Lue keskustelun säännöt.
Lasteni isä, mieheni siis, ei koskaan osta lapsille yhtään mitään vaatteita tai kenkiä. Ostaako teillä?
06.10.2022 |
Lapset kasvaa nopeasti, niin tuntuu, että koko ajan joutuu ostamaan uutta vaatetta ja kenkää. Ja tietenkin eri vuodenajoille eri vaatteet. (Joo, osan voi ostaa käytettynä, mutta jonkun sekin täytyy tehdä.) Mieheni ei koskaan osta lapsille mitään vaatteita eikä kenkiä. Ei koskaan. Ei vaikka pyydän, että osta. Kaikki tuollainen jää yksin minun mietittäväksi ja hoidettavaksi, ja ne vaatteet kaupoista tai tori.fistä etsittäväksi. Jos vain jätän asian miehen vastuulle, niin lapsilla ei ole enää mitä laittaa päälle vaikka sään kylmetessä.
Kommentit (84)
Antaako miehesi rahaa ostoksiin. Mieheni ostaa lapsillemme kaikkea vaatteista urheiluvälineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa.
Äiti ei osta, ja lähettää lapsen aina minulle rupuisimmissa vaatteissa mitkä tytölle sopii.
Lähtee äidilleen normaaleissa vaatteissa ja sitten palaa taas rääsyissä.
Kerää sillä tavalla vaatetta tytölle itsensä luo.
Viekeä tapaus oli viime vuonna tekstarilla, kun kysyi ostanko minä talvikengät lapselle, vaiko takin, tyttö tarvitsisi molemmat äidin sanojen mukaan.
Arvoin siitä että talvikengät, ja käytiinkin samana iltana vielä moiset ostamassa.
Lähetti sitten viestiä seuraavana päivänä että kummat.
Sanoin (uudestaan) että talvikengät, ne on jo ostettu.
Alkoi sitten vaahtoamaan että takki mun täytyy ostaa, jos kerran tytöllä on jo talvikengät eikä tarvitse sellaisia. Että en tietenkään voi valita kenkiä, jos ei tyttö sellaisia tarvitse.
Olin saita, kpää, ja vaikka mitä, kun HUIJASIN tytön äitiä noin julmasti, enkä halua pitää tytöstä huolta.
Lähetin sitten kuvan kuitista josta olin ympyröinyt ostopäivän ja kellonajan.
Ei vastannut mitenkään, ja annoin asian olla. Tyttö tuli kotiin sitten äidiltään seuraavan kerran, niin oli jo ensilumet sataneet, ja päällä oli vain huppari, kun tiesi että minä en tyttöä kouluun lähetä ilman asianmukaisia vaatteita.
Jouduin siis ostamaan myös sen takin.
Tätä leikkiä ollaan leikitty sitten 11 vuotta jo.
M42
Miksei tyttö mene äidilleen samoissa vaatteissa missä tuli teille?
Koska en näe ratkaisuna äidin piheyteen/saamattomuuteen/mikälie, se että MINÄ pakottaisin tytön käyttämään liian pieniä vaatteita, rikkinäisiä vaatteita tms. rääsyjä, tai olemaan ilman talvivaatteita kylmällä kelillä?
Tai liian pienissä kengissä?
Erittäin outo ajatus, että jotenkin käyttäisin lasta välineenä tässä asiassa, joka on minun ja tytön äidin välinen, ja tuottaisi epämukavuutta tyttärelleni?
Perustelisitko hieman miten se olisi ok mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa.
Äiti ei osta, ja lähettää lapsen aina minulle rupuisimmissa vaatteissa mitkä tytölle sopii.
Lähtee äidilleen normaaleissa vaatteissa ja sitten palaa taas rääsyissä.
Kerää sillä tavalla vaatetta tytölle itsensä luo.
Viekeä tapaus oli viime vuonna tekstarilla, kun kysyi ostanko minä talvikengät lapselle, vaiko takin, tyttö tarvitsisi molemmat äidin sanojen mukaan.
Arvoin siitä että talvikengät, ja käytiinkin samana iltana vielä moiset ostamassa.
Lähetti sitten viestiä seuraavana päivänä että kummat.
Sanoin (uudestaan) että talvikengät, ne on jo ostettu.
