Onko teilläkin kavereita, joita ei ttuakaan kiinnosta teidän kuulumiset?
Vaan puhuvat vaan taukoamatta omia juttujaan? Jos yrittää johonkin väliin kertoa omia kuulumisiaan, niin vastaus on tyyliin "aijaa" tai "okei" ja kaveri jatkaa omista (tai jonkun naapurin kummin kaiman) asioista puhumista.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaan inhimillistä. Kaikkia kiinnostaa oma napa enemmän kuin muiden horinat.
Kohteliasta on kuitenkin kuunnella välillä toisenkin horinoita, jos on jo tunnin kertonut omiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oli
Sama juttu. Ei ole enää, koska sellaista ei vain jaksanut. "Ystävää" ei kiinnostanut minun asiani eivätkä edes yleiset asiat pätkääkään, vain hänen omat asiansa, ja niistä hän puhui, puhui, puhui...
Sellaiset kiinnostaa, joille oikeasti tapahtuu ja ovat sujuvia ja vikkeliä ulosanniltaan. Toisilta kuulee niin nerokasta juonta ja johtopäätelmiä, että menee ihan hiljaiseksi välillä.
Sitten on ne vähän tylsemmät ja keskinkertaiset, jotka on hyviä kuuntelemaan, mutta joiden tarinat on niin kuolettavan tavallista. Heille on parempi vain kertoa omat ja sivuuttaa tylsyydet.
Ehkä tästä kyse?
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset kiinnostaa, joille oikeasti tapahtuu ja ovat sujuvia ja vikkeliä ulosanniltaan. Toisilta kuulee niin nerokasta juonta ja johtopäätelmiä, että menee ihan hiljaiseksi välillä.
Sitten on ne vähän tylsemmät ja keskinkertaiset, jotka on hyviä kuuntelemaan, mutta joiden tarinat on niin kuolettavan tavallista. Heille on parempi vain kertoa omat ja sivuuttaa tylsyydet.
Ehkä tästä kyse?
Eipä ole kellään muulla vaikeuksia keskustella mun kanssa. Tämä yksi mieluummin vaan pitää monologia, johon kaipaa vain yleisöä. Omat juttunsa ovat kuolettavan tavallisia, joista osan vielä kertoo monta kertaa ja jotkut tarinat kertovat ihmisistä, joita en ollenkaan tunne..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset kiinnostaa, joille oikeasti tapahtuu ja ovat sujuvia ja vikkeliä ulosanniltaan. Toisilta kuulee niin nerokasta juonta ja johtopäätelmiä, että menee ihan hiljaiseksi välillä.
Sitten on ne vähän tylsemmät ja keskinkertaiset, jotka on hyviä kuuntelemaan, mutta joiden tarinat on niin kuolettavan tavallista. Heille on parempi vain kertoa omat ja sivuuttaa tylsyydet.
Ehkä tästä kyse?
Eipä ole kellään muulla vaikeuksia keskustella mun kanssa. Tämä yksi mieluummin vaan pitää monologia, johon kaipaa vain yleisöä. Omat juttunsa ovat kuolettavan tavallisia, joista osan vielä kertoo monta kertaa ja jotkut tarinat kertovat ihmisistä, joita en ollenkaan tunne..
Ap
Tylsä vielä, no jätä se sika.
Aloittaja hyvä, miksi olet tekemisissä noin rasittavan ihmisen kanssa?
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
Mitä vanhemmaksi tulee niin ystäväpiiri supistuu. Olen sosiaalinen ja omasta mielestäni kuunteleva ja hyvä ystävä.
Muutumme kaikki aikaa myöden ja elämän vastoinkäymiset muuttavat meitä. Painolastia pettymyksistä tulee kullekin.
Viiskymppisen elämä ei ole samanlaista kuin kolmekymppisen.
Välillä tämä ahdistaa.
Olisin voinut tehdä tämän aloituksen juuri noilla sanoillakin. Paitsi, että noita aijaa ja okei -sanoja ei kuulu koska puhe alkaa suoraan päälle kesken oman lauseen.
