Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rajaton isovanhempi
Lily
06.10.2022 |
Argh.. Onko muilla sellaista ongelmaa, että lapsen synnyttyä isovanhemmat hullaantuivat ja alkoivat jotenkin olla liikaa läsnä. Meillä nyt miehen vanhemmat tuppaavat kylään joka viikko, kutsumattakin kaartavat pihaan milloin mihinkin aikaan. Kylässä sitten eivät paljoa lasta sylittele, vauvasta halutaan ottaa kuvia ja videoita ja kun ne on otettu saa äiti jatkaa kantamista ja laittaa kahvia toisella kädellä. Noin 5-10 min ovat vauvan kanssa, muu aika menee jutusteluun. Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan.
Mitä teen? En haluaisi riitaa mutta tilanne tekee oloni kireäksi. Mies kauhistelee jälkeenpäin ja osoittaa ärsytystä vain heidän lähdetty, mutta ei sano tai tee mitään kun on niin kiltti.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.
Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.
Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen. Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe. Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.
Voisikohan kokeilla? Mitä luulisit tapahtuvan?
Kuten kirjoitin, en muista kaikki yksityiskohtia mutta muistan että anoppi oli valehdellut poliiseille aika rajusti. Tyyliin että miniällä on diabetes / epilepsia ja varmasti makaa kotona tajuttomana.
Ja silloin poliisista vastataan, että hälyttäkää ensihoitajat. Ja ensimmäisenä pitää saada avaimet asuntoon isännöitsijältä tai kuka niistä nyt sitten vastaakaan. Ei poliisit lähde asunnon ovia noin vain murtamaan.
Ja sitten kun soittaja on itse mennyt paikalle ja todennut tilanteen, hälytetään apua.
Koko juttu oli tuulesta temmattu.
Miten se äiti olis kuullut vauvan itkun kuulokkeet korvilla jos ei puhelinta eikä ovikelloa kuullut?
Tässäkin olisi ollut helpompi kun olis suoraan sanonut anopille, meille et tule. Nolohan tuo anoppikin oli.
Siis turha täällä on valittaa, anopeille sanotaan ettei tahdota kuulla sinusta eikä nähdä sinua. Pysy pois. Sen voi miniäkin sanoa.
Minut miniä haukkui pystyyn miten hän ei jaksa minua kuin 10 minuuttia kerrallaan. Ei ole sen jälkeen tarvinnut. Perhettä kyllä näen ja lapsiakin otan kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.
Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.
Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen. Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe. Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.
Voisikohan kokeilla? Mitä luulisit tapahtuvan?
Kuten kirjoitin, en muista kaikki yksityiskohtia mutta muistan että anoppi oli valehdellut poliiseille aika rajusti. Tyyliin että miniällä on diabetes / epilepsia ja varmasti makaa kotona tajuttomana.
Ja silloin poliisista vastataan, että hälyttäkää ensihoitajat. Ja ensimmäisenä pitää saada avaimet asuntoon isännöitsijältä tai kuka niistä nyt sitten vastaakaan. Ei poliisit lähde asunnon ovia noin vain murtamaan.
Ja sitten kun soittaja on itse mennyt paikalle ja todennut tilanteen, hälytetään apua.
Koko juttu oli tuulesta temmattu.
Miten se äiti olis kuullut vauvan itkun kuulokkeet korvilla jos ei puhelinta eikä ovikelloa kuullut?
Tässäkin olisi ollut helpompi kun olis suoraan sanonut anopille, meille et tule. Nolohan tuo anoppikin oli.
Siis turha täällä on valittaa, anopeille sanotaan ettei tahdota kuulla sinusta eikä nähdä sinua. Pysy pois. Sen voi miniäkin sanoa.
Minut miniä haukkui pystyyn miten hän ei jaksa minua kuin 10 minuuttia kerrallaan. Ei ole sen jälkeen tarvinnut. Perhettä kyllä näen ja lapsiakin otan kylään.
Lakatkaa jo länkyttämästä ja lukekaa kommenttini uudestaan. Olen useamman kerran sanonut että en muista jutun kaikkia yksityiskohtia. Ehkä se vauva oli kopassa nukkumassa äidin vieressä ja äiti näin saattoi pitää vauvaa silmällä. Älytöntä takertua kiinni epämääräisiin yksityiskohtiin joita ei kommentissa ole edes mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.
Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.
Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen. Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe. Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.
Voisikohan kokeilla? Mitä luulisit tapahtuvan?
Kuten kirjoitin, en muista kaikki yksityiskohtia mutta muistan että anoppi oli valehdellut poliiseille aika rajusti. Tyyliin että miniällä on diabetes / epilepsia ja varmasti makaa kotona tajuttomana.
