Mistä huomasit että lapsesi oli kehitysvammainen, autistinen tai muuten neurologisesti poikkeava?

Itseä kiikutettiin kauan sitten 6-7 vuotiaana kuulotutkimuksiin sairaaloihin. Olen aikuisena miettinyt, että mikähän juttu se oli. Vanhempien vastaus oli "emme muista tuollaista", kun aikanaan kyselin.

Mutta minä muistan, ja selkeästi. Yksi harvoista asioista, jotka jäivät sen ikäisenä muistiin. Kuulossani ei ole mitään vikaa, olen muusikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostui Animesta.

Meillä sama.

Meillä siirtyi tv:n muumeista suoraan ärrän mangoihin ja animea käyttää viihteellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi neuvolassa väittävät aina että lapset normaaleja, vaikka olisi minkälaisia vaikeuksia ja viivästymiä kehityksessä?

Ns. Normaalin alue on aika suuri eli on ihan normaalia oppia puhumaan sujuvasti 1v tai 3v tai osata tehdä palapeli tai olla osaamatta.

Monet taidot on myös sellaisia, että niitä täytyy harjoitella. On ihan normaalia, että ei osaa leikata saksilla 5v:na, mutta on normaalista poikkeaa, jos ei opi vaikka harjoittelisi.

Ohis. Vaka-opena ihmettelen, miten niin usein neuvolassa jää siltikin aika vakavatkin kehitysviivästymät huomaamatta. Neuvolassa kuitenkin näkee niin valtavan määrän saman ikäluokan lapsia, että kyllä luulisi kehittyvän aika tarkan silmän ja hyvän käsityksen siitä, mikä on se normaalin kirjo. Toki itse näen oman ryhmäni lapsia joka päivä monen tunnin ajan, mutta silti ne ilmeisimmät erityisen tuen tarpeet kyllä pistävät silmään lähes poikkeuksetta ns. heti kättelyssä. Mutta ehkä sitä on vain vaikea käsittää, millaista on tehdä arviota niiden neuvolakäyntien perusteella. Onneksi on päiväkoti, muuten tosi moni lapsi ja heidän perheensä joutuisivat odottelemaan apua helposti kouluikään saakka ilman vanhempien omaa aktiivisuutta ja valveutuneisuutta.

Kaksi ns. normaalia, kolmas erityinen.

Ilman kahta ensimmäistä ei olisi ehkä tajunnut jotain olevan pielessä jo hyvin varhain. Seuraavista lapsista taas näki, että ovat normaaleja.

Alkoi seuraamaan Salattuja Elämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi neuvolassa väittävät aina että lapset normaaleja, vaikka olisi minkälaisia vaikeuksia ja viivästymiä kehityksessä?

Ns. Normaalin alue on aika suuri eli on ihan normaalia oppia puhumaan sujuvasti 1v tai 3v tai osata tehdä palapeli tai olla osaamatta.

Monet taidot on myös sellaisia, että niitä täytyy harjoitella. On ihan normaalia, että ei osaa leikata saksilla 5v:na, mutta on normaalista poikkeaa, jos ei opi vaikka harjoittelisi.

Ohis. Vaka-opena ihmettelen, miten niin usein neuvolassa jää siltikin aika vakavatkin kehitysviivästymät huomaamatta. Neuvolassa kuitenkin näkee niin valtavan määrän saman ikäluokan lapsia, että kyllä luulisi kehittyvän aika tarkan silmän ja hyvän käsityksen siitä, mikä on se normaalin kirjo. Toki itse näen oman ryhmäni lapsia joka päivä monen tunnin ajan, mutta silti ne ilmeisimmät erityisen tuen tarpeet kyllä pistävät silmään lähes poikkeuksetta ns. heti kättelyssä. Mutta ehkä sitä on vain vaikea käsittää, millaista on tehdä arviota niiden neuvolakäyntien perusteella. Onneksi on päiväkoti, muuten tosi moni lapsi ja heidän perheensä joutuisivat odottelemaan apua helposti kouluikään saakka ilman vanhempien omaa aktiivisuutta ja valveutuneisuutta.

Ja vaikka vanhemmat valveutuneita, niin siltikin voi diagnoosit ja tukitoimet viivästyä. Monesti neuropsykologinen osaaminen on Suomessa vielä lapsen kengissä, joten ei edes terveydenhuollossa osata tunnistaa ajoissa näitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi neuvolassa väittävät aina että lapset normaaleja, vaikka olisi minkälaisia vaikeuksia ja viivästymiä kehityksessä?

