HS: Lasten hankkimisesta on tullut luokkakysymys, joka koskee etenkin miehiä.

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Naisena ja äitinä en ihan ymmärrä miksi se äiti pelkästään varailisi niitä neuvola aikojoja jos haluaa että myös niihin mies osallistuu. Meillä isä on sopinut neuvola/hammaslääkäri ajat silloin kun on hänen tehtävä ollut niihin osallistua. Ei hän varmastikaan olisi niitä varaillut ellei olisi jo alunperin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa mainittiin parisuhteiden olevan liian hauraita. Pitäisi saada lisää naisia Venäjältä ja Aasiasta Suomeen, koska he ovat parempaa vaimomateriaalia. Suomalainen nainen on liian vaativa ja eroherkkä.

Suomalaiset naiset polttavat itsensä loppuun jo peruskoulussa ja lukiossa. Työelämässä selviytymiseen ei ole mitään eväitä, ja parisuhde kaatuu siihen, ettei nainen tiedä onko hän nainen vai mies, tai onko hän kiinnostunut naisista vai miehistä.

Mutta miehet on paskoja.

Parisuhteet kaatuu siihen että mies on yksi lapsi lisää. Kukaan nainen ei halua alkaa hoitaa toisen naisen aikuista lasta. Niin vaan käy kuitenkin.

Käy jos antaa käydä. Miksi joku suostuu holhoamaan aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kuitenkin kouluttamaton mies jää keskimäärin useammin lapsettomaksi kuin koulutettu. Ei sen yksin jääneen kouluttamattoman mieltä lämmitä mitenkään jos joku muu kouluttamaton saakin sitten neljä lasta. Ratkaisevaa on siis se kuinka monta miesyksilöä eri tuloluokista jää lapsettomaksi, ei se montako lasta saa jos niitä saa.

Sulla on hyvä tilastollinen pointti, mutta silti yhtälöstä unohtuu nyt se, että miten moni noista lapsettomista miehistä on halunnut lapsia? Veikkaan, että suurin osa ei todellakaan ole edes mitään lapsia halunnut. Ja sitten kuitenkin tehdään jotain ihme johtopäätöksiä ihmisten koulutus-ja tulotasosta.

Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että lapsettoman ei tarvitsekaan tienata niin paljon, kun ei ole suita ruokittavana? Eli ihan omasta valitusta elämäntyylistä on kyse.

Mä samaistun siihen velana ihan täysin. Ei kaikki halua oravanpyörää, asuntolainaa ja kakaroita! Ja miksi edes pitäisi?

Varmasti näinkin on osalla. Mutta muistan lukeneeni tilastosta jonka mukaan miehet jäävät naisia useammin tahtomattaan lapsettomiksi.

Isänä on paljon helpompaa kuin äitinä, joten kuinka moni mies haluaisi lapsia, jos he joutuisivat näkemään niiden eteen yhtä paljon vaivaa mitä äidit keskimäärin?

Siitä ei kuitenkaan nyt ollut kysymys vaan ihan siitä halusta saada lapsia.

Mutta jos siirrytään tuohon työnjakoon kotona niin kyllä miesten osallistuminen lasten ja kodin hoitoon on nykyään keskimäärin ihan eri tasolla kuin sukupolvi sitten. Ei se varmaan aina vielä riittävää ole mutta on aika vanhentunut käsitys että miehet eivät keskimäärin enää tekisi juuri mitään kotona.

Onko näin? Esimerkiksi oma isäni tekee paljon enemmän kotitöitä kuin aviomieheni. Eli pitäisikö tätäkin olettamaa kyseenalaistaa. Onko tilanne muuttunut viime vuosina?

Nykyään miesten kotitöiden teko on suositeltavampaa ja sosiaalisesti sallitumpaa. Mutta monesti miehet myös näyttelevät ulospäin tekevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa tekevät. Tilastojen mukaan naiset kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Epäilen, että poikamiehillä asenteet ovat vielä jyrkempiä. Heidän kodeissaan käyvät siivoojat/äiti siivoamassa.

Tilastot eivät kerro yksilöiden käytöksestä vaan massojen. Se että joissain perheissä asia menee väärään suuntaan ei muuta sitä mitä tapahtuu isossa kuvassa.

Toki naiset tekevät vielä enemmän kotitöitä kuin miehet mutta koska miehissä on enemmän mainitsemasi kaltaisia yksilöitä jotka eivät tee mitään, täytyy olla myös aika iso joukko miehiä jotka tekevät varsin paljon. Muuten tilastot eivät voi pitää paikkaansa.

