Tulipas tympeä olo kummitytön luona kyläillessä :(

Mutta yhä perään kuulutan sitä, että älä nyt moisesta hylkää, vaan yritä jossakin vaiheessa ihan henk. koht puheväleihin.

Vierailija:

ollut ilmassa aiemmin jo. esim. meille tultiin mahataudissa, räkätaudissa ja kipeänä aina kylään mutta heillä minuutti aikataulut milloin kylään SAA mennä. Meidän pitäisi aina joustaa vaikka mukuloita enemmän kun kummitytön perheellä. Ja masennus ei ollut mitään vaikeaa (miehen mukaan) ja nyt jo on parempi. Juhlimassa kuitenkin käy! Miksei kummitytön isä sitten voinut kertoa asiasta ennen kuin sinne menimme?

ap

Jos ois kertonut niin tuskin olisitte menneet. Ehkä perhe kuvitteli, että ystävinä osaisitte auttaa ja siksi pyysivät kylään. Erehtyivät.

Kiitosta vaan tuesta!

Itselläni oli vuosi sitten vaikea keskenmeno eikä silloinkaan siitä suunnasta kuulunut mitään. Taisi olla virhe kirjoittaa tänne:(

ap

Miehelle tämä on vielä vaikeampaa kun se emotionaalinen vastuunotto perheestä ei ole muutenkaan miehille helppoa.

Masennus on hirveä tauti.

hänellä on niin suuri tuska ja ahdistus itsellään, ettei näe sillähetkellä muuta... tämä siis siitäkin huolimatta, vaikka ihminen olisi normaalitilassa ollut kuinka empaattinen ja huomaavainen tahansa.

Yritä nyt hyvänen aika olla hieman ymmärtäväisempi. Onhan sitä tietysti vaikea ymmärtää sellaisia asioita, joita ei itse ole koskaan kokenut.

Tässä on sinulla oiva mahdollisuus huomata arvioineesi tilanteen väärin. Sinä et ollutkaan uhri, vaan se joka toimi väärin. Suoristahan selkäsi, Ap, ja soita vaikka sille ystävällesi ja kerro, ettet tajunnut hänen oleman huonossa kunnossa.



Kokeile olla vähemmän itsekäs inisijä niin tiedä vaikka kasvaisit ihmisenä.

tämä nainen ei silloin ollut " masentunut" kun mulla oli km.

ap

Jos ei ole provo, alkaa tuntua siltä, että ap:llä on tässä pitkäaikaisemmat kaunat kyseessä. Teidän ystävyys taitaa vedellä viimeisiään muutenkin. Tosi ikävät fiilikset tulee ap:n viesteistä. Taitaa olla tulehtuneempi tilanne kuin aloituksesta voisi päätellä.

on ihan oikeassa. He ovat aina kehuneet ja pitäneet iytseään parempina ihmisinä kun me " köyhät" . En ole heille pätkääkään kateellinen ottaa vaan päähän ianainen paremmuuden tavoittelu! Mites nyt kun osuiskin olmaan nilkkaan (tottakai masennus ikävä juttu) mutta ei ollutkaan tällä kertaa meidän paskatuuria. En ole heille vahingoniloinen tai mitään mutta niin vaan väsynyt kaikkeen.



ap

Itselläni se on ollut 10-15 vuotta ja välillä tulee esiin, välillä pysyy taka-alalla. Melkein kukaan ystävistäni ei kuitenkaan tiedä siitä. Silti vaikea hetki voi tulla koska vain. Aika omituista, jos luulet pystyväsi ulkopuolisena määrittelemään, kauanko ystäväsi on ollut sairaana...

koska tämän naisen puoliso kertoi asiasta.

ap

ap hyvä, edes tämän ystäväsi puoliso ei ole ollenkaan välttämättä tietoinen, kauanko hänen vaimonsa on sairastanut. Aina sitä ei tiedä asianosoainen itsekään...! Minullekin selvisi melkein kymmenen vuoden jälkeen, että taidanpa sairastaa masennusta. Silloin vasta moni solmu alkoi avautua. Ei näitä asioita voi ulkopuolinen (edes perheenjäsen) aina tiedostaa.

miksiköhän tämä ihminen sitten aina iloinen jne??? jos kerran masennuksesta muka kärsi!?