Lue keskustelun säännöt.
Rajaton isovanhempi
Lily
06.10.2022 |
Argh.. Onko muilla sellaista ongelmaa, että lapsen synnyttyä isovanhemmat hullaantuivat ja alkoivat jotenkin olla liikaa läsnä. Meillä nyt miehen vanhemmat tuppaavat kylään joka viikko, kutsumattakin kaartavat pihaan milloin mihinkin aikaan. Kylässä sitten eivät paljoa lasta sylittele, vauvasta halutaan ottaa kuvia ja videoita ja kun ne on otettu saa äiti jatkaa kantamista ja laittaa kahvia toisella kädellä. Noin 5-10 min ovat vauvan kanssa, muu aika menee jutusteluun. Kommentoivat kasvatustapojani, mm lapsentahtinen imetys ja paljon sylissäoloa tekee lapsesta vaativan.
Mitä teen? En haluaisi riitaa mutta tilanne tekee oloni kireäksi. Mies kauhistelee jälkeenpäin ja osoittaa ärsytystä vain heidän lähdetty, mutta ei sano tai tee mitään kun on niin kiltti.
Kommentit (158)
Mikä estää sinua laittamasta vauvaa appiukon tai anopin syliin ja menemästä lepäämään saatesanoilla, "kun nyt kerran tulitte vauvaa katsomaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua laittamasta vauvaa appiukon tai anopin syliin ja menemästä lepäämään saatesanoilla, "kun nyt kerran tulitte vauvaa katsomaan."
MIKSI kukaan tekisi tuollaista?
Kokeile jatkaa päivää suunnitelmansa mukaan. Jos sun vaikka oli tarkotus siivota, siivoa. Tai jos oli tarkotus mennä päiväunille, mene. Sanot vaan, että oli suunnitelmia ja tulivat nyt huonoon aikaan. Voit vaikka vetää äkkiä ulkovaatteet päälle ennen kuin avaat oven ja sanoa, että olitte just menossa ulos.
Jos änkeävät sisään, älä keitä kahveja ja jää juttelemaan heidän kanssaan. Voit sanoa, että kahvinkeitin on keittiössä. Voivat keittää itse, jos kahvia haluavat, mutta pullaa EI ole, kun ette tienneet odottaa vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa olemisen ja riitelyn välissä on sellainen muoto, kuin keskustelu.
Ja rajattomien ihmisten kanssa isllä saa ainoastaan oman kurkkunsa kipeäksi. Ei siitä ole minkäänlaista hyötyä.
Koko ongelmaahan ei edes olisi, jos nuo appivanhemmat olisivat normaaleja.
Eli isovanhempien pitäisi ymmärtää olla jotain ajatustenlukijoita? Hiljaa olemunen on myös hiljainen hyväksyntä asioille.
Jankutijankuti. Normaaleja ihmisiä pitäisi olla. Tajuta ettei toisen kotiin voi vain tunkea, voi vain ylittää rajoja, voi vain olla torvelo.
Ei se vaadi ajatustenlukua, vaan NORMAALIT KÄYTÖSTAVAT.
Ennen oli sellainen kuin peruskäytöstapa kuin vieraanvaraisuus ja ne vieraat otettiin aina vastaan.
Aiemmin äiti sai avuliaita käsipareja. Mikäs siinä kahvitellessa, kun anoppi leikittää lasta, kodinhoitaja siivoaa ja koko suku auttaa. Tuoreelle perheelle tuotiin ruokaa varpajaisiin ja pidempäänkin.
Nykyään kotiapua ei saa ja sukulaiset tulevat vain tärkeilemään ja patsastelemaan. Hyvä, jos tuovat kukan tai karkkipussin mukanaan.
Iloiset ja avuliaat vieraat otetaan mielellään vastaan vaikka sekunnin varoitusajalla. Jos sinua ei oteta vastaan kuin vasta viikkokausien valmistelun jälkeen, niin katso peiliin.
Aiemmin nuori perhe asui anoppilassa ja toimi anoppilan sääntöjen mukaan. Tuo kodinhoitaja-systeemi oli voimissaan muutamia vuosia ja silloinkin lähinnä suurperheissä ja niissä talouksissa, joissa äiti ymmärsi lähteä töihin vauvan ollessa 6 vko ikäinen.
Palataan siihen aikaan, kun nuori perhe eleli muiden huoneissa!
