Ajatteletteko te ikinä sellaisia asioita että mikä on elämän tarkoitus ja miksi olette täällä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ennen uskoontuloa nuo oli kysymyksiä jotka ajoivat minut etsimään onko Jumalaa olemassa, ja se löytyi:).
Hyvä sinulle!:)
Elämän tarkoitus oli teen juominen, kunnes se alkoi närästää.
Aina olen niitä ajatellut. Lopullisen vastauksen saan varmaan vasta kuoltuani, näin uskon. Mutta pohdinnat jatkuvat silti siihen asti.
Joo. Päätin että keskityn nauttimaan pienistä asioista. Mitään järkeähän tästä on turha hakea. Kaikki me kuolemme ja vaivumme historian hämärään.
Namupillu kirjoitti:
Tarkoitukseni on alistaa rumat suominaiset, hihihihi 😘
Setämies se siellä... 😆
Aaiii... kuinka syvällistä ja älykästä.
No siis, ihan vakavissaan jos vastataan: en. Noiden eksistenssikysymysten märehtiminen on turhaa, kun ei niihin ikinä mitään oikeaa eikä lopullista vastausta voi saada. Toisaalta, onhan tuo sikäli hyvin palkitsevakin aihe, että siihen jokainen erittäin syvällinen ellei täydellinen ihminen voi itse keksiä oman vastauksensa ja sitten briljeerata netissä filosofisella hienoudellaan.
Paljon hyödyllisempää tosin olisi varmaankin miettiä vaikka ulosteensa väriä ja koostumusta kuin "elämän tarkoitusta".
Vai liittyykö tuo jotenkin siihen, että olet kyllästynyt työhösi eikä se mielestäsi riittävästi huomioi henkisiä kykyjäsi, ja sitten kyselet palstalta, että "tätäkö se elämä on, kahdeksaksi töihin ja viideksi kaupan kautta kotiin" ja "onko oravanpyörä elämän tarkoitus" ja julistat haluavasi "erakoksi korpimökkiin" koska "olet introvertti"?
Lihapullia syövä heteromies kirjoitti:
Aaiii... kuinka syvällistä ja älykästä.
No siis, ihan vakavissaan jos vastataan: en. Noiden eksistenssikysymysten märehtiminen on turhaa, kun ei niihin ikinä mitään oikeaa eikä lopullista vastausta voi saada. Toisaalta, onhan tuo sikäli hyvin palkitsevakin aihe, että siihen jokainen erittäin syvällinen ellei täydellinen ihminen voi itse keksiä oman vastauksensa ja sitten briljeerata netissä filosofisella hienoudellaan.
Paljon hyödyllisempää tosin olisi varmaankin miettiä vaikka ulosteensa väriä ja koostumusta kuin "elämän tarkoitusta".
Vai liittyykö tuo jotenkin siihen, että olet kyllästynyt työhösi eikä se mielestäsi riittävästi huomioi henkisiä kykyjäsi, ja sitten kyselet palstalta, että "tätäkö se elämä on, kahdeksaksi töihin ja viideksi kaupan kautta kotiin" ja "onko oravanpyörä elämän tarkoitus" ja julistat haluavasi "erakoksi korpimökkiin" koska "olet introvertti"?
Olet tyypillinen nykyajan ihminen. Luulet tietäväsi, mikä on turhaa ja mikä järkevää. Jos miettisit vähän pidemmälle, näkisit, miten sokea ja pieni oletkaan (niin kuin me kaikki olemme).
Olen täysin eri mieltä ulosteen koostumuksen tarkkailusta. Mieluummin tapan itseni kuin tuijottelen omia ulosteitani.
Vierailija kirjoitti:
Lihapullia syövä heteromies kirjoitti:
Aaiii... kuinka syvällistä ja älykästä.
No siis, ihan vakavissaan jos vastataan: en. Noiden eksistenssikysymysten märehtiminen on turhaa, kun ei niihin ikinä mitään oikeaa eikä lopullista vastausta voi saada. Toisaalta, onhan tuo sikäli hyvin palkitsevakin aihe, että siihen jokainen erittäin syvällinen ellei täydellinen ihminen voi itse keksiä oman vastauksensa ja sitten briljeerata netissä filosofisella hienoudellaan.
Paljon hyödyllisempää tosin olisi varmaankin miettiä vaikka ulosteensa väriä ja koostumusta kuin "elämän tarkoitusta".
Vai liittyykö tuo jotenkin siihen, että olet kyllästynyt työhösi eikä se mielestäsi riittävästi huomioi henkisiä kykyjäsi, ja sitten kyselet palstalta, että "tätäkö se elämä on, kahdeksaksi töihin ja viideksi kaupan kautta kotiin" ja "onko oravanpyörä elämän tarkoitus" ja julistat haluavasi "erakoksi korpimökkiin" koska "olet introvertti"?
Olet tyypillinen nykyajan ihminen. Luulet tietäväsi, mikä on turhaa ja mikä järkevää. Jos miettisit vähän pidemmälle, näkisit, miten sokea ja pieni oletkaan (niin kuin me kaikki olemme).
