Kouluikäisen pakolliset ulkoilut, mitä mieltä olette?

Monet ottaa koiran että tulee liikuttaa oltua ulkona ja toisilla on harrastuksena veneily pyöräily uinti järvessä meressä juokseminen että olisi ulkona.Lapset on hyvä ottaa mukaan harrastuksiin luontoon.Ruska aikana saa kauniista lehdistä tauluja joko liimaa palerille kehyksiin tai laminointi laitteella.Niitä voi kuivata kirjan välissä kuin myös kesäheiniä.Erivärisiä kiviä voi kerätä ja kiviä voi värittää.Pitkiä rantaheiniä voi kuivattaa maljakkoon.Ne kuivuu hyvin alaspäin.Niistä voi ottaa mallia piirustukseen.Taiteilijat usein harjoittelee piirtämällä hedelmiä kukkia.Ottajat käy vessassa välitunnilla ihan samoin kuin oppilaat ja valvoo oppilaita myös käy kahvilla tai hakee seuraavan tunnin materiaalin ja tarvikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Onko sekin väärin, jos joskus pakotetaan ulos? Meillä on 8v. koululaisella oikeastaan kirjoittamaton sääntö se, että koko päivää ei olla sisällä. Jos ei jonain päivänä ole muuta, kyllä käsken jossain vaiheessa menemään pihalle, eikä silloin mene selitykset läpi, että sisällä on joku tekeminen kesken tai ulkona on tylsää tai ei halua pukea kuriksia tai ei ole kaveria tai mitä vaan. 

Onko tämäkin nykyisen kasvatusihanteen mielestä väärin?

Ei kuulosta pahalta, mutta aina parempi jos ulos lähtemiseen saa houkuteltua niin että se ei tuntuisi pakolliselta ikävältä velvollisuudelta.

Pihaulkoilun mielekkyys riippuu vähän lapsestakin. Toiset viihtyy vielä tuossa iässä kurahousut jalassa hiekkalaatikolla tai puroja kaivelemassa tai lehtikasosissa hyppimässä ja keksii itse tekemistä. Toiset vaan hengailee ja tylsistyy siellä.

Vierailija kirjoitti:

Pihaulkoilun mielekkyys riippuu vähän lapsestakin. Toiset viihtyy vielä tuossa iässä kurahousut jalassa hiekkalaatikolla tai puroja kaivelemassa tai lehtikasosissa hyppimässä ja keksii itse tekemistä. Toiset vaan hengailee ja tylsistyy siellä.

Kuulostaa huolestuttavalta, jos pieni koululainen ei osaa muuta kuin hengata.

Lapsi ulkoili meillä jos minäkin ulkoilin, mutta joutui kyllä välillä väkisin ulos jos minäkin olin sinne menossa. Aina oli sitten kivaa kuitenkin metsäkävelyllä tms. Mun kaveri teki myös tuota että lapset kuuluu pihalle, ja niin siellä oli oletava, eikä saanut tulla kyselemään milloin saa tulla sisälle. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ulkoili meillä jos minäkin ulkoilin, mutta joutui kyllä välillä väkisin ulos jos minäkin olin sinne menossa. Aina oli sitten kivaa kuitenkin metsäkävelyllä tms. Mun kaveri teki myös tuota että lapset kuuluu pihalle, ja niin siellä oli oletava, eikä saanut tulla kyselemään milloin saa tulla sisälle. 

Juu,  näin se meilläkin välillä menee. Joistain viesteistä tulee täällä sellainen kuva, että ei saisi ollenkaan ulos viedä ellei itse halua. Ei se niin oikein toimi. Me käytiin äsken sateen loputtua puistossa ja metsässä kävelemässä 8-vuotiaan tytön kanssa, mutta ei se lähteminen niin helppoa ollut. Nenä kiinni jossain puhelinpelissä, jota ei olisi mitenkään voinut jättää kesken. Kun se oli saatu pois, seuraava haaste oli kurahousujen ja kumisaappaiden pukeminen. Kun siitäkin oli suoriuduttu ja lopulta päästiin sinne ulos luontoon, hyvin siellä viihtyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ulkoili meillä jos minäkin ulkoilin, mutta joutui kyllä välillä väkisin ulos jos minäkin olin sinne menossa. Aina oli sitten kivaa kuitenkin metsäkävelyllä tms. Mun kaveri teki myös tuota että lapset kuuluu pihalle, ja niin siellä oli oletava, eikä saanut tulla kyselemään milloin saa tulla sisälle. 

