Rajaton isovanhempi

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Kyllä vanhemmatkin voisi sanoa, ettei isovanhemmat ole tervetulleita katsomaan vauvaa.

Olen mummi ja minulla kaksi lastenlasta ja toisen poikani perheessä vanhemmat erityisesti miniä halusi meidät mukaan jo raskauden aikana ja eka kerran näin vauvan 2h ikäisenä, ihan vanhempien toiveesta ja ollaan muutenkin läheisiä ja vietetään paljon aikaa toistemme seurassa. Jopa lomaillaan yhdessä ja ollaan mökillä.

Ja sitten toisen poikani perheessä, emme tuppaantuneet heidän elämäänsä ja eka kerran näin vauvan ristiäisissä, vanhempien toivomuksesta ja kerran vuodessa käydään tunnin, puolentoista tunnin vierailulla lapsen syntymäpäivillä.

Poikani soittaa meille noin kerran kuukaudessa, mutta vierailukutsusta on syvä hiljaisuus ja muistaa merkkipäiväni. . Muutaman kerran vuodessa käy näyttämässä lastaan.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia, eikä kukaan tiedä nuorten perheen toivomuksia, jos niitä ei kerrota isovanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?

Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."

Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä!  Näitä riittää vaikka kuinka paljon.  Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.

Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan.  Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei.  Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan.  Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.

Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.  

Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika.  Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.  

Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.  

 

Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.

Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!

Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.  

Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen.  Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe.  Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.

Voisikohan kokeilla?  Mitä luulisit tapahtuvan?  

Mistähän kristallipallosta se poliisi näkee että osoitteessa on nuori normaali perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."

Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"

Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.

Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.

Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.

Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?

Tietenkin.  Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin,  niin kuin toivotaan.  Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.

Olen huomannut tämän. Kun kirjoitan tämän tapaisia juttuja ja kirjoituksesta ilmenee että olen anoppi niin saan alapeukkuja. Kun kirjoitan samaa ilman että käy ilmi että olen anoppi tai mummu niin saan yläpeukkuja. Peukutukset eivät siis koske kirjoituksen sisältöä vaan kirjoittajaa.

Täällä vauvalla se jotenkin kierosti menee niin. En tekisi pitkälle vietyjä tosielämän johtopäätöksiä tämän vauvafoorumin suhteen. Täällä saa kaikki todella julmaa kohtelua osakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?

Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."

Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä!  Näitä riittää vaikka kuinka paljon.  Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.

Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan.  Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei.  Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan.  Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.

Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.  

Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika.  Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.  

Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.  

 

Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.

Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!

Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.  

Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen.  Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe.  Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.

Voisikohan kokeilla?  Mitä luulisit tapahtuvan?  

Kuten kirjoitin, en muista kaikki yksityiskohtia mutta muistan että anoppi oli valehdellut poliiseille aika rajusti. Tyyliin että miniällä on diabetes / epilepsia ja varmasti makaa kotona tajuttomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Kyllä vanhemmatkin voisi sanoa, ettei isovanhemmat ole tervetulleita katsomaan vauvaa.

Olen mummi ja minulla kaksi lastenlasta ja toisen poikani perheessä vanhemmat erityisesti miniä halusi meidät mukaan jo raskauden aikana ja eka kerran näin vauvan 2h ikäisenä, ihan vanhempien toiveesta ja ollaan muutenkin läheisiä ja vietetään paljon aikaa toistemme seurassa. Jopa lomaillaan yhdessä ja ollaan mökillä.

Ja sitten toisen poikani perheessä, emme tuppaantuneet heidän elämäänsä ja eka kerran näin vauvan ristiäisissä, vanhempien toivomuksesta ja kerran vuodessa käydään tunnin, puolentoista tunnin vierailulla lapsen syntymäpäivillä.

Poikani soittaa meille noin kerran kuukaudessa, mutta vierailukutsusta on syvä hiljaisuus ja muistaa merkkipäiväni. . Muutaman kerran vuodessa käy näyttämässä lastaan.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia, eikä kukaan tiedä nuorten perheen toivomuksia, jos niitä ei kerrota isovanhemmille.

Tässä on jo toinen kirjoitus anopilta missä hän kunnioittaa nuorten perheiden toivomuksia ja tulee toimeen kaikkien kanssa ja on saanut alapeukun. Varmaan vain siksi että on toiset ihmiset huomioon ottava anoppi.

