Lue keskustelun säännöt.
Rajaton isovanhempi
Lily
06.10.2022 |
Argh.. Onko muilla sellaista ongelmaa, että lapsen synnyttyä isovanhemmat hullaantuivat ja alkoivat jotenkin olla liikaa läsnä. Meillä nyt miehen vanhemmat tuppaavat kylään joka viikko, kutsumattakin kaartavat pihaan milloin mihinkin aikaan. Kylässä sitten eivät paljoa lasta sylittele, vauvasta halutaan ottaa kuvia ja videoita ja kun ne on otettu saa äiti jatkaa kantamista ja laittaa kahvia toisella kädellä. Noin 5-10 min ovat vauvan kanssa, muu aika menee jutusteluun. Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan.
Mitä teen? En haluaisi riitaa mutta tilanne tekee oloni kireäksi. Mies kauhistelee jälkeenpäin ja osoittaa ärsytystä vain heidän lähdetty, mutta ei sano tai tee mitään kun on niin kiltti.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa olemisen ja riitelyn välissä on sellainen muoto, kuin keskustelu.
Ja rajattomien ihmisten kanssa isllä saa ainoastaan oman kurkkunsa kipeäksi. Ei siitä ole minkäänlaista hyötyä.
Koko ongelmaahan ei edes olisi, jos nuo appivanhemmat olisivat normaaleja.
Eli isovanhempien pitäisi ymmärtää olla jotain ajatustenlukijoita? Hiljaa olemunen on myös hiljainen hyväksyntä asioille.
Joillekin ei vain edes puhe aita.
Meillä appivanhemmat raahaavat jopa ystäviään kyläilemään. Käyvät kyläilemässä ilman kutsua. Ja sitten kun ovat meillä niin voivat puhua kännykkään ei mitään tapoja.
Jälkikäteen haukkuvat jos yllätysvierailuun ei oltu varauduttu seitsemän sortin tarjoilulla.
Onko kirjoitrajat jotain kolmannen polven työttömiä ja vanhempien kaverit kanssa kun ei työt häiritse kenenkään oleilua. Vaikuttaa oudolta kulttuurilta näin taviksen mielestä.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Ja?
Niin en tajua näitä anoppijuttuja. Kenenkään apet ja anopit ei koskaan ole työelämässä, kuljeskelevat vaan muiden samanlaisten joutovanhempien kanssa kinuamassa vauvojen äideltä rai kotirouvilta ( jotka ei myöskään töissä) kahvia päivät pitkät.
Tosin olen aina asunut kaupungissa, en tuota kirkonkylämeininkiä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan niin että isovanhemmilla on mielikuva sylissä poikittain pötköttävästä mussukasta ja itkevä vauva on äitin homma..?
Toki sitten voi miettiä, että tuskin äitikään jaksaa muutaman pätkissä nukutun tunnin jälkeen niitä jeesustelijoita kahvittaa..
Seuraa tilannetta ja tee rauhassa strategia, jotain väliintuloa tuo varmaan vaatii ratketakseen
Kenenkään anopit ja apet eivät käy töissä?
Sellaisten joiden isovanhemmat on eläkkeellä. Olen itse 36 ja appivanhemmat 65 ja näin aikaa riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä valitetaan aina kahdesta asiasta:
- isovanhemmat ei auta ollenkaan
- isovanhemmat on rajattomia ja/tai liikaa läsnä
Eikö kellään ole kultaista keskitietä, että joko
1. isovanhemmat on aina tervetulleita ja osallistuvia
2. auttavat sentään pyydettäessä?
Meillä molemmat isovanhemmat käy kyllä useamman kerran viikossa. Lähinnä eläkkeellä oleva appiukko käy kylässä katsomassa lapsia, kun ei parempaakaan tekemistä ole. Ei minua haittaa, kun yksinäni olen lasten kanssa ja tylsäähän se on, kun kumpikaan ei vielä puhu takaisin :D Joskus appi ottaa isomman (vajaa 2v) mukaansa muutamaksi tunniksi leikkimään, jolloin voin keskittyä vauvaan (puolivuotias).
