Periikö lapsettoman parin leski edesmenneen puolison koko omaisuuden, esim. sukutilan?

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin testamentti jossa nimenomaan testamentattiin kaikki omaisuus toisillemme, vaikka ei ole rintaperillisiä. Tämä juuri siitä syystä, että laki sanoo ettei leski saa hävittää ensin kuolleen omaisuutta, vaan se pitäisi jättää ensin kuolleen muille perillisille ns. koskemattomana lesken kuollessa. Meistä kumpikaan ei halua tänne toisen sisaruksia vahtimaan ja mäkättämään siitä, mitä omaisuudella tehdään. Kumpikin haluaa pystyä myymään talon ja vaikka polttamaan rahat jos siltä tuntuu ilman että kenelläkään sukulaisella on mitään sanomista asiaan. Näinpä teetimme lakimiehellä täyden omistusoikeuden siirtävän testamentin toisillemme. Samalla huomioitiin se, mitä haluamme omaisuudellemme tapahtuvan jos molemmat kuolevat yhtä aikaa vaikkapa onnettomuudessa. Tätä lakimiehen tekemää testamenttia on hyvä käyttää pohjana jos vaikkapa nykyinen edunsaaja molempien kuollessa kuolee, kasvaa narkomaaniksi, tai mitä nyt vaan.

Toki meidän tilanteessa erona on se, että yhdessä on elämä rakennettu, ei ole sukutiloja tai valtavia perintöjä tms. Kaikki mitä on, on yhteistä ja yhdessä hankittua. Sen takia tähän ei kaivata ketään ulkopuolisia vänisemään mistään.

Siis kuka estää vaikka talon myymisen ja rahojen käytön elämiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei peri, saa hallintaansa kuin olisi perinyt ja saa käyttää kuin olisi perinyt, mutta lesken kuoltua ko. osuus siirtyy toissijaisille perillisille. Eli jos nyt molemmilla puolisoilla on 200 000 e omaa omaisuutta, niin lapsettoman pariskunnan koko yhteinen omaisuus siirtyy leskelle ja kun hän kuluttaa siitä 300 000 e, niin jäljellejäänyt 100 000 e jaetaan molempien toissijaisille perillisille eikä vain lesken omaisille.

Mutta voi kuitenkin laittaa haisemaan koko perinnön halutessaan. 

Tai voiko eläessään lahjoittaa kaiken esim. myöhemmin syntyneille lapsilleen,jolloin nämä/joku heistä saisi itselleen koko tilan? Eikä ensin kuolleen suvulla olisi nokan koputtamista?

Jos leski lahjoittaa ensin kuolleelta puolisolta saatua perintöä, se voidaan vaatia palautettavaksi lesken kuolinpesään.

Leski ei voi myöskään testamentata ensin kuolleelta puolisolta perittyä omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin testamentti jossa nimenomaan testamentattiin kaikki omaisuus toisillemme, vaikka ei ole rintaperillisiä. Tämä juuri siitä syystä, että laki sanoo ettei leski saa hävittää ensin kuolleen omaisuutta, vaan se pitäisi jättää ensin kuolleen muille perillisille ns. koskemattomana lesken kuollessa. Meistä kumpikaan ei halua tänne toisen sisaruksia vahtimaan ja mäkättämään siitä, mitä omaisuudella tehdään. Kumpikin haluaa pystyä myymään talon ja vaikka polttamaan rahat jos siltä tuntuu ilman että kenelläkään sukulaisella on mitään sanomista asiaan. Näinpä teetimme lakimiehellä täyden omistusoikeuden siirtävän testamentin toisillemme. Samalla huomioitiin se, mitä haluamme omaisuudellemme tapahtuvan jos molemmat kuolevat yhtä aikaa vaikkapa onnettomuudessa. Tätä lakimiehen tekemää testamenttia on hyvä käyttää pohjana jos vaikkapa nykyinen edunsaaja molempien kuollessa kuolee, kasvaa narkomaaniksi, tai mitä nyt vaan.

Toki meidän tilanteessa erona on se, että yhdessä on elämä rakennettu, ei ole sukutiloja tai valtavia perintöjä tms. Kaikki mitä on, on yhteistä ja yhdessä hankittua. Sen takia tähän ei kaivata ketään ulkopuolisia vänisemään mistään.

Siis kieltääkö laki tosiaan ettei tiettyä perittyä omaisuutta saisi käyttää?

