voiko yli nelikymppisenä pitkäaikaistyöttömänä löytää enää elämälle suuntaa?

Pitää valita sellainen ala jolle ei ole nuoremmilla suurempaa kiinnostusta koska työnantajat karttaa silloin ilman vuosikymmenien kokemusta omaamia ikääntyneitä, kuin että kykenee fyysisesti suoriutumaan eläkkeelle saakka, nelikymppisenä ei vielä huomaa mutta sitten jo kymmenen vuoden päästä ihan eri juttu jaksaa. 

Missä olet hyvä tai mihin suuntaan luontaisesti kallistut? Tarkoitan matemaattinen, kielellinen, käytännöllinen tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.

Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.

tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap

Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.

Joo olen, ei siitä ollut kyllä mitään apua. Samoin olen tehnyt ammatinvalintatestejä, mutta myöskään niistä en koe saaneeni kovin paljoa irti. Varmasti on totta, mitä tässä ketjussakin on tullut ilmi, että mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on tavoittaa kiinnostuksen lähteitä ja suuntaa. Pitkäaikainen työttömyys vaikuttaa myös mielialaan heikentävästi, koen monesti olevani jollain tapaa "huono". Ja huomaan myös ulkopuolisten ihmisten arvottavan monesti työn mukaan ihmisiä. Siksi koitankin nyt johonkin suuntaan lähteä, etten enempää surkimukseksi muuttuisi, mietin vain tässä mikä auttaisi suunnan ratkeamisessa. Ehkä se ensimmäinen suunta ei tarvitse sittenkään vielä olla se lopullinen, vaikka semmoinen tunne helposti tulee kun ei ole nuori enää. ap

Itse ajattelin samassa tilanteessa että mikä tahansa suunta on parempi kuin ei suuntaa ollenkaan. Ja hyvin ehdit vielä kokeilla eri asioita. Sinulla on vielä yli 20 vuotta työaikaa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.

Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.

tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap

Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.

Joo olen, ei siitä ollut kyllä mitään apua. Samoin olen tehnyt ammatinvalintatestejä, mutta myöskään niistä en koe saaneeni kovin paljoa irti. Varmasti on totta, mitä tässä ketjussakin on tullut ilmi, että mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on tavoittaa kiinnostuksen lähteitä ja suuntaa. Pitkäaikainen työttömyys vaikuttaa myös mielialaan heikentävästi, koen monesti olevani jollain tapaa "huono". Ja huomaan myös ulkopuolisten ihmisten arvottavan monesti työn mukaan ihmisiä. Siksi koitankin nyt johonkin suuntaan lähteä, etten enempää surkimukseksi muuttuisi, mietin vain tässä mikä auttaisi suunnan ratkeamisessa. Ehkä se ensimmäinen suunta ei tarvitse sittenkään vielä olla se lopullinen, vaikka semmoinen tunne helposti tulee kun ei ole nuori enää. ap

Itse ajattelin samassa tilanteessa että mikä tahansa suunta on parempi kuin ei suuntaa ollenkaan. Ja hyvin ehdit vielä kokeilla eri asioita. Sinulla on vielä yli 20 vuotta työaikaa jäljellä.

En ole ap mutta minua masentaa se, että on mahdotonta enää saada muita kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö edes pikkuisen kadehdi ketään hänen ammattinsa vuoksi ja ajattele, tuo olis varmaan kiva? Myöhäistä ei todellakaan ole, vaikka aloittaisit heti kun laitat AV-palstan kiinni.

en. ei tuu kyllä yhtään ammattia mieleen, mistä osaisin kadehtia. ainoa mitä voisin kuvitella kadehtivani jonkun toisen työssä, on juuri se oman uran löytyminen ja hyvä toimeentulo. nämä itseltäni puuttuvat. sinänsä mikään työ tai ammatti ei herätä erityistä kiinnostusta saati kateutta. koska kuten aloitukseen laitoin, en tiedä miten löytäisin sen oman kiinnostuksen johonkin alaan kun tällä hetkellä sellaista ei ole. mikään ei tunnu "omalta" niin vaikea päättää mihin suuntaan lähtisi. jotain tässä tarttis nyt elämälleen koittaa tehdä. ap

Jos mikään ei kiinnosta eikä kiinnostamattomia töitä halua tehdä, se on sitten oltava muiden elätettävänä viimeiset vuosikymmenet. Suomessa se on mahdollista, vaikkakin perustuslain vastaista. Periaatteessa se että 'ei herätä kiinnostusta' ei varmaankaan täytä tuon 'ei kykene hankkimaan' määritelmää?