Olen huomannut että kun miniät kirjoittavat tulevansa toimeen anopin kanssa (eli sama tilanne kuin edellisen kirjoituksen anopilla) niin yläpeukkuja satelee ja kommentteja että olisipa mullakin noin ihana anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Kyllä vanhemmatkin voisi sanoa, ettei isovanhemmat ole tervetulleita katsomaan vauvaa.

Olen mummi ja minulla kaksi lastenlasta ja toisen poikani perheessä vanhemmat erityisesti miniä halusi meidät mukaan jo raskauden aikana ja eka kerran näin vauvan 2h ikäisenä, ihan vanhempien toiveesta ja ollaan muutenkin läheisiä ja vietetään paljon aikaa toistemme seurassa. Jopa lomaillaan yhdessä ja ollaan mökillä.

Ja sitten toisen poikani perheessä, emme tuppaantuneet heidän elämäänsä ja eka kerran näin vauvan ristiäisissä, vanhempien toivomuksesta ja kerran vuodessa käydään tunnin, puolentoista tunnin vierailulla lapsen syntymäpäivillä.

Poikani soittaa meille noin kerran kuukaudessa, mutta vierailukutsusta on syvä hiljaisuus ja muistaa merkkipäiväni. . Muutaman kerran vuodessa käy näyttämässä lastaan.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia, eikä kukaan tiedä nuorten perheen toivomuksia, jos niitä ei kerrota isovanhemmille.

Tässä on jo toinen kirjoitus anopilta missä hän kunnioittaa nuorten perheiden toivomuksia ja tulee toimeen kaikkien kanssa ja on saanut alapeukun. Varmaan vain siksi että on toiset ihmiset huomioon ottava anoppi.

Olen huomannut että kun miniät kirjoittavat tulevansa toimeen anopin kanssa (eli sama tilanne kuin edellisen kirjoituksen anopilla) niin yläpeukkuja satelee ja kommentteja että olisipa mullakin noin ihana anoppi.

Ei vaan siksi että hän kirjoittelee ohi ketjun aiheen ja häiritsee siten ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?

Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."

Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä!  Näitä riittää vaikka kuinka paljon.  Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.

Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan.  Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei.  Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan.  Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.

Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.  

Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika.  Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.  

Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.  

 

Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.

Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!

Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.  

Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen.  Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe.  Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.

Voisikohan kokeilla?  Mitä luulisit tapahtuvan?  

Kuten kirjoitin, en muista kaikki yksityiskohtia mutta muistan että anoppi oli valehdellut poliiseille aika rajusti. Tyyliin että miniällä on diabetes / epilepsia ja varmasti makaa kotona tajuttomana.

Ja silloin poliisista vastataan, että hälyttäkää ensihoitajat.  Ja ensimmäisenä pitää saada avaimet asuntoon isännöitsijältä tai kuka niistä nyt sitten vastaakaan.  Ei poliisit lähde asunnon ovia noin vain murtamaan.  

Ja sitten kun soittaja on itse mennyt paikalle ja todennut tilanteen, hälytetään apua.

Koko juttu oli tuulesta temmattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

 

No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.

Oli samanlainen nössö mies. Nyt on vasta 3v tästä asiasta väännetty. Jossain vaiheessa aloin itse sanomaan appivanhemmille kun ei mennyt jakeluun, siitä kyllä seuraa aina anopin itku ja sitten miehen elämä on pilalla ja hän haluaa avioeron (koskaan ei kuitenkaan lähde). Eli long story shortsit, toi on kilpailu jota ei voi voittaa. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

 

No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.

Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."

Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"

Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.

Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.

Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.

Oikein hyvä kirjoitus, mutta huomaatko, että siihen tuli heti alapeukku?

Tietenkin.  Eihän sellaista siedetä, että joku kirjoittaa olevansa ja tekevänsä juuri niin,  niin kuin toivotaan.  Eikä anopin ja miniän välillä saa olla mitään mukavaa, riidellähän pitää ja olla nenä vinossa.

Olen huomannut tämän. Kun kirjoitan tämän tapaisia juttuja ja kirjoituksesta ilmenee että olen anoppi niin saan alapeukkuja. Kun kirjoitan samaa ilman että käy ilmi että olen anoppi tai mummu niin saan yläpeukkuja. Peukutukset eivät siis koske kirjoituksen sisältöä vaan kirjoittajaa.

