En mä pysty laittamaan 1-vuotiasta hoitoon, miten te muut?
Ymmärrän jos on vaan pakko, mutta tuntuiko teistä pahalta laittaa noin pieni hoitoon vai oliko helppoa?
Olen osa-aikatyössä ja mieheni on yrittäjä, joten ollaan onnistuttu sumplimaan että toinen on lapsen kanssa kun toinen on töissä. Onhan tämä välillä tosi raskasta, mutta hoitoon laittaminen tuntuu niin pahalta kun pikkuinen on vielä ihan vauva. Onko esim 2v helpompi jättää päivähoitoon? Kannattaako tässä sinnitellä... lisäksi pelottaa että alkaako hoitoon laittamisen myötä sairastelukierre, en tuollaiselle haluaisi altistaa näin pientä ellei ole ihan ihan pakko. Ihmiset ympärillä painostaa päiväkotiin että päästäisiin helpommalla.
Kommentit (46)
Kuunnelkaa omaa sydäntänne! Kaksivuotias hoidon aloittaja on taidoiltaan ihan erilainen kuin yksivuotias ja osaa kertoa sitten hoidossakin, jos joku asia harmittaa. Lisäksi, varsinkin pääkaupunkiseudulla, on nyt aika hurjaa varhaiskasvatuksessa, kun tekijät lähtevät alalta työn kuormittavuuden takia.
En pystynyt. Haluan odottaa, että hän pystyy kertomaan kuulumisia sanallisesti - etenkin kun päivähoidossa on niin kiireistä. Olen itsekin varhaiskasvatukseen koulutettu, mutta teen muita töitä (osa-aika).
No sairastelukierre ainakin alkaa.. ekan vuoden jälkeen helpottaa.
En laittaisi itse yksi vuotiasta päiväkotiin, jos olisi pakko laittaa hoitoon niin joku suosituksia saanut perhepäivähoitaja voisi tulla kysymykseen. Meillä oli kaikki lapset 2,5-3-vuotiaiksi kotihoidossa, mutta vaati kyllä järjestelyitä ja tiukkaa oli taloudellisesti. Silti en kadu, lapset on pieniä hetken. Nyt meilläkin kaikki koulaisia ja haikeudella joskus muistelen pikkulapsi aikoja eikä päälimmäinen muisto ole se miten tiukkaa oli taloudellisesti 🙂
En pystynyt. Aloin perhepäivähoitajaksi, eli omat oli kotona ja pari lasta lisää meillä. Sillä pärjättiin taloudellisesti.
Mitä isompana aloittaa, sitä huonommin menestyy. Olisi hyvä aloittaa sosialistuminen heti kuin mahdollista vaikka lyhyempänä päivänä alkuun.
Sairastelukierteeltä ei oikein voi välttyä, ihan sama missä iässä aloittaa päivähoidon.
En pystynyt laittamaan omiani hoitoon alle 2v, sinniteltiin kotihoidontuella. Ja olen päiväkodissa opettajana, tiedän sen arjen, mielestäni pienen lapsen on parempia olla kotona jos kotiolot on normaalit. Mutta jos on pakko laittaa hoitoon niin ei tarvii tuntea syyllisyyttä, tuskin ne lapset täällä traumatisoituu vaikka meteliä on ja syliä joutuukin odottamaan.
Mun oli 11kk. Oli osapäiväisenä. Ei osannut edes kävellä vielä, siellä se ryömi menemään kaikkien tuolien alta ja raollaan olevista ovista. :-D
Ihan hyvä lapsi siitä kasvoi. Se päiväkoti oli kyllä hyvä valinta, meidän molempien mielenterveydelle!
Vierailija kirjoitti:
Mun oli 11kk. Oli osapäiväisenä. Ei osannut edes kävellä vielä, siellä se ryömi menemään kaikkien tuolien alta ja raollaan olevista ovista. :-D
Ihan hyvä lapsi siitä kasvoi. Se päiväkoti oli kyllä hyvä valinta, meidän molempien mielenterveydelle!
