Lue keskustelun säännöt.
voiko yli nelikymppisenä pitkäaikaistyöttömänä löytää enää elämälle suuntaa?
03.10.2022 |
en oikein tiedä edes mikä kiinnostaisi. huomaan, että masentaa ja ahdistaa kuitenkin että olen tässä jamassa eikä minulla ole kunnollista työuraa kuten suurimmalla osalla ikäisistäni. en tiedä yhtään miten tässä voisi edetä, varsinkin kun en tiedä mihin suuntaan. ei ole mitään haavetta, enkä tiedä mitä haluaisin. kunpa löytäisin jonkun oman juttuni, minkä voisin vaikka opiskella ja saada vielä hyvän työn ja uran. en tiedä onko jo myöhäistä.
Kommentit (78)
Ehkä nelikymppisenä neuvoisin etsimään sen elämän sisällön muualta kuin töistä, ja tyytymään tavalliseen arkiseen duuniin, joka on ok. Esim. joku tuotannollinen työ, tehtaalla. Tylsäähän se on, eikä taiteellista, mutta ei myöskään rasittavaa. Kavereiden kanssa voi jutella kahvitunnin verran, sitten olla omissa mietteissään linjalla. Illalla kotiin eikä tarvitse miettiä duuneja.
Itselläni on vaativa työ ja hyvät tulot. Ei niistäkään ole elämänsisällöksi. Olen nyt 47-vuotias ja ajattelin vielä muutaman vuoden tienata eläkesäästöjä. Sitten hakeutuisin mielelläni johonkin suorittavaan työhön, jota tehtäisiin sopparissa määrätty aika, eikä ajateltaisi minuuttiakaan vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet hyvä tai mihin suuntaan luontaisesti kallistut? Tarkoitan matemaattinen, kielellinen, käytännöllinen tms.
sepä se, mielialat on laskeneet niin etten koe olevani hyvä missään. sen pystyn sanomaan, että mikään tekninen laite tai korjaus tms ei ole mun juttu, myöskään tietotekniikkaa tai uusimpia somejuttuja jne en hyvin hallitse, myöskään terveydenhoitoala ei sovi kun kammoan kaikkia toimenpidejuttuja ja sitten mulla on myös erilaisia traumoja ja pelkoja, joten työn pitäisi olla oletettavasti turvallisessa ympäristössä. ei esimerkiksi yksin yöllä postia jakamassa, missä joku voi käydä kimppuun, ei päihdeongelmaisten kanssa työskentelyä jne. mulla on myös puhelinfobia, en sovellu työhön missä pitää olla paljon puhelimessa. ehkä työpaikka, missä olisi vähän työkavereita etten täysin yksin, mutta ei silti tarvetta valtavan suuressa joukossa olla esillä. mitä voisin olla, niin ystävällinen, herkkä, huolellinen, haluan tehdä hyvin sen minkä teen, ehkä vähän luova ja taiteellinen, mutta en siinäkään koe olevani mitenkään erityinen . matikkaa ja englantia osaan vähän, ei mitään erityisosaamista kuitenkaan. ei näistä taida suoraan nyt olla apua alan valintaan. ap
Tietotekniikka ainakin on sellainen että se pitää nykypäivänä hallita. Ei kannata asennoitua niin että ei ole "hyvä siinä". Onneksi kouluissa opetetaan alan ohjelmistot.
Oletko miettinyt kirjanpitäjän ammattia? Se on nykyään niin automatisoitua että et tarvitse matemaattisia lahjoja. Ja alalla olisi töitä. Puhelinta tietysti pitää käyttää välillä, mutta niin kaikissa töissä.
Itse luovalla alalla työskentelevänä neuvon että älä mieti sellaisia aloja. Kilpailu on niin kovaa että on todella vaikeaa työllistyä jos ei nelikymppisenä ole työkokemusta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.
Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.
tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap
Sinullahan on nyt sitten helpompaa, kun ei tarvitse karsia kaikista maailman mahdollisuuksista, vaan ainostaan niistä, joita vielä voit kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nelikymppisenä neuvoisin etsimään sen elämän sisällön muualta kuin töistä, ja tyytymään tavalliseen arkiseen duuniin, joka on ok. Esim. joku tuotannollinen työ, tehtaalla. Tylsäähän se on, eikä taiteellista, mutta ei myöskään rasittavaa. Kavereiden kanssa voi jutella kahvitunnin verran, sitten olla omissa mietteissään linjalla. Illalla kotiin eikä tarvitse miettiä duuneja.