Todennäköisesti näin. Oma epäilyni on, että miehet, jotka opiskelevat ja etenevät urallaan ovat aikaansaapia, ahkeria ja toimeliaita. He ottavat vastuuta myös kotitöistä. Olisiko käynyt niin, että miehissä olisi tapahtunut eräänlainen polarisaatio. Osa tipahtaa koulutuksen kelkasta, syrjäytyy, masentuu ja jää ilman naista. Osa taas pärjää koulussa, harrastaa, etenee uralla ja perustaa perheen jne. Mikä tälle on juurisyynä, on vaikea sanoa. Onko se ahkeruus, koulutus, palkka. Itse veikkaan ahkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kuitenkin kouluttamaton mies jää keskimäärin useammin lapsettomaksi kuin koulutettu. Ei sen yksin jääneen kouluttamattoman mieltä lämmitä mitenkään jos joku muu kouluttamaton saakin sitten neljä lasta. Ratkaisevaa on siis se kuinka monta miesyksilöä eri tuloluokista jää lapsettomaksi, ei se montako lasta saa jos niitä saa.

Sulla on hyvä tilastollinen pointti, mutta silti yhtälöstä unohtuu nyt se, että miten moni noista lapsettomista miehistä on halunnut lapsia? Veikkaan, että suurin osa ei todellakaan ole edes mitään lapsia halunnut. Ja sitten kuitenkin tehdään jotain ihme johtopäätöksiä ihmisten koulutus-ja tulotasosta.

Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että lapsettoman ei tarvitsekaan tienata niin paljon, kun ei ole suita ruokittavana? Eli ihan omasta valitusta elämäntyylistä on kyse.

Mä samaistun siihen velana ihan täysin. Ei kaikki halua oravanpyörää, asuntolainaa ja kakaroita! Ja miksi edes pitäisi?

Varmasti näinkin on osalla. Mutta muistan lukeneeni tilastosta jonka mukaan miehet jäävät naisia useammin tahtomattaan lapsettomiksi.

Isänä on paljon helpompaa kuin äitinä, joten kuinka moni mies haluaisi lapsia, jos he joutuisivat näkemään niiden eteen yhtä paljon vaivaa mitä äidit keskimäärin?

Siitä ei kuitenkaan nyt ollut kysymys vaan ihan siitä halusta saada lapsia.

Mutta jos siirrytään tuohon työnjakoon kotona niin kyllä miesten osallistuminen lasten ja kodin hoitoon on nykyään keskimäärin ihan eri tasolla kuin sukupolvi sitten. Ei se varmaan aina vielä riittävää ole mutta on aika vanhentunut käsitys että miehet eivät keskimäärin enää tekisi juuri mitään kotona.

Onko näin? Esimerkiksi oma isäni tekee paljon enemmän kotitöitä kuin aviomieheni. Eli pitäisikö tätäkin olettamaa kyseenalaistaa. Onko tilanne muuttunut viime vuosina?

Nykyään miesten kotitöiden teko on suositeltavampaa ja sosiaalisesti sallitumpaa. Mutta monesti miehet myös näyttelevät ulospäin tekevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa tekevät. Tilastojen mukaan naiset kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Epäilen, että poikamiehillä asenteet ovat vielä jyrkempiä. Heidän kodeissaan käyvät siivoojat/äiti siivoamassa.

Tilastot eivät kerro yksilöiden käytöksestä vaan massojen. Se että joissain perheissä asia menee väärään suuntaan ei muuta sitä mitä tapahtuu isossa kuvassa.

Toki naiset tekevät vielä enemmän kotitöitä kuin miehet mutta koska miehissä on enemmän mainitsemasi kaltaisia yksilöitä jotka eivät tee mitään, täytyy olla myös aika iso joukko miehiä jotka tekevät varsin paljon. Muuten tilastot eivät voi pitää paikkaansa.

Todennäköisesti näin. Oma epäilyni on, että miehet, jotka opiskelevat ja etenevät urallaan ovat aikaansaapia, ahkeria ja toimeliaita. He ottavat vastuuta myös kotitöistä. Olisiko käynyt niin, että miehissä olisi tapahtunut eräänlainen polarisaatio. Osa tipahtaa koulutuksen kelkasta, syrjäytyy, masentuu ja jää ilman naista. Osa taas pärjää koulussa, harrastaa, etenee uralla ja perustaa perheen jne. Mikä tälle on juurisyynä, on vaikea sanoa. Onko se ahkeruus, koulutus, palkka. Itse veikkaan ahkeruutta.

