Vinkkejä kaikille niille joiden taapero leikkii hippaleikkiä kaupassa

Tuo on niitä hetkiä kun tuntuu siltä, että jonkinlainen pakollinen vanhemmuuskurssi olisi hyvä olemassa.

Tykkään lapsista mutta en kaupassa säntäilevistä. Pelkään että juoksevat päin ostoskärryjä. Ja kenen syy - kärryjä työntävän aikuisen?

Samoin heiveröisen vanhuksen voivat jopa kaataa jo 3- 6 vuotiaat törmätessään

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Turha vetää mitään lapsiviha-korttia. Ap on aivan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään lapsista mutta en kaupassa säntäilevistä. Pelkään että juoksevat päin ostoskärryjä. Ja kenen syy - kärryjä työntävän aikuisen?

Samoin heiveröisen vanhuksen voivat jopa kaataa jo 3- 6 vuotiaat törmätessään

Jos se kulman takaa juoksee päin mun kärryjä, syy ei todella ole minun. T: kolmen rasavillin pojan äiti, jotka kaupassa eivät perseilleet ikinä.

Jostakin kumman syystä ennen sotaa näki täällä itärajaseudun kaupoissa usein ostoksilla naapurimaan perheitä, joista kaikki jäsenet liikkuivat nätisti. Lapset seurasivat kiltisti vanhempiaan ja harvoin edes kiukuttelivat. Toki kysyivät joskus vanhemmiltaan, saako jotain valita itsekin, mutta eivät polkeneet jalkaa tmv.

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Itsellä on ollut aikoinaan toi sama tilanne. Kävin kaupassa ilman lapsia tai korkeintaan yhden kanssa. Loput oli isän hoivissa sen aikaa. Ja nykyään kun ihan joka ikinen kauppa toimittaa kotiin, en menisi kauppaan enä ollenkaan (enkä siis mene, kohta 3v olen tilannut kotiinkuljetuksella perheen ruuat). Joskus käytiin koko perhe kaupassa yhdessä mutta siis silloin paikalla oli kaksi aikuista sitä hommaa vahtimassa. En siis tekisi tuota itselleni, muut kaupassakävijät viis...

Nämä vinkit pitäisi olla somalin kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Ei kukaan mene bussilla prismaan höpsö💚

Vierailija kirjoitti:

Tykkään lapsista mutta en kaupassa säntäilevistä. Pelkään että juoksevat päin ostoskärryjä. Ja kenen syy - kärryjä työntävän aikuisen?

Samoin heiveröisen vanhuksen voivat jopa kaataa jo 3- 6 vuotiaat törmätessään

Jos vanhus on niin heiveröinen että kaatuminen on kamalaa, niin laitokseen!

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Ei sitä nyt pienestä hermostuta, mutta siinä vaiheessa kun homma menee aivan showksi, niin vanhemman olisi kyllä syytä puuttua sihen. Jos vaikkapa katsot miten perhepäivähoitajat toimivat, niin kaikki vähänkin isommat lapset on opetettu pitämään rattaiden tai kärryjen pielestä kiinni niin kauan kunnes annetaan lupa irrottaa, ja jos lapsi on liian pieni tähän niin sitten joko istuu kyydissä tai kävelee vierellä valjaissa.

Millähän hevonvitun ilveellä mä opetan lapseni kulkeen ihmisten ilmoilla jos siltä on kielletty kulkeminen ihmisten ilmoilla?

Ihme sekopäitä, ihan laitoskamaa nää mahot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään lapsista mutta en kaupassa säntäilevistä. Pelkään että juoksevat päin ostoskärryjä. Ja kenen syy - kärryjä työntävän aikuisen?

Samoin heiveröisen vanhuksen voivat jopa kaataa jo 3- 6 vuotiaat törmätessään

Jos vanhus on niin heiveröinen että kaatuminen on kamalaa, niin laitokseen!

😀. Lisää laitospaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Itsellä on ollut aikoinaan toi sama tilanne. Kävin kaupassa ilman lapsia tai korkeintaan yhden kanssa. Loput oli isän hoivissa sen aikaa. Ja nykyään kun ihan joka ikinen kauppa toimittaa kotiin, en menisi kauppaan enä ollenkaan (enkä siis mene, kohta 3v olen tilannut kotiinkuljetuksella perheen ruuat). Joskus käytiin koko perhe kaupassa yhdessä mutta siis silloin paikalla oli kaksi aikuista sitä hommaa vahtimassa. En siis tekisi tuota itselleni, muut kaupassakävijät viis...

