Onko historiassasi jokin oma esiintymiskokemus, joka hävettää sinua varmasti ikuisesti?

ei, mutta tästä tuli mieleen ala-asteella pidetty ensimmäinen esitelmä koulussa...jännitti kauhiasti, ja kun pääsin eteen puhumaan dinosauruksista, huusi poika takarivistä: " sul on sepalus auki!!"

menin ihan punaiseksi, enkä kehdannu edes laittaa vetskaria kiinni :) hitto rupes naurattaa... :)



yliopistossa nuo esitelmän pidot olivat kyllä yhtä helvettiä...näin aina edeltävän yönä unta, mitä kaikkea kauheaa voi tapahtua.

Ala-asteella lauloin Kikkaa ja en tajunnu, mitä siinä lauletaan. Ja kaikki nauro mulle/meille... Hävettää vieläki:(

Roikuttiin pitkänaikaa pää alas päin ja kun noustiin ylös, niin eikös meikälästä alkanut huippaamaan. Hirveä kolina vaan kuului, kun rysähdin takanani olleita puolapuita vasten. Onneksi en ollut keskellä lattiaa ja rysähtäny jonkun toisen joogaajan päälle.

Vielä nykyäänkin jumpalla menen aina seinän viereen jumppaamaan, että vastaavissa tilanteissa voi ottaa seinästä tukea.

Onneksi tollasia huippailuja ei ole ollut muulloin. Ja arvatkaa vaan olenko joogannu ton syksyn jälkeen.

Meillä oli sitten eka esitys ja tietenkin minua jännitti kovasti ennen esitystä. Just ennen lavalle menoa vatsaani alkoi vääntää ja pieru oli koko ajan hollilla. kesken esityksen pieru tuli väkisin ja tunsin kuinka pikkarit kastuivat. Plöröt olivat tulleet housuun. Tarviiko tuota ollenkaan ihmetellä, että en jatkanut tanhuamista seuraavana syksynä..

Joskus ysillä meillä oli koulussa veteraani juhlat tms. ja minut laitettiin sitten pitämään puhe. Menin muina naisena lavalle, kun astuin pitkän hameeni helman päälle ja alushame otti ja valahti nilkkoihin.