Täällä vauvalla se jotenkin kierosti menee niin. En tekisi pitkälle vietyjä tosielämän johtopäätöksiä tämän vauvafoorumin suhteen. Täällä saa kaikki todella julmaa kohtelua osakseen.

Kyllä, täällä saa joskus lukea hirveitä kommentteja. Pahimmat mitä olen nähnyt (eri aihe kuin tässä ketjussa) on ollut parilta nuorelta teiniltä jotka ovat olleet tosi vaikeassa elämäntilanteessa tai pelänneet terveytensä puolesta. Sitten saavat ilkkuvia ja ivaavia kommentteja tyyliin että varmaan kuolet tautiisi pian, jos sua hakataan kotona niin sun pitää kestää vielä vuosia kunnes voit muuttaa pois kotoa jne. Olen niita nähdessäni laittanut viestin että älä kirjoita tänne koska täällä on sairaita ihmisiä jotka kirjoittavat sairaita kommentteja. Hae apua vanhemmilta / koulusta tms.

Sääli että täällä ei ole kunnollista moderointia että saataisiin karsittua noi julmimmat kommentit pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?

Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."

Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä!  Näitä riittää vaikka kuinka paljon.  Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.

Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan.  Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei.  Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan.  Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.

Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.  

Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika.  Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.  

Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.  

 

Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.

Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!

Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.  

Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen.  Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe.  Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.

Voisikohan kokeilla?  Mitä luulisit tapahtuvan?  

Mistähän kristallipallosta se poliisi näkee että osoitteessa on nuori normaali perhe?

No eiköhän se aina ole viranomaisella oletuksena, että ollaan normaalien ihmisten kanssa tekemisissä.  Jos anoppi valehtelee räikeästi vain saadakseen poliisit paikalle, silloin hän syyllistyy rikokseen.  Aika paksua tarinaa tässä nyt väännettiin.  Ei poliisit lähde kyselemään, miksi joku ei vastaa puhelimeen.  Meillä ihmisillä on oikeus olla vastaamatta puhelimeen ilman, että poliisit hälytetään perään.

Ja sitten vielä, että poliisit oli muka naureskelleet anopille, hoh hoijjaa.  Vihaisia ne olisi olleet, että heitä tämmoisen takia vaivataan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tästä aiheesta ole täällä ketjuja ko ihan riittämiin?

Niin kauan kuin olen tätä palstaa seuraillut, niin juuri näitä "Onko teillä samalaista kuin meillä, että lapsen synnyttyä anoppi alkaa käydä jatkuvasti.... jne jne jne."

Eli vastaus kysymykseen on, että kyllä!  Näitä riittää vaikka kuinka paljon.  Jos kerran tähän vauva-palstaan on luottamista.

Ja ei, kukaan ei ole keksinyt ratkaisua asiaan.  Ei, vaikka niitä neuvomalla neuvotaan, niin ei.  Kaikki asuvat omakotitalossa, jonka ovea pidetään auki ja jonka ympäri anoppi pystyy juoksemaan ja ikkunoista kurkistelemaan ja koputtelemaan.  Kukaan ei asu kerrostalossa, koska sinnehän ei voi ikkunoista kurkotella ja ovi on aina kiinni.

Kaikilla on tilanne, että puhelin on aina auki ja äänet päällä ja kukaan ei ole keksinyt sitä, että anopin soiton voi estää, ei kukaan.  

Kukaan ei vastuuta miestään asiasta, ikään kuin koko juttu ei kuuluisi miehelle, joka on sentään sen anopin poika.  Ei, miehiä ei ole tässä kuviossa olemassakaan.  

Seuraavaksi aloitetaan noin tuhannes ketju siitä, miten anoppi pilasi nimenantojuhlan.  