Ilmiselvästi olen yksin sen ajatuksen kanssa, että lasten kanssa saisi käydä kaupassa. Mun lapset ovat kilttejä lähtökohtaisesti, niin kuin totesin. Mutta kyllä heilläkin voi ajoittain tulla jotain puuskia, että innostuvat. Jos kyse ei kuitenkaan ole mistään päättömästä menosta eli kehenkään ei törmäillä, eikä mitään rikota yms, niin en mä kyllä ymmärrä, miksi mulla ei ole yhtäläistä oikeutta käydä kaupassa lapsineni. Minusta nämä kommentit vain vahvistavat mielikuvaani siitä, että lapset eivät ole tervetulleita.

Vierailija kirjoitti:

Jostakin kumman syystä ennen sotaa näki täällä itärajaseudun kaupoissa usein ostoksilla naapurimaan perheitä, joista kaikki jäsenet liikkuivat nätisti. Lapset seurasivat kiltisti vanhempiaan ja harvoin edes kiukuttelivat. Toki kysyivät joskus vanhemmiltaan, saako jotain valita itsekin, mutta eivät polkeneet jalkaa tmv.

Idässä on paljon tiukempi kuri lapsilla. Meillä oli lapsilla aikanaan tarhassa yksi ukrainalaistaustainen hoitaja ja sen kyllä huomasi että se oli tottunut vetämään ihan erilaista linjaa kuin muut hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Millähän hevonvitun ilveellä mä opetan lapseni kulkeen ihmisten ilmoilla jos siltä on kielletty kulkeminen ihmisten ilmoilla?

Ihme sekopäitä, ihan laitoskamaa nää mahot.

Kirjoituksesta päätellen ymmärrän että lapsien kasvatus on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Ei kukaan mene bussilla prismaan höpsö💚

Niinkö, no tervetuloa mun autottomaan elämään. Minä käyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Yleensä he seuraavat minua kiltisti ja heitä pystyy motivoimaan tuohon esim. antamalla pieniä tehtäviä, esim. pyytämällä ojentamaan tavaroita, mutta tosiaan kun ovat vielä lapsia, he saattavat joskus innostua ja aina puutunkin siihen, jos alkaa juoksentelu tms, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista, että muutkin ymmärtäisivät, että yritän parhaani äitinä, eikä olla heti puhkumassa ja kurtistelemassa kulmia.

Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihan ok, vaikka lapset välillä saattavat, näkyä ja kuulua, mutta kyllä niitäkin tilanteita on ollut, jossa mulle on huomauteltu mielestäni ihan turhaan, kun lapset vain ovat ikätasoisen mukaisesti olemassa. Minustakin lapsia tulee kasvattaa ja huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta jotain rajaa tuohon, kuinka ankara pitää olla asenteissa pieniä lapsia kohtaan.

Ei kukaan mene bussilla prismaan höpsö💚

Pk-seudulla monilla perheillä ei ole autoa eli kyllä sinne Prismaan mennään bussilla jos ei kävellä tai pyöräillä.

Minä törmään tahallani näihin lapsiin enkä tunne mitään omantunnontuskia, kun huulestaan valuu verta kaupan lattialle. En ole vastuussa säntäilevistä kakaroista, joten jos sattuu, niin se on voi voi. Minä katsoin tavaroita hyllystä, ei ole minun vikani, että hippaileva lapsi iski naamansa kärryihin. Kun koko kylä kasvattaa, niin joskus se sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa lisäät vain sietokykyäsi. Minusta sekin on kurjaa, miten vähän ihmiset jaksavat pieniä lapsia. Mulla on kolme pientä lasta. He kaikkihan eivät mahdu ostoskärryn istuimeen ja eipä he kovin kauaa edes halua siinä olla. Kantoreppu on melko hankala, jos aikoo tehdä isompia ostoksia ja on kauempana kotoa. Jonkun yhden pienen vauvan kanssa lähikaupassa käynti kantorepun kanssa on ihan kätevää, mutta ei enää usean lapsen kanssa bussilla matkustaen prismaan, etenkin kun se pieninkin on jo melko kookas.

Mikä vika on talutusvaljaissa?