Samoin esikoinen käy anoppilassa kylässä viikonloppuisin, jolloin saadaan miehen kanssa omaa aikaa, JOS se pienempi nukkuu. Pyytävät siis itse lasta/lapsia kylään. Koska pienempi ei vielä kyläile, anoppi käy sitten katsomassa häntä erikseen.
Kahvia eivät odota, enkä tarjoa. Jos olen jotain paistanut, niin tarjoan, mutta yleensä eivät ota.
Lisäksi oma äitini käy muuten vain kylässä ja/tai vahtimassa lapsia, että voin leipoa/laittaa ruokaa rauhassa. Yleensä leivon ja saa vastineeksi sitten kahvia ja leipomuksia. Ei kyllä ole yhtä hyvä lastenvahti kuin appiukko, kun on jo vähän raihnainen, mutta parempi kun ei ketään ja edelleen on joku, jolle jutella. Miehelle puhuminen (sitten kun on tullut töistä) on välillä kuin puhuisi seinälle; ei kuule eikä vastaa vaikka kuulisikin.
Oma isäni myös auttaa kuskaamaan lapsia ja/tai minua, koska itsellä ei ole autoa käytössä ja julkiset ei kulje täälläpäin hyvin. Ei odota mitään vastineeksi, mutta käyn sitten kyläilemässä vanhemmillani, että saa isänikin viettää lastenlastensa kanssa aikaa. Itse rentoudun rapsuttamalla koiraa, kun joku muu viihdyttää lapsia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan niin että isovanhemmilla on mielikuva sylissä poikittain pötköttävästä mussukasta ja itkevä vauva on äitin homma..?
Toki sitten voi miettiä, että tuskin äitikään jaksaa muutaman pätkissä nukutun tunnin jälkeen niitä jeesustelijoita kahvittaa..
Seuraa tilannetta ja tee rauhassa strategia, jotain väliintuloa tuo varmaan vaatii ratketakseen
Kenenkään anopit ja apet eivät käy töissä?
Sellaisten joiden isovanhemmat on eläkkeellä. Olen itse 36 ja appivanhemmat 65 ja näin aikaa riittää
Voi ei, tuonikäisenä mulla vielä oli miehwn kanssa menoa, jos ei muuta kuin mökillä löhöämistä.
Kun sulla kai mies on, laita miehesi sanomaan ettette ole meille tervetulleita. Jos et itse uskalla?
Miten ootte juuttuneet siihen samoille nurkille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan niin että isovanhemmilla on mielikuva sylissä poikittain pötköttävästä mussukasta ja itkevä vauva on äitin homma..?
Toki sitten voi miettiä, että tuskin äitikään jaksaa muutaman pätkissä nukutun tunnin jälkeen niitä jeesustelijoita kahvittaa..
Seuraa tilannetta ja tee rauhassa strategia, jotain väliintuloa tuo varmaan vaatii ratketakseen
Kenenkään anopit ja apet eivät käy töissä?
Sellaisten joiden isovanhemmat on eläkkeellä. Olen itse 36 ja appivanhemmat 65 ja näin aikaa riittää
Voi ei, tuonikäisenä mulla vielä oli miehwn kanssa menoa, jos ei muuta kuin mökillä löhöämistä.
Kun sulla kai mies on, laita miehesi sanomaan ettette ole meille tervetulleita. Jos et itse uskalla?
Miten ootte juuttuneet siihen samoille nurkille?
Ahaa, vanha tuttu "oma vika kun juutuitte nurkille" -sössöttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.
Juujuu, sinä olet se lapseton incel-mies jonka lempihupi on haukkua nuoria äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.Juujuu, sinä olet se lapseton incel-mies jonka lempihupi on haukkua nuoria äitejä.
Olen äiti ja anoppi. Kyllä sen eläkeläisetkin tajuaa kun vaan sanoo ettei meille ole mitään asiaa. Ja puhelimeen laittaa estot.
