Lue keskustelun säännöt.
Rajaton isovanhempi
Lily
06.10.2022 |
Argh.. Onko muilla sellaista ongelmaa, että lapsen synnyttyä isovanhemmat hullaantuivat ja alkoivat jotenkin olla liikaa läsnä. Meillä nyt miehen vanhemmat tuppaavat kylään joka viikko, kutsumattakin kaartavat pihaan milloin mihinkin aikaan. Kylässä sitten eivät paljoa lasta sylittele, vauvasta halutaan ottaa kuvia ja videoita ja kun ne on otettu saa äiti jatkaa kantamista ja laittaa kahvia toisella kädellä. Noin 5-10 min ovat vauvan kanssa, muu aika menee jutusteluun. Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan.
Mitä teen? En haluaisi riitaa mutta tilanne tekee oloni kireäksi. Mies kauhistelee jälkeenpäin ja osoittaa ärsytystä vain heidän lähdetty, mutta ei sano tai tee mitään kun on niin kiltti.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.Juujuu, sinä olet se lapseton incel-mies jonka lempihupi on haukkua nuoria äitejä.
Olen äiti ja anoppi. Kyllä sen eläkeläisetkin tajuaa kun vaan sanoo ettei meille ole mitään asiaa. Ja puhelimeen laittaa estot.
Kyll minä ainakin ymmärsin kun tyttären puhelimesta tuli esto-merkintä. Tytär sitten soitti ja sanoi että puhelin on rikki, hän soittaa teillepäin aina joskus. Jos on tärkeää asiaa, soittakaa työpuhelimeen. Oli nuori opiskelija ja kävi töissä kun tenttimällä selvisi monista kursseista. Sitten joskus parin vuoden päästä soiit että "vaihtoi puhelimen, nyt voit soittaa."
( Soitti kyllä noin kerran viikossa)Onneksi kaikki asuvat kaukana, en koskaan edes soita heillepäin, vaan he soittavat.
Blaablaablaablaablaa.
Oletko tullut vanhempiisi tai appivanhempiisi? Rupean ymmärtämään jos kaikki ovat tuolla kehitystasolla.
Solvausherjauspaasaussolvausherjauspaasaus... Oikein palstahäirikön proto tämä "äiti ja anoppi".
Varmaan sius käytät anopillesi ja äidillesikin tuollaista yläasteen oppilaan lällätystä blaa ja niin edelleen. Et oikeen saa ajatuksia lauseiksi?
Noni, häirikkö, menepä nyt vaikka kävelemään! Ihmisten elämää pilaamasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoin ongelma tässä on vauvan isä joka selvästikään ei ole katkaissut napanuoraansa. Hänen tehtävänsä olisi pitää omat vanhempansa aisoissa.
Mulla oli hiukan samantapainen tilanne avioliittoni alkuaikoina vaikka siihen ei liittynyt vauvaa. Mies toimi monissa asioissa kuten ajatteli äitinsä haluavan. Esim mitä ja kuinka paljon kertoi äidilleen meidän asioista. Uskoi mua vasta kun tuli tilanne mihin liittyi meidän terveystietoja. Silloin panin miehen seinää vasten ja kysyin että kumman kanssa olet naimisissa, äitisi vai minun? Mikä avioliitto tämä on jos pitää tanssia äitisi pillin mukaan? Onneksi mies näki tilanteen mun kannaltani ja muutti käytöstään.
Eli ap, laita se miehesi ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kieltäisin kuvien ja videoiden ottamisen. Käyvät ottamassa kuvia joita jakavat ja esittelevät ties kelle. En ottaisi tuollaisia vieraita kylään, jotka oikeasti kuvittelee, että vauvaperheellä on aikaa jutustella ja kahvittaa. Jos kerran on viikottain halua ja kiinnostusta tulla, niin eikö voisi jotain tehdä ja jollain tavalla auttaa, eikä tulla kahvittelemaan? Omat vanhempani oli just tällaisia valokuvaisovanhempia, olisivat halunneet vain söpöjä kuvia, eivät osallistuneet tai auttaneet yhtään mitenkään. Siispä kielsin enää tulemasta, isovanhemmuus on jotain ihan muuta kuin kuvia.
