Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kouluikäisen pakolliset ulkoilut, mitä mieltä olette?
06.10.2022 |
Meillä on päiväkotiajan jälkeen pidetty edelleen (nyt tokaluokkalainen) käytäntönä pakollisia ulkoiluja, eli niinä päivinä, kun ei ole mitään harrastusta tai muuta menoa, koulusta tulon ja iltaruoan välillä on 2 tunnin ulkoilu pihalla säästä riippumatta. Ja tietenkään lasta ei laiteta palelemaan tai kastumaan, eli puetaan riittävästi päälle, märällä kuravaatteet jne. Olen pitänyt käytäntöä hyvänä, koska ulkona kun on puuhaillut, on helppo rauhoittua illaksi syömään ja läksyihin. Kyselen asiaa siksi, että kun tuttavan kanssa tuli puheeksi, hän oli tosi ihmeissään ja oli sitä mieltä, että ei saisi enää tämän ikäistä määrätä ulos, vaan saisi itse päättää, mitä haluaa tehdä.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö sen lapsen pitää siellä pihalla leikkiä vai onko kavereita? Siis jos asia on lapselle ihan ok niin mikäs siinä, ulkoilu tekee kyllä hyvää, mutta jos kovasti vastustelee niin en kyllä pakottaisi, ainakaan noin pitkäksi aikaa. Onhan sitä paljon muutakin fiksua tekemistä kuin ulkoilu.
Ei ole kavereita lähellä. Kavereiden luo mennään erikseen ja silloin ei ole ulkoilua kotona, jos on ulkoillut kaverin luona.
ap
No mitä sinä siellä ulkona sitten sen lapsen kanssa aina pari tuntia teet? Eikö olisi välillä kiva vaikka tehdä rauhassa ruokaa yhdessä ja lukea ja askarrella?
Luulis teillä olevan jo tylsää siellä.
No eihän tuo aloittaja toki itse siellä lapsen kanssa kahta tuntia ulkona ole! Vaan lapsi heitetään yksin kotoaan johonkin metsikköön talon takana yksinään kahdeksi tunniksi joka ilta.
Ihan älytöntä ja sairasta touhua. Kas kun ei laiteta vielä juoksemaan taloa ympäri kuten V-E.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ekaluokkalainen ja eskarilainen saavat itse päättää ovatko ulkona vai sisällä ja usein ihan itse valkkaavat ulkoilun. Joskus ovat pihalla useita tunteja, joskus puoli tuntia. Jos jäävät sisälle, niin ovat silti aktiivisia. Piirtävät, askartelevat, rakentavat legoilla, lukevat, rakentavat majaa, pelaavat lautapelejä... mitä milloinkin.
Ruutuaika puolestaan on rajoitettu ruokailun jälkeen, joten eivät inise päivällä laitteiden perään. Itse asiassa, yllättävän usein ne päivällä aloitetut sisäleikit ovat niin mukaansatempaavia ja pitkäkestoisia, että jättävät mieluummin pelaamisen väliin ja jatkavat aiempia leikkejä illallakin. Ja kyllä minusta intensiivinen mielikuvitusleikki voi myös väsyttää ainakin melkein yhtä paljon kuin ulkoilukin. Ainakin omat lapset vaikuttavat joskus ihan kaikkensa antaneilta, mutta onnellisilta, illalla pitkän leikin jälkeen.
Jos kävisi niin, että lapset olisivat sisällä useamman päivän, niin viimeistään viikonloppuna tekisin heidän kanssaan esim. pidemmän metsäretken.
Mikset kysyisi lapseltasi miltä päivittäiset ulkoilut hänestä tuntuvat? Jos tykkää, niin hyvä juttu. Sinusta asia voi olla rutiinia, mutta tuntuuko lapsesta pakkopullalta?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä huomata että moni vanhempi puoltaa pienen koululaisen "oikeutta" räplätä älylaitteita ja pelejä, ihan jo viilataan toista vanhempaa linssiin ja otetaan lapsi sisälle pelaamaan. Miksi ihmeessä? Lapset yleensä tykkäävät olla ulkona ja se on heille monessa mielessä hyväksi. Ei nyt minuutilleen tarvitse aikaa ottaa mutta kyllä ulkoilu on monta kertaa parempi vaihtoehto kuin älylaitteella notkuminen pienestä asti. Koulussa ei jakseta liikuntaa, armeijassa ei pärjätä, pulskistutaan vaan puhelimen ja noutopizzan kanssa. Olen varmaan poikkeus mutta itsekin ohjaisin lapsen pihalle, en pakottamalla vaan ehdottaisin kivaa tekemistä. Ja kyllä, elän niin kuin opetan, ulkoilen itsekin ja käytän älylaitteita aika vähän. Nyt tosin kirjoitan mielipiteeni tänne palstalle :)
Ei, vaan ap. toiminta ei nyt vain ole hyväksyttävää ja olisi lasun paikka, sillä tokaluokkalainen ei ole tunnetasolla niin kehittynyt, että hän pärjää luonnossa yksin, vaan pitäisi olla lähellä tarvittaessa aikuinen ja ikäistensä seuraa.
