Lue keskustelun säännöt.
Rajaton isovanhempi
Lily
06.10.2022 |
Argh.. Onko muilla sellaista ongelmaa, että lapsen synnyttyä isovanhemmat hullaantuivat ja alkoivat jotenkin olla liikaa läsnä. Meillä nyt miehen vanhemmat tuppaavat kylään joka viikko, kutsumattakin kaartavat pihaan milloin mihinkin aikaan. Kylässä sitten eivät paljoa lasta sylittele, vauvasta halutaan ottaa kuvia ja videoita ja kun ne on otettu saa äiti jatkaa kantamista ja laittaa kahvia toisella kädellä. Noin 5-10 min ovat vauvan kanssa, muu aika menee jutusteluun. Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan.
Mitä teen? En haluaisi riitaa mutta tilanne tekee oloni kireäksi. Mies kauhistelee jälkeenpäin ja osoittaa ärsytystä vain heidän lähdetty, mutta ei sano tai tee mitään kun on niin kiltti.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.Ei tuossa ole mitään haukkumista.
Miksi joku asuu rollaattorin, kyynärsauvojen tai pyörätuolin kanssa hissittömässä talossa? Joakisen pitää jo ennen eläköitymistään itse huolehtia, että näin ei käy. Minunkin appeni muutti juuri tämän takia jo valmiiksi ekaan kerrokseen, bussipysäkin viereen, tasaiselle maalle.
Toivottavasti ei tarvitse kenenkään asuakaan. Kukaan ei vaan tiedä mikä ykskaks tulee koska suomessa on valtava määrä hissittömiä kolme/neljäkerroksisia taloja.
Rollaaattorilla liikkuva tuttu asuu toisessa kerroksessa mutta saa säilyttää rollaansa kellarissa. Liikkuu hyvin mutta rolla aivoverenkierron takia.
Siis: joku ei ehdi ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Marttyyri besserwisser. Miksi siinä pitäisi jotain sanoa?
Miksi alapeukuttaa, jos on samaa mieltä, että kannattaa olla hiljaa eikä tarjota apua, koska äiti tietää parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onneksi asun kerrostalossa ja hissillisessä. Kaupungissa sentään pärjää hyvin , palveluita on, ruokaostokset voi tilata kotiin, palvelubussikin (siis vähän kuin tilausajo) kyytii mummuja asioille.
Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla.No tämä oli uhriutumista!! Sinä et ole yhtään mikään arvioimaan kenenkään oman ajan tarvetta ja miten sen käyttää.
Voin kertoa oman kokemuksen, en minäkään nauti sukulaisten tai mieheni äidin kanssa kahvittelusta, teen mieluummin jotain muuta tai jonkun ystäväni kanssa kahvittelen.
Minä palaudun omasta ajasta, mieheni viekin lasta käymään äidillään ilman minua ja siihen ei liity mitään anoppi vihaa!
Jos sinä tuomitset somettamisen niin enpä enää ihmettele, että sinua ei haluta tavata. Tuomitseminen yleensä yhtään mistään on aika ylimielistä, sinä et ole se toinen ihminen, sinä et tiedä hänen syitään.
Et yhtään tuominnut ja haukkunut minua? Tarinani miten vanhukset pärjäävät oli totta, ei mitään uhriutumista. Hankalimpia kauppa-asiat ovat heillä jotka eivät osaa tehdä nettitilausta.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla ei ole yhtään helpimpaa hissittömässä talossa kuin lastenvaunujen kanssakaan.Miten tämä liittyy siihen ,että tuomitsen vauvan äidin somettamisen? Puutuin tuohon yhteen lauseeseesi. Mitä jonkun oma hetki kuuluu sinulle?
Huomasitko edes, että tuomitsit somettamisen?
No nyt on hermo kireällä! Sometanhan minäkin tässä parhaillaan. Pilkkaa vaan ylimalkaan vanhuksia. Se on jokaisella joskus edessä.
Eli sinä saat somettaa, mutta vauvan äiti ei.
Ok. En valitettavasti näe pilkkaa, yritän vain ymmärtää miksi toisen somettaminen pitää tuomita noin ylimielisella tavalla.
Millä tavalla tämä lause ei ole uhriutumista? :"Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla"
Joskus minäkin mieluummin sometan kuin kestän yhtään ketään kahvilla...
