Lue keskustelun säännöt.
Jos ottaa kauniin rotukissan, niin myykö sielunsa kasvattajalle
Russianblue
07.10.2022 |
Puhuin muutaman kasvattajan kanssa ja kaikki olivat jotenkin vinksahtaneita. Eräs sanoo tekevänsä säännöllisiä kotikäyntejä ja toinen haluaa, että menet näyttelyihin. Toivotaan, että jaksetaan verkostoitua samasta paikasta kissansa saaneiden kanssa. Pitääkö tässä ottaa rescuekissa että saa elää rauhassa kissan kanssa?!
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nimet on paperissa ja maksu hoidettu, sun velvollisuudet loppuu siihen. Kyllä niihin kauppakirjoihin kirjotellaan mitä ihmeellisempiä asioita mut oikeesti ne ei ole laillisesti päteviä jos olet kissan/koiran maksanut ja se on rekisteröity sun nimiin. Olen entinen koirankasvattaja, siitä tiedän. Kissankasvattajat on todella outoa porukkaa. Mun mies sano kun kissoja oltiin ottamassa et kun nimet on paperissa ja kotimatka alkaa, estot päälle kasvattajalle. No en sentään laittanut. Mut pointti oli, älä anna kasvattajien pelotella, leiki mukana ja myöhemmin päätät oletko kasvattajan kans tekemisissä vai et ja kaikkeen ei tarvitse suostua kun kissa on jo sun omistuksessa. Onnea kissan hankintaan.
No nyt oli kyllä tosi tyhmä viesti. Ei todellakaan kannata edes ottaa lemmikkiä sellaiselta kasvattajalta, jonka kanssa ei tule toimeen.
Miksi sen kasvattajan kanssa pitäisi tulla toimeen? Tai vielä pahempaa, olla tekemisissä?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kaksi kallista rotukissaa, ja ei kyllä ole ollut mitään vaikeuksia kasvattajien kanssa, päinvastoin. Kummatkin toki halusivat tarkkaan tietää oloista, joihin kissat tulisivat (millainen asunto, kuinka iso, millaiset turvalliset ulkoilumahdollisuudet, eli vaadittiin että on lasitettu parveke tai catio, millainen perhe, miten on kokemusta samasta rodusta, miten on mahdollisuutta viettää aikaa kissan kanssa, yms.).
Ja sopparit tietysti kirjoitettiin, joissa sitouduin siihen, että kissat leikataan, että niitä ei ulkoiluteta vapaana, niistä saa kasvattaja säännöllisesti valokuvia ja että jos kissa kuolee ensimmäisen vuoden aikana, niin pitää toimittaa kasvattajalle eläinlääkärin selvitys kuolinsyystä.
Mielestäni tuo kaikki on vain tosi hyvää, ja kertoo siitä, että kyseessä ei ole pentutehtailija vaan eettisesti toimiva kasvattaja. Sillä itsekin tsekkasin huolellisesti kasvattajien taustat (kissat ovat kahdelta eri kasvattajalta) ja tehtiin kotikäyntejä heille tapaamaan kissoja ennen luovutusta, jotta voin varmistua kissojen hyvistä oloista ja siitä, että ei tosiaan ole pentutehtailija kyseessä.
Kasvattajilta sai myös paljon hyviä neuvoja esimerkiksi ruokavalion suhteen, ja heiltä on voinut jatkossakin kysyä tarvittaessa neuvoja. Toisen kanssa olen enemmän yhteydessä kuin toisen.
Toisaalta, en tiedä miksi pitää olla rotukissa? Paljon enemmän hyvää tekisi, jos ottaisi rescue-kissan. Itse halusin tietyn rotuiset kissat, koska meillä oli ollut sen rotuinen rescue-kissa lapsuudenperheessäni, joten olin kiintynyt tuon tietyn rodun persoonallisuuteen tämän lapsuuden kissan takia. Mutta muuten olisin varmasti ottanut rescue-kissan.