Se miten miehille käy alkaa kotoa. Omat vanhemmat ovat joko motivoimattomia vätyksiä tai motivoivia akateemisiä ura ihmisiä. Lapsi ottaa jo varhain mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kuitenkin kouluttamaton mies jää keskimäärin useammin lapsettomaksi kuin koulutettu. Ei sen yksin jääneen kouluttamattoman mieltä lämmitä mitenkään jos joku muu kouluttamaton saakin sitten neljä lasta. Ratkaisevaa on siis se kuinka monta miesyksilöä eri tuloluokista jää lapsettomaksi, ei se montako lasta saa jos niitä saa.

Sulla on hyvä tilastollinen pointti, mutta silti yhtälöstä unohtuu nyt se, että miten moni noista lapsettomista miehistä on halunnut lapsia? Veikkaan, että suurin osa ei todellakaan ole edes mitään lapsia halunnut. Ja sitten kuitenkin tehdään jotain ihme johtopäätöksiä ihmisten koulutus-ja tulotasosta.

Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että lapsettoman ei tarvitsekaan tienata niin paljon, kun ei ole suita ruokittavana? Eli ihan omasta valitusta elämäntyylistä on kyse.

Mä samaistun siihen velana ihan täysin. Ei kaikki halua oravanpyörää, asuntolainaa ja kakaroita! Ja miksi edes pitäisi?

Varmasti näinkin on osalla. Mutta muistan lukeneeni tilastosta jonka mukaan miehet jäävät naisia useammin tahtomattaan lapsettomiksi.

Isänä on paljon helpompaa kuin äitinä, joten kuinka moni mies haluaisi lapsia, jos he joutuisivat näkemään niiden eteen yhtä paljon vaivaa mitä äidit keskimäärin?

Siitä ei kuitenkaan nyt ollut kysymys vaan ihan siitä halusta saada lapsia.

Mutta jos siirrytään tuohon työnjakoon kotona niin kyllä miesten osallistuminen lasten ja kodin hoitoon on nykyään keskimäärin ihan eri tasolla kuin sukupolvi sitten. Ei se varmaan aina vielä riittävää ole mutta on aika vanhentunut käsitys että miehet eivät keskimäärin enää tekisi juuri mitään kotona.

Onko näin? Esimerkiksi oma isäni tekee paljon enemmän kotitöitä kuin aviomieheni. Eli pitäisikö tätäkin olettamaa kyseenalaistaa. Onko tilanne muuttunut viime vuosina?

Nykyään miesten kotitöiden teko on suositeltavampaa ja sosiaalisesti sallitumpaa. Mutta monesti miehet myös näyttelevät ulospäin tekevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa tekevät. Tilastojen mukaan naiset kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Epäilen, että poikamiehillä asenteet ovat vielä jyrkempiä. Heidän kodeissaan käyvät siivoojat/äiti siivoamassa.

Tilastot eivät kerro yksilöiden käytöksestä vaan massojen. Se että joissain perheissä asia menee väärään suuntaan ei muuta sitä mitä tapahtuu isossa kuvassa.

Toki naiset tekevät vielä enemmän kotitöitä kuin miehet mutta koska miehissä on enemmän mainitsemasi kaltaisia yksilöitä jotka eivät tee mitään, täytyy olla myös aika iso joukko miehiä jotka tekevät varsin paljon. Muuten tilastot eivät voi pitää paikkaansa.

Todennäköisesti näin. Oma epäilyni on, että miehet, jotka opiskelevat ja etenevät urallaan ovat aikaansaapia, ahkeria ja toimeliaita. He ottavat vastuuta myös kotitöistä. Olisiko käynyt niin, että miehissä olisi tapahtunut eräänlainen polarisaatio. Osa tipahtaa koulutuksen kelkasta, syrjäytyy, masentuu ja jää ilman naista. Osa taas pärjää koulussa, harrastaa, etenee uralla ja perustaa perheen jne. Mikä tälle on juurisyynä, on vaikea sanoa. Onko se ahkeruus, koulutus, palkka. Itse veikkaan ahkeruutta.

Aivan varmasti. Oma "kuplani" on koulutettujen kohtuu hyvin toimeentulevien ihmisten kupla tällä pääkaupunkiseudulla. Ja sen kuplan sisällä miehet osallistuvat todella paljon ja aktiivisesti myös lastenhoitoon ja kotitöihin. On täysin normaalia että korkeakoulutettu mies jää äidin jälkeen sen lapsen kanssa kotiin joksikin aikaa että äiti pääsee vuorostaan töihin. Kukaan ei sitä ihmettele tai edes pidä minään erityisenä meriittinä. Se on vain asia jota tapahtuu koko ajan.

Mutta ymmärrän hyvin että tämä kupla ei ole koko totuus vaan hyvinkin erilaisia perheitä ja miehiä on. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä, että jos nainen on vaikka lähihoitaja, niin se tyyliin aivan askeleen päässä jostain pyhimyksestä, joka on kaikin puolin onnistuja ja pelkästään sorrettu miesten toimesta.