 

Ei ihan kaikilla ole tuollaista tilannetta. Vähän aikaa sitten yhdessä samanlaisessa ketjussa yksi äiti kertoi seuraavaa. Hän oli vauvan kanssa yksin kotona. Ilmeisesti vauva nukkui koska äiti oli tietokoneella tekemässä jotain hommia kuulokkeet päässä. Yhtäkkiä huoneeseen pölähti anoppi kahden poliisin kanssa. Anoppi ei ollut saanut vastausta kun yritti soittaa. Nuori äiti ei kuullut koputusta ovella. Valitettavasti en muista kaikkia yksityiskohtia mutta lopputulos oli se että kun anoppi ei saanut yhteyttä minään niin hän oli varma että "jotain kamalaa" on tapahtunut ja hälytti poliisit. Miniä oli tietysti aivan pöllämystynyt kun poliisit ilmestyvät hänen kotiinsa, poliisit naureskelivat tapahtunutta ja vihdoinkin anoppi huomasi mennessä liian pitkälle.

Oli pakko tulle kertomaan tämä juttu kun mun mielestäni se oli niin riemastuttava!

Veikkaanpa, että jos oli yleensä totta, niin oli kumminkin erittäin yksittäistapaus.  

Minä kyllä vähän epäilen sitä, että poliisit lähtisivät jonkun kotiin ihan vain sen takia, että joku väittää, ettei sieltä vastata puhelimeen.  Varsinkin kun on kyseessä nuori, normaali perhe.  Joku sairas vanhus voi olla eri asia, mutta silloinkin sinne menee ensihoito tai sossu ensin.

Voisikohan kokeilla?  Mitä luulisit tapahtuvan?  

Kuten kirjoitin, en muista kaikki yksityiskohtia mutta muistan että anoppi oli valehdellut poliiseille aika rajusti. Tyyliin että miniällä on diabetes / epilepsia ja varmasti makaa kotona tajuttomana.

Ja silloin poliisista vastataan, että hälyttäkää ensihoitajat.  Ja ensimmäisenä pitää saada avaimet asuntoon isännöitsijältä tai kuka niistä nyt sitten vastaakaan.  Ei poliisit lähde asunnon ovia noin vain murtamaan.  

Ja sitten kun soittaja on itse mennyt paikalle ja todennut tilanteen, hälytetään apua.

Koko juttu oli tuulesta temmattu.

En usko että on tuulesta temmattu. Kuten mainitsin, en muista kaikkia yksityiskohtia. Kun luin alkuperäisen kirjoituksen niin siinä olivat kaikki yksityiskohdat paikoillaan ja kirjoitus oli ihan looginen ja uskottava.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.

Minulla on ihan hyvät välit anoppiin, vaikka ei nähdä kuin kahdesti vuodessa. Appi ja anoppi on töissä, asuvat noin 10 km päässä, eivät koskaan käy, eivät koskaan soita ja antavat olla rauhassa, kuten esikoista odottaessa pyysin. Mitään vihanpitoa meillä ei ole, välit on OK, kaupassa nähdessä voidaan rupatella, mutta ei meillä ole puolin tai toisin mitään tarvetta kiukuta. Sukulaisilta olen kuullut, että anoppi ei esittele kuvia lapsenlapsista, ei hehkuta näitä hoitavansa, ei koskaan moiti minua, ei valita, ettei näe lapsenlapsia jne. eli silläkin suunnalla kaikki on kunnossa. Toisaalta minä en tarvitse lastenhoitajaa tai pyykinpesijää, joten ei ole ollut tarvetta soitella, että ota töistä vapaata, jotta minä pääsem omille menoilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

 

No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.

No terve.  Oletit sitten, että olen mummo.

Oletit väärin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

 

No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.

Voisitko perustella.  Muuten en usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

 

Toki rajattomia on yhtä lailla myös vanhempien puolella ja odotukset isovanhemmille saattaa olla täysin epärealistiset. Mutta eihän se auta kuin ottaa puheeksi, että jos ei jaksa, niin ei jaksa ja näyttää sillä omat rajat. Ehkä voi vaikka ohjata sitten perhettä hakemaan apua jostain muualta, jos sellaisen tarpeessa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun neuvolat järjestäisi isovanhemmiksi tuleville omia iltojaan, joissa kerrottaisiin, että pysykää kaukana vauvaperheestä. He kyllä kertovat, kun tarvitsevat apua ja silloinkin tarjotaan vain sitä pyydettyä apua, ei yhtään mitään muuta. Jo valmiiksi väsyneet ja pahoinvoivat ja parisuhdekriisiytyneet lapsiperheet eivät tarvitse isovanhempien seuraa, he tarvitsevat maksutonta kodin- ja lastenhoitopalvelua, joka annetaan tismalleen väsyneen äidin 40-sivuisen ohjekirjan mukaisesti.

