Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rajaton isovanhempi
Lily
06.10.2022 |
Argh.. Onko muilla sellaista ongelmaa, että lapsen synnyttyä isovanhemmat hullaantuivat ja alkoivat jotenkin olla liikaa läsnä. Meillä nyt miehen vanhemmat tuppaavat kylään joka viikko, kutsumattakin kaartavat pihaan milloin mihinkin aikaan. Kylässä sitten eivät paljoa lasta sylittele, vauvasta halutaan ottaa kuvia ja videoita ja kun ne on otettu saa äiti jatkaa kantamista ja laittaa kahvia toisella kädellä. Noin 5-10 min ovat vauvan kanssa, muu aika menee jutusteluun. Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan.
Mitä teen? En haluaisi riitaa mutta tilanne tekee oloni kireäksi. Mies kauhistelee jälkeenpäin ja osoittaa ärsytystä vain heidän lähdetty, mutta ei sano tai tee mitään kun on niin kiltti.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.Ehkä lapsesi ovat itsekkäitä?
Minun naapurissani asuu mummo, jonka tytär tulee 200km päästä viikoittain käymään ja auttamaan. Hänen poikansa samasta kaupungista ei viitsi käydä. Vahva veikkaus on, että ei ole suoraan pyydetty ja poika ei (tyypillisenä miehenä) kertakaikkiaan TAJUA auttaa.
Minulle on itsestäänselvää auttaa äitiäni, tiedän miten kamalaa on olla muiden armoilla ja ruinata apua.
Toki olen kuullut kaikenmaailman juoksuttamisia aika naurettavista asioista, ja välillä iäkäs ihminen omakotitaloineen on riesa lähimmäisilleen. Jos lähimmät on kehottaneet muuttamaan helppoon kerrostaloon ja mummo itse vaatii saada asua puilla lämmitettävässä hehtaarin tontin talolla niin sitten katselee pitkää nurmikkoa jota kukaan ei suostu leikkaamaan.
Tai sitten se tytär on narsistin kultalapsi ja poika hylkiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Meillä anoppi kertoi repeämistä eteenpäin kun olin vahingossa tikeistä hänelle maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Tyypillisiin kuvio on se että auttavat väkisin ja sitten odottavat vastapalveluksia ns kiitokseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.Ehkä lapsesi ovat itsekkäitä?
Minun naapurissani asuu mummo, jonka tytär tulee 200km päästä viikoittain käymään ja auttamaan. Hänen poikansa samasta kaupungista ei viitsi käydä. Vahva veikkaus on, että ei ole suoraan pyydetty ja poika ei (tyypillisenä miehenä) kertakaikkiaan TAJUA auttaa.
Minulle on itsestäänselvää auttaa äitiäni, tiedän miten kamalaa on olla muiden armoilla ja ruinata apua.
Toki olen kuullut kaikenmaailman juoksuttamisia aika naurettavista asioista, ja välillä iäkäs ihminen omakotitaloineen on riesa lähimmäisilleen. Jos lähimmät on kehottaneet muuttamaan helppoon kerrostaloon ja mummo itse vaatii saada asua puilla lämmitettävässä hehtaarin tontin talolla niin sitten katselee pitkää nurmikkoa jota kukaan ei suostu leikkaamaan.
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Tyypillisiin kuvio on se että auttavat väkisin ja sitten odottavat vastapalveluksia ns kiitokseksi.
Harmi, että mummosi on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Tyypillisiin kuvio on se että auttavat väkisin ja sitten odottavat vastapalveluksia ns kiitokseksi.
Harmi, että mummosi on narsisti.
Minä en ole koskaan edes tavannut mummojani. Molemmat kuolleet paljon ennen syntymääni. Äitini sen sijaan on narsisti ja käyttäytyy kuten kuvasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.Ehkä lapsesi ovat itsekkäitä?
Minun naapurissani asuu mummo, jonka tytär tulee 200km päästä viikoittain käymään ja auttamaan. Hänen poikansa samasta kaupungista ei viitsi käydä. Vahva veikkaus on, että ei ole suoraan pyydetty ja poika ei (tyypillisenä miehenä) kertakaikkiaan TAJUA auttaa.