Juu,  näin se meilläkin välillä menee. Joistain viesteistä tulee täällä sellainen kuva, että ei saisi ollenkaan ulos viedä ellei itse halua. Ei se niin oikein toimi. Me käytiin äsken sateen loputtua puistossa ja metsässä kävelemässä 8-vuotiaan tytön kanssa, mutta ei se lähteminen niin helppoa ollut. Nenä kiinni jossain puhelinpelissä, jota ei olisi mitenkään voinut jättää kesken. Kun se oli saatu pois, seuraava haaste oli kurahousujen ja kumisaappaiden pukeminen. Kun siitäkin oli suoriuduttu ja lopulta päästiin sinne ulos luontoon, hyvin siellä viihtyi.

Toi on eri asia kuin että heitetään yksinään pihalle moneksi tunniksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ulkoili meillä jos minäkin ulkoilin, mutta joutui kyllä välillä väkisin ulos jos minäkin olin sinne menossa. Aina oli sitten kivaa kuitenkin metsäkävelyllä tms. Mun kaveri teki myös tuota että lapset kuuluu pihalle, ja niin siellä oli oletava, eikä saanut tulla kyselemään milloin saa tulla sisälle. 

Juu,  näin se meilläkin välillä menee. Joistain viesteistä tulee täällä sellainen kuva, että ei saisi ollenkaan ulos viedä ellei itse halua. Ei se niin oikein toimi. Me käytiin äsken sateen loputtua puistossa ja metsässä kävelemässä 8-vuotiaan tytön kanssa, mutta ei se lähteminen niin helppoa ollut. Nenä kiinni jossain puhelinpelissä, jota ei olisi mitenkään voinut jättää kesken. Kun se oli saatu pois, seuraava haaste oli kurahousujen ja kumisaappaiden pukeminen. Kun siitäkin oli suoriuduttu ja lopulta päästiin sinne ulos luontoon, hyvin siellä viihtyi.

Kyllä kai äiti lapsensa tuntee ja tietää, milloin vetkuttelu on vain vetkuttelua ja milloin sitä, että oikeasti ei halua lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä huomata että moni vanhempi puoltaa pienen koululaisen "oikeutta" räplätä älylaitteita ja pelejä, ihan jo viilataan toista vanhempaa linssiin ja otetaan lapsi sisälle pelaamaan. Miksi ihmeessä? Lapset yleensä tykkäävät olla ulkona ja se on heille monessa mielessä hyväksi. Ei nyt minuutilleen tarvitse aikaa ottaa mutta kyllä ulkoilu on monta kertaa parempi vaihtoehto kuin älylaitteella notkuminen pienestä asti. Koulussa ei jakseta liikuntaa, armeijassa ei pärjätä, pulskistutaan vaan puhelimen ja noutopizzan kanssa. Olen varmaan poikkeus mutta itsekin ohjaisin lapsen pihalle, en pakottamalla vaan ehdottaisin kivaa tekemistä. Ja kyllä, elän niin kuin opetan, ulkoilen itsekin ja käytän älylaitteita aika vähän. Nyt tosin kirjoitan mielipiteeni tänne palstalle :) 

Miksi ulkoilun vastakohta on aina elektroniikka? Sisällä on paljon muutakin tekemistä kuin puhelin ja televisio. Vai oletko konmarittanut kaiken piirustuspaperista ja leluista lähtien?

Minä en viihtynyt lapsena ulkona, enkä viihdy näin aikuisenakaan. Vietin aikaa sisällä piirtäen, pelaten ja kirjoittaen. Nyt 40-vuotiaana tätinä ansaitsen elantoni kirjoittamalla, viestinnällä ja kuvituksilla, ja vapaa-ajalla pelaan edelleen. Pelien kautta on löytynyt ystäviäkin ympäri maailmaa, kun löytyy yhteinen puheenaihe. Liikuntaa saan ajokortittomana ihan kauppareissuista ja kotona joogaamalla.

