Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
03.10.2022 |
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (3364)
Vuosikausia roikkunut yhden miehen perässä, mutta miestä ei kiinnosta pätkääkään sitoutua. Olen koittanut hienovaraisesti ja vähemmänkin hienovaraisemmin saada hänet ymmärtämään, että unohtais tuon miehen ja itketään kun mies ei sitoudu, mutta samalla selitetellään miehen sitoutumisongelmia traumaattisella lapsuudella sun muilla. Annan nykyään asian olla, kaippa sitten viimeistään eläkeiässä tajuaa, että hukkasi elämänsä tuohon mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä juuri ihmettelin kun täällä sai sen käsityksen, että heti kun joku ihminen muuttuu hetkellisesti kuormittavaksi, niin tehdään "bänksit ystävyyssuhteesta" ja ilmoitetaan se oikein dramaattisesti tälle ihmiselle.
Ei kait noin tosiaan tehdä ellei kyseessä ole oikeasti rajaton ihminen?
Normaali tilanteessa normaalit ihmiset antavat välien hiipua ja pitävät vaan harvemmin yhteyttä.
Itsellä on niitäkin ihmisiä, joihin haluaisin olla useammin yhteydessä mutta yhteydenpitoon ei oikein löydy yhteistä aikaa. Sitten pidetään vähä harvemmin yhteyttä ja molemmat sen hyväksyvät.
Mielestäni kunnioittavaa on kertoa toiselle syyt, miksi ei halua enää olla tekemisissä. Koska mieti sen toisen näkökulmasta, kun joutuu pohtimaan, että teinköhän jotain väärin tai onko minussa jotain vikaa, kun tuo toinen ei enää ole yhteydessä. Se tietämättömyys tuntuu paljon pahemmalta kuin okeiden syiden kuuleminen, koska ihminen on hyvä keksimään itsestään kaikenlaisia vikoja selitykseksi hylätyksi tulemisen kokemukselle. Jos taas tietää, että okei, elämäntilanteeni kuormittaa toista tai meillä on ihan eri arvot elämässä, niin sehän antaa ihan erilaisen kokemuksen tilanteesta, eikä tarvitse pohdiskella asiaa sen enempää. Kipeäähän se tekee aina, mutta loppupeleissä paljon parempi kaikille, varsinkin jos sen tekee lempeästi.
Vierailija kirjoitti:
Kykenet olemaan ystävä vain ihmisten kanssa, joita säälit tai pidät tavalla tai toisella itseäsi rikkinäisempinä. Olet todellisuudessa hyvin pinnallinen ja puhut pahaa ihmisistä, joille olet kateellinen ja jotka saavat sinut tuntemaan epävarmuutta, itsessäsi löytämiesi "vikojen" (joista muut eivät välitä) takia, koska vertaat itseäsi muihin. Olet ilkeä kaverille, joka on nätti, pomottelet häntä, koska hänellä on traumaattisen taustan takia alistuvainen ja ujohko luonne. Olet lempeä ystävälle, jossa näet virheitä, joiden vuoksi hän ei ole uhka itsetunnollesi, koet olevasi kauniimpi. Olet dominoiva luonne, jonka ympärillä monien terveiden ihmisten on vaikea olla oma itsensä ja samaan aikaan pitää hyvää tunnelmaa yllä. Ilmaiset käytökselläsi, että pidät toisten kiinnostuksen kohteita ja kykyjä tylsinä, mutta kun ystävyyssuhde loppuu, lähdet heti tekemään niitä asioita, joita toinen tykkäsi tehdä. Varastat toisten luonteenpiirteitä. Teet työtä, jossa saat tuntea olevasi pelastaja, vaikka henkilökohtaisessa elämässäsi olet tuhonnut ihmisiä ja pilkannut näitä muiden kanssa kun he ovat masentuneet. Haluat muiden näkevän sinut mukavana ja iloisena ihmisenä, mutta oikeasti olet muiden pahoinvoinnista energiasi saava itsekäs ihminen, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja ylemmyydentunnetta.
Niin, ei ole ystävä tämä tyyppi, vaan tuttava.
"Koet olevasi kauniimpi" & "Varastat muiden luonteenpiirteitä"? Nyt meni kyllä jo paranoidiksi.