Ja silloin poliisista vastataan, että hälyttäkää ensihoitajat. Ja ensimmäisenä pitää saada avaimet asuntoon isännöitsijältä tai kuka niistä nyt sitten vastaakaan. Ei poliisit lähde asunnon ovia noin vain murtamaan.
Ja sitten kun soittaja on itse mennyt paikalle ja todennut tilanteen, hälytetään apua.
Koko juttu oli tuulesta temmattu.
Miten se äiti olis kuullut vauvan itkun kuulokkeet korvilla jos ei puhelinta eikä ovikelloa kuullut?
Tässäkin olisi ollut helpompi kun olis suoraan sanonut anopille, meille et tule. Nolohan tuo anoppikin oli.
Siis turha täällä on valittaa, anopeille sanotaan ettei tahdota kuulla sinusta eikä nähdä sinua. Pysy pois. Sen voi miniäkin sanoa.
Minut miniä haukkui pystyyn miten hän ei jaksa minua kuin 10 minuuttia kerrallaan. Ei ole sen jälkeen tarvinnut. Perhettä kyllä näen ja lapsiakin otan kylään.
Minulla ainakin oli itkuhälytin pystyssä ruudun ja näppäimistön välissä ja näin siitä, että se hälytti. Myös koira tuli hakemaan minua, jos huomasi vauvan liikehtivän nukkuessaan. Tein käännöstöitä kotona kun lapset oli pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Marttyyri besserwisser. Miksi siinä pitäisi jotain sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Marttyyri besserwisser. Miksi siinä pitäisi jotain sanoa?
Tässä esimerkki mielestäni ilkeästä kommentista.
Minäkin alapeukutin tuon tyypin kommentin. Voin perustella asiallisesti. Tekstistä huokuu uhriutuminen "en anna neuvojani, niitä ei kaivata, ei ole minulta pois, toinen on tapansa valinnut" Haistan mayrttyyriuden kuten sinäkin. Toinen todellakin on tapansa valinnut, aikuisena ihmisenä. Jos on kielletty puuttumasta asioihin, niin pitääkö siihen suhtautua, kuten lainaamamme kirjoittaja? Saa niellä ylpeytensä ja olla, että ok.
Kirjoittaja voisi nyt valita oman tapansa ja esim. hyväksyä sen, että äiti tietää aina parhaiten oman lapsensa tarpeet, vaikka mummi kuinka luulee tai tietää "paremmin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.
Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.
Niinhän tuossa ei lue. Ja meillä myös aikuisten lasten isä auttaa. Me ymmärrämme ja muistamme, että lapsiperheen vanhemmat ovat muutenkin todella tiukilla, emmekä me juoksuta heitä auttamassa vain, jotta varmasti saisimme takaisin oman osuutemme. Sellainen olisi itsekkyyttä.
Mikä äitien loputon auttamisvelvollisuus?
Ei ole. Saa auttaa jos pystyy ja haluaa, velvollisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.
Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
Minusta se ns auttamisketju menee niin, että aina se äiti/isä auttaa tytärtään/poikaansa. Näin se ketju kulkee: Vanhempi auttaa maailmaan saattamaansa.
Voi olla etät kaikki vanhemmat eivät auta, eivät minunkaan, mutta minä autan tyttäriäni ja toivon että he auttavat sitten omiaan. En odota saavani itse apua. Enkä pidä jotain ihme kirjaa, että ähä ähä, en saanut apua muutossa nini en takuulla auta heitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se ns auttamisketju menee niin, että aina se äiti/isä auttaa tytärtään/poikaansa. Näin se ketju kulkee: Vanhempi auttaa maailmaan saattamaansa.
Voi olla etät kaikki vanhemmat eivät auta, eivät minunkaan, mutta minä autan tyttäriäni ja toivon että he auttavat sitten omiaan. En odota saavani itse apua. Enkä pidä jotain ihme kirjaa, että ähä ähä, en saanut apua muutossa nini en takuulla auta heitäkään.
MINUN MIELESTÄNI autetaan puolin ja toisin laskematta kuka on tehnyt enemmän. Sellaista lähimmäisenrakkautta tarkoitan. Jos sitä ei ole niin tuskin on auttamis haluakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Lapset pitäisi tehdä nuorena, jos olettaa saavansa lastenhoitoapua, jolloin myös isovanhemmat olisivat keski-ikäisiä.
Minua on aina ihmetyttänyt, kuinka jotkut vanhemmat antavat puolustuskyvyttömät lapsensa isovanhempien hoidettavaksi, kun jokainen tietää, kuinka heidän esim. reagointikyky, liikkuvuus, kuulo jne. on alentunut ja siksi ovat suuri riski liikenteessä ja lääkäri määrittelee heidän ajokykynsä ja oikeutensa määräajoin. Ja he eivät enään kelpaa työelämää , koska työkyky alentunut, mutta joillekin se ei mitään merkitse, kun oma etu menee lapsen edun ja hyvinvoinnin edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.
Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin. Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään? Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa, siitähän meteli syntyisi. Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa. He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito. Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa. He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet. Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä.
Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä. Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä. En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän.
Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa.
No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.
Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.
Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.
Itsekästä antaa aikuisten perheen perustaneiden lastensa elää omaa elämäänsä? Ei ois pitänyt lapsia tehdä jos ei pyöri auttamassa.
Päättäjää hyvät ihmiset, tässä menee jo aikuisten lasten äutinä pää ihan pyörälle.
Se lukutaito olisi hyvä olemassa.
Tuossa sanottiin että on itsekästä jos ei auta kun toinen tarvitsee apua.
Ei se tarkoita että siellä 24/7 pyörisi.
t. kahden aikuisen lapsen äiti
Onko aikuinen lapsi itsekäs jos ei auta vaikka leskiäitiään jonka tarvitsisi tehdä vaikka muutto? "Ota muuttofirma, meillä on muuta."
Mutta äitiys velvoittaa heti hyppäämään kun pitää päästä lemmenlomalle, muuttaa, on rahan tarvetta? Tai on itsekäs kun on alunperin ees lapsia tehnyt.Jos sillä aikuisella lapsella on itsellään perhe niin hänen mahdollisuutensa auttaa ovat rajalliset. Ymmärrettävästi. Mutta sitten taas kun ne lapset kasvaa, heiltä voi saada vaikka kuinka paljon apua tahansa.
Muutto on aina helpompi jos siinä on ammattilaiset apuna.
Ja minähän ne lapseni päätin tähän maailmaan hankkia, joten kyllä, minusta on itsekästä olla auttamatta kaikin mahdollisin tavoin. Mm tällä viikolla käytin lääkärissä ihan sitä aikuista tytärtäni, siis autolla, koska oli sairas.
Eli: äideillä ja anopeilla on rajaton auttamisvelvollisuus. On kai eri asia viiskymppisen passata kaksvitosta kuin kahdeksankymppisen yli neljäkymmenvuotiaita lapsiaaan joilla vielä pieniä.
Mutta lapset eivät jouda auttamaan anoppia tai äitiä, äiti hoitakoot heidän asiansa ja omansa kun on kerta mennyt synnyttämään.Aika vähä kai niitä nyt sentään on kasikymppisiä, jotka tehneet omat lapsensa nelikymppisinä.
Me muuten autoimme myös rahallisesti (ostimme asunnot ja kesämökki on valmiina), joten jos niin hullusti käy, että emme enää pysty käytännössä auttamaan, heillä on ansiostamme rahaa ostaa sitä apua itselleen.
No seitsemänkymppisiä mutta eivät hekään kaikki jaksa joka lähtöön auttaa jos sitten muulloin annetaan ymmärtää ettei sun seurasi paljon kiinnostAa.
Itse viekä seisenkymppisen jaksoin mutten enää . Ei tosin ole pyydettykään mutten voisi kyynärsauvojen kanssa hoitaa nelikymppisen kuopuksen vauvaa ja leikki-ikäistä. Enkä lät miniää häiritsemässä.
Mutta nihkeesti saan apua lapsilta vaikken heitä juoksutakaan. Palvelut olen ostanut.
Ehkä pakon eestä tulevat asuñnon tyhjentämään kun lähtöni aika on. Jos muuttaisin saisin ehkä tyttären ja aikuiset lapsenlapset auttamaan järjestelyissä.
Ehkä lapsesi ovat itsekkäitä?
Minun naapurissani asuu mummo, jonka tytär tulee 200km päästä viikoittain käymään ja auttamaan. Hänen poikansa samasta kaupungista ei viitsi käydä. Vahva veikkaus on, että ei ole suoraan pyydetty ja poika ei (tyypillisenä miehenä) kertakaikkiaan TAJUA auttaa.
Minulle on itsestäänselvää auttaa äitiäni, tiedän miten kamalaa on olla muiden armoilla ja ruinata apua.
Toki olen kuullut kaikenmaailman juoksuttamisia aika naurettavista asioista, ja välillä iäkäs ihminen omakotitaloineen on riesa lähimmäisilleen. Jos lähimmät on kehottaneet muuttamaan helppoon kerrostaloon ja mummo itse vaatii saada asua puilla lämmitettävässä hehtaarin tontin talolla niin sitten katselee pitkää nurmikkoa jota kukaan ei suostu leikkaamaan.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin vien viikoittain vauvani 87v isomummoni hoidettavaksi koska eihän ikääntyminen vaikuta ollenkaan ihmisen kuntoon ja jaksamiseen.