Ns. Normaalin alue on aika suuri eli on ihan normaalia oppia puhumaan sujuvasti 1v tai 3v tai osata tehdä palapeli tai olla osaamatta.

Monet taidot on myös sellaisia, että niitä täytyy harjoitella. On ihan normaalia, että ei osaa leikata saksilla 5v:na, mutta on normaalista poikkeaa, jos ei opi vaikka harjoittelisi.

Ohis. Vaka-opena ihmettelen, miten niin usein neuvolassa jää siltikin aika vakavatkin kehitysviivästymät huomaamatta. Neuvolassa kuitenkin näkee niin valtavan määrän saman ikäluokan lapsia, että kyllä luulisi kehittyvän aika tarkan silmän ja hyvän käsityksen siitä, mikä on se normaalin kirjo. Toki itse näen oman ryhmäni lapsia joka päivä monen tunnin ajan, mutta silti ne ilmeisimmät erityisen tuen tarpeet kyllä pistävät silmään lähes poikkeuksetta ns. heti kättelyssä. Mutta ehkä sitä on vain vaikea käsittää, millaista on tehdä arviota niiden neuvolakäyntien perusteella. Onneksi on päiväkoti, muuten tosi moni lapsi ja heidän perheensä joutuisivat odottelemaan apua helposti kouluikään saakka ilman vanhempien omaa aktiivisuutta ja valveutuneisuutta.

Samaa olen myös töissä miettinyt, vakaope myös. Neuvolan seulasta menee läpi varsin selkeästi oireilevia lapsia. Tämä on varsin tärkeä osa työtä, varhainen kuntoutus on esim . autismin, adhd ja kielenkehityksen haasteiden suhteen tärkeää. Nämä sellaisia, mihin oman tuntuman mukaan useammin päiväkodissa tehdään aloite tutkimuksiin saamiseen. Tämä on yksi syy,miksi on tärkeää, että koulutettuja opettajia on tarpeeksi. Vähemmän koulutetut työntekijät eivät näitä osaa tunnistaa/epäillä samalla tavalla, eivätkä myöskään osaa toimia oikealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Autistinen tai neuroepätyypillinen ei ole kehitysvammainen.

Autistinen tai neuroepätyypillinen ei tarkoita samaa kuin kehitysvammainen, mutta kyllä autistisella tai neuroepätyypillisellä voi olla myös kehitysvamma (tai kummin päin asian nyt haluaakin ilmaista). Esimerkiksi syvästi autistiset ovat hyvin usein myös kehitysvammaisia, olen työskennellyt monien tällaisten lasten avustajana.

Tämä on mielenkiintoista, kertokaa lisää!

Itsellä sisarus ei oppinut puhumaan kunnolla eikä oikeaan aikaan. Käytti omaa kieltään ja toisteli äännähdyksiä. Rikkoi leluja, oli yksikseen päiväkodissa, sai älyttömiä raivareita helposti.

Kaikki oli epämääräisellä tavalla vaikeaa. Vauvasta saakka. Aluksi syytin itseäni. Lapsen ollessa kolmivuotias tajusin, etteivät tavalliset lapset toimi niin kuin hän.

Meillä lapsi itse ehdotti että olisiko hänellä ADD/ADHD. Tutkimukset nyt meneillään. Lapsella ikää 16v.

Ensin tuntui että ei varmaankaan ole noita mutta kuntolenkillä vastaillut testeihin ym niin alkanut tuntua että voihan tuo ollakin.

Vauvana oli hyvin temperamenttinen. Lapsena toisaalta tosi fiksu ja ikäisiään paljon edellä mutta joillakin osa-alueilla sitten kehittyi ikäisiään hitaammin. Mielenkiinnolla odotan tutkimusten tulosta.

Itse olen varmaan vähän erikoinen ja samoin yksi veljistäni ja yksi veljentyttö. En kyllä oikein osaa sanoa mikä meidän juttu olisi. Ketään ei ole tutkittu ennenkuin nyt minun lapseni tutkimukset alkoivat.

Päiväkodissa lapsi ei ollut ja koulu on sujunut aina hyvin eikä siellä ole ollut ongelmia. Kotonakaan ei mitään isompia ongelmia.