Näissä yksinpuhelijoissa on varmaan eri alalajeja. Joillain mt-ongelmat ja jotkut vaan rakastavat omaa ääntään. Joillekin ne omat jutut on kaikkin kiinnostavampia ja muut on tylsiä.
Meilläkin on töissä pari tyyppiä, joille tekisi mieli huutaa, että jumalauta, oo nyt hetki hiljaa! Täällä on muitakin, joilla voi olla asiaa.
Jotkut itsekkyysgeenit varmaan.
Lopeta se niille deittikumppaneille valehtelu, niin ehkä joku niistä jääkin sun kanssa yhteen. Ja pidä ne housut jalassas, äläkä joka panoehdokkaan kohdalla riisu, turha uhriutua kun sut lempataan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on raskas työ ja koko päivä on vuorovaikutusta. Vapaa-ajalla on kotihommat, perhe, läheiset, harrastukset.
Olen yrittänyt monta kertaa sanoa, että vuorovaikutuskiintiöni on iltaisin täynnä.
Silti eräs katsoi oikeudekseen soittaa ja pitää pitkiä monologeja omista asioistaan. Ei auttanut, vaikka sanoin olevani väsynyt.
Myöhästyjistä sanotaan, että he varastavat odottajan aikaa. Tämä varasti minulta aikaa itsekkäällä tarpeellaan saada puhua. Hänellä aikaa on rajattomasti. Hän ei yhtään kyennyt eläytymään minun asemaan. Hän, hänen oma napa ja päättymätön puheripuli.
Pitäisikö uhrata oma hyvinvointi? Ei.
Milloin hänen olisi parempi olla yhteydessä? Olisiko sitä mahdollista sopia hänen kanssaan? Vai onko kyseessä ihminen, jonka kanssa et oikeastaan enää haluaisi olla missään tekemisissä? Ehkä olisi parasta kertoa se, niin loppuu jorinat ja voit keskittyä itsellesi tärkeisiin asioihin. Pelkäät varmaan satuttavasi häntä, mutta rehellisyys auttaa häntä löytämään itselleen oikeat henkilöt. Jos hänen juttunsa eivät sinua kiinnosta, sinä et ole hänen ihmisensä, ja se on täysin ok, vaikka voi olla kivuliasta. Jos taas jutut kiinnostaa, mutta tarvitsette paremmat rajat, niin ne on komminikoitava, kunnioituksella.
Rumasti sanottuna. Koin olevani hänelle patja, johon hän r unkkaa puheripuliaan.
Käytän edelleen aikaani juttelemalla ystävien kanssa. Tottakai.
Usein aloitetaan kysymällä, onko hyvä aika. Sitten molemmat puhuvat ja molemmat kuuntelevat toista. Ihan vuorovaikutuksen alkeita nämä.
Joo, ei tarvitse selittää syitä, ihan jokainen itse valitsee millaisia ihmisiä haluaa elämään, mutta tuossa vaan vinkkejä miten kommunikoit sen hänelle.
En muista pyytäneeni vinkkejä, miten kommunikoin sen hänelle.
Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista kykyä itsereflektioon, on ihan turha yrittää sanoittaa mitään. Hän ei kykene ottamaan vastaan.
Jos tylsien monologin lisäksi ihminen on itsekäs, kateellinen ja jatkuvasti negatiivinen, yhteydenpito on turhaa. Ikävää oli myös se ettei hän kyennyt iloitsemaan kanssani. Hän mielummin etsi siitä jonkun negatiivisen jutun, johon keskittyä. No tietty, jos oma elämä on persiistä, niin ahdistaaham se toisen onni.
En muutenkaan ymmärrä "erokeskustelua" ystävyyssuhteessa. Ystävyys alkaa usein pikkuhiljaa ja voi myös hiipua pikkuhiljaa. Tai päättyä ryminällä. Ihan sama. Ei ole pakko sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on raskas työ ja koko päivä on vuorovaikutusta. Vapaa-ajalla on kotihommat, perhe, läheiset, harrastukset.
Olen yrittänyt monta kertaa sanoa, että vuorovaikutuskiintiöni on iltaisin täynnä.
Silti eräs katsoi oikeudekseen soittaa ja pitää pitkiä monologeja omista asioistaan. Ei auttanut, vaikka sanoin olevani väsynyt.
Myöhästyjistä sanotaan, että he varastavat odottajan aikaa. Tämä varasti minulta aikaa itsekkäällä tarpeellaan saada puhua. Hänellä aikaa on rajattomasti. Hän ei yhtään kyennyt eläytymään minun asemaan. Hän, hänen oma napa ja päättymätön puheripuli.