Ennen keiteltiin kahvia ja jutusteltiin vauva sylissä, mutta ei ilmeisesti enää? Mikä siinä on nykyään niin vaikeaa? Mitä se isovanhemmuus sinusta on, sitä että juostaan lapsenvahdiksi kun neiti pyytää mutta muuten ei saa käydä koskaan? On aika sairasta.
Innokkaita isovanhempia kun joka päivä tunkevat sisään ottamaan valokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kieltäisin kuvien ja videoiden ottamisen. Käyvät ottamassa kuvia joita jakavat ja esittelevät ties kelle. En ottaisi tuollaisia vieraita kylään, jotka oikeasti kuvittelee, että vauvaperheellä on aikaa jutustella ja kahvittaa. Jos kerran on viikottain halua ja kiinnostusta tulla, niin eikö voisi jotain tehdä ja jollain tavalla auttaa, eikä tulla kahvittelemaan? Omat vanhempani oli just tällaisia valokuvaisovanhempia, olisivat halunneet vain söpöjä kuvia, eivät osallistuneet tai auttaneet yhtään mitenkään. Siispä kielsin enää tulemasta, isovanhemmuus on jotain ihan muuta kuin kuvia.
Ennen keiteltiin kahvia ja jutusteltiin vauva sylissä, mutta ei ilmeisesti enää? Mikä siinä on nykyään niin vaikeaa? Mitä se isovanhemmuus sinusta on, sitä että juostaan lapsenvahdiksi kun neiti pyytää mutta muuten ei saa käydä koskaan? On aika sairasta.
Kyllä nykyisinkin keitetään kahvia ja jutustellaan vauva sylissä. Mutta mieluiten silloin kun se sopii nuorelle perheelle, ei silloin kun se sopii isovanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Monta ketjua mutta silti et ole oppinut lukemaan...
Jos piinahenkenä on rajaton ihminen, ne sen kohteen keinot on varsin rajalliset, siksihän siitä aina vaan kirjoitetaan.
Kaikki sinunkin mainitsemasi keinot on niitä, joissa se kohde alkaa rajoittaa omaa elämäänsä saadakseen toiselle ihmiselle rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.
Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?
Tietenkin. Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin, niin kuin toivotaan. Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?
Tietenkin. Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin, niin kuin toivotaan. Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.
Ko kirjoitus ei liity ketjun aiheeseen mitenkään. Siinähän nimenomaan todetaan että
en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Eli mitä hiivattia koko kirjoitus siis kuuluu koko ketjuun joka käsittelee rajattomia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.
Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.
Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.
Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun saimme miehen kanssa meidän yhteisen ekan lapsen (itselläni oli jo yksi ennestään). Kiireellinen sektio ja olin todella kipeä. Isovanhemmat eli appivanhemmat tulivat juoksujalkaa vauvaa tapaamaan sairaalaan ja kun aloin kivuiltani oksentelemaan, eivät silloinkaan edes poistuneet huoneesta, nythän on vierailuaika, heillä on oikeus nähdä vauvaa.
Ideana oli pienet nimiäiset meidän kerrostalokolmiossa kesähelteellä, ihan vaan lähipiirin kesken. Mutta anoppi päätti, että nyt kutsutaan kaikki mahdolliset kumminkaimat juhliin, ilman että siis kertoi siitä meille. Pamahti vaan pari tuntia ennen juhlia, toi lisää syötävää ja kertoi, että sieltä tulee nyt Riitta perheineen ja Perttikin Karigasniemeltä pääsee paikalle! Oltiin ihan wtf, mieskään ei ollut millään tavalla läheinen kenenkään kanssa. Riitahan siitä sitten tuli, kun mies mainitsi juhlien jälkeen että ei noin voi toimia. Mua tietysti syytettiin kaikesta.
Sain perään toisen lapsen mieheni kanssa ja silloin anoppi osasi ottaa vähän iisimmin, oli todennäköisesti niin loukkaantunut noista nimiäisistä. Silloin tosin oma isäni sekosi. Asuimme lähellä toisiamme ja hän tupsahti meille omilla avaimillaan yllätysvierailulle ihan vaan kun itseään huvitti. Onneksi ei tarvinnut sanoa mitään, kun muutimme kauemmas enkä enää antanut hänelle avainta , taisi tajuta sen vihjeen kun ei ole enää yllärinä kyläillyt.