Myöhään puhumaan alkanut autistinen lapseni osoitti paljon piirteitä ja päiväkodissa myös tuotiin jonkin verran huolta esiin. Tutkimuksiin piti silti vääntää pääsy, mutta saimme diagnoosin melko varhain siihen nähden, että niitä annetaan vielä aikuisiälläkin. Käytännössä selkeimmät piirteet olivat lelujen järjestely, katsekontaktin poikkeavuus, myöhäinen puheen kehitys, oudot pelot, aistiyliherkkyydet ja erikoinen kiintymys joihinkin esineisiin ja jopa ihmisiin. Saattoi myös vastata väärin kysymyksiin, esim. mitä kuuluu? Niin vastaus saattoi olla vaikka hei. Kuitenkin ymmärsi puhetta (toki ei täysin ikätasoisesti) ei vain osannut järkeillä ollenkaan avointen kysymysten logiikkaa ja kielelliset taidot eivät niihin riittäneet vasta kuin eskari-iässä ja silloinkin tosi rajallista oli kertominen. Siihen asti kuitenkin poikkesi huomattavasti ikätovereista kielellisesti. Eskarissa ei tavallaan pistänyt silmään joukosta.

Pääsääntöisesti vanhemmilla itsellään on vaikea poikkeavuudet huomata tai jos huomaavat niin niitä peitellään, mikäli vanhemmat näkevät diagnoosit pelottavina asioina. Olen näitä nähnyt paljon sopeutumisvalmennuksessa yms. Itselleni diagnoosi ei ollut yhtään mitään, oma veljeni on myös autisti :) Hänen kauttaan tiedän, että autistit ymmärtävät, osaavat ja päättelevät paljon paremmin kuin muut pääsääntöisesti heistä odottavat. Monet vain eivät tutkimuksissa "suoriudu", koska vieraassa tilanteessa on vaikea toimia autismin vuoksi.

Mitäänhän ei tutkita, jos vanhempi ei itse tutkimuksia hyväksy, poislukien jos kehitys on huomattavan poikkeavaa varhaislapsuudessa, esim. motoriikan ja puheen viivästyminen jo todella varhain. Silloin halutaan yleensä tutkia tarkasti erilaiset sairaudet. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, että autismi, ADHD ja esimerkiksi lievä kehitysvamma aiheuttavat diagnosoimattomina todella suuria itsetunto-ongelmia lapselle isompana, kun pitäisi koulua pystyä käymään. Koulussa painostavatkin paljon enemmän tutkimuksiin ja potkivat normaali luokalta pois, jos siellä ei pärjää. Vertaisryhmissä yms. olen tavannut näitä, jotka eivät suostu lapsen tutkimuksiin päiväkodissa ja koulussa lapsi ei sitten normaaliluokalla pärjää lainkaan. Sitten painostetaan tutkimuksiin ja aika pitkään saattaa olla, ettei diagnoosia hyväksytä. Oma lapseni on onnekkaasti päässyt heti hyvään pienryhmään. Harmi kun monet eivät ymmärrä, että esim. nepsyt pärjäävät paljon paremmin koulussa, jos saavat erityisesti ymmärrystä aikuisilta jo varhain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistinen tai neuroepätyypillinen ei ole kehitysvammainen.

Autistinen tai neuroepätyypillinen ei tarkoita samaa kuin kehitysvammainen, mutta kyllä autistisella tai neuroepätyypillisellä voi olla myös kehitysvamma (tai kummin päin asian nyt haluaakin ilmaista). Esimerkiksi syvästi autistiset ovat hyvin usein myös kehitysvammaisia, olen työskennellyt monien tällaisten lasten avustajana.

Autismin ja kehitysvamman suhde on lääketieteessäkin nykyään melko kiistelty asia. Moni saa kehitysvamma-diagnoosin, koska eivät tule kontaktiin ja tee tehtäviä tutkimustilanteessa, mutta saattavat olla erinomaisia tekemään palapelejä tai muuten arjessa osoittavat oppimiskykyä. Autistilla harvoin on puhdasta kehitysvammaa siinä mielessä, että kyllä kykenevät oppimaan itseä kiinnostavia asioita melko normaalisti. Sitten niissä, mitkä eivät kiinnosta, eivät suoriudu. Varsinkin puhumaton autisti voi olla todella haastava tutkia ja lopulta kehitysvamma diagnoosi annetaan, jotta saisi maksimaalisen tuen.

Sitten toki syvästi kehitysvammaisilla on lähes aina autismin piirteitä johtuen itse kehitysvammasta, mutta näissä siis kehitysvamma diagnoosi tulee ennen autismidiagnoosia.

Jos työskentelet autistilasten kanssa, niin kannattaa lukea aikuisten autistien, jotka ovat joskus olleet puhumattomia, kirjoituksia autismistaan ja kokemuksistaan.