Alkoi sitten vaahtoamaan että takki mun täytyy ostaa, jos kerran tytöllä on jo talvikengät eikä tarvitse sellaisia. Että en tietenkään voi valita kenkiä, jos ei tyttö sellaisia tarvitse.
Olin saita, kpää, ja vaikka mitä, kun HUIJASIN tytön äitiä noin julmasti, enkä halua pitää tytöstä huolta.
Lähetin sitten kuvan kuitista josta olin ympyröinyt ostopäivän ja kellonajan.
Ei vastannut mitenkään, ja annoin asian olla. Tyttö tuli kotiin sitten äidiltään seuraavan kerran, niin oli jo ensilumet sataneet, ja päällä oli vain huppari, kun tiesi että minä en tyttöä kouluun lähetä ilman asianmukaisia vaatteita.
Jouduin siis ostamaan myös sen takin.
Tätä leikkiä ollaan leikitty sitten 11 vuotta jo.
M42
Miksei tyttö mene äidilleen samoissa vaatteissa missä tuli teille?
Olipas kylmäsydämistä!
lapsi kärsiköö vanhempien väleistä.
/eri
Meillä muut hommat jakautuu aika tasan, siis perus kotityöt ja esim nurtsin leikkaus tms. okt:n työt. Mies vastaa isommalta osin ruuanlaitosta, minä taas siivouksesta, melko tasan menee. Mutta tää vaatehomma on kyllä melko lailla 100% minun juttu, eikä se haittaa oikeastaan, koska se on minusta ihan mukavaa. Välillä kyllä ottaa päähän kun mies ei tajua että se tosiaan vie aikaa, eikä sitä voi luokitella minun "omaksi ajaksi" jos järjestelen vaatekaappeja tai sovin jotain nettikirppiskauppoja.
Eipä ostellut kamalasti mitään. Joskus saattoi maksaa ostokset, jos satuttiin olemaan koko perhe kaupassa ja samalla ostettiin lapselle vaatteita tai kenkiä, mutta yleensä mä kävin kaupassa yksinäni. Ja lastenvaateostoksilla lapsen kanssa.
Nykyään eron jälkeen sitten tyttö osaa itse pyytää isäänsä välillä ostamaan jotain, mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en edes ehdottanut. Ei minulla ollut mitään ongelmaa mennä lasten kanssa kauppaan ostamaan vaatteita ja sukkia yms. nyt pystyi ostamaan ilman lasten mukana olemistakin. Ostosreissun olivat ainakin meillä ihan mukavia, otin 1-3 lasta mukaani ja lähdimme ostoksille, samalla reissulla kävimme syömässä jossakin tai ainakin jätskillä.
Miksi ihmeessä miehen pitäisi osallistua kaikkeen? Tai miksi kaikki asiat pitäisi tehdä yhdessä? Jos on lapsia vääntänyt tähän maailmaan, niin pitäisi olla jo aika aikuinen ja kyetä tekemään asioita yksinkin. Miehellä on kyllä perheessä ja kaikessa omiakin tekemisiä ja vastuualueita, esimerkiksi talotekniikka ja siihen liittyvät hankinnat ovat ihan kokonaan hänen.
Minulla epäreiluuden tunne syntyy varmaan siitä, että näin vuokralla kerrostalossa asuen miehellä ei ole niitä omia vastuualueita kuten talotekniikka. Vain minulle on ajautunut omia vastuualueita kuten lasten asiat. Ap
No voi voi vaan. Marttyyrinä on hyvä olla.
Kylläp te ostatte paljon kirpputoreilta ja ties mistä. Minä en ainakaan jaksanut aikanaan sellaista, vaan ostimme vaatteet aina uusina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta miehellä on aiemmasta suhteesta ala-asteikäinen tyttö. Mä en puutu tytön asioihin mitenkään, mutta kyllä mies ostaa, sekä tytön kanssa kahden käy shoppailemassa, mutta myös spontaanisti esim. ruokareissuilta Prismassa jotain t-paitoja, sukkia, alusvaatteita, legginssejä yms. joita nyt tarvii aika säännöllisin väliajoin lapsen kasvaessa ja joissa ei tarvi sovittaa eikä kysyä lapsen mielipidettä.
En tiedä muista lapsiperheistä, mutta mun mielestä mies olisi kyllä aika kädetön tampio, jos ei omien lastensa vaatteita osaisi ja/tai haluaisi ostaa.