Ei kiellä. Jos se omaisuus on asunnonpuolikas, sen voi myydä ja käyttää rahat miten haluaa ihan samalla lailla kuin vainajan kalsarit voi polttaa tai heittää roskiin. Ei niitä kenellekään tarvitse säilytellä. Leski voi tosiaan elää lähes kokonaisen ihmiselämän sen ensimmäisen kuoleman jälkeen. Jos mies on kuollut vaikka auto-onnettomuudessa 25 -vuotiaana ja leski kuolee ysikymppisenä. Voi olla, että silloin lesken kuollessa ei ole muita perillisiäkään kuin lesken omat jälkeläiset.

Juuri tuohon noiden gold diggereiden taktiikka perustuu. Etsitään jostain rikas vanha äijä, jolla ei ole lapsia. Sitten mennään naimisiin ilman avioehtoa ja odotellaan muutama vuosi, että äijä kuolee ja kuoleman jälkeen elellään hulppeasti perinnöllä. Vrt Anna Nicole Smith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei peri, saa hallintaansa kuin olisi perinyt ja saa käyttää kuin olisi perinyt, mutta lesken kuoltua ko. osuus siirtyy toissijaisille perillisille. Eli jos nyt molemmilla puolisoilla on 200 000 e omaa omaisuutta, niin lapsettoman pariskunnan koko yhteinen omaisuus siirtyy leskelle ja kun hän kuluttaa siitä 300 000 e, niin jäljellejäänyt 100 000 e jaetaan molempien toissijaisille perillisille eikä vain lesken omaisille.

Mutta voi kuitenkin laittaa haisemaan koko perinnön halutessaan. 

Tämä on totta, mutta jos jotain jää, niin se ei ole vain lesken suvulle jäävää omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ellei ole testamenttia ja vainajalla ei siis ole lapsia muistakaan suhteista.

Ja sitten aikanaan leskenkin kuoltua ensiksi kuolleen osuus palaa takaisin hänen suvulleen.

Mutta eihän silloin ole perinyt kaikkea!

Jos puolet puolison omaisuudesta meneekin myöhemmin tämän suvulle eikä esim. lesken myöhemmin saamalle lapselle.

Saako leski edes vapaasti päättää k.o. tilan toiminnasta tai myynnistä?

Tietenkin saa. Leski saa sen panna menemään vaikka humputtelemalla Costa del Solilla.

Marbella on huomattavasti parempi paikka humputtelulle.

Onko avioehtoa? Testamenttia?

Kannattaa siirtää tai lahjoittaa omaisuutta haluamalleen henkilölle eläissään. Kuoleman jälkeen ei aina edes mikään testamentti toteudu, ,vainajan tarkoittamalla tavalla. Itse en luottaisi testamenttiin, niin monesti olen elämäni aikana nähnyt surullisia tarinoita, kun testamentti on tuosta noin vain kiistetty. Varma on varmaa, jos omistus siirtyy.

Sikti kannattaa käyttää varallisuus omaan hyvinvointiin.

Jos on lapseton, avioliitossa ja merkittävää omaisuutta (vaikkapa se sukutila), niin kannattaa ihan ehdottomasti tehdä testamentti.

Sillä tavalla jää nämä hölmistyneet ihmettelyt väliin. Tosin itsellehän sille ei oo enää oman kuoleman jälkeen väliä, mutta jos ajatus siitä, että omaa omaisuutta mahdollisesti karkaa puolison sukuun, on harmittava, niin mars testamenttia tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapseton, avioliitossa ja merkittävää omaisuutta (vaikkapa se sukutila), niin kannattaa ihan ehdottomasti tehdä testamentti.

Sillä tavalla jää nämä hölmistyneet ihmettelyt väliin. Tosin itsellehän sille ei oo enää oman kuoleman jälkeen väliä, mutta jos ajatus siitä, että omaa omaisuutta mahdollisesti karkaa puolison sukuun, on harmittava, niin mars testamenttia tekemään.

