Mistä huomasit että lapsesi oli kehitysvammainen, autistinen tai muuten neurologisesti poikkeava?

Veljestäni alettiin tehdä tutkimuksia siitä syystä, että oli vähän "lötkö" vauva, eikä kääntänyt päätä toiseen suuntaan. 

Ei varmaan kovin aikaisin pääse tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Veljestäni alettiin tehdä tutkimuksia siitä syystä, että oli vähän "lötkö" vauva, eikä kääntänyt päätä toiseen suuntaan. 

Mikä hänellä todettiin?

ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljestäni alettiin tehdä tutkimuksia siitä syystä, että oli vähän "lötkö" vauva, eikä kääntänyt päätä toiseen suuntaan. 

Mikä hänellä todettiin?

Lapsuudessa Mbd, tuota ei käsittääkseni enää ole virallisena diagnoosina olemassa. Mutta tällaisen löysin "minimal brain dysfunction (vanhentunut termi): vähäinen aivotoiminnan häiriö, tarkkaavuushäiriö neurologisena oireyhtymänä; lapsen aivotoiminnan häiriö, jolle on ominaista mm. lyhytjännitteisyys, motorinen levottomuus, hienomotoriikan kömpelyys sekä hahmottamisen ja oppimisen häiriö; ks. tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö"

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan kovin aikaisin pääse tutkimuksiin.

Tilanteesta ihan riippuu, mutta kyllä sitä kieltämättä useinmiten tunti tai pari vähintään odotetaan ja annetaan vanhempien viettää hetki vastasyntyneen kanssa, jos ei hengenlähdön uhka ole ihan akuutti.

Vakavampia juttuja aletaan epäillä ja tutkia aiemmin, lievempien erotusdiagnostiikka voi ennen kouluikää olla mahdotonta.

Ylös

Olen pitänyt sitä uskontoon liittyvänä ilmiönä alusta saakka. T. Mahmud

Tyttärellä on ADHD. Vauvaikä meni sillä, että on vain vaikea temperantti, ihan erilainen kuin isoveljensä. Tämä lapsi vaati jatkuvasti liikuttelua, huomiota, itki paljon jne. Siitä isommaksi kasvaessa oli poikkeuksellisen vilkas ja jatkuvasti tekemässä jotain pahojaan jos hetkeksikin silmä vältti. Olin tietysti lukenut ADHD:sta ja mietin että olisikohan hänellä se. Neuvolassa ei kuitenkaan otettu vakavasti, sanottiin olevan vain vilkas lapsi ja varmaan iän myötä rauhoittuu. Päiväkodista hänen kanssaan ei tullut mitään, pitkästyneenä kiusasi jatkuvasti. muita lapsia, piirteli seinät, saattoi osoittaa mieltä esim. päiväunipakkoa vastaan pissaamalla ja kakkaamalla tahallaan housuns yms. Otettiin vaan pois päiväkodista ja jäin hoitamaan lapsia kotiin. Odottaen että kai se ikä tuo järkeä. Mutta koulussa lopulta otettiin tuo ylivilkkaus ja kaikenlaiseen huonoon käytökseen johtuva hetkessä tylsistyminen vakavasti ja saatiin ADHD diagnoosi. 

Oman kokemukseni mukaan vanhemmat nimenomaan eivät tunnista näitä. Ilmeisesti omalle lapselleen jotenkin sokeutuu tai ei halua ajatella, että jotakin on vinossa, vaan odotetaan että se kasvaa siitä...

Tuttavapiirissä on useampia esimerkkejä siitä, että muut esim. perhettä harvemmin näkevät sukulaiset ja tutut huomaavat kyllä, että lapsessa on jotakin poikkeavaa, mutta vanhemmat itse jotenkin kieltävät ja siloittelevat asian, eikä neuvolassakaan asiaan puututa. Usein on vähän sattuman kauppaa, että kohdalle on sitten osunut joku topakka lastenlääkäri tai esimerkiksi opettaja, joka ohjaa tutkimuksiin ja sieltähän on paljastunutkin vaikka mitä kehitysvammaa, vaikeaa kuulovammaa tms. 