Olen täysin eri mieltä ulosteen koostumuksen tarkkailusta. Mieluummin tapan itseni kuin tuijottelen omia ulosteitani.
Ei vaan päinvastoin: Sinä olet nykyajan ihminen jolla on nämä nykyajan lennokkaat post-materiaaliset maailmanhalausmurheet kuten "elämän tarkoitus" ja "olemassaolon päämäärä": mutta onhan tuossa toki se hyväkin puoli, että ainakin noista voi päätellä, ettei mistään ole pulaa ja että maha on täynnä kun nuo ovat ensisijaisia miettimisen aiheita. Hyvinvointiyhteiskunta nääs...
Mitenkäs muuten tuo sulkuklausuulisi kohta, että "me kaikki olemme" (...pieniä ihmisiä...) voi pitää paikkansa niin suuren ajattelijan tapauksessa, jonka viisaus viilettää tuolla galaksien välisissä äärettömyyksissä ja elämän tarkoituksessa?
Keskity johonkin vähän pienempään ja oleellisempaan.
Minun mielestäni ihan hyvä elämän tarkoitus voisi olla vaikka kaiken kevytmielisen huvittelun ja joutilaan löllöilyn maksimointi.
En enää. Nuorempana mietin paljonkin, mutta kun tulin vanhemmaksi niin tarve miettiä asiaa väheni. Omalle elämälleen kun voi itse rakentaa millaisen merkityksen haluaa. Toiset sanovat, että elämme nähdäksemme jumalan. Itse en tuollaiseen usko. En ole sinänsä tullut asiassa mihinkään tulokseen ja se on mulle ok. Kaikkea ei tarvitse tietää. Kunhan elää itselleen merkityksellistä elämää.
No suvun jatkaminen on ihmisen perimmäinen pyrkimys. Henkilökohtaisen olemmassaolon merkityksen kukin löytäköön itse. Voi tosiaan olla vaikka eri teemerkkien maistelu. Täällä planeetalla nyt jostain syystä on elämää, jatkuvaa sellaista. Sen merkityksen pohtiminen on liian vaikeaa mulle.
En oikeastaan mieti, mutta tiedän kyllä, että olen monelle ihmiselle hyvin tärkeä, joten ehkä olen siksi täällä. Minulla on maailman ihanin perhe, sisarukset ja heidän perheensä, upeat vanhemmat ja appivanhemmat, paljon hyviä ystäviä ja kavereita, kivat naapurit ja sen lisäksi teen työtä vanhusten kanssa. Näistä vanhuksista on tullut minulle myös hyvin tärkeitä ja joka kerta heidän kanssaan huomaan, että myös minä olen heille tärkeä. Ehkä olen olemassa juuri näiden ihmisten takia?
Kyllä ajattelen. Tosin tiedostan, että tähän ei ole vastausta. Eikai elämällä sitten ole muuta tarkoitusta kuin ikävän karkoitus. Ei ole mitään yleistä tarkoitusta ihmiselämällä. Olemme maan matosia, lopullinen tarkoitus on palata lannoitteeksi maahan, elämän kiertokulkuun...Olin nuorena uskossa, joten sekin koettu, eikä tuonut vastauksia. Tuo ikävän karkoitus vaan vaatisi enemmän rahaa kuin minun on mahdollista tehdä työtä tekemällä. Ja valitettavasti puoliso käyttää pennoseni oman elämänsä merkityksellistämiseen. Eli hlökohtainen elämäni tarkoitus lienee juosta oravanpyörässä jotta jonkun muun elämä olisi helpompaa. Maksan myös veroja enemmän kuin saan takaisin yhteiskunnalta, joten siitäkin joku muu kerää hyödyn. Parempi kun ei ajattele liikaa.
Joskus nuorena tuli pähkäiltyä, mutta nykyään en. Jos miettii kuinka olematon yksiytäinen ihminen on maailmankaikkeuden mittakaavassa, niin voi todeta, ettei elämällä ole mitään syytä tai tarkoitusta.
Olen tässä ihan sattumalta, koska vanhempani paneksivat joskus ja minä voitin silloin ensimmäisen kilpailuni.
Ei elämällä ole mitään tarkoitusta ja olen täällä pelkästä sattumasta pienen hetken. Millään mitä teen ei ole mitään merkitystä yhtään mihinkään isossa kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämällä ole mitään tarkoitusta ja olen täällä pelkästä sattumasta pienen hetken. Millään mitä teen ei ole mitään merkitystä yhtään mihinkään isossa kuvassa.
Siksi kannattaakin pyrkiä elämään elämänsä niin, että on onnellinen ja tyytyväinen. Maailmankaikkeus ei välitä tippaakaan yksittäisen ihmisen teoista tai tekemättä jättämisistä. Minusta varsin vapauttava ajatus.
En, mietin ennemminkin että mitä minä enää teen täällä. Ei tässä ole kuin murhetta murheen perään kuolemaa odotellessa.
Ennen uskoontuloa nuo oli kysymyksiä jotka ajoivat minut etsimään onko Jumalaa olemassa, ja se löytyi:).