Voi tietysti ajatella, että jos se sukutilan omistaja katsoisi tarpeelliseksi jättää tilansa vaikkapa veljenpojalleen, niin kyllähän se testamentilla ja avioehdolla onnistuu jo elinaikana, kun lapsiakaan ei ole. Jos näitä ei ole, tahtotila on, että leski läheisimpänä ihmisenä perii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin testamentti jossa nimenomaan testamentattiin kaikki omaisuus toisillemme, vaikka ei ole rintaperillisiä. Tämä juuri siitä syystä, että laki sanoo ettei leski saa hävittää ensin kuolleen omaisuutta, vaan se pitäisi jättää ensin kuolleen muille perillisille ns. koskemattomana lesken kuollessa. Meistä kumpikaan ei halua tänne toisen sisaruksia vahtimaan ja mäkättämään siitä, mitä omaisuudella tehdään. Kumpikin haluaa pystyä myymään talon ja vaikka polttamaan rahat jos siltä tuntuu ilman että kenelläkään sukulaisella on mitään sanomista asiaan. Näinpä teetimme lakimiehellä täyden omistusoikeuden siirtävän testamentin toisillemme. Samalla huomioitiin se, mitä haluamme omaisuudellemme tapahtuvan jos molemmat kuolevat yhtä aikaa vaikkapa onnettomuudessa. Tätä lakimiehen tekemää testamenttia on hyvä käyttää pohjana jos vaikkapa nykyinen edunsaaja molempien kuollessa kuolee, kasvaa narkomaaniksi, tai mitä nyt vaan.

Toki meidän tilanteessa erona on se, että yhdessä on elämä rakennettu, ei ole sukutiloja tai valtavia perintöjä tms. Kaikki mitä on, on yhteistä ja yhdessä hankittua. Sen takia tähän ei kaivata ketään ulkopuolisia vänisemään mistään.

Siis kieltääkö laki tosiaan ettei tiettyä perittyä omaisuutta saisi käyttää?

Ei kiellä. Jos se omaisuus on asunnonpuolikas, sen voi myydä ja käyttää rahat miten haluaa ihan samalla lailla kuin vainajan kalsarit voi polttaa tai heittää roskiin. Ei niitä kenellekään tarvitse säilytellä. Leski voi tosiaan elää lähes kokonaisen ihmiselämän sen ensimmäisen kuoleman jälkeen. Jos mies on kuollut vaikka auto-onnettomuudessa 25 -vuotiaana ja leski kuolee ysikymppisenä. Voi olla, että silloin lesken kuollessa ei ole muita perillisiäkään kuin lesken omat jälkeläiset.

Se voi olla. En ole lakimies enkä osaa tulkita asioita välttämättä oikein. Katsoimme kuitenkin hyväksi laittaa se täysi omistusoikeuden siirto testamenttiin, koska joka tapauksessa piti testamentti tehdä kun molemmat olemme lapsettomia. Jos minun perheessäni kuollaan ns. vanhuusjärjestyksessä, minä olen viimeinen, ja minun osuuteni menisi valtiolle. Tai jos kuolisin ennen siskoani, menisi osuuteni siskolle ja sitä kautta siskon miehelle ja siskon miehen lapsille. Mieluummin katson että omaisuus menee jollekulle jonka minäkin tunnen ja joka on minulle läheinen. Siskoni miehen lapset eivät ole. Puolisoni siskon lapsi sen sijaan on, samoin kummilapseni. Tuolla omistusoikeuden siirrolla tehdään samalla myös molempien suvulle selväksi se, mitä me tahdomme, vaikka se vähän turha lause siellä olisikin.

Laissa sanotaan joka tapauksessa niin, ettei leski saisi testamentilla määrätä ensin kuolleen puolison omaisuudesta. Toivon, että tuo omistusoikeuden siirtävä lause tekisi myös lain silmissä selväksi sen, että me nimenomaan toivomme, että leski voi määrätä koko omaisuudesta ja tehdä haluamansa testamentin. Tulevaisuudesta kun ei tiedä, ja jos nyt ajatellaan että mieheni kuolisi, ja hänen sisarenlapsensa on edunsaaja sen jälkeen kun me molemmat olemme kuolleet, niin sisar lapsineen voisi alkaa rutisemaan siitä, mitä minä omaisuudelle teen. Jos tosiaan vaikkapa myisin talon ja polttaisin rahat, poltan tuota sisaren lapsen perintöä ja siitä voisi tulla sanomista. Me haluamme antaa mahdollisuuden toisillemme tehdä ihan mitä ikinä huvittaa koko omaisuudella, ei van sillä omalla osuudella siitä. Jos vaikka leski hakattaisiin sairaalakuntoon vainajan sukulaisen toimesta, pitää leskellä olla oikeus muuttaa testamenttia niin, ettei vainajan sukulainen saa mitään.

