Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lopetan vänkäämisen?
06.10.2022 |
Meille tulee riitaa olemattomista asioista ja se pitää saada loppumaan. Esimerkki tältä päivää: katsoin ikkunasta ulos ja huomasin, että olin jättänyt autoon valot. Sanoin ääneen, että näköjään unohdin taas sammuttaa valot ja meinasin lähteä sammuttamaan niitä. Valot on jääneet päälle muutaman kerran syksyn mittaan, ehkä 3-4 kertaa, johtuu siitä että auto vaihtui ja nyt ekan kerran vuosiin valot pitää erikseen muistaa sammuttaa.
Mies huomautti painokkaasti minulle, että se pitää nyt oppia että valot pitää sammuttaa. Minä vastasin, että joo, teen parhaani mutta nyt unohtui. Ja mies siihen että "ei kun se pitää nyt oppia että ne pitää sammuttaa!" ja minä että joo joo, yritän kyllä mutta nyt en vaan muistanut kun ei ole vielä rutiinia. Ja mies taas komentaen/huutaen/painokkaasti että "ei se nyt näytä riittävän että teet parhaasi kun ei siitä tuu mitään, se pitää nyt vaan oppia että ne valot pitää sammuttaa ja mun pitää se sulle näköjään opettaa kun ei muuten mee perille".
Keskustelu päättyi siihen kun totesin, että tiedän kyllä että ne valot pitää oppia sammuttamaan, miehen ei tarvitse opettaa minulle koska tiedän aikuisen ihmisenä kyllä ihan itekin että valot pitää sammuttaa. Ja että unohdin, ja että yritän muistaa jatkossa. En huutanut, sanoin vaan, mutta ärsytti kyllä mokoma neuvominen ja oma virhe. Ja mies oli vihainen kun taas tänäänkin olin alkanut vängätä hänelle vastaan. Ilta on pilalla ja kai se taas suunnittelee eroa tai jotain.
Ei nyt joka päivä ole tälläistä riitaa, mutta hyvä jos ei joka toinen joku ihan vastaava ja turha. Miten saan itseni oppimaan jonkun sellaisen käytösmallin että nää tilanteet ei eskaloituisi?
Kommentit (46)
Mies on rasittava vänkääjä, jankkaaja ja itseään täynnä oleva k-pää. Ja on saanut vielä aloittajan uskomaan, että vika on aloittajassa.
Kaikille tapahtuu virheitä, unohduksia, mokia.
Ap, ne auton valot on pientä, mutta miehesi käytös on ihan kammottavaa.
Vaihda miestä ja vaikka autoakin, kos siltä tuntuu, mutta älä jää tuohon tilanteeseen.
Oma itsetuntosi ja omanarvontuntosi tuhoutuu tuollaisen mulkeron kynsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on rasittava vänkääjä, jankkaaja ja itseään täynnä oleva k-pää. Ja on saanut vielä aloittajan uskomaan, että vika on aloittajassa.
Kaikille tapahtuu virheitä, unohduksia, mokia.
Ap, ne auton valot on pientä, mutta miehesi käytös on ihan kammottavaa.
Vaihda miestä ja vaikka autoakin, kos siltä tuntuu, mutta älä jää tuohon tilanteeseen.
Oma itsetuntosi ja omanarvontuntosi tuhoutuu tuollaisen mulkeron kynsissä.
Alä mutkuta ikuisuuteen, jos teet virheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen kuin miehesi. Ja mun mies on myös "hajamielinen professori."
Harvoin me nykyään riidellään pikkuasioista, mutta tavallaan ymmärrän miestäsi. On ihan hemmetin raskasta ohjata puolisoa kuin jotain pikkulasta, kun kertasanominen (tai kolme) ei mene perille. Silloin se "mä yritän kyllä" on todella turhauttavaa, kun TAAS on jätetty autoon valot päälle, lapselle lääkkeet antamatta, sählätty niin, että taas on joku asia/esine kodissa rikki. Sitä tavallaan toivoo siinä tilanteessa, että puoliso tekis jotain muutakin ku yrittäisi, hakisi esim. apua siihen ongelmaan.