Ja ei nyt kannata ottaa tätä hyökkäämisenä, ihan yritän avata sinulle erilaista näkökulmaa katsoa asiaa. Tekstisi perusteella tunnut kovin halukkaalta uhriutumaan siitä, että somekin on mielenkiintoisempaa kuin sinun seurasi.
Yksin asuvana ei tekemiseni ole keneltäjään pois. Päinvastoin kuin nettiriippuvuus voi olla o
Perheeltä ja perheen lapsilta pois.
Olen tosi inhoittava ihminen, siksi lapseni lähtivät tästä kaupungista opiskelemaan yliopistokaupunkeihin ja jäivät sille tielleen ympär suomea. Kun eivät kestäneet minua.
Tuo kutsumatta kylään tulo on mulle vieras asia, vaikka olenkin jo yli 60v ja vanhempani maaseudulta kotoisin. Tosin vanhempani muuttivat nuorina Helsinkiin ja sukulaiset jäivät maaseudulle. Ei meillä ravannut edes vanhempien ystävät oman mielensä mukaan kyläilemässä vaan ainoastaan kutsuttaessa. Eikä mekään menty kutsumatta edes mummoloihin. 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä oli ihan ok mennä soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyä, tuleeko tämä ulos leikkimään, mutta ei todellakaan olisi ollut ok sanoa, että mä tuun nyt teille.
Mä en ole koskaan aikuisena mennyt vanhempieni luokse soittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko, jos tulen käymään. Enkä kenellekään kaverillenikaan. Asun aika lähellä siskoani ja silloin, kun kaupat eivät olleet vielä näin pitkään auki, joskus huomasi esim maidon tai sokerin tms loppuneen. Silloinkin aina ensin soitin siskolleni ja kysyin, voinko tulla lainaamaan maitoa/sokeria.
En siis ole koskaan elänyt elämää, jossa toisten koteihin voisi mennä milloin huvittaa. Ja sen vuoksi olenkin välttynyt aloittajan kuvaamilta ongelmilta. Samoin mulle on aina ollut itsestään selvää, että jos tarvitsen tai haluan toiselta ihmiseltä jotain, avaan suuni ja pyydän sitä. Saman opetin aikoinaan omille lapsillenikin ja myös miniälleni aikoinaan sanoin, että jos haluaa multa jotain, niin ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittaa. Mulla on läheiset ja lämpivät välit sukulaisiini ja ne pysyvätkin hyvinä, kun osataan kunnioittaa myös toisten yksityisyyttä.
Aloittajan tilanne on aika hankala, mutta ehkä olisi fiksuinta, jos mies puhuisi asiasta vanhemmilleen. Kertoisi, että on mukavaa kun käyvät, mutta yllätyskäynnit ovat alkaneet teistä tuntua raskailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Marttyyri besserwisser. Miksi siinä pitäisi jotain sanoa?
Miksi alapeukuttaa, jos on samaa mieltä, että kannattaa olla hiljaa eikä tarjota apua, koska äiti tietää parhaiten.
Kyynel silmässä sössöttää miten niiiiin tietää parhaiten mutta uhrautuu ja uhriutuu eikä "auta" koska on oltu niiiiin ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Marttyyri besserwisser. Miksi siinä pitäisi jotain sanoa?
Miksi alapeukuttaa, jos on samaa mieltä, että kannattaa olla hiljaa eikä tarjota apua, koska äiti tietää parhaiten.
Tiedoksi: ylä- tai alapeukut eivät tarkoita, että peukuttaja olisi samaa- tai erimieltä peukuttamansa asian kanssa. Joskus alapeukutetaan esimerkiksi siksi, koska kirjoittajan tyyli tai ns. ilmapiiri on naurettava. Sinun kohdallasi sanoisin, että on alapeukutettu uhriutuminen ja passiivisagressiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kutsumatta kylään tulo on mulle vieras asia, vaikka olenkin jo yli 60v ja vanhempani maaseudulta kotoisin. Tosin vanhempani muuttivat nuorina Helsinkiin ja sukulaiset jäivät maaseudulle. Ei meillä ravannut edes vanhempien ystävät oman mielensä mukaan kyläilemässä vaan ainoastaan kutsuttaessa. Eikä mekään menty kutsumatta edes mummoloihin. 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä oli ihan ok mennä soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyä, tuleeko tämä ulos leikkimään, mutta ei todellakaan olisi ollut ok sanoa, että mä tuun nyt teille.