Meillä on jo lähes kaikki suurperheemme lapset aikuisia, eikä mun mies eli lasten isä ole varmaan koskaan ostanut yhtään vaatetta kenellekään lapselle. En pidä häntä kuitenkaan kädettömänä tampiona.
Mies ei pidä yhtään vaatteiden ostamisesta, eikä hänellä ole minusta oikein minkään sortin värisilmää tai tyylitajua. Hän ei ikinä käy vaatekaupoissa. Tilaa itselleen netistä kaikki vaatteet kenkiä myöten.
Olen ilmeisesti ihan vanhanaikainen ajattelutavaltani, mutta mielestäni molempien huoltajien ei tarvitse tehdä kaikkea. En minäkään vaihda auton talvirenkaita, en korjaa ruohonleikkuria, en kaada puita, enkä edes nuohoa savupiippua. Olenko siis kädettömämpi tampio kuin mieheni, sillä noita hommia en osaa ollenkaan, mies nyt sentään saisi kaupasta t-paidan tai sukat mukaansa, kun ostaisi vaan. Meillä työt tekee se, jolta se paremmin sujuu, ja joka juuri siitä hommasta enemmän tykkää. Ihan tasan on työt menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa.
Äiti ei osta, ja lähettää lapsen aina minulle rupuisimmissa vaatteissa mitkä tytölle sopii.
Lähtee äidilleen normaaleissa vaatteissa ja sitten palaa taas rääsyissä.
Kerää sillä tavalla vaatetta tytölle itsensä luo.
Viekeä tapaus oli viime vuonna tekstarilla, kun kysyi ostanko minä talvikengät lapselle, vaiko takin, tyttö tarvitsisi molemmat äidin sanojen mukaan.
Arvoin siitä että talvikengät, ja käytiinkin samana iltana vielä moiset ostamassa.
Lähetti sitten viestiä seuraavana päivänä että kummat.
Sanoin (uudestaan) että talvikengät, ne on jo ostettu.
Alkoi sitten vaahtoamaan että takki mun täytyy ostaa, jos kerran tytöllä on jo talvikengät eikä tarvitse sellaisia. Että en tietenkään voi valita kenkiä, jos ei tyttö sellaisia tarvitse.
Olin saita, kpää, ja vaikka mitä, kun HUIJASIN tytön äitiä noin julmasti, enkä halua pitää tytöstä huolta.
Lähetin sitten kuvan kuitista josta olin ympyröinyt ostopäivän ja kellonajan.
Ei vastannut mitenkään, ja annoin asian olla. Tyttö tuli kotiin sitten äidiltään seuraavan kerran, niin oli jo ensilumet sataneet, ja päällä oli vain huppari, kun tiesi että minä en tyttöä kouluun lähetä ilman asianmukaisia vaatteita.
Jouduin siis ostamaan myös sen takin.
Tätä leikkiä ollaan leikitty sitten 11 vuotta jo.
M42
Miksei tyttö mene äidilleen samoissa vaatteissa missä tuli teille?
Koska en näe ratkaisuna äidin piheyteen/saamattomuuteen/mikälie, se että MINÄ pakottaisin tytön käyttämään liian pieniä vaatteita, rikkinäisiä vaatteita tms. rääsyjä, tai olemaan ilman talvivaatteita kylmällä kelillä?
Tai liian pienissä kengissä?
Erittäin outo ajatus, että jotenkin käyttäisin lasta välineenä tässä asiassa, joka on minun ja tytön äidin välinen, ja tuottaisi epämukavuutta tyttärelleni?
Perustelisitko hieman miten se olisi ok mielestäsi?
Jos lapsi viedään paikasta A paikkaan B ja sitten toisinpäin, niin eihän niitä resuja vaatteita tarvitse käyttää kuin matkan ajan. Lapsi käyttää hyviä ja sopivia vaatteita sinun luona ja vastaavasti äitinsä luona. Sitä en tiedä, miten te olette vaihdon järjestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ole tainnut ostaa lapsille yhtään vaatetta ainakaan omatoimisesti. Jos ollaan oltu koko perheeenä kaupassa niin on kyllä maksanut aina ostokset ja jos olyii. Yhdessä liikkeellä niin esim ulkovaatteet on katsottu yhdessä pienille että mikä haalari ym olisi paras ja mikä koko. Usein kävin lasten kanssa vaateostoksilla ilman miestä.
