Lue keskustelun säännöt.
En mä pysty laittamaan 1-vuotiasta hoitoon, miten te muut?
02.10.2022 |
Ymmärrän jos on vaan pakko, mutta tuntuiko teistä pahalta laittaa noin pieni hoitoon vai oliko helppoa?
Olen osa-aikatyössä ja mieheni on yrittäjä, joten ollaan onnistuttu sumplimaan että toinen on lapsen kanssa kun toinen on töissä. Onhan tämä välillä tosi raskasta, mutta hoitoon laittaminen tuntuu niin pahalta kun pikkuinen on vielä ihan vauva. Onko esim 2v helpompi jättää päivähoitoon? Kannattaako tässä sinnitellä... lisäksi pelottaa että alkaako hoitoon laittamisen myötä sairastelukierre, en tuollaiselle haluaisi altistaa näin pientä ellei ole ihan ihan pakko. Ihmiset ympärillä painostaa päiväkotiin että päästäisiin helpommalla.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sairastelukierteeltä ei oikein voi välttyä, ihan sama missä iässä aloittaa päivähoidon.
Mutta kyllä se helpottaa esimerkiksi korvatulehduksien suhteen, jos röörit ovat vähän ehtineet kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki ovat menneet n 1 v hoitoon perhepäivähoitajalle. Menivät n klo 8.30 ja kotiin haettiin n klo 15. Hyvin viihtyivät, kellekään ei iskenyt sairastelukierrettä (esikoisen korvakierre alkoi 9 kk iässä kotihoidossa ja loppui putkitukseen 1 v 10 kk ikäisenä) Äidin pää pysyi kasassa, kun pääsi töihin ihmisten ilmoille.
En olisi laittanut noin pieniä hoitoon, jos päivät olisivat olleet yhtään pidempiä.
Päiväkoti ei ole alle 3-vuotiaan paikka. Perhepäivähoitoon voisin harkita pienemmän laittamista jos olisi pakko.
Nythän tuntuu olevan trendi, että heti vaan 1 v. hoitoon "sosiaalistumaan". Mielestäni olisi hyvä, että hoidon aloittaessaan lapsi edes kävelisi itse, mielellään jopa jo puhuisi jotain. Alle 2 v. paikka ei ole päiväkodissa, ihan pienet perhepäivähoitoon jos on ihan PAKKO aloittaa hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse huomannut kahden kokemuksella, että lapsi tarvii enemmän äitiä koulun aloituksen yhteydessä kun taaperona, joka ei tajua vielä mistään mitään. .
Aika outo käsitys sulla lapsen herkkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki ovat menneet n 1 v hoitoon perhepäivähoitajalle. Menivät n klo 8.30 ja kotiin haettiin n klo 15. Hyvin viihtyivät, kellekään ei iskenyt sairastelukierrettä (esikoisen korvakierre alkoi 9 kk iässä kotihoidossa ja loppui putkitukseen 1 v 10 kk ikäisenä) Äidin pää pysyi kasassa, kun pääsi töihin ihmisten ilmoille.
En olisi laittanut noin pieniä hoitoon, jos päivät olisivat olleet yhtään pidempiä.
Kurjaa että et osannut nauttia omien lastesi hoitamisesta.
Miksi alapeukutatte tuota jolla oli kurja vauvavuosi? Ei kaikki meistä ole koti- ihmisiä. Eikä sitä etukäteen voi tietää miten itse reagoi, onhan se ekaa kertaa sika erilainen tilanne (yksin lapsen kanssa kotona pitkät päivät perätysten). Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä. Yksinäisyys on yleistä. Tai voi olla urasuuntautunut siitä huolimatta että haluaa olla hyvä äiti lapsilleen.
Vähän erikoista siis kysyä sitäkään että miksi teet lapsia jos laitat ne jo pienenä hoitoon. Kukas meistä näkee omaan tulevaisuuteensa? Ei kukaan. En voinut tietää että menettäisin järkeni vauva-aikana. Ei kukaan muukaan voinut sitä tietää ja silti niin kävi.
Enemmän psykoottisia lapsia tulee mt- ongelmaisten äitien hoidossa kuin päivähoidon takia.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykynuorten on niin vaikea sitoutua parisuhteeseen? Johtuisiko se siitä, että kiintymyssuhdetta äitiin on venytetty liian kanssa kun lapsi joutuu liian varhain erotetuksi ekasta ihmissuhteestaan?
Mä voin laittaa AP:n puolesta sen 1-vuotiaan hoitoon, jos AP ei siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja trendi on se, että mitä pienempi lapsi sen pidemmät hoitopäivät. Juuri 1v. täyttäneet ovat päiväkodissa klo 7-17 tai jopa pidempään. Miettikää nyt: viikkotuntimäärä on yli 50 h! Kuka vanhemmista tekee tuollaista viikkoa, miksi ihan pienen lapsen pitäisi jaksaa??
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukutatte tuota jolla oli kurja vauvavuosi? Ei kaikki meistä ole koti- ihmisiä. Eikä sitä etukäteen voi tietää miten itse reagoi, onhan se ekaa kertaa sika erilainen tilanne (yksin lapsen kanssa kotona pitkät päivät perätysten). Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä. Yksinäisyys on yleistä. Tai voi olla urasuuntautunut siitä huolimatta että haluaa olla hyvä äiti lapsilleen.