Tärkein ohje tuoreille isovanhemmille on, että pysykää kaukana, kääntäkää selkä, katkaiskaa napanuora ja elämää omaa elämäänne, kaikki tekemänne on joka tapauksessa väärin. Kun asennoituu alusta alkaen niin, että nyt yhteydenpito omiin lapsiin loppuu kokonaan ja alkaa vihdoinkin vapaus, niin elämä on paljon helpompaa. Eipä päädy miniän loputtoman valituksen kohteeksi, että nyt ne pahukset haluavat vielä vauvaakin nähdä, mutta ei puhettakaan, että siivoaisivat kylppärin lattiakaivon.

Tämä on juuri sitä rajattomuutta: käsitys on, että joko toimitaan isovanhempien ehdoilla tai sitten pitää pysyä kaukana koko perheestä. Mitä jos keskustelisitte siitä, mitä vanhemmat itse toivovat ja mitä olette valmiit tekemään? 

Ei tuossa ollut isovanhempien ehdoilla elämisestä mitään.  

Pointti on siinä, että tekevät isovanhemmat mitä tahansa, paljon, vähän, ei yhtään, niin kaikki on väärin.  Lähtökohtaisesti isovanhemmat toimivat väärin.  Ainakin näiden kirjoitusten perusteella.

Miten keskustella siitä, mitä vanhemmat toivovat ja mitä isovanhemmat ovat valmiit tekemään?  Jos isovanhemmat sanovat, että heillä ei ole hirveäsi resursseja hoitaa vauvaa,  siitähän meteli syntyisi.  Täälläkin näissä ketjuissa on miniöitten kirjoituksia, joissa he haukkuvat appivanhempiaan, kuinka ne viettävät aikaansa mökillään ja käyvät matkoilla ja harrastuksissaan, mutta eivät hoida vauvaa.  He eivät käsitä, että vanhemmalle ihmiselle matkustaminen, mökillä rentoutuminen ja harrastukset ei vie voimia samalla tavalla kuin vauvan vastuullinen hoito.  Niitä omia hommia voi tehdä ihan omaan tahtiinsa ja jättää tekemättä ja lähtemättä mihinkään, jos ei jaksa.  He ovat jo vanhempia ihmisiä, ja voimavarat vähentyneet.  Sen pitäisi jonkun nuoren miniän mielestä sitten näyttäytyä sängyn pohjalla makaamisena ja sairasvuoteella lepäämisenä. 

Vanhemmiten kaikki toiminnat hidastuvat ja lepo on tärkeätä.  Monilla on jo seitsemänkymppisenä kaikenlaisia vaivoja, jotka ei näy ulos, mutta tuntuvat kyllä.  En laittaisi pikkulasta enää sen ikäisen haltuun, vauvaa vielä vähemmän. 

Eiköhän se luonto ole ihan oikeassa, kun on huolehtinut asiat niin, että naiset tekevät lapsensa nuorina, silloin kun heillä on voimaa ja jaksavuutta niitä hoitaa. 

 

No niin, tässä sitten sarjassamme MARTTYYRIMUMMO.

Kuten moneen kertaan on todettu: miniöille ei kelpaa mikään. Kaikki on väärin, Jos ei jaksa hoitaa, on marttyyrimummo ja jos jaksaa hoitaa, niin tuppautuu toisen elämään.

Kenenkään ei tietenkään tarvitse toisen lapsia hoitaa. Tosin melko itsekästä tehdä lapsia ja sitten kun ne lapset tarvitsevat apua niin ei halutakaan auttaa koska täytyy elää sitä omaa elämää. Tietysti eri asia jos on huonossa kunnossa tms.

Mutta tuo tuppautuminen. Jos haluaa hoitaa toisen lapsia niin sen voi kertoa, mutta tuo tuppautuminen ei vaan ole millään muotoa suvaittavaa. Se on huonoa käytöstä eikä sitä tarvitse kenenkään sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."

Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"

Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.

Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.

Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.

Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.

En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.

Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.