Minusta olisi tärkeää, että tällaiset vammat tunnistettaisiin mahdollisimman aikaisin eikä esimerkiksi vasta koulun ensimmäisillä luokilla. 

Ihan pienenä vauvana ei toiminut ne refleksit mitä lääkärit kokeilee.

Pää oli jalkapallon muotoinen ja pyöri kuin ruletti.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan vanhemmat nimenomaan eivät tunnista näitä. Ilmeisesti omalle lapselleen jotenkin sokeutuu tai ei halua ajatella, että jotakin on vinossa, vaan odotetaan että se kasvaa siitä...

Tuttavapiirissä on useampia esimerkkejä siitä, että muut esim. perhettä harvemmin näkevät sukulaiset ja tutut huomaavat kyllä, että lapsessa on jotakin poikkeavaa, mutta vanhemmat itse jotenkin kieltävät ja siloittelevat asian, eikä neuvolassakaan asiaan puututa. Usein on vähän sattuman kauppaa, että kohdalle on sitten osunut joku topakka lastenlääkäri tai esimerkiksi opettaja, joka ohjaa tutkimuksiin ja sieltähän on paljastunutkin vaikka mitä kehitysvammaa, vaikeaa kuulovammaa tms. 

Minusta olisi tärkeää, että tällaiset vammat tunnistettaisiin mahdollisimman aikaisin eikä esimerkiksi vasta koulun ensimmäisillä luokilla. 

 

Oma kokemukseni on päinvastainen. Vanhempi on tunnistanut poikkeavat piirteet, esim. adhd/ autismi/pda/add / aistisäätelyhäiriö, jo hyvin nuorena, mutta neuvolassa vähätellään tai sanotaan, että "päiväkoti kuntouttaa". Tutkimuksiin on vaikea päästä, tukea on vaikea saada. lapsi menee rikkii kaikkea tuota odotellessa.

Teini-ikäinen on neurokirjolla, lievää aspergeria tms. On kiinnostunut asioista enemmän kuin ihmisistä, eikä välitä toisten mielipiteistä niin paljon kuin ihmiset yleensä. Vauvana jo hän oli tosi skarppi, seurasi ympäristöään tarkasti eikä juuri malttanut nukkua päivällä.

Jos hän oli taaperona jostain kiinnostunut, hän puuhasi aiheen parissa vaikka kuinka kauan. Esim. matemaattinen lahjakkuus ja kiinnostus tuli ilmi jo ihan pienenä. Päivähoidossa ei koskaan hakeutunut kovin aktiivisesti muiden seuraan, ja koulussakin pitää kannustaa toisten seuraan. Päiväkodissa tuli palautetta, että meidän pitäisi viedä hänet johonkin poikamaiseen harrastukseen, kun ei mennyt mukaan jalispeleihin vaan istui hiekkalaatikolla pienempien kanssa. Ei siis sietänyt hälinää eikä nopeita tilanteita.

Ekaluokan opettaja lähetti psykologille, kun lapsi luki monesti niin tiiviisti kiinnostavaa kirjaa, ettei reagoinut millään kehotukseen aloittaa tunnin hommat. On myös pienestä lähtien halunnut tehdä asiat jonkin rutiinin mukaan. Taaperona rutiinin rikkoutumisesta tuli valtava raivari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan vanhemmat nimenomaan eivät tunnista näitä. Ilmeisesti omalle lapselleen jotenkin sokeutuu tai ei halua ajatella, että jotakin on vinossa, vaan odotetaan että se kasvaa siitä...