Pitäisikö uhrata oma hyvinvointi? Ei.
Milloin hänen olisi parempi olla yhteydessä? Olisiko sitä mahdollista sopia hänen kanssaan? Vai onko kyseessä ihminen, jonka kanssa et oikeastaan enää haluaisi olla missään tekemisissä? Ehkä olisi parasta kertoa se, niin loppuu jorinat ja voit keskittyä itsellesi tärkeisiin asioihin. Pelkäät varmaan satuttavasi häntä, mutta rehellisyys auttaa häntä löytämään itselleen oikeat henkilöt. Jos hänen juttunsa eivät sinua kiinnosta, sinä et ole hänen ihmisensä, ja se on täysin ok, vaikka voi olla kivuliasta. Jos taas jutut kiinnostaa, mutta tarvitsette paremmat rajat, niin ne on komminikoitava, kunnioituksella.
Rumasti sanottuna. Koin olevani hänelle patja, johon hän r unkkaa puheripuliaan.
Käytän edelleen aikaani juttelemalla ystävien kanssa. Tottakai.
Usein aloitetaan kysymällä, onko hyvä aika. Sitten molemmat puhuvat ja molemmat kuuntelevat toista. Ihan vuorovaikutuksen alkeita nämä.
Joo, ei tarvitse selittää syitä, ihan jokainen itse valitsee millaisia ihmisiä haluaa elämään, mutta tuossa vaan vinkkejä miten kommunikoit sen hänelle.
En muista pyytäneeni vinkkejä, miten kommunikoin sen hänelle.
Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista kykyä itsereflektioon, on ihan turha yrittää sanoittaa mitään. Hän ei kykene ottamaan vastaan.
Jos tylsien monologin lisäksi ihminen on itsekäs, kateellinen ja jatkuvasti negatiivinen, yhteydenpito on turhaa. Ikävää oli myös se ettei hän kyennyt iloitsemaan kanssani. Hän mielummin etsi siitä jonkun negatiivisen jutun, johon keskittyä. No tietty, jos oma elämä on persiistä, niin ahdistaaham se toisen onni.
En muutenkaan ymmärrä "erokeskustelua" ystävyyssuhteessa. Ystävyys alkaa usein pikkuhiljaa ja voi myös hiipua pikkuhiljaa. Tai päättyä ryminällä. Ihan sama. Ei ole pakko sietää.
Sanoit, että olet monta kertaa yrittänyt hänelle sanoa, että et jaksa illalla puhua. Siksi ajattelin ehdottaa muita tapoja, kun selkeästi vinkki ei mene hänelle perille. Yritin tarjota tukea ja neuvoja, en missään vaiheessa ole sanonut etten ymmärrä syitäsi. Kun aiheena oli, että ei olisi ok sanoa näitä ystävälle, niin mielestäni on täysin ok sanoa näitä juttuja suoraan. En tiedä miksi hermostuit, mutta mukavaa iltaa joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kykenet olemaan ystävä vain ihmisten kanssa, joita säälit tai pidät tavalla tai toisella itseäsi rikkinäisempinä. Olet todellisuudessa hyvin pinnallinen ja puhut pahaa ihmisistä, joille olet kateellinen ja jotka saavat sinut tuntemaan epävarmuutta, itsessäsi löytämiesi "vikojen" (joista muut eivät välitä) takia, koska vertaat itseäsi muihin. Olet ilkeä kaverille, joka on nätti, pomottelet häntä, koska hänellä on traumaattisen taustan takia alistuvainen ja ujohko luonne. Olet lempeä ystävälle, jossa näet virheitä, joiden vuoksi hän ei ole uhka itsetunnollesi, koet olevasi kauniimpi. Olet dominoiva luonne, jonka ympärillä monien terveiden ihmisten on vaikea olla oma itsensä ja samaan aikaan pitää hyvää tunnelmaa yllä. Ilmaiset käytökselläsi, että pidät toisten kiinnostuksen kohteita ja kykyjä tylsinä, mutta kun ystävyyssuhde loppuu, lähdet heti tekemään niitä asioita, joita toinen tykkäsi tehdä. Varastat toisten luonteenpiirteitä. Teet työtä, jossa saat tuntea olevasi pelastaja, vaikka henkilökohtaisessa elämässäsi olet tuhonnut ihmisiä ja pilkannut näitä muiden kanssa kun he ovat masentuneet. Haluat muiden näkevän sinut mukavana ja iloisena ihmisenä, mutta oikeasti olet muiden pahoinvoinnista energiasi saava itsekäs ihminen, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja ylemmyydentunnetta.