Minä olen vastannut meillä ruoka-asioissa noin 95 %, vaatteiden pesusta ym 100%, siivouksesta 80%, lasten lääkkeistä ja sairauksien hoidosta 90%. Ja ei en ole katkera koska minä olen ollut kotona lasten kanssa ja mies on ollut töissä ja puolestaan hoitanut kotona autonhuollot ja korjaukset (itse ei vienyt korjaamolle), pitää tulet pannulla ja on pääasiallisesti vastuussa polttopuiden teosta, rempoista )jne. Ja mies on yleensä käynyt ostamassa lasten urheiluvälineet, ensimmäiset autot ja käynyt lasten kanssa harrastuksissa jne jne.
Meillä on selkeästi työt jakaantuneet omien kiinnostusten, inhokkitöiden ja ajan myötä. Jos olen ollut työjaksolla niin mies on ottanut isomman vastuun esim ruuan laitosta. Jos taas minä olen kotona työttömänä niin laitan ruuat. Ja kaikissa töissä on huolehdittu että jos toiselle meistä sattuisi jotain niin toinenkin pärjäisi yksin. Eli mies saisi kyllä pyykit pestyä ja minä auton huollatettua jne jos toinen makaa sairaalassa tai mullan alla.
Ei osta, mä ostan ja hän osallistuu maksuun koska rahat yhteiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en edes ehdottanut. Ei minulla ollut mitään ongelmaa mennä lasten kanssa kauppaan ostamaan vaatteita ja sukkia yms. nyt pystyi ostamaan ilman lasten mukana olemistakin. Ostosreissun olivat ainakin meillä ihan mukavia, otin 1-3 lasta mukaani ja lähdimme ostoksille, samalla reissulla kävimme syömässä jossakin tai ainakin jätskillä.
Miksi ihmeessä miehen pitäisi osallistua kaikkeen? Tai miksi kaikki asiat pitäisi tehdä yhdessä? Jos on lapsia vääntänyt tähän maailmaan, niin pitäisi olla jo aika aikuinen ja kyetä tekemään asioita yksinkin. Miehellä on kyllä perheessä ja kaikessa omiakin tekemisiä ja vastuualueita, esimerkiksi talotekniikka ja siihen liittyvät hankinnat ovat ihan kokonaan hänen.
Minulla epäreiluuden tunne syntyy varmaan siitä, että näin vuokralla kerrostalossa asuen miehellä ei ole niitä omia vastuualueita kuten talotekniikka. Vain minulle on ajautunut omia vastuualueita kuten lasten asiat. Ap
No voi voi vaan. Marttyyrinä on hyvä olla.
Marttyyriutta ei ole se että havahtuu vääryyteen ja pitää puolensa, vaan se että kärsii ja kärsii ja suostuu toisen höynäytettäväksi hiljaa ja nöyränä.
Kukaan nykyajan moderni suomalainen nainen ei varmasti ala hetkeäkään katsella miestä, joka ei osallistu tasapuolisesti lasten asioiden hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa äidin ostaa, hänelle eivät isän ostamat kuitenkaan kelpaa. Valitseeko äiti perheen auton renkaat?
Ei jumalauta. Lapsille täytyy ostaa vaatteita hieman useammin kuin autoon renkaita. Miten nämä rengasasiat ovat niin vaikeita, että niiden hoitamisen verukkeella saa palstan mukaan luistaa kaikista muista taloustöistä?
Sinua ei tarvinnut kauan odottaa. Eikö perheissä voida jakaa töitä? Se tekee, joka osaa ja on kiinnostunut asiasta.
Ja kun ketään ei kiinnosta, lapsi kulkee alasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta miehellä on aiemmasta suhteesta ala-asteikäinen tyttö. Mä en puutu tytön asioihin mitenkään, mutta kyllä mies ostaa, sekä tytön kanssa kahden käy shoppailemassa, mutta myös spontaanisti esim. ruokareissuilta Prismassa jotain t-paitoja, sukkia, alusvaatteita, legginssejä yms. joita nyt tarvii aika säännöllisin väliajoin lapsen kasvaessa ja joissa ei tarvi sovittaa eikä kysyä lapsen mielipidettä.