Tuttavapiirissä on useampia esimerkkejä siitä, että muut esim. perhettä harvemmin näkevät sukulaiset ja tutut huomaavat kyllä, että lapsessa on jotakin poikkeavaa, mutta vanhemmat itse jotenkin kieltävät ja siloittelevat asian, eikä neuvolassakaan asiaan puututa. Usein on vähän sattuman kauppaa, että kohdalle on sitten osunut joku topakka lastenlääkäri tai esimerkiksi opettaja, joka ohjaa tutkimuksiin ja sieltähän on paljastunutkin vaikka mitä kehitysvammaa, vaikeaa kuulovammaa tms. 

Minusta olisi tärkeää, että tällaiset vammat tunnistettaisiin mahdollisimman aikaisin eikä esimerkiksi vasta koulun ensimmäisillä luokilla. 

 

Oma kokemukseni on päinvastainen. Vanhempi on tunnistanut poikkeavat piirteet, esim. adhd/ autismi/pda/add / aistisäätelyhäiriö, jo hyvin nuorena, mutta neuvolassa vähätellään tai sanotaan, että "päiväkoti kuntouttaa". Tutkimuksiin on vaikea päästä, tukea on vaikea saada. lapsi menee rikkii kaikkea tuota odotellessa.

Samaa mieltä siitä, että neuvolassa kaikkia huolenaiheita vähätellään ja tutkimuksiin on todella vaikea päästä. Oma tyttäreni ei kävellyt yhtään, ei edes noussut oikeastaan tukea vasten seisomaan, vaikka 2-vuotissynttärit jo lähestyivät. Pienen neuvolan iäkäs terkka ei ollut ollenkaan huolissaan, koska "kaikki kehittyy yksilöllisesti". Saimme kuitenkin vastahakoisesti lähetteen toimintaterapiaan, joka otti asian heti ensimmäisellä kerralla vakavasti, sanoi ettei huoli ole turha ja ohjasi sairaalaan tutkimuksiin. Harvinainen kehitysvamma sieltä paljastui perinpohjaisten tutkimusten jälkeen.

Jos ei ole ollut pienten lasten kanssa tekemisissä, esikoisesta on vaikea tietää, mikä on normaalia. Meillä esikoinen, aspergerlapsi, on huippuälykäs joissain asioissa. Ihmettelin aina, miksi esim. palapelien ikärajat ovat niin pielessä. Sitten tokan lapsen kohdalla selvisi, että ne ikäsuositukset ovatkin suht kohdillaan ja ei olekaan ihan tavallista, että kolmiulotteinen hahmotuskyky on niin kehittynyt niin pienenä.

Muita kokemuksia?

Minun autistiset lapset ei leiki. Heillä oli valtavasti leluja ja en ikinä nähnyt heitä leikkimässä yhdelläkään.  Kerran ehdottivat lelujen pois heittämistä kokonaan. Nuorimman kanssa nyt asutaan tässä kahdestaan ja hän on teini. Hänellä ei ole mitään tavaroita. Huoneessa on vain perus kalusteet ja tietokone. Hän ei halua myöskään mitään sisusteita huoneeseensa. Olen kuitenkin vienyt sinne viherkasvin ja pari taulua laittanut seinään vaikka vastusti ajatusta. Koti pysyy todella hyvin siistinä ja hänen huoneensa on aina siisti. Sinne ei ajan kanssa kerry kuin pöly, mutta mikään ei sotkeennu.

Jotenkin sen äidinvaistolla näki, että lapsi on vähän erilainen kuin ikätoverinsa. Ei siinä ollut mitään yksittäistä, se oli sellainen usean yksistään merkityksettömän pikkuasian yhteissumma.

Sitten satuin lukemaan asiasta X ja tajusin heti, että lapsi täyttää useita oireita ja merkkejä tästä, liian monta.

Tutkimuksissa varmistui, että X lapsella tosiaan on.

Autistinen tai neuroepätyypillinen ei ole kehitysvammainen.