Suomessa on jokin ihme ajatus, että ulkoilma ja ulkona tapahtuva toiminta ovat jokin autuaaksi tekevä asia ihan itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä huomata että moni vanhempi puoltaa pienen koululaisen "oikeutta" räplätä älylaitteita ja pelejä, ihan jo viilataan toista vanhempaa linssiin ja otetaan lapsi sisälle pelaamaan. Miksi ihmeessä? Lapset yleensä tykkäävät olla ulkona ja se on heille monessa mielessä hyväksi. Ei nyt minuutilleen tarvitse aikaa ottaa mutta kyllä ulkoilu on monta kertaa parempi vaihtoehto kuin älylaitteella notkuminen pienestä asti. Koulussa ei jakseta liikuntaa, armeijassa ei pärjätä, pulskistutaan vaan puhelimen ja noutopizzan kanssa. Olen varmaan poikkeus mutta itsekin ohjaisin lapsen pihalle, en pakottamalla vaan ehdottaisin kivaa tekemistä. Ja kyllä, elän niin kuin opetan, ulkoilen itsekin ja käytän älylaitteita aika vähän. Nyt tosin kirjoitan mielipiteeni tänne palstalle :) 

Miksi ulkoilun vastakohta on aina elektroniikka? Sisällä on paljon muutakin tekemistä kuin puhelin ja televisio. Vai oletko konmarittanut kaiken piirustuspaperista ja leluista lähtien?

Minä en viihtynyt lapsena ulkona, enkä viihdy näin aikuisenakaan. Vietin aikaa sisällä piirtäen, pelaten ja kirjoittaen. Nyt 40-vuotiaana tätinä ansaitsen elantoni kirjoittamalla, viestinnällä ja kuvituksilla, ja vapaa-ajalla pelaan edelleen. Pelien kautta on löytynyt ystäviäkin ympäri maailmaa, kun löytyy yhteinen puheenaihe. Liikuntaa saan ajokortittomana ihan kauppareissuista ja kotona joogaamalla.

Suomessa on jokin ihme ajatus, että ulkoilma ja ulkona tapahtuva toiminta ovat jokin autuaaksi tekevä asia ihan itsessään.

Sehän alkaa jo vauvana, kun pistetään vaunuissa pakkaseen. Tätähän ulkomaalaiset kauhistelevat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä huomata että moni vanhempi puoltaa pienen koululaisen "oikeutta" räplätä älylaitteita ja pelejä, ihan jo viilataan toista vanhempaa linssiin ja otetaan lapsi sisälle pelaamaan. Miksi ihmeessä? Lapset yleensä tykkäävät olla ulkona ja se on heille monessa mielessä hyväksi. Ei nyt minuutilleen tarvitse aikaa ottaa mutta kyllä ulkoilu on monta kertaa parempi vaihtoehto kuin älylaitteella notkuminen pienestä asti. Koulussa ei jakseta liikuntaa, armeijassa ei pärjätä, pulskistutaan vaan puhelimen ja noutopizzan kanssa. Olen varmaan poikkeus mutta itsekin ohjaisin lapsen pihalle, en pakottamalla vaan ehdottaisin kivaa tekemistä. Ja kyllä, elän niin kuin opetan, ulkoilen itsekin ja käytän älylaitteita aika vähän. Nyt tosin kirjoitan mielipiteeni tänne palstalle :) 

Miksi ulkoilun vastakohta on aina elektroniikka? Sisällä on paljon muutakin tekemistä kuin puhelin ja televisio. Vai oletko konmarittanut kaiken piirustuspaperista ja leluista lähtien?

Minä en viihtynyt lapsena ulkona, enkä viihdy näin aikuisenakaan. Vietin aikaa sisällä piirtäen, pelaten ja kirjoittaen. Nyt 40-vuotiaana tätinä ansaitsen elantoni kirjoittamalla, viestinnällä ja kuvituksilla, ja vapaa-ajalla pelaan edelleen. Pelien kautta on löytynyt ystäviäkin ympäri maailmaa, kun löytyy yhteinen puheenaihe. Liikuntaa saan ajokortittomana ihan kauppareissuista ja kotona joogaamalla.

Suomessa on jokin ihme ajatus, että ulkoilma ja ulkona tapahtuva toiminta ovat jokin autuaaksi tekevä asia ihan itsessään.

Tulisiko tämä siltä ajalta, kun kodit oli pieniä ja lapsia oli monta. Käytännön syistä pidettiin lapsia ulkona mahdollimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ulkoili meillä jos minäkin ulkoilin, mutta joutui kyllä välillä väkisin ulos jos minäkin olin sinne menossa. Aina oli sitten kivaa kuitenkin metsäkävelyllä tms. Mun kaveri teki myös tuota että lapset kuuluu pihalle, ja niin siellä oli oletava, eikä saanut tulla kyselemään milloin saa tulla sisälle. 

