Vinkkejä kaikille niille joiden taapero leikkii hippaleikkiä kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä törmään tahallani näihin lapsiin enkä tunne mitään omantunnontuskia, kun huulestaan valuu verta kaupan lattialle. En ole vastuussa säntäilevistä kakaroista, joten jos sattuu, niin se on voi voi. Minä katsoin tavaroita hyllystä, ei ole minun vikani, että hippaileva lapsi iski naamansa kärryihin. Kun koko kylä kasvattaa, niin joskus se sattuu.

Ero on siinä, että teet tahallasi vahinkoa. Lapset tekee tahattomasti. Mielestäni tahallinen on pahempi kuin tahaton vaikka lopputulos olisi sama.

Mitä tahallista vahinkoa on siinä, että lykkään ostoskärryjä käytävällä, katselen tuotteita ja osun lapseen, joka ryntää vasemmalta päin kärryjäni? Toki voisin jokaisen hyllyjonon päädyssä varmistaa, että kukaan ei ole sieltä juoksemassa, mutta nytpä en varmista, kunhan kuuntelen, että todennäköisesti joku kiljukaula on osumassa, jos en ole varovainen. Enkä varo yhtään. Kyse ei ole minun lapsestani enkä minä ole vastuussa siitä, jos jonkun ipanoilla on juoksukilpailut, mutta ei ole huomattu sulkea ko. aluetta muilta asiakkailta.

Poika tykkäsi niistä prisman autokärrystä...istui niissä tyytyväisenä. Tyttö otti yleensä ne pienet lasten kärryt mutta ei juoksennellut vaa tehtiin ostoksia yhdessä. Tosin kerran onnistui katomaan näköpiiristä ja sain melkeen paskahalvauksen kun ei meinannut löytyä isosta kaupasta. Sieltä limsakäytävältä lopuksi löytyi kärryneen. Oli vain ihmeissään että mitäs nyt täällähän minä olen....nou hätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä törmään tahallani näihin lapsiin enkä tunne mitään omantunnontuskia, kun huulestaan valuu verta kaupan lattialle. En ole vastuussa säntäilevistä kakaroista, joten jos sattuu, niin se on voi voi. Minä katsoin tavaroita hyllystä, ei ole minun vikani, että hippaileva lapsi iski naamansa kärryihin. Kun koko kylä kasvattaa, niin joskus se sattuu.

Mahtaa äitisi olla ylpeä susta.

Itse asiassa aina välillä kyseltään toisiltamme viikon saldoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Ei kukaan mene bussilla prismaan höpsö💚

Minä kävin just tänään bussilla Prismassa. Lähdin kotoa klo 9:30 ja tulin kotiin samalla vaihtolipulla tunnin päästä. 

Mutta varmaankin se oli vain unta, ja ostokset ilmestyivät ruokakaappiini magian avulla. 

T: Pohjois.Helsingissä asuva

Bussi-ihmettelijän järkytykseksi kerron, että minä käyn Prismassa KÄVELLEN. Se on lähikauppani.

Vierailija kirjoitti:

Tuokaa ne lapset kauppaan, ja bussiin ja kirjastoon ja minne niiden kanssa pitääkään päästä. Mutta kasvattakaa, opettakaa ja neuvokaa niitä käyttäytymään ihmisiksi. Kun juoksentelu alkaa, puutu siihen. Kun huuto alkaa, puutu siihen. Kun mikä tahansa perseily alkaa, puutu siihen! Ihan aina ja joka kerta. Välillä väsyttää ja on huono päivä, eikä jaksaisi, mutta vielä vähemmän tuntemattomien (tai tuttujenkaan sen puoleen) lasten huonoa käytöstä jaksaa joku muu, jolla on huono päivä, väsyttää tai on sairas.

Tuntuu siltä, että nykypäivänä tosi monilla vanhemmilla on eräänlainen kurinpidon pelko. Ei haluta (varsinkaan julkisella paikalla!) ottaa sitä "konfliktia" lapsen kanssa, missä se lapsi todennäköisesti alkaa itkeä ja rimpuilla, kun ei pääsekään juoksentelemaan niin kuin haluaisi. Siitä kurinpidosta on tullut melkein kuin tabu.

Eli vanhemmat ovat kovassa ristipaineessa. Toisaalta ympäristö haluaa, että lapset käyttäytyvät ihmisiksi, mutta toisaalta sitä konkreettista kurinpitoa katsotaan myös kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

enkä tunne mitään omantunnontuskia, kun huulestaan valuu verta kaupan lattialle. En ole vastuussa säntäilevistä kakaroista, joten jos sattuu, niin se on voi voi. Minä katsoin tavaroita hyllystä, ei ole minun vikani, että hippaileva lapsi iski naamansa kärryihin. Kun koko kylä kasvattaa, niin joskus se sattuu.

Ero on siinä, että teet tahallasi vahinkoa. Lapset tekee tahattomasti. Mielestäni tahallinen on pahempi kuin tahaton vaikka lopputulos olisi sama.

Mitä tahallista vahinkoa on siinä, että lykkään ostoskärryjä käytävällä, katselen tuotteita ja osun lapseen, joka ryntää vasemmalta päin kärryjäni? .

Aiemmasta kommentista: "Minä törmään tahallani näihin lapsiin..." 

Jäi varmaan koulut käymättä, kun et tuon vertaa osannut lukea. 

Usein tuohon juoksuun liittyy myös hillitön huuto tai ainakin kovaääninen hihitys.

Vierailija kirjoitti:

Usein tuohon juoksuun liittyy myös hillitön huuto tai ainakin kovaääninen hihitys.

Ja usein mukana on myös varsin kovaääninen äiti/isä, joka ylpeänä huhuilee hyllyjen välissä sinkoilevan katraansa perään.