Kyll minä ainakin ymmärsin kun tyttären puhelimesta tuli esto-merkintä. Tytär sitten soitti ja sanoi että puhelin on rikki, hän soittaa teillepäin aina joskus. Jos on tärkeää asiaa, soittakaa työpuhelimeen. Oli nuori opiskelija ja kävi töissä kun tenttimällä selvisi monista kursseista. Sitten joskus parin vuoden päästä soiit että "vaihtoi puhelimen, nyt voit soittaa."
( Soitti kyllä noin kerran viikossa)
Onneksi kaikki asuvat kaukana, en koskaan edes soita heillepäin, vaan he soittavat.
Vierailija kirjoitti:
"Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan."
Tuohon vierailutiheyteen en osaa sanoa mitään, mutta olen törmännyt tälläiseen kasvatustapojen arvosteluun myös. Tuohon tuollaiseen vastaisin vain ystävälliseen sävyyn, että "onneksi nykyään jo ymmärretään että tuollaiset vanhat uskomukset eivät pidä paikkansa"
Ja höpönlöpöä. Jos äiti on syntynyt 80 - luvulla ja vanhemmat kuuskymppisiä jo 70 - luvulla oli luovuttu tuosta ettei saa sylitellä. Oli jo silloin oppi, lapsen tarpeisiin pitää vastata.
Tietenkään en tiedö miten takapajuisia kuuskymppisiä eläkeläisiä on, mutta saattaisin itsekin small talkata että 60- luvulla pidettiin neljän tunnin ruokavälit tms. Enkä tarkoittaisi sillä yhtään mitään. Muorin horinoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.Juujuu, sinä olet se lapseton incel-mies jonka lempihupi on haukkua nuoria äitejä.
Olen äiti ja anoppi. Kyllä sen eläkeläisetkin tajuaa kun vaan sanoo ettei meille ole mitään asiaa. Ja puhelimeen laittaa estot.
Kyll minä ainakin ymmärsin kun tyttären puhelimesta tuli esto-merkintä. Tytär sitten soitti ja sanoi että puhelin on rikki, hän soittaa teillepäin aina joskus. Jos on tärkeää asiaa, soittakaa työpuhelimeen. Oli nuori opiskelija ja kävi töissä kun tenttimällä selvisi monista kursseista. Sitten joskus parin vuoden päästä soiit että "vaihtoi puhelimen, nyt voit soittaa."
( Soitti kyllä noin kerran viikossa)Onneksi kaikki asuvat kaukana, en koskaan edes soita heillepäin, vaan he soittavat.
Blaablaablaablaablaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.Juujuu, sinä olet se lapseton incel-mies jonka lempihupi on haukkua nuoria äitejä.
Olen äiti ja anoppi. Kyllä sen eläkeläisetkin tajuaa kun vaan sanoo ettei meille ole mitään asiaa. Ja puhelimeen laittaa estot.
Kyll minä ainakin ymmärsin kun tyttären puhelimesta tuli esto-merkintä. Tytär sitten soitti ja sanoi että puhelin on rikki, hän soittaa teillepäin aina joskus. Jos on tärkeää asiaa, soittakaa työpuhelimeen. Oli nuori opiskelija ja kävi töissä kun tenttimällä selvisi monista kursseista. Sitten joskus parin vuoden päästä soiit että "vaihtoi puhelimen, nyt voit soittaa."
( Soitti kyllä noin kerran viikossa)Onneksi kaikki asuvat kaukana, en koskaan edes soita heillepäin, vaan he soittavat.
Blaablaablaablaablaa.
Oletko tullut vanhempiisi tai appivanhempiisi? Rupean ymmärtämään jos kaikki ovat tuolla kehitystasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Mihinkähän tämä liittyy? Täysin ihmeellistä sössötystä. Nykyään saadaan esikoinenkin kolmekymppisenä tai jopa yli.