Ei se mäkättäminenkään siihen auta, ihan totta! Mut kun se sähläämisen määrä on niin raivostuttavaa :D
Minäkin olen vähän hajamielinen sählääjä ja on kyllä todella ikävää huomata kuinka se ärsyttää kumppaniani. Tulee sellainen olo että tällainen minä vain olen mutta hän ei rakasta minua tällaisena.
Kun sanot että toivoisit hänen hakevan apua ongelmaan, niin mitä apua siihen pitäisi hakea? Mistä saa apua vaikka siihen, että on vähän kömpelö ja vaikka tiputtelee/rikkoo vahingossa tavaroita tai on vähän hajamielinen (kun ei kuitenkaan varsinaisesti ole mistään muistiongelmista kyse eikä vaikka ylikuormituksesta)?
Vähän ot, mutta itselleni särähtää kyllä pahasti korvaan, kun joku sanoo että "Minäkin olen vähän hajamielinen sählääjä ja on kyllä todella ikävää huomata kuinka se ärsyttää kumppaniani. Tulee sellainen olo että tällainen minä vain olen mutta hän ei rakasta minua tällaisena."
Tällainen minä vain olen? Siis kun tiedostat Itsekkin omat huonot puolesi, niin ajattelet niistä että tällainen minä vain olen, etkä esim" täytyy koittaa kehittää tätä puolta itsessäni"?
Sitten vielä loukkaantuu, kun joku ei varsinaisesti arvosta niitä vikoja sinussa?
Kukaan ei ole täydellinen ja kanssa ihmisiltä joutuu sietämään yhtä ja toista, mutta se että niille omille huonoille puolille ei edes yritä tehdä mitään ja ottaa itseensä kun puoliso ei niitä arvosta, menee kyllä aika överiksi.
Itse olen esim aika sottainen, laiska ja kova kiroilemaan. Puolia mitä en todellakaan arvosta itsessäni, enkä voisi kuvitellakaan, että odottaisin mieheni arvostavan niitä minussa. En koskaan kehtaisi puolustella näitä piirteitäni että "tällainen mä vaan olen".
Valitettavasti luonnostani olen, mutta kiinnitän näihin erityistä huomiota, ja haluan kehittää itseäni niistä pois.
Kaikkien ihmisten tulisi kehittää itseään pois huonoista puolistaan ja vahvistamaan niitä hyviä puoliaan, vai kuinka?
On aika eri asia puhua siitä, että on laiska tai kova kiroilemaan kuin siitä että on kömpelö. Laiskuus ja kiroilu on opittuja tapoja, joista tosiaan voi halutessaan opetella eroon. Kerrotko kuinka kömpelyydestä tai hajamielisyydestä voi opetella eroon? Tottakai minä teen asiat niin huolella kuin mahdollista, mutta silti olen kömpelö. Keskityn niin hyvin kuin mahdollista ja kirjoitan asioita ylös muistiin, mutta silti olen välillä hajamielinen. Vähän sama kuin jollain olisi huono kuulo ja kumppani ärsyyntyy siitä ettei toinen kuule aina ja joutuu pyytää toistamaan sanomisia ja sinä olet sitä mieltä että miksi tuo nyt vaan hyväksyy sen että on huonokuuloinen eikä kehitä sitä ominaisuutta!!
Kyllä, tällainen minä vain olen, kaikki ominaisuutena eivät varmasti miellytä kumppaniani, mutta tuntuu pahalta, että en kelpaa hänelle tällaisena. Se ei tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi kehittää itesiäni ja pyrkiä eroon niistä huonoista puolista, joihin voin itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen kuin miehesi. Ja mun mies on myös "hajamielinen professori."
Harvoin me nykyään riidellään pikkuasioista, mutta tavallaan ymmärrän miestäsi. On ihan hemmetin raskasta ohjata puolisoa kuin jotain pikkulasta, kun kertasanominen (tai kolme) ei mene perille. Silloin se "mä yritän kyllä" on todella turhauttavaa, kun TAAS on jätetty autoon valot päälle, lapselle lääkkeet antamatta, sählätty niin, että taas on joku asia/esine kodissa rikki. Sitä tavallaan toivoo siinä tilanteessa, että puoliso tekis jotain muutakin ku yrittäisi, hakisi esim. apua siihen ongelmaan.
