Jos ottaa kauniin rotukissan, niin myykö sielunsa kasvattajalle

En ole myynyt sieluani. Kasvattaja teki yhden kotikäynnin ja minusta se oli hyvä asia. Tukena on ollut ja kissat ovat ihanat.

Niin. Olisiko kotikäyntien syynä se kun nykyään on eläimiä kaltoinkohtelevia, mutta tuskin kukaan epäillyksi haluaa suurennuslasin alle, jos on kiltti. Näyttelyyn tuskin kaikki haluavat.

No haloo? Kissa on vain eläin jota pidetään lemmikkinä eikä mikään taruolento jota kuuluisi palvoa tietyin rituaalein ja menoin.

Vierailija kirjoitti:

En ole myynyt sieluani. Kasvattaja teki yhden kotikäynnin ja minusta se oli hyvä asia. Tukena on ollut ja kissat ovat ihanat.

Mitä hän olisi voinut tehdä jos kotiolot eivät olisi häntä miellyttäneet? 

Olen miettinyt samaa, mutta koiran suhteen. Allergisoimattomat koirat ja kissat joutuu yleensä hankkimaan kasvattajalta. Kyllä se vähän ahdistavalta tuntuu ajatus, saako elää rauhassa eläimen kanssa vai onko nyt osa kasvattajan verkostoa. Toki kuulumiset joskus harvoin 5 vuoden välein sähköisesti voi olla ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole myynyt sieluani. Kasvattaja teki yhden kotikäynnin ja minusta se oli hyvä asia. Tukena on ollut ja kissat ovat ihanat.

Mitä hän olisi voinut tehdä jos kotiolot eivät olisi häntä miellyttäneet? 

Neuvoa ja antaa ohjeita ja kehottaa olemaan yhteyksissä,jos vaikeuksia.

Ja tietenkin joissain tapauksissa ottamaan itse yhteyttä eläinsuojeluun. Yleensä sellaisissa tapauksissa ei kuitenkaankutsita kylään.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa, mutta koiran suhteen. Allergisoimattomat koirat ja kissat joutuu yleensä hankkimaan kasvattajalta. Kyllä se vähän ahdistavalta tuntuu ajatus, saako elää rauhassa eläimen kanssa vai onko nyt osa kasvattajan verkostoa. Toki kuulumiset joskus harvoin 5 vuoden välein sähköisesti voi olla ok.

Kyllä saa elää rauhassa. Lähtökohtana kissaa ostettaessa on hyvä olla avoimuus ja luottamus ja pelkkä kutsu kyläillä joskus. Joidenkuiden kanssa syntyy läheinen suhde, toisten kanssa ei mitään, ja hyvä kasvattaja ymmärtää sen.

T. Entinen kasvattaja

Koiramaailma on näköjään edellä näissä pakkonaimisissa kasvattajan kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin! Olen koulutukseltani biologi ja minulla on ollut lähes aina hyvinhoidettu ja rakastetyu lemmikki, kissa tai koira sekä molempien kombinaatio. Viime vuosina lemmikkimaailmaan on ilmestynyt outoja ilmiöitä, joita introverttina ihmisenä vierastan. Tässä pahimpia: 1. Lemmikin saadakseen täytyy olla yli-ihminen ja kirjoittaa CV kuten työnhaussa. Jos et halua tai osaa kehua retustella itseäsi, lemmikkiä ei tipu. 2. Lemmikin hoito on suorittamista. Ei riitä leppoisa elämä ulkoilutusten ja rakastavan kotielämän parissa, vaan pitää poukkoilla erilaisissa tapahtumissa (koiranäyttely, agility, kasvattajatapaamiset jne. ). 3. Pidän eläimistä enkä halua tavata ihmisiä, joten edelöä mainitut pakkopullat ovat yhtä piinaa. 4. Lemmikkien hinnat ja eläiääkäriketjujen käyntihinnat on nostettu pilviin, joten eläinrakas vähävaraisen perheen lapsi jää ilman sitä ainutkertaista kokemusta, jonka rakkaan eläimen tuoma pyyteetön kiintymys ja lohtu tarjoavat. Kaipaan vanhoja aikoja! Tiedän kyllä mitä palautetta tämä mielipide saa ( ehkäistään epäasialliset omistajat ja kaltoinkohtelu), mutta omassa elinpiirissäni on kyllä vain meitä tavallisia kilttejä ja kunnollisia eläinten hoitajia ja minusta olisi loukkaavaa tuollainen kyylääminen ja kotikäynti.