Kun taas vastaavasti duunarimies on aina jotenkin viallinen luuseri, joka on tehnyt pelkkiä virheitä, eikä oo millään muotoa oo sovelias lisääntymään saati parisuhteeseen.

tuohan nyt on täysin irti reliteeteista. Ihan tavalliset "duunari"miehet perheellistyy ihan siinä missä koulutetummatkin. Sen sijaan elämäntapaintiaanit, kodittomat, sosiaalituille jättäytyneet, mutsin kanssa asuvat jne, not so much. Ihmetteletkö oikeasti miksi?

Eikö kukaan ole puhut asevelvollisuudesta miten se vaikuttaa miehiin? Armeijassahan monet oppii välttelemään hommia ja armeijassa kukaan ei uskalla antaa 100% ettei vaan joudu olemaan siellä vuotta.

Armeijassa oppii siis lusmuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Naisena ja äitinä en ihan ymmärrä miksi se äiti pelkästään varailisi niitä neuvola aikojoja jos haluaa että myös niihin mies osallistuu. Meillä isä on sopinut neuvola/hammaslääkäri ajat silloin kun on hänen tehtävä ollut niihin osallistua. Ei hän varmastikaan olisi niitä varaillut ellei olisi jo alunperin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä.

Aiheeseen palatakseni isällä on ammattitutkinto eli eli ei kovin korkea koulutus. Parisuhteessa on eletty 30 vuotta. Tuskin tuo osallistuminen on pelkästään koulutuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kuitenkin kouluttamaton mies jää keskimäärin useammin lapsettomaksi kuin koulutettu. Ei sen yksin jääneen kouluttamattoman mieltä lämmitä mitenkään jos joku muu kouluttamaton saakin sitten neljä lasta. Ratkaisevaa on siis se kuinka monta miesyksilöä eri tuloluokista jää lapsettomaksi, ei se montako lasta saa jos niitä saa.

Sulla on hyvä tilastollinen pointti, mutta silti yhtälöstä unohtuu nyt se, että miten moni noista lapsettomista miehistä on halunnut lapsia? Veikkaan, että suurin osa ei todellakaan ole edes mitään lapsia halunnut. Ja sitten kuitenkin tehdään jotain ihme johtopäätöksiä ihmisten koulutus-ja tulotasosta.

Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että lapsettoman ei tarvitsekaan tienata niin paljon, kun ei ole suita ruokittavana? Eli ihan omasta valitusta elämäntyylistä on kyse.

Mä samaistun siihen velana ihan täysin. Ei kaikki halua oravanpyörää, asuntolainaa ja kakaroita! Ja miksi edes pitäisi?

Varmasti näinkin on osalla. Mutta muistan lukeneeni tilastosta jonka mukaan miehet jäävät naisia useammin tahtomattaan lapsettomiksi.

Isänä on paljon helpompaa kuin äitinä, joten kuinka moni mies haluaisi lapsia, jos he joutuisivat näkemään niiden eteen yhtä paljon vaivaa mitä äidit keskimäärin?

Siitä ei kuitenkaan nyt ollut kysymys vaan ihan siitä halusta saada lapsia.

Mutta jos siirrytään tuohon työnjakoon kotona niin kyllä miesten osallistuminen lasten ja kodin hoitoon on nykyään keskimäärin ihan eri tasolla kuin sukupolvi sitten. Ei se varmaan aina vielä riittävää ole mutta on aika vanhentunut käsitys että miehet eivät keskimäärin enää tekisi juuri mitään kotona.

Onko näin? Esimerkiksi oma isäni tekee paljon enemmän kotitöitä kuin aviomieheni. Eli pitäisikö tätäkin olettamaa kyseenalaistaa. Onko tilanne muuttunut viime vuosina?

Nykyään miesten kotitöiden teko on suositeltavampaa ja sosiaalisesti sallitumpaa. Mutta monesti miehet myös näyttelevät ulospäin tekevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa tekevät. Tilastojen mukaan naiset kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Epäilen, että poikamiehillä asenteet ovat vielä jyrkempiä. Heidän kodeissaan käyvät siivoojat/äiti siivoamassa.

Tilastot eivät kerro yksilöiden käytöksestä vaan massojen. Se että joissain perheissä asia menee väärään suuntaan ei muuta sitä mitä tapahtuu isossa kuvassa.

Toki naiset tekevät vielä enemmän kotitöitä kuin miehet mutta koska miehissä on enemmän mainitsemasi kaltaisia yksilöitä jotka eivät tee mitään, täytyy olla myös aika iso joukko miehiä jotka tekevät varsin paljon. Muuten tilastot eivät voi pitää paikkaansa.