Juu,  näin se meilläkin välillä menee. Joistain viesteistä tulee täällä sellainen kuva, että ei saisi ollenkaan ulos viedä ellei itse halua. Ei se niin oikein toimi. Me käytiin äsken sateen loputtua puistossa ja metsässä kävelemässä 8-vuotiaan tytön kanssa, mutta ei se lähteminen niin helppoa ollut. Nenä kiinni jossain puhelinpelissä, jota ei olisi mitenkään voinut jättää kesken. Kun se oli saatu pois, seuraava haaste oli kurahousujen ja kumisaappaiden pukeminen. Kun siitäkin oli suoriuduttu ja lopulta päästiin sinne ulos luontoon, hyvin siellä viihtyi.

Ei minun mielestä ole mitään varsinaista tuo pakottamista, vaan aika normaalia, jos on joku kiinnostava juttu juuri kesken.

Jos parilla sanomisella kännykkä menee kiinni ja kurikset jalkaan, ei syytä huoleen. Noin isolle voi myös hyvin selittää, että peliä voi jatkaa, kun palataan kotiin, ja kurikset pitää laittaa, koska on ulkona on juuri satanut.

Yleensä asiat on kivempia tehdä, kun ei vaan kielletä tai käsketä, vaan myös perustellaan, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Pihaulkoilun mielekkyys riippuu vähän lapsestakin. Toiset viihtyy vielä tuossa iässä kurahousut jalassa hiekkalaatikolla tai puroja kaivelemassa tai lehtikasosissa hyppimässä ja keksii itse tekemistä. Toiset vaan hengailee ja tylsistyy siellä.

Meillä on tämmöinen kakkosluokkalainen! Hiekkalaatikolla jaksaa edelleen puuhata ja mitä märempää hiekkaa ja kuraa sen parempi. En ole kieltänytkään, kunhan muistaa kuravaatteet pukea. Koulussa osaa olla iso koululainen ja koulu sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ulkoili meillä jos minäkin ulkoilin, mutta joutui kyllä välillä väkisin ulos jos minäkin olin sinne menossa. Aina oli sitten kivaa kuitenkin metsäkävelyllä tms. Mun kaveri teki myös tuota että lapset kuuluu pihalle, ja niin siellä oli oletava, eikä saanut tulla kyselemään milloin saa tulla sisälle. 

Juu,  näin se meilläkin välillä menee. Joistain viesteistä tulee täällä sellainen kuva, että ei saisi ollenkaan ulos viedä ellei itse halua. Ei se niin oikein toimi. Me käytiin äsken sateen loputtua puistossa ja metsässä kävelemässä 8-vuotiaan tytön kanssa, mutta ei se lähteminen niin helppoa ollut. Nenä kiinni jossain puhelinpelissä, jota ei olisi mitenkään voinut jättää kesken. Kun se oli saatu pois, seuraava haaste oli kurahousujen ja kumisaappaiden pukeminen. Kun siitäkin oli suoriuduttu ja lopulta päästiin sinne ulos luontoon, hyvin siellä viihtyi.

Ei minun mielestä ole mitään varsinaista tuo pakottamista, vaan aika normaalia, jos on joku kiinnostava juttu juuri kesken.

Jos parilla sanomisella kännykkä menee kiinni ja kurikset jalkaan, ei syytä huoleen. Noin isolle voi myös hyvin selittää, että peliä voi jatkaa, kun palataan kotiin, ja kurikset pitää laittaa, koska on ulkona on juuri satanut.

Yleensä asiat on kivempia tehdä, kun ei vaan kielletä tai käsketä, vaan myös perustellaan, miksi.

Kiireessä tai väsyneenä ei aina jaksa selitellä ja perustella joka asiaa.

Minä olin lapsena armoton lukutoukka. Olin jatkuvasti nenä kiinni kirjassa. Vanhempani eivät estäneet minua lukemasta, mutta etenkin äitini, oli huolissaan ulkoilustani, ja toisinaan pakotti minut ulos. Kun näin tapahtui, seisoin keskellä pihaa vähän lamaantuneena, ja hetken päästä tulin sisään kysymään joko saa tulla pois. Tätä jatkui niin kauan kunnes sain luvan tulla takaisin sisään ja sen jälkeen siirryin jälleen kirjani ääreen. Kyseessä oli siis täysin keinotekoinen järjestely, josta voi todeta, että "ei kannettu vesi kaivossa pysy."

Minun tapauksessani asiaan vaikutti kyllä vahvasti sekin, että asuimme paikassa jossa ei ollut leikkikavereita. Olisin varmaan viihtynyt paremmin jos olisi ollut joku kaveri jonka kanssa touhuta, kuin yrittää yksin keksiä tekemistä valaisemattomalla pihalla keskellä peltoa ja metsää. 

up