Etkö lukenut pientä printtiä kauppakirjassa? :3

Vanhempi eläinrakas kirjoitti:

Koiramaailma on näköjään edellä näissä pakkonaimisissa kasvattajan kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin! Olen koulutukseltani biologi ja minulla on ollut lähes aina hyvinhoidettu ja rakastetyu lemmikki, kissa tai koira sekä molempien kombinaatio. Viime vuosina lemmikkimaailmaan on ilmestynyt outoja ilmiöitä, joita introverttina ihmisenä vierastan. Tässä pahimpia: 1. Lemmikin saadakseen täytyy olla yli-ihminen ja kirjoittaa CV kuten työnhaussa. Jos et halua tai osaa kehua retustella itseäsi, lemmikkiä ei tipu. 2. Lemmikin hoito on suorittamista. Ei riitä leppoisa elämä ulkoilutusten ja rakastavan kotielämän parissa, vaan pitää poukkoilla erilaisissa tapahtumissa (koiranäyttely, agility, kasvattajatapaamiset jne. ). 3. Pidän eläimistä enkä halua tavata ihmisiä, joten edelöä mainitut pakkopullat ovat yhtä piinaa. 4. Lemmikkien hinnat ja eläiääkäriketjujen käyntihinnat on nostettu pilviin, joten eläinrakas vähävaraisen perheen lapsi jää ilman sitä ainutkertaista kokemusta, jonka rakkaan eläimen tuoma pyyteetön kiintymys ja lohtu tarjoavat. Kaipaan vanhoja aikoja! Tiedän kyllä mitä palautetta tämä mielipide saa ( ehkäistään epäasialliset omistajat ja kaltoinkohtelu), mutta omassa elinpiirissäni on kyllä vain meitä tavallisia kilttejä ja kunnollisia eläinten hoitajia ja minusta olisi loukkaavaa tuollainen kyylääminen ja kotikäynti.

Tämä. Hyvä kommentti.

Ilmeisesti yllättävän usein ainakin koirien tapauksessa kasvattajan ja omistajan suhde toisiinsa ja eläimeen on jotenkin hämärä. Kasvattaja saattaa esim. kokea sen vääryytenä että ostaja vaihtaa koiran nimen tai ei päästä nimenomaan johonkin kotikäynnille vielä puolen vuoden päästä luovutuksesta.

Se eläin on myyty ja ostajan omistuksessa. En ikinä suostuisi kyylättäväksi tai päästämään jotain kasvattajaa kotiini kyttäämään.

Joskus tuntuu siltä, että osa kasvattajista on kovin pätemishaluista porukkaa ja haluaa korostaa omaa osaamistaan näillä yliampuvilla vaateilla kissan tai koiran uusille omistajille. Lemmikki on kuitenkin nimensä mukaisesti lemmikki, eikä välikappale kasvattajan itsetunnon kohottajana koiranäyttely- ja kilpailukuvioissa. Eläintä ei pidä välineellistää. Sillä on oma elämänsä eikä se kaipaa kilpailuja. Päinvastoin arkielämä saattaa olla sille parasta, kunhan pääsee toteuttamaan lajityypillisiä ominaisuuksiaan koirapuistossa, luonnossa / metsällä tms. rotutaipumustensa mukaisesti.