Todennäköisesti näin. Oma epäilyni on, että miehet, jotka opiskelevat ja etenevät urallaan ovat aikaansaapia, ahkeria ja toimeliaita. He ottavat vastuuta myös kotitöistä. Olisiko käynyt niin, että miehissä olisi tapahtunut eräänlainen polarisaatio. Osa tipahtaa koulutuksen kelkasta, syrjäytyy, masentuu ja jää ilman naista. Osa taas pärjää koulussa, harrastaa, etenee uralla ja perustaa perheen jne. Mikä tälle on juurisyynä, on vaikea sanoa. Onko se ahkeruus, koulutus, palkka. Itse veikkaan ahkeruutta.

Se miten miehille käy alkaa kotoa. Omat vanhemmat ovat joko motivoimattomia vätyksiä tai motivoivia akateemisiä ura ihmisiä. Lapsi ottaa jo varhain mallia.

Tämä on totta. Kun itse elän hyvin pitkälle piireissä jossa ihmiset ovat järjestään koulutettuja, on myös ihan sääntö että ne lapsetkin kouluttautuvat. Koulutetun perheen keskinkertainen lapsi punnertaa jotenkin itsensä ensin sinne lukioon ja sitten sieltä korkeakouluun koska se on se malli joka on saatu. Samanlainen keskinkertainen lapsi duunaritaustalla menee ihan luonnollisesti amikseen ja jatkaa sitä perinnettä joka omassa perheessä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Naisena ja äitinä en ihan ymmärrä miksi se äiti pelkästään varailisi niitä neuvola aikojoja jos haluaa että myös niihin mies osallistuu. Meillä isä on sopinut neuvola/hammaslääkäri ajat silloin kun on hänen tehtävä ollut niihin osallistua. Ei hän varmastikaan olisi niitä varaillut ellei olisi jo alunperin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä.

Mä kirjoitinkin, että tässä piilee ansa. Ja se piilee just siinä, että kun äiti on vauvan kanssa kotona ja isä on päivät töissä, on luontevampaa, että kotona oleva äiti varailee neuvola-ajat ja käyttää lapsen neuvolassa. Eikä niin, että isä kesken työpäivän varailisi neuvola-aikoja tai lähtisi käyttämään lasta neuvolassa. Valitettavan usein tämä roolijako jää päälle ja jatkuu samanlaisena vielä silloinkin, kun myös äiti on päivisin töissä. Mutta tilanne muuttuu automaattisesti, jos isät jäävät enemmän ja aiempaa pidemmille vanhempainvapaille. Silloin on luontevaa, että se lapsen kanssa kotona oleva isä hoitaa nämä asiat. Kun molemmat ovat jälleen työelämässä, kumpikin on jo tottunut hoitamaan asioita eikä enää tule sellaista "no sä osaat tän paremmin" -tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Naisena ja äitinä en ihan ymmärrä miksi se äiti pelkästään varailisi niitä neuvola aikojoja jos haluaa että myös niihin mies osallistuu. Meillä isä on sopinut neuvola/hammaslääkäri ajat silloin kun on hänen tehtävä ollut niihin osallistua. Ei hän varmastikaan olisi niitä varaillut ellei olisi jo alunperin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä.

Aiheeseen palatakseni isällä on ammattitutkinto eli eli ei kovin korkea koulutus. Parisuhteessa on eletty 30 vuotta. Tuskin tuo osallistuminen on pelkästään koulutuksesta kiinni.

Ei tietenkään. Mutta ympäristö helposti vahvistaa jotain käyttäytimismalleja jos ne yhtään tuntuvat ihmiselle luontaiselta. Alemmalta koulutustaustalta on epätodennäköisempää päätyä osallistuvaksi isäksi kuin toisenlaiselta taustalta mutta ei se tarkoita että se olisi mahdotonta. Ihmisen perusluonne kuitenkin vaikuttaa tosia paljon.

Taas syytetään yhteiskuntaa ja naisia. Miehillä on täysi vapaus hakeutua ulkomaille. Tietenkään sielläkään ei pärjää köyhänä. Hekin haluaa itsestään huolta pitävän miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa asuvat pojat kasvatetaan jotenkin kieroon. Naiselta saa ja pitää vaatia ulkonäköä, koulutusta, töissäkäyntiä ja isoa palkkaa. Sitten naisen pitää hoitaa kodin metatyöt, siivota, tehdä ruokaa, olla raskaana, synnyttää, imettää, kasvattaa lapset, viedä ne hammaslääkäriin, ostaa lasten vaatteet jne.