Oli. Jopa sisareni.Pari päivää sitten ilmoitin sille ,käytänössä kitti riitti!Suoraan sanoin, hei kuule missä nähdään moikataan. Et tarvitse minua.Sinulla on F.B. Puoliso ,perhe,suku ja ystävät. Kavereille sanoin jospa jatketaan eri suuntiin matkaa, En tarvitse ihmisiä elämäni joilla ei kinostusta: Mitä minulle kuuluu?
Ei oikeastaan enää. On ollut. Lopetin hiljakseen vastaamasta wa-suoltoihin ja puhelimeen/tekstiviesteihin. Jos kehtasi vielä kysyä enkö lue niitä, laitoin lyhyesti ok. Tätä ennen siis vuosia näin, ettei minua huomioitu mitenkään/kuulumisiani kysytty _koskaan_. En halua hukata aikaani itsekkyyteen/narsismiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee niin ystäväpiiri supistuu. Olen sosiaalinen ja omasta mielestäni kuunteleva ja hyvä ystävä.
Muutumme kaikki aikaa myöden ja elämän vastoinkäymiset muuttavat meitä. Painolastia pettymyksistä tulee kullekin.
Viiskymppisen elämä ei ole samanlaista kuin kolmekymppisen.
Välillä tämä ahdistaa.
Ja kyllä olen huomannut tämän saman.
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
Minulla on myös tällaisia hiukkasen yksinkertaisia ja kuplautuneita tuttavia, jotka eivät *jaksa* Ukrainaa/koronaa/*pelottelua*. Minä en jaksa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset kiinnostaa, joille oikeasti tapahtuu ja ovat sujuvia ja vikkeliä ulosanniltaan. Toisilta kuulee niin nerokasta juonta ja johtopäätelmiä, että menee ihan hiljaiseksi välillä.
Sitten on ne vähän tylsemmät ja keskinkertaiset, jotka on hyviä kuuntelemaan, mutta joiden tarinat on niin kuolettavan tavallista. Heille on parempi vain kertoa omat ja sivuuttaa tylsyydet.
Ehkä tästä kyse?
Et näköjään tunne kyseistä ihmistyyppiä, olet onnekas.
On työkaveri ja kyllä se on aika turhauttavaa, kun ei kiinnostaa yhtään, mitä minä kerron. Pahimmillaan, kun kerron jotain vaikka lapsista, niin hän alkaa näyttää kännykästä hauskoja koiravideoita.
Vierailija kirjoitti:
On työkaveri ja kyllä se on aika turhauttavaa, kun ei kiinnostaa yhtään, mitä minä kerron. Pahimmillaan, kun kerron jotain vaikka lapsista, niin hän alkaa näyttää kännykästä hauskoja koiravideoita.
ja ennen kuin joku ehtii, niin en tosiaan puhu taukoamatta ja pelkästään lapsista vaan joskus jonkun satunnaisen jutun saatan kertoa. Ja muutkin puhuu lapsistaan ja lemmikeistään ja miehistään, myös tämä kyseinen työkaveri.
Oon yrittäny jo monta vuotta naisia ja heitä en kiinnosta. Taidan luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
Minulla on myös tällaisia hiukkasen yksinkertaisia ja kuplautuneita tuttavia, jotka eivät *jaksa* Ukrainaa/koronaa/*pelottelua*. Minä en jaksa heitä.
Jep, yhdelle myös puhuin että maailmantilanne huolestuttaa niin hän korosti ettei ole mitään pelättävää että Venäjä tänne hyökkäisi. Ja sekö tässä nyt suurin pelko olisi. Näkeehän tuolla Ukrainassa miten niillä on hyökkäysvoimaa. Eli ei, vaan kaikki sähkönnousu, kulutustuotteiden hintojen nousu, sääntely, levottomuus yms. Ne ne huolenaiheet on eikä mikään tuollainen lapsellinen suoranainen sodanpelko. En jaksanut jäädä vänkäämään kun toinen luulee olevansa joku asiantuntija. Ja millä meriitillä juuri hän voi luvata ettei hyökkäystä ikinä tänne tapahtuisi...
Tämä on vaan inhimillistä. Kaikkia kiinnostaa oma napa enemmän kuin muiden horinat.