Mä en ole koskaan aikuisena mennyt vanhempieni luokse soittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko, jos tulen käymään. Enkä kenellekään kaverillenikaan. Asun aika lähellä siskoani ja silloin, kun kaupat eivät olleet vielä näin pitkään auki, joskus huomasi esim maidon tai sokerin tms loppuneen. Silloinkin aina ensin soitin siskolleni ja kysyin, voinko tulla lainaamaan maitoa/sokeria.
En siis ole koskaan elänyt elämää, jossa toisten koteihin voisi mennä milloin huvittaa. Ja sen vuoksi olenkin välttynyt aloittajan kuvaamilta ongelmilta. Samoin mulle on aina ollut itsestään selvää, että jos tarvitsen tai haluan toiselta ihmiseltä jotain, avaan suuni ja pyydän sitä. Saman opetin aikoinaan omille lapsillenikin ja myös miniälleni aikoinaan sanoin, että jos haluaa multa jotain, niin ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittaa. Mulla on läheiset ja lämpivät välit sukulaisiini ja ne pysyvätkin hyvinä, kun osataan kunnioittaa myös toisten yksityisyyttä.
Aloittajan tilanne on aika hankala, mutta ehkä olisi fiksuinta, jos mies puhuisi asiasta vanhemmilleen. Kertoisi, että on mukavaa kun käyvät, mutta yllätyskäynnit ovat alkaneet teistä tuntua raskailta.
Meillä isäni edellisen liiton lapset tulivat aina ilmoittamatta kylään. Ajoivat kahdella autolla peräkkäin ja karauttivat pihaan. Meillä ei ollut autoa ja sitten sai aina pyörällä lähteä hakemaan tarjottavaa (kaupasta jonka ohi nämä ajelivat).
Appivanhempani harrastivat ilmoittamatta tulemista. Siis pyhäaamuna ennen seiskaa yhtäkkiä oven takana, kutsuivat itse itsensä kylään koko päiväksi ja tosiaan kaikki tarjoomukset arvosteltiin aina rankimman kautta ja loukkaannuttiin verisesti, jos oli ns muka muuta tekemistä tai sovittuna.
Tämän takia INHOAN SYVÄSTI kutsumattomia vieraita, enkä itse ikinä mene minnekään kutsumatta. Jonkun koulukaverin äidille saatan viedä esimerkiksi naistenlehtiä samalla kun kuskaan hänen lapsensa kotiinsa, mutta kylään en mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kutsumatta kylään tulo on mulle vieras asia, vaikka olenkin jo yli 60v ja vanhempani maaseudulta kotoisin. Tosin vanhempani muuttivat nuorina Helsinkiin ja sukulaiset jäivät maaseudulle. Ei meillä ravannut edes vanhempien ystävät oman mielensä mukaan kyläilemässä vaan ainoastaan kutsuttaessa. Eikä mekään menty kutsumatta edes mummoloihin. 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä oli ihan ok mennä soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyä, tuleeko tämä ulos leikkimään, mutta ei todellakaan olisi ollut ok sanoa, että mä tuun nyt teille.
Mä en ole koskaan aikuisena mennyt vanhempieni luokse soittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko, jos tulen käymään. Enkä kenellekään kaverillenikaan. Asun aika lähellä siskoani ja silloin, kun kaupat eivät olleet vielä näin pitkään auki, joskus huomasi esim maidon tai sokerin tms loppuneen. Silloinkin aina ensin soitin siskolleni ja kysyin, voinko tulla lainaamaan maitoa/sokeria.
En siis ole koskaan elänyt elämää, jossa toisten koteihin voisi mennä milloin huvittaa. Ja sen vuoksi olenkin välttynyt aloittajan kuvaamilta ongelmilta. Samoin mulle on aina ollut itsestään selvää, että jos tarvitsen tai haluan toiselta ihmiseltä jotain, avaan suuni ja pyydän sitä. Saman opetin aikoinaan omille lapsillenikin ja myös miniälleni aikoinaan sanoin, että jos haluaa multa jotain, niin ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittaa. Mulla on läheiset ja lämpivät välit sukulaisiini ja ne pysyvätkin hyvinä, kun osataan kunnioittaa myös toisten yksityisyyttä.
