Raha tekee minut yksinäiseksi.
Olen reilu 30v nainen ja elintasoni on kohtuullinen.
Nautin ja olen onnellinen tilanteestani, mutta olen tosi yksinäinen! Seurueessakin minua jätetään vähän ulkopuolelle. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, mutta luulen, että mielenkiinnon kohteeni ja puheenaiheeni on erilaiset kuin muilla. Tuntuu etten oikein voi puhua elämästäni vapautuneesti, ilman että minusta ajatellaan kerskailijana itselleni ne on kuitenkin ihan normaaleilta tuntuvia asioita.
Miten voisin helpommin ystävystyä ikäisiini ihmisiin?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muuta ulkomaille? Olisit siellä paljon onnellisempi. Eikä meidän tarvitsisi kuunnella kaltaisiesi nousukkaiden pyrkyrimäistä pröystäilyä.
Juuri tämä on se asenne jota kohtaan! En ole tuommoinen olen ihan tavallinen tallaaja.
Mutta en ikinä voisi ihastella yhdessä kavereideni kanssa uusia koru ostoksia, jotka maksavat about heidän nettotulojen verran. Mulla ei ole ketään jonka kanssa jakaa minun elämästä asioita!
Tuntuu myös pahalle jos minusta ajatellaan noin niinkun sinä kirjoitat.
Mulla ja miehelläni on täällä hyvät työt, joita ei ulkomailla ole.
Vastasit itse kysymykseesi tässä !!
en ole tavallinen tallaaja😳?
Nenäsi on niiiin pystyssä ettei ystäviä ole eikä tule tuolla asenteella.
Ota koko vartalo peili ja katso siihen; syy on siinä!!
Mut kanssa tekee yksinäiseksi, kun aina ei näe kavereita ja en viitsi mennä paikkoihin missä on köyhiä, kun niistä tarttuu ilkeä haju vaatteisiin, mikä ei meinaa lähteä edes otsonoimalla pois. Onneksi voi lentää mökille Cap Verdelle, missä on muutaman rahakkaamman kaverin mökki, eikä ole pelkoa huonotuloisista ja epäsiisteistä ihmisistä.
Provolta alkaa tuntumaan, mutta eikö muka rahakkaalle naiselle löydy kavereita ja juttuseuraa yrittäjä- tai sijoittajapiireistä? Ehdota sille yrittäjämiehellesi, että kutsuisitte kylään hänen tuttaviaan, kaipa sieltä löytyisi varakkaampia rouvia, joiden seurassa saisi olla oma itsensä. Yleensä kyllä omalla työllään vaurastuneet naiset on kiinnostuneita monenlaisista asioista, myös kirjoista ja kulttuuritilaisuuksista, kuten joku edellä totesikin. Käyn itsekin kauneushoitolassa silloin tällöin, mutta ei minua kiinnosta siitä seurassa puhua, kun en raportoi muille myöskään arkisten aamupesujeni tunnelmia.
Ymmärrän ap:n ongelman. Ikävä sanoa, mutta Suomi on luokkayhteiskunta. Kaveripiirisi koostuu alemmasta yhteiskuntaluokasta. Sinun pitää löytää oman luokkasi ihmisiä.
Itselläni oli joskus muutaman ystäväni kanssa samoja ongelmia. Suvullani on ns. Vanhaa rahaa ja olen pienestä pitäen kasvatettu baletin, klassisen musiikin ja ratsastuksen pariin. Nämä entiset ystäväni olivat kiinnostuneita lähinnä kaljan juonnista ja halvoista meikeistä.
Loppuen lopuksi ei mitään yhteistä ollut ja kaikki mielenkiinnon kohteet olivat erilaisia. Katkaisin välit lopullisesti.
Kel onni on se onnen kätkeköön... etkö voi iloita rikkauksistasi yksin kartanosi rauhassa hieromatta niitä toisten naamaan?
Turha toivo. Ette te vaan tajua.