En tiedä muista lapsiperheistä, mutta mun mielestä mies olisi kyllä aika kädetön tampio, jos ei omien lastensa vaatteita osaisi ja/tai haluaisi ostaa.
Meillä on jo lähes kaikki suurperheemme lapset aikuisia, eikä mun mies eli lasten isä ole varmaan koskaan ostanut yhtään vaatetta kenellekään lapselle. En pidä häntä kuitenkaan kädettömänä tampiona.
Mies ei pidä yhtään vaatteiden ostamisesta, eikä hänellä ole minusta oikein minkään sortin värisilmää tai tyylitajua. Hän ei ikinä käy vaatekaupoissa. Tilaa itselleen netistä kaikki vaatteet kenkiä myöten.
Olen ilmeisesti ihan vanhanaikainen ajattelutavaltani, mutta mielestäni molempien huoltajien ei tarvitse tehdä kaikkea. En minäkään vaihda auton talvirenkaita, en korjaa ruohonleikkuria, en kaada puita, enkä edes nuohoa savupiippua. Olenko siis kädettömämpi tampio kuin mieheni, sillä noita hommia en osaa ollenkaan, mies nyt sentään saisi kaupasta t-paidan tai sukat mukaansa, kun ostaisi vaan. Meillä työt tekee se, jolta se paremmin sujuu, ja joka juuri siitä hommasta enemmän tykkää. Ihan tasan on työt menneet.
Meillä ei kumpikaan vaihda talvirenkaita, korjaa ruohonleikkuria, leikkaa ruohoa, kaada puita, nuohoa savupiippua. Ei kerrostalossa ole sellaisia perinteisiä miestentöitä ja talvirenkaat vaihtaa rengasliike. Ap
Minä huolehdin vaatteiden hankkimisesta. Toki mies maksaa ne jos pyydän tai jos ollaan kaupassa yhdessä.
Onhan se muutaman kerran ostanut.. varsinkin kenkiä. Alakouluikäiselle vettä läpäisevät lenkkarit syksyksi koulun pihaan. "Mitä sillä nyt on väliä, jos ne vähän päästää vettä?", olisitko itse 6-7h märissä sukissa? Eli laita kaksi lasta asialle ja tee itse perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta miehellä on aiemmasta suhteesta ala-asteikäinen tyttö. Mä en puutu tytön asioihin mitenkään, mutta kyllä mies ostaa, sekä tytön kanssa kahden käy shoppailemassa, mutta myös spontaanisti esim. ruokareissuilta Prismassa jotain t-paitoja, sukkia, alusvaatteita, legginssejä yms. joita nyt tarvii aika säännöllisin väliajoin lapsen kasvaessa ja joissa ei tarvi sovittaa eikä kysyä lapsen mielipidettä.
En tiedä muista lapsiperheistä, mutta mun mielestä mies olisi kyllä aika kädetön tampio, jos ei omien lastensa vaatteita osaisi ja/tai haluaisi ostaa.
Meillä on jo lähes kaikki suurperheemme lapset aikuisia, eikä mun mies eli lasten isä ole varmaan koskaan ostanut yhtään vaatetta kenellekään lapselle. En pidä häntä kuitenkaan kädettömänä tampiona.
Mies ei pidä yhtään vaatteiden ostamisesta, eikä hänellä ole minusta oikein minkään sortin värisilmää tai tyylitajua. Hän ei ikinä käy vaatekaupoissa. Tilaa itselleen netistä kaikki vaatteet kenkiä myöten.
Olen ilmeisesti ihan vanhanaikainen ajattelutavaltani, mutta mielestäni molempien huoltajien ei tarvitse tehdä kaikkea. En minäkään vaihda auton talvirenkaita, en korjaa ruohonleikkuria, en kaada puita, enkä edes nuohoa savupiippua. Olenko siis kädettömämpi tampio kuin mieheni, sillä noita hommia en osaa ollenkaan, mies nyt sentään saisi kaupasta t-paidan tai sukat mukaansa, kun ostaisi vaan. Meillä työt tekee se, jolta se paremmin sujuu, ja joka juuri siitä hommasta enemmän tykkää. Ihan tasan on työt menneet.
Eli jos mies ei hoida noita, hän voi hoitaa lasten vaatteiden hankinnat? Tai edes niiden pesun? Hyvä tietää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa.