Itselläni on vaativa työ ja hyvät tulot. Ei niistäkään ole elämänsisällöksi. Olen nyt 47-vuotias ja ajattelin vielä muutaman vuoden tienata eläkesäästöjä. Sitten hakeutuisin mielelläni johonkin suorittavaan työhön, jota tehtäisiin sopparissa määrätty aika, eikä ajateltaisi minuuttiakaan vapaa-ajalla.
Ei se nyt mikään itsestäänselvyys ole, että tehdastyöhön otetaan 5-kymppinen, joka on tehnyt (akateemista) vaativaa työtä siihen asti.
Sote, lvi, konehommat. Siinä taitaa olla tällä hetkellä varmasti työllistävät. Siitä valitset kiinnostavimman ja lähdet opiskelemaan. Niin helppoa. Voit saada vielä 20-vuotisen uran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nelikymppisenä neuvoisin etsimään sen elämän sisällön muualta kuin töistä, ja tyytymään tavalliseen arkiseen duuniin, joka on ok. Esim. joku tuotannollinen työ, tehtaalla. Tylsäähän se on, eikä taiteellista, mutta ei myöskään rasittavaa. Kavereiden kanssa voi jutella kahvitunnin verran, sitten olla omissa mietteissään linjalla. Illalla kotiin eikä tarvitse miettiä duuneja.
Itselläni on vaativa työ ja hyvät tulot. Ei niistäkään ole elämänsisällöksi. Olen nyt 47-vuotias ja ajattelin vielä muutaman vuoden tienata eläkesäästöjä. Sitten hakeutuisin mielelläni johonkin suorittavaan työhön, jota tehtäisiin sopparissa määrätty aika, eikä ajateltaisi minuuttiakaan vapaa-ajalla.
Ei se nyt mikään itsestäänselvyys ole, että tehdastyöhön otetaan 5-kymppinen, joka on tehnyt (akateemista) vaativaa työtä siihen asti.
Tämä. Veikkaan että tuossa iässä on todella vaikeaa päästä tehdastyöhön. Sehän on lisäksi usein vuorotyötä eli raskasta nuoremmallekin. Vaikka perehdytys on nopeaa, työnantajat ovat aika haluttomia ottamaan riskejä että uusi työntekijä ei jaksakaan.
Linjaston ääressä seisominen on muuten yllättävän rankkaa fyysisesti.
Tuli mieleen päiväkotiapulaisen ja henkilökohtaisen avustajan työt. Kummassakaan ei tarvitse käyttää tietotekniikkaa ja on hyvä olla huolellinen. Henkilökohtaisen avustajan hommassa pitää olla tarkka asiakkaiden valinnassa, mutta työtä on helppo tehdä osa-aikaisenakin.
Tsemppiä ap, minne sitten päädytkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ei kaikille löydy koskaan unelma-ammattia. Jos mun unelma-ammatit kyseltäisiin niin poptähti tai huippumalli voisi olla. Ikä, musikaalinen lahjattomuus ja ulkonäön puute estävät näiden toteutumisen :D Mikään muu ei oikein nappaa. Silti kyllä elätän itseni työtä tekemällä, täytyy vaan löytää sellainen työ joka ei suorastaan riitele omien luonteenpiirteiden ja vahvuuksien kanssa. Esim. minä kun olen introvertti, olen hakeutunut työhön jota saa tehdä paljolti itsekseen.
Mikä työ tämä on?
Koodaan 100% etänä.
Vierailija kirjoitti:
Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.
Stephen King
Kingin viimeisen 20v tuotannosta on voinut hyvin aistia että inspiraatio on korvattu jyystämällä mekaanisesti kirjoituskonetta 12 tuntia päivässä.
Kustantaja on käynyt aina 600 sivun välein hakemassa pinon ja latonut kannet ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amateurs sit and wait for inspiration, the rest of us just get up and go to work.
Stephen King
Kingin viimeisen 20v tuotannosta on voinut hyvin aistia että inspiraatio on korvattu jyystämällä mekaanisesti kirjoituskonetta 12 tuntia päivässä.