Minulle on itsestäänselvää auttaa äitiäni, tiedän miten kamalaa on olla muiden armoilla ja ruinata apua.
Toki olen kuullut kaikenmaailman juoksuttamisia aika naurettavista asioista, ja välillä iäkäs ihminen omakotitaloineen on riesa lähimmäisilleen. Jos lähimmät on kehottaneet muuttamaan helppoon kerrostaloon ja mummo itse vaatii saada asua puilla lämmitettävässä hehtaarin tontin talolla niin sitten katselee pitkää nurmikkoa jota kukaan ei suostu leikkaamaan.
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.
Mikä tahansa auttaa vauvan äitiä jaksamaan on hyvä. Mikä tahansa joka stressaa häntä on paha. Vauva on tärkein ja äidin jaksaminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.
No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.Ehkä lapsesi ovat itsekkäitä?
Minun naapurissani asuu mummo, jonka tytär tulee 200km päästä viikoittain käymään ja auttamaan. Hänen poikansa samasta kaupungista ei viitsi käydä. Vahva veikkaus on, että ei ole suoraan pyydetty ja poika ei (tyypillisenä miehenä) kertakaikkiaan TAJUA auttaa.
Minulle on itsestäänselvää auttaa äitiäni, tiedän miten kamalaa on olla muiden armoilla ja ruinata apua.
Toki olen kuullut kaikenmaailman juoksuttamisia aika naurettavista asioista, ja välillä iäkäs ihminen omakotitaloineen on riesa lähimmäisilleen. Jos lähimmät on kehottaneet muuttamaan helppoon kerrostaloon ja mummo itse vaatii saada asua puilla lämmitettävässä hehtaarin tontin talolla niin sitten katselee pitkää nurmikkoa jota kukaan ei suostu leikkaamaan.
Tai sitten se tytär on narsistin kultalapsi ja poika hylkiö.
Siis huonkuntoinen vanhus on narsisti? Jotain rajaa nyt sentään! Uskon ettet hoitokodissakaan kävisi vanhempiasi katsomassa.
Useinhan sinkkutyttärelle jää huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.Ehkä lapsesi ovat itsekkäitä?
Minun naapurissani asuu mummo, jonka tytär tulee 200km päästä viikoittain käymään ja auttamaan. Hänen poikansa samasta kaupungista ei viitsi käydä. Vahva veikkaus on, että ei ole suoraan pyydetty ja poika ei (tyypillisenä miehenä) kertakaikkiaan TAJUA auttaa.
Minulle on itsestäänselvää auttaa äitiäni, tiedän miten kamalaa on olla muiden armoilla ja ruinata apua.
Toki olen kuullut kaikenmaailman juoksuttamisia aika naurettavista asioista, ja välillä iäkäs ihminen omakotitaloineen on riesa lähimmäisilleen. Jos lähimmät on kehottaneet muuttamaan helppoon kerrostaloon ja mummo itse vaatii saada asua puilla lämmitettävässä hehtaarin tontin talolla niin sitten katselee pitkää nurmikkoa jota kukaan ei suostu leikkaamaan.
Tai sitten se tytär on narsistin kultalapsi ja poika hylkiö.
Siis huonkuntoinen vanhus on narsisti? Jotain rajaa nyt sentään! Uskon ettet hoitokodissakaan kävisi vanhempiasi katsomassa.
Useinhan sinkkutyttärelle jää huolehtiminen.
Ei narsismi katoa ihmisestä vain koska tämä vanhenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Tyypillisiin kuvio on se että auttavat väkisin ja sitten odottavat vastapalveluksia ns kiitokseksi.
Harmi, että mummosi on narsisti.
Minä en ole koskaan edes tavannut mummojani. Molemmat kuolleet paljon ennen syntymääni. Äitini sen sijaan on narsisti ja käyttäytyy kuten kuvasin.