Niin, ei ole ystävä tämä tyyppi, vaan tuttava.
"Koet olevasi kauniimpi" & "Varastat muiden luonteenpiirteitä"? Nyt meni kyllä jo paranoidiksi.
Monet meistä tuntee tällaisia, mutta hyvä jos itse et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on raskas työ ja koko päivä on vuorovaikutusta. Vapaa-ajalla on kotihommat, perhe, läheiset, harrastukset.
Olen yrittänyt monta kertaa sanoa, että vuorovaikutuskiintiöni on iltaisin täynnä.
Silti eräs katsoi oikeudekseen soittaa ja pitää pitkiä monologeja omista asioistaan. Ei auttanut, vaikka sanoin olevani väsynyt.
Myöhästyjistä sanotaan, että he varastavat odottajan aikaa. Tämä varasti minulta aikaa itsekkäällä tarpeellaan saada puhua. Hänellä aikaa on rajattomasti. Hän ei yhtään kyennyt eläytymään minun asemaan. Hän, hänen oma napa ja päättymätön puheripuli.
Pitäisikö uhrata oma hyvinvointi? Ei.
Milloin hänen olisi parempi olla yhteydessä? Olisiko sitä mahdollista sopia hänen kanssaan? Vai onko kyseessä ihminen, jonka kanssa et oikeastaan enää haluaisi olla missään tekemisissä? Ehkä olisi parasta kertoa se, niin loppuu jorinat ja voit keskittyä itsellesi tärkeisiin asioihin. Pelkäät varmaan satuttavasi häntä, mutta rehellisyys auttaa häntä löytämään itselleen oikeat henkilöt. Jos hänen juttunsa eivät sinua kiinnosta, sinä et ole hänen ihmisensä, ja se on täysin ok, vaikka voi olla kivuliasta. Jos taas jutut kiinnostaa, mutta tarvitsette paremmat rajat, niin ne on komminikoitava, kunnioituksella.
Rumasti sanottuna. Koin olevani hänelle patja, johon hän r unkkaa puheripuliaan.
Käytän edelleen aikaani juttelemalla ystävien kanssa. Tottakai.
Usein aloitetaan kysymällä, onko hyvä aika. Sitten molemmat puhuvat ja molemmat kuuntelevat toista. Ihan vuorovaikutuksen alkeita nämä.
Joo, ei tarvitse selittää syitä, ihan jokainen itse valitsee millaisia ihmisiä haluaa elämään, mutta tuossa vaan vinkkejä miten kommunikoit sen hänelle.
En muista pyytäneeni vinkkejä, miten kommunikoin sen hänelle.
Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista kykyä itsereflektioon, on ihan turha yrittää sanoittaa mitään. Hän ei kykene ottamaan vastaan.
Jos tylsien monologin lisäksi ihminen on itsekäs, kateellinen ja jatkuvasti negatiivinen, yhteydenpito on turhaa. Ikävää oli myös se ettei hän kyennyt iloitsemaan kanssani. Hän mielummin etsi siitä jonkun negatiivisen jutun, johon keskittyä. No tietty, jos oma elämä on persiistä, niin ahdistaaham se toisen onni.
En muutenkaan ymmärrä "erokeskustelua" ystävyyssuhteessa. Ystävyys alkaa usein pikkuhiljaa ja voi myös hiipua pikkuhiljaa. Tai päättyä ryminällä. Ihan sama. Ei ole pakko sietää.
Sanoit, että olet monta kertaa yrittänyt hänelle sanoa, että et jaksa illalla puhua. Siksi ajattelin ehdottaa muita tapoja, kun selkeästi vinkki ei mene hänelle perille. Yritin tarjota tukea ja neuvoja, en missään vaiheessa ole sanonut etten ymmärrä syitäsi. Kun aiheena oli, että ei olisi ok sanoa näitä ystävälle, niin mielestäni on täysin ok sanoa näitä juttuja suoraan. En tiedä miksi hermostuit, mutta mukavaa iltaa joka tapauksessa.