Tässäkin taas nähdään ettei kasvattaja todellakaan ole mikään asiantuntija tai jumala kasvattamansa eläimen suhteen. Että oikein vaadittiin ULKOILUMAHDOLLISUUTTA, eli lasitettua PARVEKETTA?
Ei koiraakaan ulkoiluteta parvekkeella, hyvä luoja sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kaksi kallista rotukissaa, ja ei kyllä ole ollut mitään vaikeuksia kasvattajien kanssa, päinvastoin. Kummatkin toki halusivat tarkkaan tietää oloista, joihin kissat tulisivat (millainen asunto, kuinka iso, millaiset turvalliset ulkoilumahdollisuudet, eli vaadittiin että on lasitettu parveke tai catio, millainen perhe, miten on kokemusta samasta rodusta, miten on mahdollisuutta viettää aikaa kissan kanssa, yms.).
Ja sopparit tietysti kirjoitettiin, joissa sitouduin siihen, että kissat leikataan, että niitä ei ulkoiluteta vapaana, niistä saa kasvattaja säännöllisesti valokuvia ja että jos kissa kuolee ensimmäisen vuoden aikana, niin pitää toimittaa kasvattajalle eläinlääkärin selvitys kuolinsyystä.
Mielestäni tuo kaikki on vain tosi hyvää, ja kertoo siitä, että kyseessä ei ole pentutehtailija vaan eettisesti toimiva kasvattaja. Sillä itsekin tsekkasin huolellisesti kasvattajien taustat (kissat ovat kahdelta eri kasvattajalta) ja tehtiin kotikäyntejä heille tapaamaan kissoja ennen luovutusta, jotta voin varmistua kissojen hyvistä oloista ja siitä, että ei tosiaan ole pentutehtailija kyseessä.
Kasvattajilta sai myös paljon hyviä neuvoja esimerkiksi ruokavalion suhteen, ja heiltä on voinut jatkossakin kysyä tarvittaessa neuvoja. Toisen kanssa olen enemmän yhteydessä kuin toisen.
Toisaalta, en tiedä miksi pitää olla rotukissa? Paljon enemmän hyvää tekisi, jos ottaisi rescue-kissan. Itse halusin tietyn rotuiset kissat, koska meillä oli ollut sen rotuinen rescue-kissa lapsuudenperheessäni, joten olin kiintynyt tuon tietyn rodun persoonallisuuteen tämän lapsuuden kissan takia. Mutta muuten olisin varmasti ottanut rescue-kissan.
Tässäkin taas nähdään ettei kasvattaja todellakaan ole mikään asiantuntija tai jumala kasvattamansa eläimen suhteen. Että oikein vaadittiin ULKOILUMAHDOLLISUUTTA, eli lasitettua PARVEKETTA?
Ei koiraakaan ulkoiluteta parvekkeella, hyvä luoja sentään.
Sun koira paskoo sisälle?
Jos haluaa rotukissan tai -koiran, on ymmärrettävä, että jos niitä halutaan jatkossakin, on kasvattajien saatava tietää, minkälaisia pennuista on tullut. Kasvattajien jalostusvalintoja ohjaa se, minkälaisia pennuista on tullut. Siksi kasvattajat toivovat saavansa tietoa siitä, että minkälaisia pennut ovat luonteeltaan ja terveydeltään. Useimmat toki toivovat lisäksi edes muutamalla sanalla kuulevansa, miten pentu on sopeutunut uuteen perheeseen ja miten arki sujuu.