Monet miehet taas eivät tee muuta kuin käy töissä ja laita rahat omaan taskuun. Ei koske tietenkään kaikkia, tietenkin moni suomalainen mies on varsinainen helmi ja itsellänikin on sellainen. Mutta moni mies vain lokkeilee naisen kustannuksella. Lukekaa vaikka niitä ketjuja, joissa miehet valittaa siitä, että nainen odottaa treffeillä miehen maksavan ruuat tms.

*huokaus* 

Ei ole olemassa mitään metatöitä. Se on vain laiskojen naisten keksimä termi, jolla kiillottaa marttyyrinkruunuaan.

Onko sinulla kasvuiässä olevia lapsia?

Ei enää.

Kumpi teistä hoiti lasten asiat, esimerkiksi lasten vaatehuollon ja -hankinnat?

Kumpi nyt kulloinkin jouti. Todella vähän piti mitään hankkia, sillä molemmilla on vanhempia sisaruksia ja näillä vanhempia lapsia. Pikemminkin ongelma oli, että vaatteita tuputettiin liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Naisena ja äitinä en ihan ymmärrä miksi se äiti pelkästään varailisi niitä neuvola aikojoja jos haluaa että myös niihin mies osallistuu. Meillä isä on sopinut neuvola/hammaslääkäri ajat silloin kun on hänen tehtävä ollut niihin osallistua. Ei hän varmastikaan olisi niitä varaillut ellei olisi jo alunperin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä.

Aiheeseen palatakseni isällä on ammattitutkinto eli eli ei kovin korkea koulutus. Parisuhteessa on eletty 30 vuotta. Tuskin tuo osallistuminen on pelkästään koulutuksesta kiinni.

Ei tietenkään. Mutta ympäristö helposti vahvistaa jotain käyttäytimismalleja jos ne yhtään tuntuvat ihmiselle luontaiselta. Alemmalta koulutustaustalta on epätodennäköisempää päätyä osallistuvaksi isäksi kuin toisenlaiselta taustalta mutta ei se tarkoita että se olisi mahdotonta. Ihmisen perusluonne kuitenkin vaikuttaa tosia paljon.

Vanhemmuuden ympäristö on käittääkseni usein se vanhempien parisuhde. Joko se ympäristö eli vanhemmat mahdollistaa tuon tai sitten eivät. Työnjako ei tule vanhemmuuden tai perheen ulkopuolelta tai ainakaan minusta sen ei pidä tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kuitenkin kouluttamaton mies jää keskimäärin useammin lapsettomaksi kuin koulutettu. Ei sen yksin jääneen kouluttamattoman mieltä lämmitä mitenkään jos joku muu kouluttamaton saakin sitten neljä lasta. Ratkaisevaa on siis se kuinka monta miesyksilöä eri tuloluokista jää lapsettomaksi, ei se montako lasta saa jos niitä saa.

Sulla on hyvä tilastollinen pointti, mutta silti yhtälöstä unohtuu nyt se, että miten moni noista lapsettomista miehistä on halunnut lapsia? Veikkaan, että suurin osa ei todellakaan ole edes mitään lapsia halunnut. Ja sitten kuitenkin tehdään jotain ihme johtopäätöksiä ihmisten koulutus-ja tulotasosta.

Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että lapsettoman ei tarvitsekaan tienata niin paljon, kun ei ole suita ruokittavana? Eli ihan omasta valitusta elämäntyylistä on kyse.

Mä samaistun siihen velana ihan täysin. Ei kaikki halua oravanpyörää, asuntolainaa ja kakaroita! Ja miksi edes pitäisi?

Varmasti näinkin on osalla. Mutta muistan lukeneeni tilastosta jonka mukaan miehet jäävät naisia useammin tahtomattaan lapsettomiksi.

Isänä on paljon helpompaa kuin äitinä, joten kuinka moni mies haluaisi lapsia, jos he joutuisivat näkemään niiden eteen yhtä paljon vaivaa mitä äidit keskimäärin?

Siitä ei kuitenkaan nyt ollut kysymys vaan ihan siitä halusta saada lapsia.

Mutta jos siirrytään tuohon työnjakoon kotona niin kyllä miesten osallistuminen lasten ja kodin hoitoon on nykyään keskimäärin ihan eri tasolla kuin sukupolvi sitten. Ei se varmaan aina vielä riittävää ole mutta on aika vanhentunut käsitys että miehet eivät keskimäärin enää tekisi juuri mitään kotona.

Onko näin? Esimerkiksi oma isäni tekee paljon enemmän kotitöitä kuin aviomieheni. Eli pitäisikö tätäkin olettamaa kyseenalaistaa. Onko tilanne muuttunut viime vuosina?