Tuossa tapetaan lapsen luonnossa liikkumisen ilo ja elämykset, kun hänen pakotetaan olemaan yksin ja lapsi kokee turvattomuutta.
Ja meillä liikutaan paljon, myös lähimetsässä, kun asutaan maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä huomata että moni vanhempi puoltaa pienen koululaisen "oikeutta" räplätä älylaitteita ja pelejä, ihan jo viilataan toista vanhempaa linssiin ja otetaan lapsi sisälle pelaamaan. Miksi ihmeessä? Lapset yleensä tykkäävät olla ulkona ja se on heille monessa mielessä hyväksi. Ei nyt minuutilleen tarvitse aikaa ottaa mutta kyllä ulkoilu on monta kertaa parempi vaihtoehto kuin älylaitteella notkuminen pienestä asti. Koulussa ei jakseta liikuntaa, armeijassa ei pärjätä, pulskistutaan vaan puhelimen ja noutopizzan kanssa. Olen varmaan poikkeus mutta itsekin ohjaisin lapsen pihalle, en pakottamalla vaan ehdottaisin kivaa tekemistä. Ja kyllä, elän niin kuin opetan, ulkoilen itsekin ja käytän älylaitteita aika vähän. Nyt tosin kirjoitan mielipiteeni tänne palstalle :)
Miksi ulkoilun vastakohta on aina elektroniikka? Sisällä on paljon muutakin tekemistä kuin puhelin ja televisio. Vai oletko konmarittanut kaiken piirustuspaperista ja leluista lähtien?
Leikki-iässä ja alakoulussa löytyi lelut, maalausvälineet, lautapelit ja Pikku Kakkonen ja Disneyn prinsessaelokuvat myös. Kirjoja haettiin kirjastosta, leivottiin ja tehtiin ruokaa yhdessä. Tenava auttoi siivoamisessa ja käytiin kaupassa yhdessä. KonMari -hengessä vietiin tavaroita kirpparille, varmaan enempikin olisi saanut viedä :) Neiti on nykyään näpsäkkä teini, huolehtii koulun ja ulkoilee vieläkin. Olen hänestä kiitollinen ja onnellinen :)
Tokaluokkalainen ilman vanhempia tai kavereita yksin pakotettuna pihalla on väärin,se lapsi on koulussa ja voi olla joskus vaikka väsynyt,ole sen lapsen kanssa ,äläkä pakota sitä ulos 2h kun sinä niin haluat..surullista kun näitä vanhempia vaan on jotka haluaa että lapsi on pois silmistä koko päivän ja mieluiten näkymätön ja hiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ulkoilen päivittäin kaksi tuntia säässä kuin säässä, mutta lapsi jättää väliin monet kerrat. Minusta koulumatkat ja välkät on ihan hyvä määrä ulkoilua, kun sitten sisällä kuitenkin leikkii kaverin kanssa eikä vaan möllötä. Legot ja lukeminen on sitten niiden lisäksi hyvää ajanvietettä.
Joku 3v. keksii tekemistä pihalla, mutta ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että tokaluokkalainen viihtyy omalla pihalla ja metsänreunassa kymmenen tuntia viikossa?? Minä himoulkoilija en viihtyisi.
Se kehittää mielikuvitusta, kun pitää itse keksiä tekemistä, eikä ole valmiiksi mietitty kännykkäpeli tai video.
Nyt olet väärässä, kuin olla voi.
Ei luovuus tule tylsyydestä tai pakottamalla, muuten se olisi luovan alan ihmiselle helppoa.
Luovuus on tunnetila.
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalainen ilman vanhempia tai kavereita yksin pakotettuna pihalla on väärin,se lapsi on koulussa ja voi olla joskus vaikka väsynyt,ole sen lapsen kanssa ,äläkä pakota sitä ulos 2h kun sinä niin haluat..surullista kun näitä vanhempia vaan on jotka haluaa että lapsi on pois silmistä koko päivän ja mieluiten näkymätön ja hiljaa
Meidän naapurissa oli perhe, jossa lapset pakotettiin koulun jälkeen ulos, etteivät sotke kotona ja vain repun sai viedä eteiseen ja samoilla vaatteilla lähdettiin ulos odottamaan, kun vanhemmat tulivat töistä, sen parituntisen.