Äiti ei osta, ja lähettää lapsen aina minulle rupuisimmissa vaatteissa mitkä tytölle sopii.
Lähtee äidilleen normaaleissa vaatteissa ja sitten palaa taas rääsyissä.
Kerää sillä tavalla vaatetta tytölle itsensä luo.
Viekeä tapaus oli viime vuonna tekstarilla, kun kysyi ostanko minä talvikengät lapselle, vaiko takin, tyttö tarvitsisi molemmat äidin sanojen mukaan.
Arvoin siitä että talvikengät, ja käytiinkin samana iltana vielä moiset ostamassa.
Lähetti sitten viestiä seuraavana päivänä että kummat.
Sanoin (uudestaan) että talvikengät, ne on jo ostettu.
Alkoi sitten vaahtoamaan että takki mun täytyy ostaa, jos kerran tytöllä on jo talvikengät eikä tarvitse sellaisia. Että en tietenkään voi valita kenkiä, jos ei tyttö sellaisia tarvitse.
Olin saita, kpää, ja vaikka mitä, kun HUIJASIN tytön äitiä noin julmasti, enkä halua pitää tytöstä huolta.
Lähetin sitten kuvan kuitista josta olin ympyröinyt ostopäivän ja kellonajan.
Ei vastannut mitenkään, ja annoin asian olla. Tyttö tuli kotiin sitten äidiltään seuraavan kerran, niin oli jo ensilumet sataneet, ja päällä oli vain huppari, kun tiesi että minä en tyttöä kouluun lähetä ilman asianmukaisia vaatteita.
Jouduin siis ostamaan myös sen takin.
Tätä leikkiä ollaan leikitty sitten 11 vuotta jo.
M42
Miksei tyttö mene äidilleen samoissa vaatteissa missä tuli teille?
Koska en näe ratkaisuna äidin piheyteen/saamattomuuteen/mikälie, se että MINÄ pakottaisin tytön käyttämään liian pieniä vaatteita, rikkinäisiä vaatteita tms. rääsyjä, tai olemaan ilman talvivaatteita kylmällä kelillä?
Tai liian pienissä kengissä?
Erittäin outo ajatus, että jotenkin käyttäisin lasta välineenä tässä asiassa, joka on minun ja tytön äidin välinen, ja tuottaisi epämukavuutta tyttärelleni?
Perustelisitko hieman miten se olisi ok mielestäsi?
Jos lapsi viedään paikasta A paikkaan B ja sitten toisinpäin, niin eihän niitä resuja vaatteita tarvitse käyttää kuin matkan ajan. Lapsi käyttää hyviä ja sopivia vaatteita sinun luona ja vastaavasti äitinsä luona. Sitä en tiedä, miten te olette vaihdon järjestäneet.
"Hei kulta!
Nyt alkaa olemaan aika lähteä äidille!
Otas nyt sun vaatteet pois, ja vaihda noihin rikkinäisiin ja liian pieniin ne. Laita kanssa tuosta noi liian pienet kengät jalkaan.
-Joojoo, tiedän et ne on pirun epämukavat, mut ei sillä oo väliä. Ne on kato vaa sun jalassa vähän aikaa.
-Äläs nyt kulta, eihän se oo yhtään traumatisoivaa. Katsos, sain tämän vinkin netistä!"
"Ai niin, menepä muuten ilman takkia tällä kertaa myös, ei pakkanen oo katsos kuin hetkellinen. Äidin luona on sit lämmin.
No älä nyt jaksa olla tuollainen, kyllä sä pärjäät ilman takkia ja pipoa. Ei siellä tuu yhtään niin paljon loskaa kuin eilen, et noi sun crocsit kelpaa ihan hyvin talvipopojen sijaan."
En ole tuo alkuperäisen kommentin lähettäjä, mutta on sitten typerin vastaus tuohon tilanteeseen ikinä.
Tiedätkö, vaatteiden tai renkaiden ostaminen ei vaadi mitään erityistä jalkovälissä, sen voi hoitaa ihan kuka tahansa. Aivan kuten renkaiden vaihtamisen tai auton huollon varaamisen. Kaksi kertaa vuodessa renkaiden vaihto ei ole mikään miehuuden mittari vaan se, että mies huolehtii omalta osaltaan perheestä. Lapset eivät ole mikään äidin oma projekti vaan kyllä siihen tarvitaan ihan molempia.