Vähän erikoista siis kysyä sitäkään että miksi teet lapsia jos laitat ne jo pienenä hoitoon. Kukas meistä näkee omaan tulevaisuuteensa? Ei kukaan. En voinut tietää että menettäisin järkeni vauva-aikana. Ei kukaan muukaan voinut sitä tietää ja silti niin kävi.
Enemmän psykoottisia lapsia tulee mt- ongelmaisten äitien hoidossa kuin päivähoidon takia.
-eri
Miksi luulet, että vauvan kanssa pitää olla koti-ihminen? Ei vauva ketään kotiin sido. Ihan on oma valinta, jos ei mene ihmisten ilmoille. Sairastelut toki poikkeus tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kompromissina minimitunnit päiväkodissa? Mikäli pystytte miehenne kanssa sumplimaan työaikanne?
T: Vakaope, yli 10 v kokemuksella alle 3 v ryhmässä.
Mitä pidempään lapsen voi pitää kotihoidossa, sen parempi. Sosialisoinnin yms. oppii eskarissa ja koulussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään lapsen voi pitää kotihoidossa, sen parempi. Sosialisoinnin yms. oppii eskarissa ja koulussakin.
18-vuotiaaksi lapsi pidetään kotona. Sitten se ehkä päästetään kouluunkin. Ehkä. Mutta ei kaupungille ilman valvontaa.
Laitoin 8 kuukautta vanhan. Ajattelin itse elättää perheeni. Tästä on aikaa, joten ei lapsi toki ole enää nykyään mikään syy tehdä töitä ja tienata. Muille kuuluu perheesi elättäminen. Iilimato.
Aamu kahvit väärään kurkkuun ku näitä pätemisiä lukee 🤣 parhain on ku selitetään kyllä meidän lapsesta tuli fiksu ja on hyvä oma perhe 🤣
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ei ole alle 3-vuotiaan paikka. Perhepäivähoitoon voisin harkita pienemmän laittamista jos olisi pakko.
Minulla on niin huonot kokemukset perhepäivähoidosta, etten suosittele kenellekään. Mitään väkivaltaa ei ollut, mutta perheen oma lapsi oli erikoisasemassa, kaikki oli hänelle paremmin, syömiset, juomiset, leikkikalut jne. Ei ollut lapseni hyvä olla siellä, vein päiväkotiin, siellä oli hyvä. Asumme pikkukaupungissa, täällä on pkodissa hyvin työntekijöitä eikä vaihtuvuutta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukutatte tuota jolla oli kurja vauvavuosi? Ei kaikki meistä ole koti- ihmisiä. Eikä sitä etukäteen voi tietää miten itse reagoi, onhan se ekaa kertaa sika erilainen tilanne (yksin lapsen kanssa kotona pitkät päivät perätysten). Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä. Yksinäisyys on yleistä. Tai voi olla urasuuntautunut siitä huolimatta että haluaa olla hyvä äiti lapsilleen.
Vähän erikoista siis kysyä sitäkään että miksi teet lapsia jos laitat ne jo pienenä hoitoon. Kukas meistä näkee omaan tulevaisuuteensa? Ei kukaan. En voinut tietää että menettäisin järkeni vauva-aikana. Ei kukaan muukaan voinut sitä tietää ja silti niin kävi.
Enemmän psykoottisia lapsia tulee mt- ongelmaisten äitien hoidossa kuin päivähoidon takia.
-eri
Miksi luulet, että vauvan kanssa pitää olla koti-ihminen? Ei vauva ketään kotiin sido. Ihan on oma valinta, jos ei mene ihmisten ilmoille. Sairastelut toki poikkeus tähän.
Mihin sen lapsen kanssa pitää mennä? Kahvilaan notkumaan? Yäk! Kerhoihin, joo, mutta ei jokapvä sitäkään jaksa. Eikä ne aina niin ihmeellisiä ole.
Ulkoilin lasten kanssa, tein itse ruuat, pyykkihuolto, päiväunet. Eipä siinä kauheasti mihinkään ehdi lähteä. Kyläilyä jos sattuu joku kaveri yhtäaikaa lomalla olemaan, harvoinpa on.
Toivon, että sosialisoinnin opettaminen on jäänyt entiseen neuvostoliittoon...
Lapseni meni 11 kuukauden ikäisenä päiväkotiin, ja en ole osannut traumatisoitua. Lapsi vaikuttaa myös hyvin normaalilta.
Minä vein aikoinaan molemmat yksivuotiaana, olivat hoidossa 2 pvää kerrallaan, viikossa tuli hoitopäiviä kaksi tai kolme, mieheni työ oli säännöllisesti kaksi töitä, kaksi vapaata ja minulla töitä ma-pe, päivätyö. Meidän lapsille sopi, asumme pikkukaupungissa ja pkodissa oli tutut hoitajat. Yhtään kertaa en ollut töistä pois lasten sairastamisen takia. Ostimme oman kodin ennen lasten syntymää, joten töihin oli mentävä, enkä kyllä olisi pitempään jaksanutkaan pelkästään kotona olla. Hyviä ihmisiä heistä tuli, hyvät perheet ja työpaikat molemmilla.