Aloittajan tilanne on aika hankala, mutta ehkä olisi fiksuinta, jos mies puhuisi asiasta vanhemmilleen. Kertoisi, että on mukavaa kun käyvät, mutta yllätyskäynnit ovat alkaneet teistä tuntua raskailta.
Meillä isäni edellisen liiton lapset tulivat aina ilmoittamatta kylään. Ajoivat kahdella autolla peräkkäin ja karauttivat pihaan. Meillä ei ollut autoa ja sitten sai aina pyörällä lähteä hakemaan tarjottavaa (kaupasta jonka ohi nämä ajelivat).
Appivanhempani harrastivat ilmoittamatta tulemista. Siis pyhäaamuna ennen seiskaa yhtäkkiä oven takana, kutsuivat itse itsensä kylään koko päiväksi ja tosiaan kaikki tarjoomukset arvosteltiin aina rankimman kautta ja loukkaannuttiin verisesti, jos oli ns muka muuta tekemistä tai sovittuna.
Tämän takia INHOAN SYVÄSTI kutsumattomia vieraita, enkä itse ikinä mene minnekään kutsumatta. Jonkun koulukaverin äidille saatan viedä esimerkiksi naistenlehtiä samalla kun kuskaan hänen lapsensa kotiinsa, mutta kylään en mene.
En kyllä passaisi kutsumattomia vieraita. Varsinkin nuo nuoret ei vaan oo tajunneet. Pari kertaa sitten kun sanoo, että voivoi ei tiedetty, täällä ei nyt ole mitään, niin alkavat oppimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kutsumatta kylään tulo on mulle vieras asia, vaikka olenkin jo yli 60v ja vanhempani maaseudulta kotoisin. Tosin vanhempani muuttivat nuorina Helsinkiin ja sukulaiset jäivät maaseudulle. Ei meillä ravannut edes vanhempien ystävät oman mielensä mukaan kyläilemässä vaan ainoastaan kutsuttaessa. Eikä mekään menty kutsumatta edes mummoloihin. 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä oli ihan ok mennä soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyä, tuleeko tämä ulos leikkimään, mutta ei todellakaan olisi ollut ok sanoa, että mä tuun nyt teille.
Mä en ole koskaan aikuisena mennyt vanhempieni luokse soittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko, jos tulen käymään. Enkä kenellekään kaverillenikaan. Asun aika lähellä siskoani ja silloin, kun kaupat eivät olleet vielä näin pitkään auki, joskus huomasi esim maidon tai sokerin tms loppuneen. Silloinkin aina ensin soitin siskolleni ja kysyin, voinko tulla lainaamaan maitoa/sokeria.
En siis ole koskaan elänyt elämää, jossa toisten koteihin voisi mennä milloin huvittaa. Ja sen vuoksi olenkin välttynyt aloittajan kuvaamilta ongelmilta. Samoin mulle on aina ollut itsestään selvää, että jos tarvitsen tai haluan toiselta ihmiseltä jotain, avaan suuni ja pyydän sitä. Saman opetin aikoinaan omille lapsillenikin ja myös miniälleni aikoinaan sanoin, että jos haluaa multa jotain, niin ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittaa. Mulla on läheiset ja lämpivät välit sukulaisiini ja ne pysyvätkin hyvinä, kun osataan kunnioittaa myös toisten yksityisyyttä.
Aloittajan tilanne on aika hankala, mutta ehkä olisi fiksuinta, jos mies puhuisi asiasta vanhemmilleen. Kertoisi, että on mukavaa kun käyvät, mutta yllätyskäynnit ovat alkaneet teistä tuntua raskailta.
Meillä isäni edellisen liiton lapset tulivat aina ilmoittamatta kylään. Ajoivat kahdella autolla peräkkäin ja karauttivat pihaan. Meillä ei ollut autoa ja sitten sai aina pyörällä lähteä hakemaan tarjottavaa (kaupasta jonka ohi nämä ajelivat).
Appivanhempani harrastivat ilmoittamatta tulemista. Siis pyhäaamuna ennen seiskaa yhtäkkiä oven takana, kutsuivat itse itsensä kylään koko päiväksi ja tosiaan kaikki tarjoomukset arvosteltiin aina rankimman kautta ja loukkaannuttiin verisesti, jos oli ns muka muuta tekemistä tai sovittuna.
