saa, mutta jos tuo asumismuoto ei enää tule kyseeseen, niin AP:n kulut nousevat.
Ei se kyllä niinkään voi olla, että eron jälkeen ei saisi mennä elämässään eteenpäin vaan olisi pakko jumittaa samassa paikassa. Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Mietitään vaikka tilannetta että on muutettu lähelle toisen sukua jossa toisella ei ole juurikaan tuttuja. Pitäisikö jäädä sinne sitten eron jälkeenkin asumaan, yksinään? Ei pidä, kyllä saa muuttaa. Lasten tapaaminen pitää toki miettiä jotenkin fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä niinkään voi olla, että eron jälkeen ei saisi mennä elämässään eteenpäin vaan olisi pakko jumittaa samassa paikassa. Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Mietitään vaikka tilannetta että on muutettu lähelle toisen sukua jossa toisella ei ole juurikaan tuttuja. Pitäisikö jäädä sinne sitten eron jälkeenkin asumaan, yksinään? Ei pidä, kyllä saa muuttaa. Lasten tapaaminen pitää toki miettiä jotenkin fiksusti.
Muu suku tärkeämpi kuin lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Lastenvalvojalle sai ajan kolmen kuukauden päähän! Ap
Hyvä että edes kolmen kuukauden päähän, täällä saa ajan jos saa 6kk päähän.
Kannattaa miettiä lapsia ja käytännön asioita nyt tässä tilanteessa, jos isä muuttaa niin sitten muuttaa. 400km on aika pitkä matka, onko järkeä edes joka toinen viikonloppu? Yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Lastenvalvojalle sai ajan kolmen kuukauden päähän! Ap
Hyvä että edes kolmen kuukauden päähän, täällä saa ajan jos saa 6kk päähän.
Kannattaa miettiä lapsia ja käytännön asioita nyt tässä tilanteessa, jos isä muuttaa niin sitten muuttaa. 400km on aika pitkä matka, onko järkeä edes joka toinen viikonloppu? Yms.
Menikin sekaisin että se oli toinen isä joka muutti 400km päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Isät ne osaa. Onko edes oikea syy muuttaa? Lasteni isä häipyi naisen perään 400 km päähän. Jäi lapset, vakityö, suku, vuosien harrastusporukat ym.
Eikö rakkaus muka ole oikea syy muuttaa? Miksi olette noin kyynisiä
Rakkaus omia lapsia kohtaan olisi pätevä syy olla muuttamatta!!! Ap
Se, että jollakin on lapsia ei ole = rakastaa omia lapsiaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iseilläkin on oikeus voimaantua ja itsenäistyä.
Tätä en ole koskaan ennen nähnyt: iseillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Isät ne osaa. Onko edes oikea syy muuttaa? Lasteni isä häipyi naisen perään 400 km päähän. Jäi lapset, vakityö, suku, vuosien harrastusporukat ym.
Mun äiti muutti Belgiaan miehen perässä, kun olin kolmen ja isäni jaksoin vuoden ja minä jäin isän exälle. Oksettaa tämä ällö äitimyytti.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Lastenvalvojalle sai ajan kolmen kuukauden päähän! Ap
Joka tekee mitä? Sinä paha paha isi et saa muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan elämäksi.
Kutsutaan itsekkyydeksi. Elämä on valintoja. Aina voi valita omat lapset etusijalle. Kaikki eivät halua, osaa, ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huokuu aloituksesta taas huoli miten käy isän ja lapsen suhteen. Oma elämä kun nyt niin hankaloituu...
Ei vain oma elämä, vaan myös sen lapsen elämä. Käytännössä harrastukset jää osin käymättä, lapsi joutuu viettämään ehkä kohtuuttoman paljon aikaa yksin, olemaan yksin yöllä jne, jos äiti on vuorotöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä niinkään voi olla, että eron jälkeen ei saisi mennä elämässään eteenpäin vaan olisi pakko jumittaa samassa paikassa. Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Mietitään vaikka tilannetta että on muutettu lähelle toisen sukua jossa toisella ei ole juurikaan tuttuja. Pitäisikö jäädä sinne sitten eron jälkeenkin asumaan, yksinään? Ei pidä, kyllä saa muuttaa. Lasten tapaaminen pitää toki miettiä jotenkin fiksusti.