Jos se perheen vanhemman vanhempi on syntynyt oman lapsuudenperheensä kuopuksena, on hänenkin vanhempansa hyvin voineet olla lähes 70-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä.
Minun äitini oli 30 kun minä synnyin keskimmäisenä lapsena ja 62 kun minä sain esikoiseni. Ja eläkkeellä. Isäni on äitiä viisi vuotta vanhempi joten hän vasta eläkkeellä olikin.
No luulis 62- vuotiaalla olevan vielä muutakin harrastusta kuin päivittäin juosta miniällä/tyttärellä.
Ja jos äiti on yli 30 luulisi olevan kypsyyttä ratkoa asiat muuten kuin käyttämällä se nukkuma-aikansa somessa anoppia hsukkumassa. Jos perheessä on se aviomies hänen kanssaan selvittää asia jos anoppi liikaa käy.
Yleensä asunnoiden ovissa on lukko, puhelimesta näkee kuka soittaa, ei pakko vastata. Tai viestiä, en oo kotona.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun rajattomat ihmiset eivät käyttäydy kuten luulisi.
Me asumme omakotitalossa, ulko-ovi on auki kun olemme pihalla ja kesäaikaan usein olemme.
Ja jos ei vastaa puhelimeen, tullaan ainakin katsomaan missä me ollaan. Onneksi meillä on pihaportti jonka saa lukkoon ja aita joka on niin korkea, ettei sen yli pääse enää kuusikymppinen. Yli voi silti kurkkia. En ajatella sentään sitä aitaa alkaa korottaa.
On aika typerää kommentoida ketjuun, jonka aihe on selvästi noin vieras!
On totta etten ymmärrä tuollaista joutilasta maalaiselämää. Kaikissa omakotitaloissakin olen nähnyt kyllä ovissa lukon ja ovikellon.
Luulen että liioittelet vahvasti tai olette tosi lapsenomaisen riippuvaisia jossain vaiheessa olleet vanhemmistanne. Kovasti sulla aikaa olla netissä, miten se vauva nyt on hiljaa?
Miksi kommentoida ketjua, jonka aiheesta ei tajua yhtikäs mitään vaan tarkoitus on vain haukkua. Taidat olla trolli ja koko ketjun perustaja solvaamistarkoituksessa.
Kyllä minä äitinä ja anoppina tajuan että anopeista keksitään juttuja kun ihan vaan ollaan pitkästyneitä. Pienessä maailmassa jokainen ele ja sana saa isoja merkityksiä ja tekee mieli liioitella.
Luulen ettei niin puupäitä appivanhempia ole jotka eivät tajua kun lapsensa sanoo: meille ei sitten tulla.Juujuu, sinä olet se lapseton incel-mies jonka lempihupi on haukkua nuoria äitejä.
Olen äiti ja anoppi. Kyllä sen eläkeläisetkin tajuaa kun vaan sanoo ettei meille ole mitään asiaa. Ja puhelimeen laittaa estot.
Kyll minä ainakin ymmärsin kun tyttären puhelimesta tuli esto-merkintä. Tytär sitten soitti ja sanoi että puhelin on rikki, hän soittaa teillepäin aina joskus. Jos on tärkeää asiaa, soittakaa työpuhelimeen. Oli nuori opiskelija ja kävi töissä kun tenttimällä selvisi monista kursseista. Sitten joskus parin vuoden päästä soiit että "vaihtoi puhelimen, nyt voit soittaa."
( Soitti kyllä noin kerran viikossa)Onneksi kaikki asuvat kaukana, en koskaan edes soita heillepäin, vaan he soittavat.
Blaablaablaablaablaa.
Oletko tullut vanhempiisi tai appivanhempiisi? Rupean ymmärtämään jos kaikki ovat tuolla kehitystasolla.
Solvausherjauspaasaussolvausherjauspaasaus... Oikein palstahäirikön proto tämä "äiti ja anoppi".
Useammin nämä ovat äitejä kuin anoppeja. Se sama jyrääminen kun on toiminut tyttären koko elinajan.