Tämän takia INHOAN SYVÄSTI kutsumattomia vieraita, enkä itse ikinä mene minnekään kutsumatta. Jonkun koulukaverin äidille saatan viedä esimerkiksi naistenlehtiä samalla kun kuskaan hänen lapsensa kotiinsa, mutta kylään en mene.
En kyllä passaisi kutsumattomia vieraita. Varsinkin nuo nuoret ei vaan oo tajunneet. Pari kertaa sitten kun sanoo, että voivoi ei tiedetty, täällä ei nyt ole mitään, niin alkavat oppimaan.
Aah luin väärin, kyseessä oli siis puolisisaruksesi, eivätkä miehesi lapset :D
No jokatapauksessa, pari kertaa kun on avaamatta ovea niin oppii. Ihan sama mitä kitisee, se on vaan tehtävä. Itse olen joutunut tekemään saman. Kyllähän appikset vähän aikaa piti meitä törkeinä, mutta välit on nyt hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne appivanhemmat ei päästä sisään kun yllättäen poikettais tai tunnin varoajalla ilmotetaan tulosta?
Mitäpä sitten? Onko ne seonneet? Kun ovat lapsia tehneet, pakko se on ruokaa/ kahvit tarjota, ottaa lapset hoitoon, lainata peräkärryä, antaa rahaa?
Vanhempien ja appuvanhempien tehtävä on miellyttää jälkeläisiään kun ovat synnyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kutsumatta kylään tulo on mulle vieras asia, vaikka olenkin jo yli 60v ja vanhempani maaseudulta kotoisin. Tosin vanhempani muuttivat nuorina Helsinkiin ja sukulaiset jäivät maaseudulle. Ei meillä ravannut edes vanhempien ystävät oman mielensä mukaan kyläilemässä vaan ainoastaan kutsuttaessa. Eikä mekään menty kutsumatta edes mummoloihin. 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä oli ihan ok mennä soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyä, tuleeko tämä ulos leikkimään, mutta ei todellakaan olisi ollut ok sanoa, että mä tuun nyt teille.
Mä en ole koskaan aikuisena mennyt vanhempieni luokse soittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko, jos tulen käymään. Enkä kenellekään kaverillenikaan. Asun aika lähellä siskoani ja silloin, kun kaupat eivät olleet vielä näin pitkään auki, joskus huomasi esim maidon tai sokerin tms loppuneen. Silloinkin aina ensin soitin siskolleni ja kysyin, voinko tulla lainaamaan maitoa/sokeria.
En siis ole koskaan elänyt elämää, jossa toisten koteihin voisi mennä milloin huvittaa. Ja sen vuoksi olenkin välttynyt aloittajan kuvaamilta ongelmilta. Samoin mulle on aina ollut itsestään selvää, että jos tarvitsen tai haluan toiselta ihmiseltä jotain, avaan suuni ja pyydän sitä. Saman opetin aikoinaan omille lapsillenikin ja myös miniälleni aikoinaan sanoin, että jos haluaa multa jotain, niin ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittaa. Mulla on läheiset ja lämpivät välit sukulaisiini ja ne pysyvätkin hyvinä, kun osataan kunnioittaa myös toisten yksityisyyttä.
Aloittajan tilanne on aika hankala, mutta ehkä olisi fiksuinta, jos mies puhuisi asiasta vanhemmilleen. Kertoisi, että on mukavaa kun käyvät, mutta yllätyskäynnit ovat alkaneet teistä tuntua raskailta.
Meillä isäni edellisen liiton lapset tulivat aina ilmoittamatta kylään. Ajoivat kahdella autolla peräkkäin ja karauttivat pihaan. Meillä ei ollut autoa ja sitten sai aina pyörällä lähteä hakemaan tarjottavaa (kaupasta jonka ohi nämä ajelivat).
Appivanhempani harrastivat ilmoittamatta tulemista. Siis pyhäaamuna ennen seiskaa yhtäkkiä oven takana, kutsuivat itse itsensä kylään koko päiväksi ja tosiaan kaikki tarjoomukset arvosteltiin aina rankimman kautta ja loukkaannuttiin verisesti, jos oli ns muka muuta tekemistä tai sovittuna.
Tämän takia INHOAN SYVÄSTI kutsumattomia vieraita, enkä itse ikinä mene minnekään kutsumatta. Jonkun koulukaverin äidille saatan viedä esimerkiksi naistenlehtiä samalla kun kuskaan hänen lapsensa kotiinsa, mutta kylään en mene.
