Suhde päättyi ghostaukseen.

Minun on pakko purkaa tätä johonkin. En ole vielä pystynyt läheisilleni puhumaan, koska en ole ollut valmis käsittelemään tätä asiaa, mutta jotenkin on saatava tunteita ulos.
1,5 vuoden seurustelusuhde päättyi kuukausi sitten ghostaukseen. Ei ollut edes riitaa, vaan pahoitin mieleni miehen tylystä käytöksestä ollessani kovassa flunssassa ja mies suuttui ilmeisesti siitä.
Miehen ratkaisu tilanteeseen oli pistää välit kerrasta poikki, vaikka meillä ei edes mitään ongelmia suhteessa ollut ja luulin kaiken olevan erittäin hyvin.
Mies kieltäytyi täysin kaikesta keskustelusta, en saanut edes hyvästellä häntä, ja nyt kuukausi myöhemmin tajusin, että hän on estänyt minut kaikissa yhteydenpitokanavissa.
Olen ehkä hieman shokissa. En ole pystynyt edes itkemään järkytykseltäni. Aivan kuin suuresti rakastamani ihminen ja paras ystäväni olisi äkillisesti kuollut. Toisaalta se tieto, että hän on edelleen olemassa, mutta en voi ottaa häneen yhteyttä enkä saa ehkä koskaan vastauksia kysymyksiini, on ahdistava.
Mietin sitäkin, että pystyykö tällaisen kokemuksen jälkeen enää koskaan luottamaan yhteenkään mieheen tai antamaan itsestään niitä syvimpiä ja herkimpiä asioita kenellekään? Mitä järkeä on vilpittömästi rakastaa, välittää ja kiintyä, jos niillä tunteilla ei ole mitään väliä ja kaiken voi kipata roskikseen milloin vaan. Hetkessä ihan kaikki voi olla ohi.

On kuin olisi jossain painajaisessa. Todella vaikea ymmärtää, mitä on tapahtunut.