Jatkan vielä, että meillä ei ollut sen kummempaa sairastelua, ehkä tuttö keräsi itseensä tarpeeksi vastustuskykyä sieltä lattialta. On koko ikänsä ollut hyvin terve. Sairastelee vain vähän ja taudit joita tulee, menee nopeasti ja vähäoireisina ohi.
Mulle vauvavuosi oli kurja. En viihtynyt yhtään kotona, vaikka oli helppo lapsi, nukkui yöt läpi puolivuotiaasta, sitä ennen heräsi kerran yössä syömään. 10-12 h yöunet, parit päikkärit yht. 3-5 h, söi hyvin eikä sairastanut kertaakaan. Silti meni 1-v. syntymäpäivänään hoitoon, tutulle perhepäivähoitajalle. Ja kaikki olivat tyytyväisiä.
No en ikinä olisi tehnyt lasta jos tilanne olisi se että hänet pitää laittaa vuoden vanhana hoitoon.
En olisi mitenkään pystynyt laittamaan vauvaa päiväkotiin. Kuopus oli 2,5 aloittaessaan ja esikoinen yli 4.
Psykopatiaa aiheutta mm. ihmisen hylkääämis kokemus lapsena, eli teette mahdollisia psykoja viemällä lapsenne pienenä pois luotanne ja jonkun prkl:n rahan takia?
Tyttäreni oli 2,5-vuotias päivähoitoon mennessä. Oli tarkoitus olla kotona siihen asti kunnes tytär täyttää 3 vuotta, mutta töihinmenoni aikaistui, kun työpaikalla tuli akuutti tarve. Myöhemmin tuosta minulla oli työharjoittelu päiväkodissa, ja sain hirveitä omantunnontuskia, koska 2,5-vuotiaat tuntuivat aivan liian pieniltä olemaan isossa laumassa pitkää päivää. Oli todella syyllinen olo kun oma tyttäreni aloitti niin pienenä päiväkotirumban!
Lisäksi huomasin, että pienten, 1-3-vuotiaiden ryhmät eivät olleet mitenkään suosittuja vakihoitajien keskuudessa, sijaisija olikin niissä sitten usein, joten vaihtuvia hoitajia oli pienillä yhtenään. Ja räkä roikkui melkein järjestään jokaisella pikkuisella. Isompien ryhmässä oli sentään tervettä väkeä.
Kolmevuotias on jo saanut aika harppauksen kehityksessä verraten 2,5-vuotiaaseen, joten se on mielestäni ihan hyvä ikä aloittaa hoidossa.
Olen itse huomannut kahden kokemuksella, että lapsi tarvii enemmän äitiä koulun aloituksen yhteydessä kun taaperona, joka ei tajua vielä mistään mitään.
Lapset meni puolitoistavuotiaana hoitoon ja raskasta se sairastelurumba ym oli, mutta nauttinut pkssa olosta, vilkkaita kun olivat. Nyt pikkukoululaisina olen tehnyt tilanteet niin, että olen aina kotona. Tää on ollut niin parasta heille.
Vauva (0–1 vuotta)
Taapero (1–3 vuotta)
Leikki-ikäinen (3–6 vuotta)
Ala-koululainen (6–12 vuotta)
Nuori (12–18 vuotta)
En myöskään itse pystynyt laittamaan 1-vuotiaana lapsia hoitoon. Kaksi nuorinta aloitti osa-aikaisessa hoidossa 1,5 vuotiaana. Jo puoli vuotta teki paljon kehityksessä.
Ei kannata viedä hoitoon 1-v. Jokainen kuukausi kotona antaa hänelle kasvurauhaa. Tuon ikäinen tarvii vain tutun ympäristön ja ennakoitavuutta. Sitä saa kotona. Psykologisesti päiväkoti alkaa antaa vasta 3-v.
Ihan turha syyllistyä ja siksi hylätä tieto. Ihmettelen kyllä, että moni koulutettu nainen ei ole asiaan perehtynyt
En laittaisi noin pientä. Raskasta ja niukkaa voi olla, mutta jokainen kuukausi kannattaa. Parempi esim jos pääsisitte edes pahimman infektiokauden ohi ja aloittaisi keväällä, ulkoilutkin silloin pienelle kivempia?