Joo, sori.
Tämän myötä tajusin sen tärkeimmän.
En ikimaailmassa hylkäisi ystävää! En edes kuormittavasta tilanteessa.
Mutta jos useamman kerran havahtuu, että tuo ihminen ei ole enää minun ystävä, niin silloin on syytä ottaa etäisyyttä.
Ihmiset muuttuvat ja joskus joku ihminen muuttuu happamaksi.
Joten kiitos tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosikausia roikkunut yhden miehen perässä, mutta miestä ei kiinnosta pätkääkään sitoutua. Olen koittanut hienovaraisesti ja vähemmänkin hienovaraisemmin saada hänet ymmärtämään, että unohtais tuon miehen ja itketään kun mies ei sitoudu, mutta samalla selitetellään miehen sitoutumisongelmia traumaattisella lapsuudella sun muilla. Annan nykyään asian olla, kaippa sitten viimeistään eläkeiässä tajuaa, että hukkasi elämänsä tuohon mieheen.
Hänen oma elämä. Älä puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin.
Voiko joku ihminen olla oikeasti noin täynnä erinomaisuuttaan ja itserakas?
Noloa
Kammottavaa
Surullista
Joo. Tyylistä tunnistaa. Toi on ollut täällä jo jonkin aikaa.
Aina sama virsi. Hän on fiksumpi ja sivistyneempi kuin ex-ystävänsä.
Mahtaa olla raskasta ja yksinäistä olla noin fiksu ja sivistynyt norsunluutornissaan kaikkien tyhmien ihmisten keskellä.
Löytyisiköhän Mensasta uusia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin.
Voiko joku ihminen olla oikeasti noin täynnä erinomaisuuttaan ja itserakas?
Noloa
Kammottavaa
Surullista
Joo. Tyylistä tunnistaa. Toi on ollut täällä jo jonkin aikaa.
Aina sama virsi. Hän on fiksumpi ja sivistyneempi kuin ex-ystävänsä.
Mahtaa olla raskasta ja yksinäistä olla noin fiksu ja sivistynyt norsunluutornissaan kaikkien tyhmien ihmisten keskellä.
Löytyisiköhän Mensasta uusia ystäviä?
Nyt hän ehkä etsii Googlesta Mensa nimistä ravintolaa. Tirsk!
Jos et osoita minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan, niin älä oleta saavasi sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta:
En ymmärrä miksi joillakin on tarve kertoa oikein erikseen, että "ystävyytemne on nyt päättynyt". Eikö tuo ole useimmiten aivan turhaa? Ymmärrän kyllä, mikäli se entinen ystävä roikkuu väkisin kiinni ja pitää yhteyttä silloinkin kun on sanottu, että nyt ei sovi, loukkaa tai tekee jotain muuta jolloin voi olla tarve kertoa asia suoraan päästäkseen irti kyseisestä ihmisestä.
Yleensä tuohon ystävyyden päättämiseen ei kyllä mielestäni ole tarvetta. Itselläkin on elämän varrelle mahtunut useita hiipuneita ystävyyssuhteita, jotka onkin lämmenneet vuosien päästä uudestaan. Esimerkkinä tästä eräs ystävä, joka sai useamman lapsen nuorena ja eli ruuhkavuosia silloin kun itse vielä opiskelin. Hänen ruuhkavuotensa vaikutti tuolloin raskaalta elämänvaiheelta ja alkoi itsestä tuntua, että ei jaksaisi nähdä häntä, kun kuuntelin tilitystä lapsen korvatulehduskierteestä ja olisin toivonut ystävästä kahviseuraa.
Pidimme kuitenkin satunnaisesti yhteyttä. Muutamaan vuoteen emme juuri nähneetkään. Keski-iässä kuitenkin löysimme toisemme uudestaan ja ne jututkin ovat nykyään yhteiset. Huomaan, että ystävä on taas se sama ihana ihminen.
Jos jompi kumpi olisi tuolloin 10-15 vuotta sitten ilmoittanut toiselle ystävyyden päättymisestä erikseen, tuskin olisimme kumpikaan uskaltaneet ottaa vuosien tauon jälkeen yhteyttä uudestaan.