Ap täällä.
Hyviä pointteja nousi vastauksissa.. Täytyy noista kuvista kysyä et jääväthän omaan käyttöön, ei käynyt muu edes mielessä.. Rajojen laittaminen ei ole välttämättä aina niin helppoa, mutta varmaan välttämätöntä. En toivo konfliktia heidän kanssaan ja tavallaan on mukavaa kun he haluavat nähdä vauvaa..
Olen yrittänyt sitä, että laitan vauvan isovanhemman syliin ja kommentoinkiva, nyt saankin juoda kahvit rauhassa, mutta se keskeytyy kun vauva alkaa kitistä ja palautetaan takaisin syliini. Annoin vinkin että voi hieman kävellä vauva sylissä, mihin kommentoitiin nii-iin kun olet opettanut sen siihen. Vauva pitäisi laittaa lattialle levähtämään. Mahavaivainen pikku raukka.
Aiemmin nämä henkilöt kävivät meillä 1-3 kertaa vuodessa ja heitä oli ihan mukava nähdä, haaveilen et tää menis vaan ohi. En älyä miksi he tulevat meille patsastelemaan jos eivät edes ole vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ottaisi kotiini ketään, joka ei ymmärrä omaa elämäntilannettani eli sitä, että nyt on aika rankkaa ja en todellakaan kahvita ketään. Toinen asia noi kuvien ottamiset, ei todellakaan, ainoastaan minä voin laittaa kuvia joita saa jakaa, kukaan muu ei saa kuvata lapsia. Kolmanneksi sanoisin että ei ole tulemista mun kotiini, jos arvostelee minun tapaani elää ja tehdä. Laittakaa ihmiset oikeasti rajoja siihen, että miten teille saa puhua, kuka teidän kotiin saa tulla ja kuka saa ottaa ja saako lapsesta jakaa kuvia!
Tämä sama! Meille ei lapsiperhe tule kyläilemään sillä verukkeella, että on kiva nähdä isovanhempia. Minulla on muutakin tekemistä kuin paapoa lasta ja tämän jälkikasvua, menkööt vaikka neuvolaan esittelemään vauvan osaamista sen sijaan, että tänne sunnuntaikahville änkeävät.
Pitääkin panna aamupala-astiat, myös kahvikuppi koneeseen ja ajella 120 kilometrin päähän miniää kiusaamaan. Joka on hoitovapaalla.
Käyn päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan tuon aloittajan vauva-aika kestää jos jo korona-ajan rajoituksetkin?
Sama aloitushan on aina noin viikon välein, nyt taitanut saada eniten kommentteja kun ei muuta anoppikeskustelua taida olla auki.
Meilläpä isoisä esitteli kuvia omasta per*eenreiästä lapsenlapsille. Ei ole enää missään tekemisissä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tuon aloittajan vauva-aika kestää jos jo korona-ajan rajoituksetkin?
Sama aloitushan on aina noin viikon välein, nyt taitanut saada eniten kommentteja kun ei muuta anoppikeskustelua taida olla auki.
Vauva syntyi kesällä. Minulle tilanne on uusi, täytyy kurkata löytyykö aiemmat ketjut, jos sellaisia on ollut.. Koen oikeasti stressiä siitä että joku on alkanut käydä luonani tällä tavalla, haluaisin keskittyä vauvaan ja ottaa torkkuja kun vauva antaa enkä säpsähtää ulkoa tuleviin ääniin
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan niin että isovanhemmilla on mielikuva sylissä poikittain pötköttävästä mussukasta ja itkevä vauva on äitin homma..?
Toki sitten voi miettiä, että tuskin äitikään jaksaa muutaman pätkissä nukutun tunnin jälkeen niitä jeesustelijoita kahvittaa..
Seuraa tilannetta ja tee rauhassa strategia, jotain väliintuloa tuo varmaan vaatii ratketakseen
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
En usko. Rajaton ihminen kun ei muutu miksikään. Ei näe itsessään vikaa, voi toki silmän lumeeksi jotain lupailla, mutta jatkaa entiseen malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Kummasti näiden vauvojen väsyneillä äidillä on aikaa ja tarmoa pyöriä netissä anoppia haukkumassa.
Vauva vaunuihin ja ulos kävelylle, pääkin virkistyy. Ei anoppivihakaan terveen ihmisen merkki ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan niin että isovanhemmilla on mielikuva sylissä poikittain pötköttävästä mussukasta ja itkevä vauva on äitin homma..?