Nykyään miesten kotitöiden teko on suositeltavampaa ja sosiaalisesti sallitumpaa. Mutta monesti miehet myös näyttelevät ulospäin tekevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa tekevät. Tilastojen mukaan naiset kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Epäilen, että poikamiehillä asenteet ovat vielä jyrkempiä. Heidän kodeissaan käyvät siivoojat/äiti siivoamassa.

Tilastot eivät kerro yksilöiden käytöksestä vaan massojen. Se että joissain perheissä asia menee väärään suuntaan ei muuta sitä mitä tapahtuu isossa kuvassa.

Toki naiset tekevät vielä enemmän kotitöitä kuin miehet mutta koska miehissä on enemmän mainitsemasi kaltaisia yksilöitä jotka eivät tee mitään, täytyy olla myös aika iso joukko miehiä jotka tekevät varsin paljon. Muuten tilastot eivät voi pitää paikkaansa.

Todennäköisesti näin. Oma epäilyni on, että miehet, jotka opiskelevat ja etenevät urallaan ovat aikaansaapia, ahkeria ja toimeliaita. He ottavat vastuuta myös kotitöistä. Olisiko käynyt niin, että miehissä olisi tapahtunut eräänlainen polarisaatio. Osa tipahtaa koulutuksen kelkasta, syrjäytyy, masentuu ja jää ilman naista. Osa taas pärjää koulussa, harrastaa, etenee uralla ja perustaa perheen jne. Mikä tälle on juurisyynä, on vaikea sanoa. Onko se ahkeruus, koulutus, palkka. Itse veikkaan ahkeruutta.

Se miten miehille käy alkaa kotoa. Omat vanhemmat ovat joko motivoimattomia vätyksiä tai motivoivia akateemisiä ura ihmisiä. Lapsi ottaa jo varhain mallia.

Tämä on totta. Kun itse elän hyvin pitkälle piireissä jossa ihmiset ovat järjestään koulutettuja, on myös ihan sääntö että ne lapsetkin kouluttautuvat. Koulutetun perheen keskinkertainen lapsi punnertaa jotenkin itsensä ensin sinne lukioon ja sitten sieltä korkeakouluun koska se on se malli joka on saatu. Samanlainen keskinkertainen lapsi duunaritaustalla menee ihan luonnollisesti amikseen ja jatkaa sitä perinnettä joka omassa perheessä on ollut.

Mitenköhän jatkaa kun Unkarissakin naiset on alkaneet menemään töihin äitiysloman jälkeen? Hiljalleen Itä-Euroopassakin aletaan uskomaan tasa-arvoon. Venäjä saattaa (ehkä) vielä 20 vuoden päästä uskoa kotirouva kulttuuriin.

Vaarantakoon. Jälkikasvua en hanki ja piste. Mieltäni ei muuta mitkään uutiset.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin keskustassa näkee todella harvoin enää suomalaista miestä jolla olis suomalainen tyttöystävä tai tyttöystävää ylipäätään. Yöelämässä suomalaisilla miehillä ei ole mitään jakoa.

Entäs ne tuhannet miehet, jotka ovat hakeneet vaimon Thaimaasta tai Venäjältä? Mikset näe niitä, minä näen niitä joka päivä. Jos et saa vaimoa täältä, niin tee niin kuin nuo miehet. Kellään naisella ei ole velvollisuutta ottaa miestä ja tehdä lapsia sen kanssa. Jos et saa naista, syy on ihan tasan sinun itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kuitenkin kouluttamaton mies jää keskimäärin useammin lapsettomaksi kuin koulutettu. Ei sen yksin jääneen kouluttamattoman mieltä lämmitä mitenkään jos joku muu kouluttamaton saakin sitten neljä lasta. Ratkaisevaa on siis se kuinka monta miesyksilöä eri tuloluokista jää lapsettomaksi, ei se montako lasta saa jos niitä saa.

Sulla on hyvä tilastollinen pointti, mutta silti yhtälöstä unohtuu nyt se, että miten moni noista lapsettomista miehistä on halunnut lapsia? Veikkaan, että suurin osa ei todellakaan ole edes mitään lapsia halunnut. Ja sitten kuitenkin tehdään jotain ihme johtopäätöksiä ihmisten koulutus-ja tulotasosta.

Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että lapsettoman ei tarvitsekaan tienata niin paljon, kun ei ole suita ruokittavana? Eli ihan omasta valitusta elämäntyylistä on kyse.

Mä samaistun siihen velana ihan täysin. Ei kaikki halua oravanpyörää, asuntolainaa ja kakaroita! Ja miksi edes pitäisi?

Varmasti näinkin on osalla. Mutta muistan lukeneeni tilastosta jonka mukaan miehet jäävät naisia useammin tahtomattaan lapsettomiksi.