Muu suku tärkeämpi kuin lapset?
Mikä muu suku? Yhdessähän sinne toisen suvun luokse on muutettu, mutta sitten jos ero tulee niin voi olla aika tukalaakin asua lähellä exän sukulaisia. Varsinkin jos ei itsellä ole ketään muita tuttuja siellä, vain niitä exän kautta tuttuja.
Yhteishuoltajuus jatkuu silti. Saa muuttaa, ei se lopeta yhteishuoltajuutta. Mutta tietenkin jos on ollut viikko ja viikko niin se pitää järjestää uusiksi. Mutta aloittaja puhui vain yhteishuoltajuudesta.
Vuoroviikkoasuminen on ihan eri kuin yhteishuoltajuus.
Ottakaa nyt ensin selvää näistä eri käsitteistä.
Onhan se totta, että ei voi sitoa ketään ihmistä asumaan 18-vuotta samalla paikkakunnalla.
Esimerkiksi työt, opiskelu jne. saattavat muuttua. Ei se aina ole joku toinen ihminen syynä. Toisaalta eronneilla on oikeus uuteen ihmissuhteeseen.
Lasten asiat pitää sitten yhdessä miettiä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tsemppiä ap. Hae yksinhuoltajuutta ja elarit. Kyllä lapset muistaa, että isä jätti. Kohtelevat sitten "isän" ansaitsemalla tavalla.
Yhteishuoltajuushan voi olla vain viikonloppuisälläkin. Yhteishuoltajuus on termi: sinä ja miehesi molemmat vastaatte lastenne hoidosta. Yksinhuoltajuus on termi: sinä YKSIN vastaat lasten hoidosta, isällä ei ole sananvaltaa.
Olenko pilkunnussija vai miksi tämän asian sekottaminen häiritsee minua? Tindermies kerran esitti yksinhuoltajaa, vaikka hänellä oli viikko-viikko huoltajuus. Hän tulitsi sanan "yksin" siten, että kun asuu yksin... Moisesta tyhmyydestä jäin niin hämilleni, että tulin sitten ghostanneeni hänet.
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus jatkuu silti. Saa muuttaa, ei se lopeta yhteishuoltajuutta. Mutta tietenkin jos on ollut viikko ja viikko niin se pitää järjestää uusiksi. Mutta aloittaja puhui vain yhteishuoltajuudesta.
Vuoroviikkoasuminen on ihan eri kuin yhteishuoltajuus.
Ottakaa nyt ensin selvää näistä eri käsitteistä.Onhan se totta, että ei voi sitoa ketään ihmistä asumaan 18-vuotta samalla paikkakunnalla.
Esimerkiksi työt, opiskelu jne. saattavat muuttua. Ei se aina ole joku toinen ihminen syynä. Toisaalta eronneilla on oikeus uuteen ihmissuhteeseen.
Lasten asiat pitää sitten yhdessä miettiä parhaalla mahdollisella tavalla.
Se on lapsen hylkäys eikä muuksi muutu. Minä ja lapseni olemme kokenut tuon, kun lapsen isä vain ilmoitti ettei ole enää viikonloppuisin käytettävissä, kun ei ole kaupungissa. Sitten jonkin ajan kuluttua muutti noin vain pois naisen luo.
Minä mietin hädissäni miten kolmivuorotyöläisenä järjestän yövuorot. Isä vieläpä oli virallisesti lähihuoltaja. Sitten ilmoitti vain, että lapset muuttavat luokseni.
Alue: Aihe vapaa
Jos äiti olisi rakastanut lapsiaan, ei olisi koskaan muuttanut.
Miksi isistä tehdään aina näitä pahiksia mutta jos se onkin äiti joka tekee vastaavan, on hän vain vastuullinen äippä, joka ajattelee lasten parasta (miten tässäkin tapauksessa??).
Meillä sama tilanne. Miehen exä eli nainen, lasten äiti, päätti yhtäkkiä 6v vuoroviikko-hoitamisen jälkeen muuttaa noin 400km päähän uuden miehensä perässä ja vinkuu nyt ettei isä hoida lapsiaan. Jestas mikä akka.