En kyllä passaisi kutsumattomia vieraita. Varsinkin nuo nuoret ei vaan oo tajunneet. Pari kertaa sitten kun sanoo, että voivoi ei tiedetty, täällä ei nyt ole mitään, niin alkavat oppimaan.
Ne mitään nuoria silloin enää olleet, perheellisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Olen itse jo anoppi ja mummu. Kun lapseni olivat pieniä sain vanhemmilta ihmisiltä tietysti lastenhoitoneuvoja kuten kaikki nuoret äidit kautta aikojen. Vastasin niihin aina että kiitos neuvosta mutta hoidan vauvaani niillä ohjeilla jotka olen saanut neuvolasta. Yleensä nämä neuvojat huomasivat että ei kannata alkaa riidellä virallisia suosituksia vastaan. Tosin pitää sanoa että en ole joutunut tekemisiin rajattomien ihmisten kanssa.
Omia lapsenlapsia hoitaessa olen kysynyt tarkkaan kaikki ruokailu- nukkumis- ja muut rutiinit että lapsi tulee hoidettua samoin kuin kotonaan. Suositukset ovat muuttuneet sitten omien lasteni lapsuusaikojen. Täysjärkisten aikuisten pitäisi tämä ymmärtää.
Itse asiassa mulla ja miniällä on ollut kivoja juttuhetkiä kun ollaan verrattu neuvoloiden ohjeita nyt ja ennen.Suositukset muuttuvat, lapset ja lasten tarpeet eivät.
En anna neuvoja tuoreille äideille, vaan puren huultani ja ajattelen, että jokaisella on oikeus tehdä elämästään vaikeaa. Monilla on ihan järjettömiä nukuttamis- ja syömisrutiineja, joiden ansiosta äidit on rättiväsyneitä, mutta en sano, että helpommalla pääsisit, jos tekisit A tai B, koska silloin minulle loukkaannuttaisiin ja selitettäisiin, että et voi tietää, sinun aikanasi oli erilaiset suositukset.
Annan siis lapsen huutaa nälkäänsä, kun äiti selittää, että lapsentahtisesti tässä mennään ja imetetään jo kolmatta tuntia. Ei se ole minulta pois.
Miksi alapeukut? Ei tuossa oikein voi sanoa mitään, kun toinen on omat tapansa valinnut.
Marttyyri besserwisser. Miksi siinä pitäisi jotain sanoa?
Miksi alapeukuttaa, jos on samaa mieltä, että kannattaa olla hiljaa eikä tarjota apua, koska äiti tietää parhaiten.
Tiedoksi: ylä- tai alapeukut eivät tarkoita, että peukuttaja olisi samaa- tai erimieltä peukuttamansa asian kanssa. Joskus alapeukutetaan esimerkiksi siksi, koska kirjoittajan tyyli tai ns. ilmapiiri on naurettava. Sinun kohdallasi sanoisin, että on alapeukutettu uhriutuminen ja passiivisagressiivisuus.
Mäkin usei alapeukutan kommentteja missä kiroillaan, huudetaan tai kirjoitetaan tosi törkeästi. Riippumatta sisällöstä.
Ap täällä hei.. Alkuperäinen ongelma oli se, että tullaan kylään ilmoittamatta eikä edes olla sen lapsenlapsen kanssa. Tullaan itseä viihdyttämään, kahville jaarittelemaan omia tekemisiä. Ei se että tullaan vaan se että tullaan lisätyöksi väsyneen luo. En itsekään mene kahville jollekin joka muuttaa juuri tai kos menen niin menen avuksi. Ahdistaa kun tuijottavat ja arvostelevat tapojani joilla vauvaa hoidan
Osa vastauksista oli outoja, mutta sain myös hyviä näkökulmia 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei.. Alkuperäinen ongelma oli se, että tullaan kylään ilmoittamatta eikä edes olla sen lapsenlapsen kanssa. Tullaan itseä viihdyttämään, kahville jaarittelemaan omia tekemisiä. Ei se että tullaan vaan se että tullaan lisätyöksi väsyneen luo. En itsekään mene kahville jollekin joka muuttaa juuri tai kos menen niin menen avuksi. Ahdistaa kun tuijottavat ja arvostelevat tapojani joilla vauvaa hoidan
Osa vastauksista oli outoja, mutta sain myös hyviä näkökulmia 🥰
Kiva jos olet saanut apua joistakin vastauksista. Ja älä välitä niistä oudoista kommenteista. Olet varmasti huomannut että täällä on ihmisiä jotka pilkkaavat, takertuvat pikkuasioihin, ymmärtävät tahallaan väärin ja muuta epäasiallista.
Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiset vinkit täällä olet kokenut hyödyllisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei.. Alkuperäinen ongelma oli se, että tullaan kylään ilmoittamatta eikä edes olla sen lapsenlapsen kanssa. Tullaan itseä viihdyttämään, kahville jaarittelemaan omia tekemisiä. Ei se että tullaan vaan se että tullaan lisätyöksi väsyneen luo. En itsekään mene kahville jollekin joka muuttaa juuri tai kos menen niin menen avuksi. Ahdistaa kun tuijottavat ja arvostelevat tapojani joilla vauvaa hoidan
Osa vastauksista oli outoja, mutta sain myös hyviä näkökulmia 🥰
Kiva jos olet saanut apua joistakin vastauksista. Ja älä välitä niistä oudoista kommenteista. Olet varmasti huomannut että täällä on ihmisiä jotka pilkkaavat, takertuvat pikkuasioihin, ymmärtävät tahallaan väärin ja muuta epäasiallista.
Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiset vinkit täällä olet kokenut hyödyllisiksi.
Koin hyödylliseksi sen, että sain vertaistukea. Muut olivat samaa mieltä ettei tämmöinen tunnu kivalta.
Samoin sen että kannattaisi asettaa rajat. En aio olla avaamatta ovea, mutta voin kertoa toiveesta saada lepoa ja sen vuoksi olisi suotavaa sopia tapaamiset ennakkoon.
Ja sen että mies voisi puhua vanhemmilleen. Mutta hän on heidän kasvattama ja tietää heidän suuttuvan ja me ollaan molemmat silleen kohteliaita.
Katsoin myös peiliin ja totesin että on aika piirtää omat rajat selvemmiksi ihan jo vauvan takia. Että hänkin osaa sitten isompana sanoa EI tarvittaessa. Ja toki myös sen takia että tilanne ei varmaan itsestään ole menossa ohi.
En kuitenkaan halua että välit olisivat huonot ja haluan tehdä tämän tahdikkaasti. Ei silleen My way or High way -menetelmällä vaan heille minun näkökulmaa avaamalla.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kutsumatta kylään tulo on mulle vieras asia, vaikka olenkin jo yli 60v ja vanhempani maaseudulta kotoisin. Tosin vanhempani muuttivat nuorina Helsinkiin ja sukulaiset jäivät maaseudulle. Ei meillä ravannut edes vanhempien ystävät oman mielensä mukaan kyläilemässä vaan ainoastaan kutsuttaessa. Eikä mekään menty kutsumatta edes mummoloihin. 1960-luvulla helsinkiläisessä lähiössä oli ihan ok mennä soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyä, tuleeko tämä ulos leikkimään, mutta ei todellakaan olisi ollut ok sanoa, että mä tuun nyt teille.
Mä en ole koskaan aikuisena mennyt vanhempieni luokse soittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko, jos tulen käymään. Enkä kenellekään kaverillenikaan. Asun aika lähellä siskoani ja silloin, kun kaupat eivät olleet vielä näin pitkään auki, joskus huomasi esim maidon tai sokerin tms loppuneen. Silloinkin aina ensin soitin siskolleni ja kysyin, voi
Ette saaneet sitten sanottua mitään?
Saatiin sanottua, etkö ymmärtänyt lukemaasi?
Eli sinä saat somettaa, mutta vauvan äiti ei.
Ok. En valitettavasti näe pilkkaa, yritän vain ymmärtää miksi toisen somettaminen pitää tuomita noin ylimielisella tavalla.
Millä tavalla tämä lause ei ole uhriutumista? :"Jokaisella on ne omansa kiireensä, vauvan äidillä vaikka somettaa ennenkuin kestää anoppiaan kahvittelulla"
Joskus minäkin mieluummin sometan kuin kestän yhtään ketään kahvilla...
Ja ei nyt kannata ottaa tätä hyökkäämisenä, ihan yritän avata sinulle erilaista näkökulmaa katsoa asiaa. Tekstisi perusteella tunnut kovin halukkaalta uhriutumaan siitä, että somekin on mielenkiintoisempaa kuin sinun seurasi.