Ei nämä skenaariot tietenkään ole todennäköisiä kun olemme ihan normaaleja ihmisiä kaikki, mutta pointti on siinä, että haluamme lesken pystyvän määräämään myös vainajan omaisuudesta testamentilla. Katkaista kaikki vainajan sukulaisten oikeudet vainajan omaisuuteen, ellei leski halua jotain oikeutta siihen antaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei peri, saa hallintaansa kuin olisi perinyt ja saa käyttää kuin olisi perinyt, mutta lesken kuoltua ko. osuus siirtyy toissijaisille perillisille. Eli jos nyt molemmilla puolisoilla on 200 000 e omaa omaisuutta, niin lapsettoman pariskunnan koko yhteinen omaisuus siirtyy leskelle ja kun hän kuluttaa siitä 300 000 e, niin jäljellejäänyt 100 000 e jaetaan molempien toissijaisille perillisille eikä vain lesken omaisille.

Olet ymmärtänyt väärin. Jos on naimisissa ja kuolee ilman rintaperillisiä ja testamenttia, niin eloonjäänyt puoliso on ainoa perillinen. Lain mukaan hän nimenomaan perii eikä "saa hallintaansa kuin olisi perinyt".

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset.

Tässä on ne ongelmat. Älköön eloonjäänyt puolisolla testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille. Mitä jos ensiksi kuolleen tahto on, että eloonjäänyt puoliso saa testamentilla määrätä?

Lapsettomana kannattaa tehdä testamentti, jos ei halua sukulaisten perivän jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Perii ellei ole testamenttia muusta.

Puoliso ei peri jos ei ole testamenttia ole. Jos on lapseton perijöinä on vanhemmat ja sisarukset tai sisarusten lapset. Ei puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perii ellei ole testamenttia muusta.

Puoliso ei peri jos ei ole testamenttia ole. Jos on lapseton perijöinä on vanhemmat ja sisarukset tai sisarusten lapset. Ei puoliso.

Kyllä perii. Katsopa tuo pari viestiä aiempi kopio lakitekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana kannattaa tehdä testamentti, jos ei halua sukulaisten perivän jossain vaiheessa. 

Omistusoikeustestamentissa olisi hyvä olla  myös toissijaismääräys, eli kenelle menee omaisuus sen jälkeen, kun leski on kuollut. Tietenkin leski voi jälkeen päin tehdä uuden testamentin, tai hänellä voi olla omia rintaperillisiä, joille hänen jäämistönsä menee.

Laki ei kiellä käyttämästä perittyä omaisuutta, mutta siitä ei saa tehdä testamenttia, lahjoittaa tai muuten loukata vainajan perillisiä - paitsi jos on omistusoikeustestamentti. Ei todellakaan ole sukutilalla vainajan toissijaisilla perillisillä mitään sanomista, vaikka leski olisikin saanut sen perintönä. Leski saa lainhuudon kiinteistöön ja kaikki muutkin omistajan oikeudet ja velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset.

Tässä on ne ongelmat. Älköön eloonjäänyt puolisolla testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille. Mitä jos ensiksi kuolleen tahto on, että eloonjäänyt puoliso saa testamentilla määrätä?

Se kirjoitetaan keskinäiseen omistusoikeustestamenttiin. Silloin mennään testamentin määräyksen eikä perintökaaren mukaan. Jos parilla on lapsia, tehdään yleensä hallintaoikeustestamentti, joka ei anna oikeutta testamentata tai myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei peri, saa hallintaansa kuin olisi perinyt ja saa käyttää kuin olisi perinyt, mutta lesken kuoltua ko. osuus siirtyy toissijaisille perillisille. Eli jos nyt molemmilla puolisoilla on 200 000 e omaa omaisuutta, niin lapsettoman pariskunnan koko yhteinen omaisuus siirtyy leskelle ja kun hän kuluttaa siitä 300 000 e, niin jäljellejäänyt 100 000 e jaetaan molempien toissijaisille perillisille eikä vain lesken omaisille.

No mitä jos testamenttaakin sen vaikka eläinyhdistykselle? Ei kai tuollaista voi kieltää? 

Ei voi testamentata sitä puolison osuutta.

Yleensä varakkaat lapsettomat huolehtivat tuollaiset asiat etukäteen. Kuten testamentilla.

Siten, että arvokas sukukartano ei mene huithapeli lesken juominkeihin, matkoihin sun muuhun.

Jokainen, jolla on suuri omaisuus, pitää huolen siitä, että hänen kuoltuaan, hänen omaisuutensa menee ja jaetaan juuri niinkuin hän itse haluaa.