Toki sitten voi miettiä, että tuskin äitikään jaksaa muutaman pätkissä nukutun tunnin jälkeen niitä jeesustelijoita kahvittaa..
Seuraa tilannetta ja tee rauhassa strategia, jotain väliintuloa tuo varmaan vaatii ratketakseen
Kenenkään anopit ja apet eivät käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku joka on onnistunut vetämään rajat ilman että syntyi konflikti? Toivoisin itse et käynnit sovitaan etukäteen ja ymmärretään että väsynyt tuore äiti ei jaksa passata ja seurustella koko ajan. Varsinkaan jos ei käynnistä ole sovittu. Sitä jaksaa sellaisten seuraa, joiden kanssa ei tarvitse skarpata. Arvostelu ärsyttää, neuvot on kivoja jos niitä kysytään. Ja jos kerta todellisuudessa käynnillä sen vauvan seuraa ei jaksa 5 min pidempään, niin tulee vaikka harvemmin niin ehkä jaksaa sitten.
Tavallaan konflikti on sekin et äiti on ihan hermona noihin tyyppeihin ja stressaa niitä. Se heijastuu lapseenkin sitten. Eli rajat vaan. Kyllä se isovanhemmat suuttumus siitä laskee ajallaan
Anoppina en tajua näitä juttuja. Aikoinaan kun mulla oli anoppi, kuoli esikoisen ollessa 7, eivät appivanhemmat koskaan käyneet meillä kuin kerran tai kaksi, tulkaa käymään meillä, ei jakseta lähteä, laitan sitten ruoankin. Matkaa oli 5 km, bussilla tosin bussin vaihto. Anopilla oli sydänvika.
Ja muistelen kaikkia tuntemiani mummoja ja anoppeja, en tiedä ketään kenellä ei olisi muuta elämää kuin käydä lapsillaan kylässä vaikka lapsi olisi naapuriin asettunutkin.
Monen lapset, kuten omanikin, on työ vienyt muihin kaupunkeihin. Toki tiedän että on oerheitä misä lapset menee isän työpaikalle hommiin ja asuvat vanhempien viereiselle tontille rakennetussa talossa tai näissä lähiöissä, jos ei samassa, niin viereisessä talossa. Sekin on oma valinta.
Etenkin jos on ilmeisen nuori vauva-äiti vanhemmathan ovat vielä työelämässä.
Ja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaa olemisen ja riitelyn välissä on sellainen muoto, kuin keskustelu.
Ja rajattomien ihmisten kanssa isllä saa ainoastaan oman kurkkunsa kipeäksi. Ei siitä ole minkäänlaista hyötyä.
Koko ongelmaahan ei edes olisi, jos nuo appivanhemmat olisivat normaaleja.
Eli isovanhempien pitäisi ymmärtää olla jotain ajatustenlukijoita? Hiljaa olemunen on myös hiljainen hyväksyntä asioille.
Joillekin ei vain edes puhe aita.
Meillä appivanhemmat raahaavat jopa ystäviään kyläilemään. Käyvät kyläilemässä ilman kutsua. Ja sitten kun ovat meillä niin voivat puhua kännykkään ei mitään tapoja.
Jälkikäteen haukkuvat jos yllätysvierailuun ei oltu varauduttu seitsemän sortin tarjoilulla.
Onko kirjoitrajat jotain kolmannen polven työttömiä ja vanhempien kaverit kanssa kun ei työt häiritse kenenkään oleilua. Vaikuttaa oudolta kulttuurilta näin taviksen mielestä.
En todellakaan ottaisi kotiini ketään, joka ei ymmärrä omaa elämäntilannettani eli sitä, että nyt on aika rankkaa ja en todellakaan kahvita ketään. Toinen asia noi kuvien ottamiset, ei todellakaan, ainoastaan minä voin laittaa kuvia joita saa jakaa, kukaan muu ei saa kuvata lapsia. Kolmanneksi sanoisin että ei ole tulemista mun kotiini, jos arvostelee minun tapaani elää ja tehdä. Laittakaa ihmiset oikeasti rajoja siihen, että miten teille saa puhua, kuka teidän kotiin saa tulla ja kuka saa ottaa ja saako lapsesta jakaa kuvia!