Totta lai silloin pitää ilmoittaa, jos toinen ei kunnioita selviä rajoja tai aiheuttaa esim haittaa. Mutta normaali ihmiset nyt etäämtyvät joskus vuosiksi eikä silloin tarvita erillistä ilmoitusta, varsinkaan jos on mahdollisuus ystävyyden uudelleen lämpiämiselle elämäntilanteiden muututtua.
Pakko sanoa, kun tuota luen, että välttelen aktiivisesti kaltaisiasi pintaliitäjiä. Tavallaan tuo kuulostaa loogiselta ja monet tuota tekee, mutta en luottaisi yhteenkään ihmiseen ja etenkään kutsuisi ystäväksi, jos hylkää minut normaalien stressaavien elämänvaiheiden keskellä, koska en enää tuo hänelle sillä hetkellä hupia. Se on todella itsekästä ajattelua, että ystävän tehtävä on viihdyttää sinua.
Aikuisten ystävyys on toistensa tukemista sen ilon lisäksi. Totta kai sen pitää olla molemminpuolista, mutta ei välttämättä samaan aikaan, koska kaikkien elämässä asiat tapahtuu eri aikoihin. Sitten totta kai, jos puhutaan jostain ihan sekojutuista, jotain vaarallista draamaa ja päihteitä tai muuta, niin se nyt ei kuulu enää normaaliin ystävyyteen, mutta minusta on törkeää hylätä toinen keskellä ruuhkavuosia, jotka kuitenkin on normaali aikuisuuden vaihe vaan.
Minusta on taas todella tervettä ja normaalia kertoa toiselle suoraan, että nyt tuntuu, että en ihan osaa olla tukenasi tässä elämänvaiheessa, tai itselläni on niin paljon kaikkea tms., rehellisiä syitä, ja sitten ottaa etäisyyttä, jolloin toinen ei jää miettimään mitä on tehnyt väärin tai koe yksinäisyyttä vaikeassa tilanteessa. Sitten hän voi itse päättää myöhemmin haluaako vielä olla ystävä myöhemmin ihmisen kanssa, joka katoaa kuin tuhka tuuleen kun häntä tarvitaan.
Mielestäni ei ole tervettä ja kunnioittavaa toista kohtaan kohdella ystäviä leluina, joilla leikkii kun siltä tuntuu. Ystävyyssuhteet on tunneasioita ja myös yhteisöllisiä, tarvitaan erilaisia ihmisiä elämässä eri syistä. Jos et halua olla toisen tukena hektisempinä aikoina, et välttämättä ole tervetullut myöhemmin enää, koska luottamus on kadonnut, ja se on sen toisen valinta, kelpuutaako sinua enää. Siksi jätit kaverille kertomatta valinnastasi, koska tiesit itsekin sen olevan loukkaava ja et halunnut elää seuraamusten kanssa.
No nyt oli vedetty mutkat suoriksi ja tehty pitkälle meneviä oletuksia.
Olen putänyt koko ajan yhteyttä ihan yhtä aktiivisesti kuin tuo toinenkin, eli harvoin. Ei ystävyys voi vuosikausia olla vain toisel vastuulla, kul toisella on ruuhkavuodet. Oli ne minullakin, vähön eri vuosina vaan.
En pidä ystäviä leluina mutta sinä ilmeisesti haluaisit pitää heitä roskaasnkona?
Vierailija kirjoitti:
Jos et osoita minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan, niin älä oleta saavasi sitä itse.
Outo ajatus.
Onko sinulle myötätunto ja esim rakkaus ehdollisia tunteita?
Pahat ihmiset kokevat hyviä ja hyvät pahoja asioista. Myötätuntoinen tuntee myötätuntoa, vaikkei toinen sitä ansaitsekaan
Sinä ilmeisesti käyt niillä vaihtokauppaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä juuri ihmettelin kun täällä sai sen käsityksen, että heti kun joku ihminen muuttuu hetkellisesti kuormittavaksi, niin tehdään "bänksit ystävyyssuhteesta" ja ilmoitetaan se oikein dramaattisesti tälle ihmiselle.
Ei kait noin tosiaan tehdä ellei kyseessä ole oikeasti rajaton ihminen?
Normaali tilanteessa normaalit ihmiset antavat välien hiipua ja pitävät vaan harvemmin yhteyttä.
Itsellä on niitäkin ihmisiä, joihin haluaisin olla useammin yhteydessä mutta yhteydenpitoon ei oikein löydy yhteistä aikaa. Sitten pidetään vähä harvemmin yhteyttä ja molemmat sen hyväksyvät.