Itselläni kaksi kallista rotukissaa, ja ei kyllä ole ollut mitään vaikeuksia kasvattajien kanssa, päinvastoin. Kummatkin toki halusivat tarkkaan tietää oloista, joihin kissat tulisivat (millainen asunto, kuinka iso, millaiset turvalliset ulkoilumahdollisuudet, eli vaadittiin että on lasitettu parveke tai catio, millainen perhe, miten on kokemusta samasta rodusta, miten on mahdollisuutta viettää aikaa kissan kanssa, yms.).

Ja sopparit tietysti kirjoitettiin, joissa sitouduin siihen, että kissat leikataan, että niitä ei ulkoiluteta vapaana, niistä saa kasvattaja säännöllisesti valokuvia ja että jos kissa kuolee ensimmäisen vuoden aikana, niin pitää toimittaa kasvattajalle eläinlääkärin selvitys kuolinsyystä.

Mielestäni tuo kaikki on vain tosi hyvää, ja kertoo siitä, että kyseessä ei ole pentutehtailija vaan eettisesti toimiva kasvattaja. Sillä itsekin tsekkasin huolellisesti kasvattajien taustat (kissat ovat kahdelta eri kasvattajalta) ja tehtiin kotikäyntejä heille tapaamaan kissoja ennen luovutusta, jotta voin varmistua kissojen hyvistä oloista ja siitä, että ei tosiaan ole pentutehtailija kyseessä.

Kasvattajilta sai myös paljon hyviä neuvoja esimerkiksi ruokavalion suhteen, ja heiltä on voinut jatkossakin kysyä tarvittaessa neuvoja. Toisen kanssa olen enemmän yhteydessä kuin toisen.

Toisaalta, en tiedä miksi pitää olla rotukissa? Paljon enemmän hyvää tekisi, jos ottaisi rescue-kissan. Itse halusin tietyn rotuiset kissat, koska meillä oli ollut sen rotuinen rescue-kissa lapsuudenperheessäni, joten olin kiintynyt tuon tietyn rodun persoonallisuuteen tämän lapsuuden kissan takia. Mutta muuten olisin varmasti ottanut rescue-kissan.

Ostimme lemmikkitasoisen ragdollin. Värit vähän vinksallaan :). Kerran kävi kasvattaja kotikäynnillä. Kerran vuodessa laitan kuvan ja kuulumiset. Eihän sekään mikään pakko ole, mutta mielestäni ihan kohteliasta.

Meillä rotukissa. Ei käynyt kasvattaja meillä ja yhteyttä pidetään, jos halutaan. Jonkun kuvan joskus lähetin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaksi kallista rotukissaa, ja ei kyllä ole ollut mitään vaikeuksia kasvattajien kanssa, päinvastoin. Kummatkin toki halusivat tarkkaan tietää oloista, joihin kissat tulisivat (millainen asunto, kuinka iso, millaiset turvalliset ulkoilumahdollisuudet, eli vaadittiin että on lasitettu parveke tai catio, millainen perhe, miten on kokemusta samasta rodusta, miten on mahdollisuutta viettää aikaa kissan kanssa, yms.).

Ja sopparit tietysti kirjoitettiin, joissa sitouduin siihen, että kissat leikataan, että niitä ei ulkoiluteta vapaana, niistä saa kasvattaja säännöllisesti valokuvia ja että jos kissa kuolee ensimmäisen vuoden aikana, niin pitää toimittaa kasvattajalle eläinlääkärin selvitys kuolinsyystä.

Mielestäni tuo kaikki on vain tosi hyvää, ja kertoo siitä, että kyseessä ei ole pentutehtailija vaan eettisesti toimiva kasvattaja. Sillä itsekin tsekkasin huolellisesti kasvattajien taustat (kissat ovat kahdelta eri kasvattajalta) ja tehtiin kotikäyntejä heille tapaamaan kissoja ennen luovutusta, jotta voin varmistua kissojen hyvistä oloista ja siitä, että ei tosiaan ole pentutehtailija kyseessä.