19§: "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon"

Oisko muuten kiva: 19§: "Jokaisella, jota ei kiinnosta hankkia ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.

Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.

tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap

Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.

Joo olen, ei siitä ollut kyllä mitään apua. Samoin olen tehnyt ammatinvalintatestejä, mutta myöskään niistä en koe saaneeni kovin paljoa irti. Varmasti on totta, mitä tässä ketjussakin on tullut ilmi, että mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on tavoittaa kiinnostuksen lähteitä ja suuntaa. Pitkäaikainen työttömyys vaikuttaa myös mielialaan heikentävästi, koen monesti olevani jollain tapaa "huono". Ja huomaan myös ulkopuolisten ihmisten arvottavan monesti työn mukaan ihmisiä. Siksi koitankin nyt johonkin suuntaan lähteä, etten enempää surkimukseksi muuttuisi, mietin vain tässä mikä auttaisi suunnan ratkeamisessa. Ehkä se ensimmäinen suunta ei tarvitse sittenkään vielä olla se lopullinen, vaikka semmoinen tunne helposti tulee kun ei ole nuori enää. ap

Itse ajattelin samassa tilanteessa että mikä tahansa suunta on parempi kuin ei suuntaa ollenkaan. Ja hyvin ehdit vielä kokeilla eri asioita. Sinulla on vielä yli 20 vuotta työaikaa jäljellä.

kiitos. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.

Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.

tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap

Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.

Joo olen, ei siitä ollut kyllä mitään apua. Samoin olen tehnyt ammatinvalintatestejä, mutta myöskään niistä en koe saaneeni kovin paljoa irti. Varmasti on totta, mitä tässä ketjussakin on tullut ilmi, että mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on tavoittaa kiinnostuksen lähteitä ja suuntaa. Pitkäaikainen työttömyys vaikuttaa myös mielialaan heikentävästi, koen monesti olevani jollain tapaa "huono". Ja huomaan myös ulkopuolisten ihmisten arvottavan monesti työn mukaan ihmisiä. Siksi koitankin nyt johonkin suuntaan lähteä, etten enempää surkimukseksi muuttuisi, mietin vain tässä mikä auttaisi suunnan ratkeamisessa. Ehkä se ensimmäinen suunta ei tarvitse sittenkään vielä olla se lopullinen, vaikka semmoinen tunne helposti tulee kun ei ole nuori enää. ap

Itse ajattelin samassa tilanteessa että mikä tahansa suunta on parempi kuin ei suuntaa ollenkaan. Ja hyvin ehdit vielä kokeilla eri asioita. Sinulla on vielä yli 20 vuotta työaikaa jäljellä.

En ole ap mutta minua masentaa se, että on mahdotonta enää saada muita kiinni.

On ymmärrettävää että masentaa ja saa masentaa. On kuitenkin tärkeää pyrkiä eteenpäin siitä huolimatta. Menetettyä aikaa ei saa takaisin ja jos jää jumiin siihen ajatukseen, menettää vielä enemmän aikaa.

Toki.

Alaspäin.

Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.

Stephen King

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita sellainen ala jolle ei ole nuoremmilla suurempaa kiinnostusta koska työnantajat karttaa silloin ilman vuosikymmenien kokemusta omaamia ikääntyneitä, kuin että kykenee fyysisesti suoriutumaan eläkkeelle saakka, nelikymppisenä ei vielä huomaa mutta sitten jo kymmenen vuoden päästä ihan eri juttu jaksaa. 

Hyvä pointti. Kannattaa jo etukäteen tutkia paikkoja mihin voisi työllistyä ja katsoa ketä siellä on töissä. Jos kaikki ovat pari-kolmekymppisiä, nelikymppisen alanvaihtajan on tosi vaikeaa päästä sinne. Juhlapuheissa tietysti halutaan mahdollisimman erilaisia työntekijöitä, käytännössä moni haluaa palkata itsensä kloonin.

Vierailija kirjoitti:

Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.

Stephen King

Tämä on hyvä, kun tietää mitä on tekemässä. Ensin pitää valita ja päättää, mutta melkein mikä tahansa päämäärä on parempi kuin ei mitään, koska se kuitenkin muuttaa muotoaan matkalla.