Aha, luulin että sinulla oli laajempaa kokemuspohjaa tästä kuin narsisti äitisi sekoilut. Et voi silloin sanoa, että tyypillinen kuvio on tuo. Narsisteja ei kuitenkaan ole kuin prosentteja väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein isovanhemmissa ilmenee myös muunlaista rajattomuutta. Kyselevät yksityisasioita ja loukkaantuvat kun ei kerrota tai alkavat komennella vauvan hoitoon liittyen.
Tyypillisiin kuvio on se että auttavat väkisin ja sitten odottavat vastapalveluksia ns kiitokseksi.
Harmi, että mummosi on narsisti.
Minä en ole koskaan edes tavannut mummojani. Molemmat kuolleet paljon ennen syntymääni. Äitini sen sijaan on narsisti ja käyttäytyy kuten kuvasin.
Aha, luulin että sinulla oli laajempaa kokemuspohjaa tästä kuin narsisti äitisi sekoilut. Et voi silloin sanoa, että tyypillinen kuvio on tuo. Narsisteja ei kuitenkaan ole kuin prosentteja väestöstä.
En ole väittänyt että kokemuspohjani rajautuisi vain tuohon. Jyräät yli, omituisesti hyökäten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.
Miten tämä liittyy siihen ,että tuomitsen vauvan äidin somettamisen? Puutuin tuohon yhteen lauseeseesi. Mitä jonkun oma hetki kuuluu sinulle?
Huomasitko edes, että tuomitsit somettamisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.
Ei tuossa ole mitään haukkumista.
Miksi joku asuu rollaattorin, kyynärsauvojen tai pyörätuolin kanssa hissittömässä talossa? Joakisen pitää jo ennen eläköitymistään itse huolehtia, että näin ei käy. Minunkin appeni muutti juuri tämän takia jo valmiiksi ekaan kerrokseen, bussipysäkin viereen, tasaiselle maalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.Miten tämä liittyy siihen ,että tuomitsen vauvan äidin somettamisen? Puutuin tuohon yhteen lauseeseesi. Mitä jonkun oma hetki kuuluu sinulle?
Huomasitko edes, että tuomitsit somettamisen?
Tuomitset, piti kirjoittaa, ei tuomitsen.
Ja huomaa, että lihavoin lauseen johon puutuin. En kommentoinut asumisiasi ollenkaan. Kommentoin pelkkää somettamisen tuomitsemista.
Säälin tätiäni, joka kuvittelee, että hänellä on jotain sananvaltaa lastenlastensa asioihin. Kuuntelin viime kesänä ihan silmät pyöreenä, kun tää mummo selittää, että hänen kyllä pitää nyt sanoa lasten vanhemmille tuosta ruutuajasta ja nukkumaan meno ajoista. Että HÄN on saanut nyt lasten rytmin korjattua ja sitä pitäisi nyt noudattaa.
Enpä kehdannut sanoa, että pidä mielipiteesi ominasi, jos haluat että sinua vielä arvostetaan. Mummilla ei valitettavasti ole sanansanaa siihen, miten lapsenlapsia kasvatetaan, ellei halua olla etäännytetty mummi. Mummi olisi tuskin itsekään halunnut kuunnella arvostelua ja komentelua nuorena äitinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.Miten tämä liittyy siihen ,että tuomitsen vauvan äidin somettamisen? Puutuin tuohon yhteen lauseeseesi. Mitä jonkun oma hetki kuuluu sinulle?
Huomasitko edes, että tuomitsit somettamisen?
No nyt on hermo kireällä! Sometanhan minäkin tässä parhaillaan. Pilkkaa vaan ylimalkaan vanhuksia. Se on jokaisella joskus edessä.
Alue: Aihe vapaa
Ei voi olettaa että lapset tekevät suuren elämänvalintansa sukulaisten mukaan.
Ja koko ketjussahan ei ole kyse siitä että joku hoidattaisi väkisin lapsiaan vaan siitä että ne isovanhemmat rikkoo kotirauhaa.