Lue keskustelun säännöt.
Oletteko erakoituneet etätöissä?
02.10.2022 |
Minä olen. Olen tykännyt olla kotona, mutta nyt huomaan että kynnys lähteä ihmisten ilmoille on korkea. Ahdistaa ja jännittää, ei ole päällepantavaa, edellisenä yönä ei uni tule - ennen tavallista toimistopäivää! Illalla aivan rättiväsynyt. Ennen koronaa kävin ihan normaalisti töissä ja se oli ihan mukavaa. Mikä tähän auttaa?
Kommentit (19)
Mä olen erakoitunut lähitöissä... Kun olen ollut suunnilleen ainoa, joka on palannut konttorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tällä, kaikki se töihinmenon vaiva rasittaa jo valmiiksi. Kotona on helppoa - oma työhuone sähköpöytineen - vain avata ovi ja aloittaa, töissä joutuu etsimään vapaata työtilaa ja miettimään, miten tulikaan toimia, jos saa puhelun keskellä päivää, missä säilyttää lounasaikaan läppäriä ja näppäimistöä jne. Kaikki se hälinä ja jonkinlainen opiskelijaruokalaolo rasittaa jo valmiiksi.
Siksi istun kotona ja aloitan työt 7:30 enkä aja töihin ja aloita 8:15.
En ole. Päinvastoin, tuntuu, että on ollut enemmän aikaa ja energiaa sosiaalisille suhteille vapaa-ajalla, kun ei ole mennyt aikaa työmatkoihin. Energiaakin jää enemmän sosiaaliseen elämään, kun ei ole monitoimikonttorissa niin paljoa sekalaisia sosiaalisia kontakteja jatkuvasti.
Vastaan omalta osaltani vuosien takaisen tilanteen. Tein töitä yrittäjänä kotona etätyön tapaan, asiakkaat, muutama tietty, satojen kilometrien päässä, enkä nähnyt heitä fyysisesti koskaan. Koska minulla oli osaamista, hoidin kaiken kirjanpitoa myöten myös itse. Jaksoin, mutta kaipuu ihmisten ilmoille sekä se, että laiskituin pitämään huolta itsestäni, sai minut kouluttautumaan uudelleen ja hakeutumaan palkkatöihin. Siihen aikaan ei etänä vielä tehty yleisesti ja kaikki kontaktit hoidettiin sähköpostilla ja puhelimella.
Aiempaan kokemukseen perustuen en ole nyt pandemian aikana yhtään edes kysellyt etätöitä, vaikka alallani voisi. Toki mulla on muutaman minuutin kävelymatka ja väkeä on kuitenkin nykyisellä konttorilla vähän, joten en minä siellä hirveästi sosiaalista elämää koe, mutta jo se, että tulee lähdettyä kotoa aamuisin ja käveltyä se muutama minuutti, virkistää. Eikä tartte töitä miettiä kotona - työnantajani ei vaadi sitä, että olisin työajan ulkopuolella mitenkään käytettävissä.
En ole. Samalla tavalla tapaan kavereita kuin ennenkin. Mulla ei ole tapana olla sosiaalinen toimistolla enkä koskaan mene kahvitauolle, joten etätöiden myötä ei ole mikään muuttunut toimistoa ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi stressaavalta. Et siis käy ihmisten ilmoila muuten kuin töissä?
En varsinaisesti. Viihdyn hyvin omissa oloissani ja netti riittää hyvin pitkälti sosiaalisten kontaktien ylläpitoon. Käyn työpaikalla muutaman kerran kuussa ja se riittää hyvin. Työpaikan ilmapiiri on tosi hyvä ja uskon, että etätyömahdollisuus on vielä parantanut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Ja ilmapiiri työpaikalla tuntuu omituiselta.
Eikö sulla ole muuta elämää kuin työ, jos noin paljon pelottaa ihmisten ilmoille lähtö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakoitunut. Olen nyt jonkin aikaa tullut alkuviikon päivinä toimistolle, että näkee vähän muitakin ja tulee lähdettyä ovesta ulos. Mutta eipä ole paljoa huvittanut käydä edes kaupassa ja voi mennä useampi päivä vain kotona.
Itselläni tähän samaan pakettiin kuuluu se, että olen parin vuoden aikana tylsistynyt kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Mikään ei vain oikein kiinnosta ja innosta kunnolla. En tiedä mikä tähän auttaisi. Kaipa sitä voi robottinakin jotain asioita tehdä, vaikka siitä ei iloa saisikaan, mutta kävelylenkillä saisi edes raitista ilmaa.
Kuulostaa siltä, ettei sulla ole mitään muuta eläämää työpäiväsi lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erakoitunut. Olen nyt jonkin aikaa tullut alkuviikon päivinä toimistolle, että näkee vähän muitakin ja tulee lähdettyä ovesta ulos. Mutta eipä ole paljoa huvittanut käydä edes kaupassa ja voi mennä useampi päivä vain kotona.
Itselläni tähän samaan pakettiin kuuluu se, että olen parin vuoden aikana tylsistynyt kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Mikään ei vain oikein kiinnosta ja innosta kunnolla. En tiedä mikä tähän auttaisi. Kaipa sitä voi robottinakin jotain asioita tehdä, vaikka siitä ei iloa saisikaan, mutta kävelylenkillä saisi edes raitista ilmaa.
Kuulostaa muuten tosi surulliselta ettei sinulla ole ystäviä, joita tavata. Tsempit sinne.
Eikö elämässä ole muuta kuin työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luin että erektioituneet. Eli olen miehen puutteessa jo!
En ole erakoitunut. Mulla on paljon sosiaalisia suhteita töiden ulkopuolella.
Jotenkin surullista, että elämä keskittyy noin paljon työhän eikä sen lisäksi ole muuta sosiaalista elämää. Olen tehnyt etätöitä jo vuodesta 2012 lähtien, joten samalla tavalla mennään kuin ennenkin enkä siis ole erakoitunut.
Miten voi noin erakoitua. Etkö käy koskaan edes kaupassa?
Ymmärrän ap sinua. Minulla aivan sama tilanne. Ei tätä moni ymmärrä miltä tuntuu mutta tsemppiä! Yritetään jaksaa.
Samassa tilanteessa, mutta olin jo vähän erakoitumassa ennenkin..Ei perhettä,ei oikein sukulaisia, kaverit jääneet kun oli terveys yhdessä välissä huonona enkä pystynyt olemaan "oma itseni" kipujen takia.
Nyt sitten päivät menee yksin. Tänäkin aamuna heräsin ja mietin, että onkohan tämä painajaista ja voisinko jo herätä tästä.