Vierailija kirjoitti:

Missä olet hyvä tai mihin suuntaan luontaisesti kallistut? Tarkoitan matemaattinen, kielellinen, käytännöllinen tms.

sepä se, mielialat on laskeneet niin etten koe olevani hyvä missään. sen pystyn sanomaan, että mikään tekninen laite tai korjaus tms ei ole mun juttu, myöskään tietotekniikkaa tai uusimpia somejuttuja jne en hyvin hallitse, myöskään terveydenhoitoala ei sovi kun kammoan kaikkia toimenpidejuttuja ja sitten mulla on myös erilaisia traumoja ja pelkoja, joten työn pitäisi olla oletettavasti turvallisessa ympäristössä. ei esimerkiksi yksin yöllä postia jakamassa, missä joku voi käydä kimppuun, ei päihdeongelmaisten kanssa työskentelyä jne. mulla on myös puhelinfobia, en sovellu työhön missä pitää olla paljon puhelimessa. ehkä työpaikka, missä olisi vähän työkavereita etten täysin yksin, mutta ei silti tarvetta valtavan suuressa joukossa olla esillä. mitä voisin olla, niin ystävällinen, herkkä, huolellinen, haluan tehdä hyvin sen minkä teen, ehkä vähän luova ja taiteellinen, mutta en siinäkään koe olevani mitenkään erityinen . matikkaa ja englantia osaan vähän, ei mitään erityisosaamista kuitenkaan. ei näistä taida suoraan nyt olla apua alan valintaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.

Stephen King

Tää oli susta sopiva lainaus tuöttömälle?

Vierailija kirjoitti:

Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.

Stephen King

Sanovat he, jotka ovat selkeästi hyviä jossakin.

Oletko ajatellut vapaaehtoistyötä? Itse olin ulkoiluttamassa kolme kuukatta erästä henkilöä, joka tykkäsi ulkoilla, mutta tarvisti välillä tukea toisesta ihmisestä. Mulla helppo nakki, hänelle merkkas paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.

Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.

tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap

Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.

Ajan ja rahan haaskausta nämä ammatin valinta psykologit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet hyvä tai mihin suuntaan luontaisesti kallistut? Tarkoitan matemaattinen, kielellinen, käytännöllinen tms.

sepä se, mielialat on laskeneet niin etten koe olevani hyvä missään. sen pystyn sanomaan, että mikään tekninen laite tai korjaus tms ei ole mun juttu, myöskään tietotekniikkaa tai uusimpia somejuttuja jne en hyvin hallitse, myöskään terveydenhoitoala ei sovi kun kammoan kaikkia toimenpidejuttuja ja sitten mulla on myös erilaisia traumoja ja pelkoja, joten työn pitäisi olla oletettavasti turvallisessa ympäristössä. ei esimerkiksi yksin yöllä postia jakamassa, missä joku voi käydä kimppuun, ei päihdeongelmaisten kanssa työskentelyä jne. mulla on myös puhelinfobia, en sovellu työhön missä pitää olla paljon puhelimessa. ehkä työpaikka, missä olisi vähän työkavereita etten täysin yksin, mutta ei silti tarvetta valtavan suuressa joukossa olla esillä. mitä voisin olla, niin ystävällinen, herkkä, huolellinen, haluan tehdä hyvin sen minkä teen, ehkä vähän luova ja taiteellinen, mutta en siinäkään koe olevani mitenkään erityinen . matikkaa ja englantia osaan vähän, ei mitään erityisosaamista kuitenkaan. ei näistä taida suoraan nyt olla apua alan valintaan. ap

Somistaja?

Suurimmalle osalle työ ei ole intohimo. Tiedät jo varmasti mikä sinua kiinnostaa ja motivoi sen perusteella kuinka olet tähän saakka aikasi viettänyt. Työ voi olla myös pelkkä mahdollistaja, jos huomaat että intohimosi eivät liity mihinkään mistä saa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.

Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.

tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap

Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.

Ajan ja rahan haaskausta nämä ammatin valinta psykologit!

Kerro parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.

Stephen King

Sanovat he, jotka ovat selkeästi hyviä jossakin.

Ei, vaan että jos jää odottamaan sitä sopivaa hetkeä tehdä jotain (mitä tahansa) niin saa odottaa maailman tappiin asti. Se oma ala löytyy vain kokeilemalla, eli alkamalla hommiin, oli sitten kyse työstä, opiskelusta tai mistä tahansa.