Kuinka pitkän seurustelun jälkeen menitte kihloihin ja naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin mennyt jo viiden vuoden jälkeen, mutta mies haluaa kosia. Nyt on mennyt jo melkein 10 vuotta. Enpä usko, että kosii ikinä.

Tiedätkö mitä kosiminen tarkoittaa? Jompi kumpi on jo ottanut aiheen esille ja ilmaissut omalta osaltaan naimisiinmenohinkunsa kun tiedät tuon, eli kosinut.

Joo tiedän. Minä siis ehdotin avioliittoa, mutta mies ei suostunut ehdotukseen, koska halusi itse olla kosija. Eipä ole kosintaa kuulunut.

Tiedätkö myös että kosintaan vastataan "kyllä" tai "ei" eikä "tahdon itse kosia"? :D

Itse tulkitsisin tuon eiksi.

3 v kuluttua kihlat ja 6v naimisiin. Olin 28 naimisiin mennessäni.

Ei koskaan kihloihin eikä naimisiin ja olemme eläneet yhdessä jo minä 24v ja mieheni 27v joku vanha kun sen ikäisinä tavattiin niin siitä asti ja minä täytän 57 ensi vuonna ja mieheni 60v. Kolme vuotta ikäeroa. 

Minä en ole halunnut lapsia ja mies sanoi ettei mene naimisiin. Niin tehtiin kompromissi ettei tehdä lapsia eikä mennä naimisiin. Olemme kumpikin aika voimakastahtoisia ja jääräpäisiä niin että huomasimme aika äkkiä sopivamme yhteen. 

Minä en ole mikään romanttinen enkä tarvitse mitään rakkaus lässytyksiä ja tykkään hiljaisesta miehestä eikä sen tarvitse puhua yhtään mitään. Jalat maassa takoudellisesti turvallinen kumppani on kaikkein tärkeintä niin ettei tarvitse centtejä laskea niin hoidan koko talouden. 

Tavattiin 2001, kihloihin 2002, yhteen muutto 2003, naimisiin 2005, sitten tuli neljä lasta. Avioeron harkinta-aika päättyy ens vuoden alussa.

Vierailija kirjoitti:

Seurusteltiin 9vuotta.

Ei oltu kihloissa.

Naimisissa oltu 8vuotta.

Tajuat kai, että sillä hetkellä kun PÄÄTITTE mennä naimisiin, olitte kihloissa. Tietysti, jos menitte naimisiin esim. Las Vegasissa, kihlaus on voinut kestää vain muutaman minuutin tai tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan kihloihin eikä naimisiin ja olemme eläneet yhdessä jo minä 24v ja mieheni 27v joku vanha kun sen ikäisinä tavattiin niin siitä asti ja minä täytän 57 ensi vuonna ja mieheni 60v. Kolme vuotta ikäeroa. 

Minä en ole halunnut lapsia ja mies sanoi ettei mene naimisiin. Niin tehtiin kompromissi ettei tehdä lapsia eikä mennä naimisiin. Olemme kumpikin aika voimakastahtoisia ja jääräpäisiä niin että huomasimme aika äkkiä sopivamme yhteen. 

Minä en ole mikään romanttinen enkä tarvitse mitään rakkaus lässytyksiä ja tykkään hiljaisesta miehestä eikä sen tarvitse puhua yhtään mitään. Jalat maassa takoudellisesti turvallinen kumppani on kaikkein tärkeintä niin ettei tarvitse centtejä laskea niin hoidan koko talouden. 

Miten olette järjestäneet asianne toisen kuoleman varalta? Olen saanut vaikutelman, että monilta menee avioliiton hyödyt sivu suun, koska sen kuvitellaan olevan vain romantikoiden tai lapsiperheiden juttu. Avioliitosta on kaikista eniten hyötyä lapsettomille pareille.

Menimme puolisoni kanssa naimisiin, koska halusimme turvata toisemme kun toinen meistä kuolee. Meilläkään ei ole lapsia. Jos kuolisin nyt emmekä olisi naimisissa, niin kaikki omaisuuteni menisi vanhemmilleni. Jopa puolet minun ja puolisoni yhteisestä kodista. Voisin toki testamentata omaisuuteni puolisolleni ilman avioliittoakin, mutta hän joutuisi maksamaan siitä huomattavan perintöveron. Aviopuolisolta voi sen sijaan periä verottomasti 109 999 euroa ja ylimenevästä osasta maksetaan paljon pienempi veroprosentti, kuin jos ei olisi naimisissa.