Eli kyllä rotukissan tai -koiran haluavan pitää jonkintasoiseen yhteydenpitoon varautua, ainakin siis siihen, että informoi kasvattajaa jos lemmikin terveydentilassa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Mihinkään näyttelykäynteihin tai tapaamisiin ei tarvitse suostua ja jos ei niitä halua, kannattaa etsiä kasvattaja, joka ei niitä toivo. Oman koirani kasvattaja ei edellyttänyt näyttelykäyntejä tai terveystutkimuksia, mutta silti pentuesisarusten omistajat ovat tutkituttaneet koiransa (myös sen, joka on kotikoirana) ja osa on käynyt näyttelyissä. Muutaman kerran on nähty porukalla niin, että koirat pääsevät leikkimään keskenään ja se on ollut oikein antoisaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kaksi kallista rotukissaa, ja ei kyllä ole ollut mitään vaikeuksia kasvattajien kanssa, päinvastoin. Kummatkin toki halusivat tarkkaan tietää oloista, joihin kissat tulisivat (millainen asunto, kuinka iso, millaiset turvalliset ulkoilumahdollisuudet, eli vaadittiin että on lasitettu parveke tai catio, millainen perhe, miten on kokemusta samasta rodusta, miten on mahdollisuutta viettää aikaa kissan kanssa, yms.).
Ja sopparit tietysti kirjoitettiin, joissa sitouduin siihen, että kissat leikataan, että niitä ei ulkoiluteta vapaana, niistä saa kasvattaja säännöllisesti valokuvia ja että jos kissa kuolee ensimmäisen vuoden aikana, niin pitää toimittaa kasvattajalle eläinlääkärin selvitys kuolinsyystä.
Mielestäni tuo kaikki on vain tosi hyvää, ja kertoo siitä, että kyseessä ei ole pentutehtailija vaan eettisesti toimiva kasvattaja. Sillä itsekin tsekkasin huolellisesti kasvattajien taustat (kissat ovat kahdelta eri kasvattajalta) ja tehtiin kotikäyntejä heille tapaamaan kissoja ennen luovutusta, jotta voin varmistua kissojen hyvistä oloista ja siitä, että ei tosiaan ole pentutehtailija kyseessä.
Kasvattajilta sai myös paljon hyviä neuvoja esimerkiksi ruokavalion suhteen, ja heiltä on voinut jatkossakin kysyä tarvittaessa neuvoja. Toisen kanssa olen enemmän yhteydessä kuin toisen.
Toisaalta, en tiedä miksi pitää olla rotukissa? Paljon enemmän hyvää tekisi, jos ottaisi rescue-kissan. Itse halusin tietyn rotuiset kissat, koska meillä oli ollut sen rotuinen rescue-kissa lapsuudenperheessäni, joten olin kiintynyt tuon tietyn rodun persoonallisuuteen tämän lapsuuden kissan takia. Mutta muuten olisin varmasti ottanut rescue-kissan.
Tässäkin taas nähdään ettei kasvattaja todellakaan ole mikään asiantuntija tai jumala kasvattamansa eläimen suhteen. Että oikein vaadittiin ULKOILUMAHDOLLISUUTTA, eli lasitettua PARVEKETTA?
Ei koiraakaan ulkoiluteta parvekkeella, hyvä luoja sentään.
Sun koira paskoo sisälle?
Paskooko sun koira parvekkeelle?
Toivoisin, että lemmikin hyvinvointi on kaiken toiminnan keskiössä. On irrelevantti asia tulenko "toimeen" kasvattajan kanssa. Tottakai tulen, kuten kenen tahansa ihmisen kanssa. Siitä ei ole kyse. En ole ostamassa kasvattajaa saatikka menemässä naimisiin tämän kanssa. 😅 Haluan lemmikin, jota hoitaa ja rakastaa. Kissani sanoisi että "kissan viikset", jos keskiöön asetetaan ihmiset omituisine vastimuksineen
Kissan omistaminen ja hoito ei ole rakettitiedettä, johon vaadittaisiin kasvattajan päällepäsmäystä. Asiallinen kasvattaja tarjoaa apunsa fiksusti näin: "ota yhteyttä, jos on kysyttävää tai jokin askarruttaa". Eivät kaikki halua olla ikuisesti yhteydessä kasvattajaan, olipa vaikka kuinka kiva ja pätevä tahansa.