Lopputulos, lapset olivat naapureiden riesana, nälissään kärkkymässä välipalaa ja hakemassa huomiota muilta aikuisilta ja lasten seuraa.
Ap. lapsella ei ole tätäkään mahdollisuutta, kun hänet pakotetaan metsän reunalle. Saako hän käydä kotona syömässä koulun jälkeen edes välipalaa?
Ja milloin ap. itse ulkoilee lapsen kanssa?
Liikkuminen ja ulkoilu pitäisi olla ilo ja tuoda mielihyvää, eikä suinkaan pitäisi perustua pakkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten periaatevanhempien lapset oppivat huijaamaan, kun eivät ymmärrä syitä tällaisten mielivaltaisten sääntöjen takana eivätkä tule kuulluksi omien tarpeidensa suhteen. Näitä kokemuksia voi lukea sieltä ketjusta, jossa puhutaan omituisista säännöistä, mitä joissain perheissä on. Moni on traumatisoitunut.
Siis pakotat 8-vuotiaan yksin ulos kahdeksi tunniksi joka päivä, säästä riippumatta? Lapsi yksin leikkii vesisateessa illan hämärtyessä kaksi tuntia siellä metsänlaidassa, kun sinä olet sisällä lämpimässä tekemässä mitä?
Tämän on pakko olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten periaatevanhempien lapset oppivat huijaamaan, kun eivät ymmärrä syitä tällaisten mielivaltaisten sääntöjen takana eivätkä tule kuulluksi omien tarpeidensa suhteen. Näitä kokemuksia voi lukea sieltä ketjusta, jossa puhutaan omituisista säännöistä, mitä joissain perheissä on. Moni on traumatisoitunut.
Riippuu siitä, kokeeko lapsi sen pakkona, vai onko pienestä asti opittu tapa, jota lapsi ei itse pidä pakkona.
Vierailija kirjoitti:
Siis pakotat 8-vuotiaan yksin ulos kahdeksi tunniksi joka päivä, säästä riippumatta? Lapsi yksin leikkii vesisateessa illan hämärtyessä kaksi tuntia siellä metsänlaidassa, kun sinä olet sisällä lämpimässä tekemässä mitä?
Tämän on pakko olla provo.
Ymmärrän, että tiukka ulkoiluaika tuntuu liialta, mutta ei kai se, ettå sateessakin ulkoillaan, ole huono asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa oikein harvinaisen inhottava fiilis ap:n kasvatusperiaatteista. :(
Tokaluokkalainen yksin ulkona, pakolla, säällä kuin säällä, KAKSI TUNTIA! Ikään kuin sisällä ei voisi leikkiä fiksuja ja kehittäviä leikkejä omaan tahtiin ja olla muiden seurassa. Meidän koululainen harrastaa vauhdikkaasti pari-kolme kertaa viikossa ja viihtyy vapaa-aikana toisinaan ulkona kavereiden tai meidän vanhempien kanssa, mutta on mielellään myös sisällä: piirtää, askartelee, järjestelee huonettaan, siivoaa vaatekaappia, voimistelee, venyttelee ja harjoittelee akrobatiatemppuja, kokoaa legoja, rakentaa majoja... Usein pelaamme tai muuten vaan hassuttelemme koko perhe yhdessä. En mitenkään voi pitää juuri ulkoilua niin merkittävänä asiana, että muu tekeminen pitää lakaista sen tieltä pois. Varsinkaan jos/kun pitää ulkoilla yksin! Hyi että... :(
Vierailija kirjoitti:
Tulipa oikein harvinaisen inhottava fiilis ap:n kasvatusperiaatteista. :(
Tokaluokkalainen yksin ulkona, pakolla, säällä kuin säällä, KAKSI TUNTIA! Ikään kuin sisällä ei voisi leikkiä fiksuja ja kehittäviä leikkejä omaan tahtiin ja olla muiden seurassa. Meidän koululainen harrastaa vauhdikkaasti pari-kolme kertaa viikossa ja viihtyy vapaa-aikana toisinaan ulkona kavereiden tai meidän vanhempien kanssa, mutta on mielellään myös sisällä: piirtää, askartelee, järjestelee huonettaan, siivoaa vaatekaappia, voimistelee, venyttelee ja harjoittelee akrobatiatemppuja, kokoaa legoja, rakentaa majoja... Usein pelaamme tai muuten vaan hassuttelemme koko perhe yhdessä. En mitenkään voi pitää juuri ulkoilua niin merkittävänä asiana, että muu tekeminen pitää lakaista sen tieltä pois. Varsinkaan jos/kun pitää ulkoilla yksin! Hyi että... :(
Miten ulkoilu on pois muusta sisätekemisestä? Jos on ulkona vaikka 14-16, jää silti paljon aikaa vielä tehdä sisälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiletko itse säässä kuin säässä? Ja joka päivä? Niinpä.