Nyt lapset ovat isompia, appivanhempiin välit menivät lopulta poikki isomman riidan seurauksena ja hylkäsivät lastenlapsensakin. Isän kanssa nähdään aina silloin tällöin. Mutta oli se rankkaa rajattomien ihmisten kanssa, kaikki sympatiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?
Tietenkin. Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin, niin kuin toivotaan. Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.
Olen huomannut tämän. Kun kirjoitan tämän tapaisia juttuja ja kirjoituksesta ilmenee että olen anoppi niin saan alapeukkuja. Kun kirjoitan samaa ilman että käy ilmi että olen anoppi tai mummu niin saan yläpeukkuja. Peukutukset eivät siis koske kirjoituksen sisältöä vaan kirjoittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Monta ketjua mutta silti et ole oppinut lukemaan...
Jos piinahenkenä on rajaton ihminen, ne sen kohteen keinot on varsin rajalliset, siksihän siitä aina vaan kirjoitetaan.
Kaikki sinunkin mainitsemasi keinot on niitä, joissa se kohde alkaa rajoittaa omaa elämäänsä saadakseen toiselle ihmiselle rajat.
No mutta sehän on pakko! Jos kerran ne rajat halutaan vetää.
Jos haluaa jonkun ihmisen käyttäytyvän eri tavalla kuin hän tällä hetkellä tekee, silloin on tehtävä tiettyjä asioita. Eikä joku puhelimeen vastaamattomuus omaa elämää rajoita pätkääkään, en minäkään vastaa häirikköpuheluihin ja se itse asiassa vapauttaa minut, ei rajoita.
Ja jos pistää miehensä pitämään äidilleen puheen tämän rajattomasta käyttäytymisestä, se ei omaa elämää rajoita.
Ja jos ne keinot sitten on olemattomat, niin sitten on. Ei ne tänne valittamalla miksikään muutu. Elämässä tule eteen huomattavasti kurjempia tilanteita, niihinkin on jotenkin sopeuduttava.
Ja kyllä osaan lukea. Mm. senkin, että kun noihin ketjuihin on sitten joku ihan järkevä anoppi vastannut järkevin argumentein, hänet liiskataan heti lattiaan, koska näyttäisi siltä, että hyviä anoppeja ei siedetä, kun niistä ei voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?
Tietenkin. Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin, niin kuin toivotaan. Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.
Ko kirjoitus ei liity ketjun aiheeseen mitenkään. Siinähän nimenomaan todetaan että
en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Eli mitä hiivattia koko kirjoitus siis kuuluu koko ketjuun joka käsittelee rajattomia ihmisiä?
Ketju on pullollaan kirjoituksia ja neuvoja jotka eivät koske rajattomia ihmisiä.
Kirjoituksessani neuvoin vetoamaan neuvolan suosituksiin.
Vauvan isä voisi tehdä asialle jotain, hän on ihan vanhempiensa vietävissä. Hän voi laittaa vanhempansa kuriin, jos ei muuten niin katkaisemalla välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?
Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."
Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä! Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.
Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan. Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei. Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan. Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.
Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.
Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika. Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.
Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.
Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.
Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!
Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.
Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen. Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe. Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.
Voisikohan kokeilla? Mitä luulisit tapahtuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?
Tietenkin. Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin, niin kuin toivotaan. Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.
Ko kirjoitus ei liity ketjun aiheeseen mitenkään. Siinähän nimenomaan todetaan että
en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Eli mitä hiivattia koko kirjoitus siis kuuluu koko ketjuun joka käsittelee rajattomia ihmisiä?
Ketju on pullollaan kirjoituksia ja neuvoja jotka eivät koske rajattomia ihmisiä.
Kirjoituksessani neuvoin vetoamaan neuvolan suosituksiin.
Vauvan isä voisi tehdä asialle jotain, hän on ihan vanhempiensa vietävissä. Hän voi laittaa vanhempansa kuriin, jos ei muuten niin katkaisemalla välit.
Eli miksi sitten sinun on pakko suoltaa niitä lisää?
Varmaan sius käytät anopillesi ja äidillesikin tuollaista yläasteen oppilaan lällätystä blaa ja niin edelleen. Et oikeen saa ajatuksia lauseiksi?