Isänä on paljon helpompaa kuin äitinä, joten kuinka moni mies haluaisi lapsia, jos he joutuisivat näkemään niiden eteen yhtä paljon vaivaa mitä äidit keskimäärin?

Siitä ei kuitenkaan nyt ollut kysymys vaan ihan siitä halusta saada lapsia.

Mutta jos siirrytään tuohon työnjakoon kotona niin kyllä miesten osallistuminen lasten ja kodin hoitoon on nykyään keskimäärin ihan eri tasolla kuin sukupolvi sitten. Ei se varmaan aina vielä riittävää ole mutta on aika vanhentunut käsitys että miehet eivät keskimäärin enää tekisi juuri mitään kotona.

Onko näin? Esimerkiksi oma isäni tekee paljon enemmän kotitöitä kuin aviomieheni. Eli pitäisikö tätäkin olettamaa kyseenalaistaa. Onko tilanne muuttunut viime vuosina?

Nykyään miesten kotitöiden teko on suositeltavampaa ja sosiaalisesti sallitumpaa. Mutta monesti miehet myös näyttelevät ulospäin tekevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa tekevät. Tilastojen mukaan naiset kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Epäilen, että poikamiehillä asenteet ovat vielä jyrkempiä. Heidän kodeissaan käyvät siivoojat/äiti siivoamassa.

Tilastot eivät kerro yksilöiden käytöksestä vaan massojen. Se että joissain perheissä asia menee väärään suuntaan ei muuta sitä mitä tapahtuu isossa kuvassa.

Toki naiset tekevät vielä enemmän kotitöitä kuin miehet mutta koska miehissä on enemmän mainitsemasi kaltaisia yksilöitä jotka eivät tee mitään, täytyy olla myös aika iso joukko miehiä jotka tekevät varsin paljon. Muuten tilastot eivät voi pitää paikkaansa.

Todennäköisesti näin. Oma epäilyni on, että miehet, jotka opiskelevat ja etenevät urallaan ovat aikaansaapia, ahkeria ja toimeliaita. He ottavat vastuuta myös kotitöistä. Olisiko käynyt niin, että miehissä olisi tapahtunut eräänlainen polarisaatio. Osa tipahtaa koulutuksen kelkasta, syrjäytyy, masentuu ja jää ilman naista. Osa taas pärjää koulussa, harrastaa, etenee uralla ja perustaa perheen jne. Mikä tälle on juurisyynä, on vaikea sanoa. Onko se ahkeruus, koulutus, palkka. Itse veikkaan ahkeruutta.

Se miten miehille käy alkaa kotoa. Omat vanhemmat ovat joko motivoimattomia vätyksiä tai motivoivia akateemisiä ura ihmisiä. Lapsi ottaa jo varhain mallia.

Tämä on totta. Kun itse elän hyvin pitkälle piireissä jossa ihmiset ovat järjestään koulutettuja, on myös ihan sääntö että ne lapsetkin kouluttautuvat. Koulutetun perheen keskinkertainen lapsi punnertaa jotenkin itsensä ensin sinne lukioon ja sitten sieltä korkeakouluun koska se on se malli joka on saatu. Samanlainen keskinkertainen lapsi duunaritaustalla menee ihan luonnollisesti amikseen ja jatkaa sitä perinnettä joka omassa perheessä on ollut.

Keskinkertainen lapsi korkeakoulussa? Duunaritaustaisen perheen keskinkertaisella älyllä varustettuna keskinkertaisena yksilönä luulin, että sinne pääsee vain älyköt.

Ilmankos tämä maa on menossa alamäkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakautumisessa lapsiperheissä piilee ansa. On  luontevaa, että kun lapsi syntyy ja äiti on vauvan kanssa kotona, äiti myös varailee neuvola-ajat, hankkii lapsen tarvitsemat vaatteet, pesee pyykkiä  jne. Kun äiti palaa takaisin työelämään, nämä asiat jäävät edelleenkin äidin vastuulle, koska ne sujuvat - kokemuksen myötä - naiselta paremmin. On helpompaa, jos äiti edelleenkin käyttää lapsen neuvolassa, koska hän tietää, mitä neuvolassa edellisellä kerralla puhuttiin. Vanhempainvapaiden jakamisessa tasaisemmin äidin ja isän kesken pyritään myös siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nämä hommat hanskassa. 

Tässäkin on taas se ero, että ne koulutetut miehet tekee usein sellaista työtä, että voivat irtautua keskellä päivää käyttämässä lasta lääkärissä tai neuvolassa. Matalastikoulutetuilla ei ole tuohon mahdollisuutta.