En siis pakottaisi lastakaan.
Lapsille ja aikuisille on paljonkin eri sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiletko itse säässä kuin säässä? Ja joka päivä? Niinpä.
En siis pakottaisi lastakaan.Lapsille ja aikuisille on paljonkin eri sääntöjä.
Jos lapsi pakotetaan ulkoilemaan 2h koulupäivän jälkeen, se ei ole sääntö, vaan pakottaminen.
Itse ulkoilen säällä kuin säällä puolesta tunnista tuntiin ja näin katkaisen työpäivän, kun teen kotona töitä.
Esim. eilen en ulkoilut, kun täällä Keski-suomessa tuulen voimakkuus oli 25 metriä sek. Ja satoi kaatamalla vettä.
Eikä tänään sää ole yhtään parempi, ehkä tuulen voimakkuus heikompi.
Jos eilen 8v lapsi on pakottu ulos 2h, niin siinä hengen vaara ei ole kaukana, jos pihapiirissä vanhoja isoja puita.
Ja vaikka olisi kuravaatteet, tuskin lapsi pysyy lämpimänä, kun tuuli tulee saumoista läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiletko itse säässä kuin säässä? Ja joka päivä? Niinpä.
En siis pakottaisi lastakaan.Lapsille ja aikuisille on paljonkin eri sääntöjä.
On toki, mutta yleensä ne pohjautuvat johonkin järkevään. Tämä ulkoilupakko ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiletko itse säässä kuin säässä? Ja joka päivä? Niinpä.
En siis pakottaisi lastakaan.Lapsille ja aikuisille on paljonkin eri sääntöjä.
Jos lapsi pakotetaan ulkoilemaan 2h koulupäivän jälkeen, se ei ole sääntö, vaan pakottaminen.
Itse ulkoilen säällä kuin säällä puolesta tunnista tuntiin ja näin katkaisen työpäivän, kun teen kotona töitä.
Esim. eilen en ulkoilut, kun täällä Keski-suomessa tuulen voimakkuus oli 25 metriä sek. Ja satoi kaatamalla vettä.
Eikä tänään sää ole yhtään parempi, ehkä tuulen voimakkuus heikompi.Jos eilen 8v lapsi on pakottu ulos 2h, niin siinä hengen vaara ei ole kaukana, jos pihapiirissä vanhoja isoja puita.
Ja vaikka olisi kuravaatteet, tuskin lapsi pysyy lämpimänä, kun tuuli tulee saumoista läpi.
Ehkä tässä pointti ei ollut se, että pitäisi ulkoilla silloin, kun puut kaatuu päälle. Oletan, että aloittajalla on tervettä järkeä sen verran. Kuriksissa on veden ja siten myös tuulen pitävät saumat.
Kaksi tuntia on paljon - erityisesti jos koulumatkat kulkee joko pyörällä tai kävellen. Jos vielä kaksi tuntia yksin omalla pihalla, niin vielä pahempi.
Ihmettelin kerran lapsien runsasta harrastusta: jalkapallo, uinti ja yleisurheilu. Selitys oli, että äiti ei jaksanut vilkkaita lapsia, vaan kuskasi harrastuksiin. Onko ap:n lapsi ulkona silloin, kun vanhemmat/vanhempi kotona? Onko syynä sittenkin kodin rauhoittaminen vanhempien tilaksi?
Alue: Aihe vapaa
Mulla on tosi aktiivinen tokaluokkanen. Niin kauan kuin on rauhallista niin ulkoilupakkoa ei ole (tosin tykkää yleensä ulkoilla ilmankin), mutta jos alkaa olla epämääräisen levotonta kohkaamista ja kiusantekoa sisällä niin komennan pihalle. Aikana kuitenkin on min. puoli tuntia, sen verran itsekin jaksaisin aina. Usein viihtyy pidempään ja ulkoa palaa hyvillä mielin.
Kaksi tuntia on omiin korviini pitkään, etenkin koulupäivän jälkeen.