Ei se mäkättäminenkään siihen auta, ihan totta! Mut kun se sähläämisen määrä on niin raivostuttavaa :D
Minäkin olen vähän hajamielinen sählääjä ja on kyllä todella ikävää huomata kuinka se ärsyttää kumppaniani. Tulee sellainen olo että tällainen minä vain olen mutta hän ei rakasta minua tällaisena.
Kun sanot että toivoisit hänen hakevan apua ongelmaan, niin mitä apua siihen pitäisi hakea? Mistä saa apua vaikka siihen, että on vähän kömpelö ja vaikka tiputtelee/rikkoo vahingossa tavaroita tai on vähän hajamielinen (kun ei kuitenkaan varsinaisesti ole mistään muistiongelmista kyse eikä vaikka ylikuormituksesta)?
Vähän ot, mutta itselleni särähtää kyllä pahasti korvaan, kun joku sanoo että "Minäkin olen vähän hajamielinen sählääjä ja on kyllä todella ikävää huomata kuinka se ärsyttää kumppaniani. Tulee sellainen olo että tällainen minä vain olen mutta hän ei rakasta minua tällaisena."
Tällainen minä vain olen? Siis kun tiedostat Itsekkin omat huonot puolesi, niin ajattelet niistä että tällainen minä vain olen, etkä esim" täytyy koittaa kehittää tätä puolta itsessäni"?
Sitten vielä loukkaantuu, kun joku ei varsinaisesti arvosta niitä vikoja sinussa?
Kukaan ei ole täydellinen ja kanssa ihmisiltä joutuu sietämään yhtä ja toista, mutta se että niille omille huonoille puolille ei edes yritä tehdä mitään ja ottaa itseensä kun puoliso ei niitä arvosta, menee kyllä aika överiksi.
Itse olen esim aika sottainen, laiska ja kova kiroilemaan. Puolia mitä en todellakaan arvosta itsessäni, enkä voisi kuvitellakaan, että odottaisin mieheni arvostavan niitä minussa. En koskaan kehtaisi puolustella näitä piirteitäni että "tällainen mä vaan olen".
Valitettavasti luonnostani olen, mutta kiinnitän näihin erityistä huomiota, ja haluan kehittää itseäni niistä pois.
Kaikkien ihmisten tulisi kehittää itseään pois huonoista puolistaan ja vahvistamaan niitä hyviä puoliaan, vai kuinka?
On aika eri asia puhua siitä, että on laiska tai kova kiroilemaan kuin siitä että on kömpelö. Laiskuus ja kiroilu on opittuja tapoja, joista tosiaan voi halutessaan opetella eroon. Kerrotko kuinka kömpelyydestä tai hajamielisyydestä voi opetella eroon? Tottakai minä teen asiat niin huolella kuin mahdollista, mutta silti olen kömpelö. Keskityn niin hyvin kuin mahdollista ja kirjoitan asioita ylös muistiin, mutta silti olen välillä hajamielinen. Vähän sama kuin jollain olisi huono kuulo ja kumppani ärsyyntyy siitä ettei toinen kuule aina ja joutuu pyytää toistamaan sanomisia ja sinä olet sitä mieltä että miksi tuo nyt vaan hyväksyy sen että on huonokuuloinen eikä kehitä sitä ominaisuutta!!
Kyllä, tällainen minä vain olen, kaikki ominaisuutena eivät varmasti miellytä kumppaniani, mutta tuntuu pahalta, että en kelpaa hänelle tällaisena. Se ei tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi kehittää itesiäni ja pyrkiä eroon niistä huonoista puolista, joihin voin itse vaikuttaa.
Edeltävässä puhuttiin tuosta hajamielisestä sähläyksestä eikä kömpelyydestä.
Kas kummaa kun sinun sähläys on vain sinun piirteesi, mutta laiskuus on opittu tapa? Kerrotko millä perusteella laiskuus on opittu tapa?
Sitä paitsi kömpelyyttä voi kehittää kehonhallinnan harjoittamisella. Tosin sinun kaltaisesi ihminen ei voi, kun on oman elämänsä uhri ja aina löytyy tekosyitä miksi ei itse voisi tekemistään parantaa.
Alue: Aihe vapaa
Odotellaan ensin pari kuukautta ja jos valot ei enää jää päälle, niin viestihän on mennyt perille ja ongelma ratkennut.