Mielestäni kunnioittavaa on kertoa toiselle syyt, miksi ei halua enää olla tekemisissä. Koska mieti sen toisen näkökulmasta, kun joutuu pohtimaan, että teinköhän jotain väärin tai onko minussa jotain vikaa, kun tuo toinen ei enää ole yhteydessä. Se tietämättömyys tuntuu paljon pahemmalta kuin okeiden syiden kuuleminen, koska ihminen on hyvä keksimään itsestään kaikenlaisia vikoja selitykseksi hylätyksi tulemisen kokemukselle. Jos taas tietää, että okei, elämäntilanteeni kuormittaa toista tai meillä on ihan eri arvot elämässä, niin sehän antaa ihan erilaisen kokemuksen tilanteesta, eikä tarvitse pohdiskella asiaa sen enempää. Kipeäähän se tekee aina, mutta loppupeleissä paljon parempi kaikille, varsinkin jos sen tekee lempeästi.
Ymmärsit täysin väärin. En puhunut mistään täydellisestä ghostaamisesta vaan ihan luonnostaan tapahtuvasta hiipumisesta jossa se yhteydenpito hiipuu puolin ja toisin, tai sitten se on ollut hetken aikaa vain toisen harteilla ja hänkin vähentää niitä yhteydenottoja.
Miksi asiat halutaan aina ymmärtää sen pahimman skenaarion ja katastrofiajttelun kautta? Mustan ja valkoisen välissä on paljon sävyjä.
Tämä älykäs ja sivistynyt on päässyt jo t-paitaketjuun
Uusi legenda on syntynyt
Munsalan kansallispuvun, holvikaari-hullun, raikkaiden voileipien ja jauhenlihan pesijöiden seuraan
Ystävyys on myös vastavuoroisuutta.
Olen kokenut myös sen, että ystävä menee pää edellä vuosikaudet kaikkiin hankaluuksiin, hankkii tietoisilla riskeillä itselleen hankaluuksia, kuten talousvaikeuksia, hankalia kumppaneita, "työpaikkoja" joissa ei tienaa mitään, hankkii lapsen random panon kanssa, irtisanoo hetken mielijohteesta asuntonsa ja katuu sitä viikon päästä, menee työpaikkaan mihin ei oikeastaan halua, juo kännit vaikka tietää seuraukset, lähtee reissuun ilman rahaa jne.
Ex ystävä Tekee siis todella vastuuttoasti asioita mutta ei ole itse valmis kantamaan seurauksia, vaan valittaa surkeaa elämäänsä ja piikittelee kuinka muut ovat hänen mielestään etuoikeutettuja kaikessa. Kellään muulla ei ole hänen mielestään koskaan vaikeaa ja hän kokee vahingoniloa jos jonkun "kermaperse" kaverin puoliso pettää tai saa lomautuslapun. Hän on tämän ilmaissut ihan suoraan, että myhäilee näille tilanteille kun muutkin saavat paskaa niskaansa.
Sitten hän kiukuttelee, kun ihmiset ympärillä eivät jaksa häntä kovin pitkään. Hän osaa halutessaan olla herttainen ihminen ja siksi jaksoin pidempään kuin moni muu- jossain vaiheessa vaan aloin kokea että hän saa minusta likaämpärin javoljapään mutta jos minä koen jonkun vastoinkäymisen, niin se on hänen mielestään oikein, koska hän on kategorisoinut minut kermaperseeksi ja vastoinkäymiset ovat minulle oikein.
Etäisyyttä otettuani tajusin miksi hänen miessuhteensakaan ei ole onnistunut, miksi voin pahoin hänen seurassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et osoita minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan, niin älä oleta saavasi sitä itse.
Outo ajatus.
Onko sinulle myötätunto ja esim rakkaus ehdollisia tunteita?
Pahat ihmiset kokevat hyviä ja hyvät pahoja asioista. Myötätuntoinen tuntee myötätuntoa, vaikkei toinen sitä ansaitsekaan
Sinä ilmeisesti käyt niillä vaihtokauppaa?
Kyse on enemmänkin energiasta.
Alue: Aihe vapaa
Joo, ei tarvitse selittää syitä, ihan jokainen itse valitsee millaisia ihmisiä haluaa elämään, mutta tuossa vaan vinkkejä miten kommunikoit sen hänelle.