Kustantaja on käynyt aina 600 sivun välein hakemassa pinon ja latonut kannet ympärille.
Tarkoitatko että hänen olisi kannattanut jäädä sohvalle makaamaan sen sijaan että ryhtyi kirjoittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Sote, lvi, konehommat. Siinä taitaa olla tällä hetkellä varmasti työllistävät. Siitä valitset kiinnostavimman ja lähdet opiskelemaan. Niin helppoa. Voit saada vielä 20-vuotisen uran.
heh, listasitko oikein tarkoituksella ne, mitä ap sanoi ettei sovellu hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotiapulainen tai kouluavustaja.
Siivoaminen, esim kotisiivous -sitä tehdään työparin kanssa.
Kokki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ei kaikille löydy koskaan unelma-ammattia. Jos mun unelma-ammatit kyseltäisiin niin poptähti tai huippumalli voisi olla. Ikä, musikaalinen lahjattomuus ja ulkonäön puute estävät näiden toteutumisen :D Mikään muu ei oikein nappaa. Silti kyllä elätän itseni työtä tekemällä, täytyy vaan löytää sellainen työ joka ei suorastaan riitele omien luonteenpiirteiden ja vahvuuksien kanssa. Esim. minä kun olen introvertti, olen hakeutunut työhön jota saa tehdä paljolti itsekseen.
Mikä työ tämä on?
Koodaan 100% etänä.
Oletko itseoppinut vai jokin koulutus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele sitä kirjanpitoa tai sihteeriksi? Voisit olla myös jossain kaupassa töissä, miten olisi valokuvaamo? Entäs optikon, floristin tai apuvälineteknikon työ?
Tekemisen kautta voi löytää oman juttunsa. Työkokeiluun vaan. Vaikka et pitäisi, sittenpä olet kokeillut.
Ei voi tietää, ellei kokeile!
Ei kaikki työt suinkaan ole unelma-ammatteja, mutta silti työ voi tuoda tyydytystä. Kun oppii taitavammaksi, saa itseluottamusta ja sitäkin myötä työtyytyväisyys kasvaa.
Ainakin työ tuo elämään säännönmukaisuutta ja parhaimmillaan työkavereista voi saada ystäviä.
Jos työ on vakituista, niin se tuo mukanaan taloudellisen itsemääräämisoikeuden eikä tarvitse tilittää tai kerjätä sossusta armopaloja. Raha on mainio motivoija. Saapa sitten aikoinaan vähän parempaa eläkettäkin.
En ole koskaan tykännyt työstäni ja kokenut sitä omakseni, mutta kymmeniä vuosia on väännetty ja tienattu.
Tee jotain. Kaikki muu on selittelyä. Ei työn tarvitse tuntua omalta.
Mulla on sama juttu kuin ap.lla mutta olen 10 vuotta vanhempi. Masennus pilasi minun elämän ja oikeanlaista apua on ollut vaikea saada. Lääkitystäkin oli vaikea saada. Yhteiskunnalle ei tule tälläinenkään halvaksi.
Ehkä tekisin päätöksen, haaveilisinko vielä työelämästä. Jos haaveilet, niin sitten vain tsekkaamaan millaista koulutusta ja minne tähtäät. Töitä löytyy kyllä ilman koulutustakin, jos vain intoa on tehdä. Eikä se, että monet työvieroksujat käyttää tietyistä töistä termiä paskaduunit, tarkoita että sinun pitäisi niin ajatella. Ne on töitä, josta saa korvauksen palkka ja sillä selvä ja stressittömiä hommia kova palkkaisempiin verrattuna.
Toinen vaihtoehto, että teet päätöksen, että antaa olla. Rakennat elämäsi sen perusteella. Yhteiskunnan tukien varassa eläen. Se, että annat olla itsesi yhteiskunnan tukien varassa ja teet tämän päätöksen, vähentää kummasti sitä ahdistusta.
(Sivusta) Erityisen sopiva. Työttömänä sitä inspiraatiota ei varsinkaan löydä makoilemalla ja oleilemalla. Pitkäaikaistyöttömän seurana on yleensä muita työttömiä joilla ei ole mielikuvitusta eikä motivaatiota.