Kasvattajilta sai myös paljon hyviä neuvoja esimerkiksi ruokavalion suhteen, ja heiltä on voinut jatkossakin kysyä tarvittaessa neuvoja. Toisen kanssa olen enemmän yhteydessä kuin toisen.

Toisaalta, en tiedä miksi pitää olla rotukissa? Paljon enemmän hyvää tekisi, jos ottaisi rescue-kissan. Itse halusin tietyn rotuiset kissat, koska meillä oli ollut sen rotuinen rescue-kissa lapsuudenperheessäni, joten olin kiintynyt tuon tietyn rodun persoonallisuuteen tämän lapsuuden kissan takia. Mutta muuten olisin varmasti ottanut rescue-kissan.

Ja ei mitään vaatimuksia käyttää näyttelyissä, vaan ihan alusta alkaen oli selvää kummaltakin puolelta, että ihan lemmikiksi tulisivat.

Jotkut kasvattajat haluavat, että kissasta tulisi näyttelykissa, mutta kyllä oman kokemukseni mukaan valtaosa on tyytyväinen ihan vain siihen, että kissa tulee lemmikiksi ja haluaa varmistaa, että sitä kohdellaan hyvin.

Ota rescuekissa, ne on ihan yhtä hyviä kissoja.

Vierailija kirjoitti:

No haloo? Kissa on vain eläin jota pidetään lemmikkinä eikä mikään taruolento jota kuuluisi palvoa tietyin rituaalein ja menoin.

Minun ihana siamilaiseni on kaunis kuin taruolento, viisas, puhelias ja vaikka mitä. Ja minä palvon sitä!

Kasvattaja tarkasti minut ja kotini, samoin kuin edesmenneen siamilaisen kasvattaja. Hyvä niin.

Silloin tällöin lähetän kuvan tai kaksi.

Kun nimet on paperissa ja maksu hoidettu, sun velvollisuudet loppuu siihen. Kyllä niihin kauppakirjoihin kirjotellaan mitä ihmeellisempiä asioita mut oikeesti ne ei ole laillisesti päteviä jos olet kissan/koiran maksanut ja se on rekisteröity sun nimiin. Olen entinen koirankasvattaja, siitä tiedän. Kissankasvattajat on todella outoa porukkaa. Mun mies sano kun kissoja oltiin ottamassa et kun nimet on paperissa ja kotimatka alkaa, estot päälle kasvattajalle. No en sentään laittanut. Mut pointti oli, älä anna kasvattajien pelotella, leiki mukana ja myöhemmin päätät oletko kasvattajan kans tekemisissä vai et ja kaikkeen ei tarvitse suostua kun kissa on jo sun omistuksessa. Onnea kissan hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun nimet on paperissa ja maksu hoidettu, sun velvollisuudet loppuu siihen. Kyllä niihin kauppakirjoihin kirjotellaan mitä ihmeellisempiä asioita mut oikeesti ne ei ole laillisesti päteviä jos olet kissan/koiran maksanut ja se on rekisteröity sun nimiin. Olen entinen koirankasvattaja, siitä tiedän. Kissankasvattajat on todella outoa porukkaa. Mun mies sano kun kissoja oltiin ottamassa et kun nimet on paperissa ja kotimatka alkaa, estot päälle kasvattajalle. No en sentään laittanut. Mut pointti oli, älä anna kasvattajien pelotella, leiki mukana ja myöhemmin päätät oletko kasvattajan kans tekemisissä vai et ja kaikkeen ei tarvitse suostua kun kissa on jo sun omistuksessa. Onnea kissan hankintaan.

No nyt oli kyllä tosi tyhmä viesti. Ei todellakaan kannata edes ottaa lemmikkiä sellaiselta kasvattajalta, jonka kanssa ei tule toimeen. 

No kuulostaapa hullulta porukalta. Ihme kyyläämistä.

Kannattaa varmaan ottaa kissa ulkomailta ettei tupsahda kasvattaja yhtäkkiä kynnykselle