Onko fanittaminen mielestäsi lapsellista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Suosittelen googlaamaan sanan vertauskuva. Auttaa sinua hahmottamaan asiaa. Eihän kyse ole siitä, että perhe ei menisi harrastuksen edelle. Avioliitto vertaus oli kielikuva, jota ei ollut tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Vaikka siinä mielessä se on kirjaimellistakin, että ihmissuhteita tulee ja menee, mutta fanitus pysyy. Tämä riippumatta siitä, onko perheellinen vai ei. Kaikkihan eivät ole. 

Googlaanko nyt vertaus- vai kielikuvan? Vaikka turhaan kai pohdin sitäkään, kun pyörrät puheesi omassa kommentissasi joka tapauksessa toteamalla, että fanitus kirjaimellisestikin menee ihmissuhteiden edelle, joita "tulee ja menee". Ehkä siksi, että et osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon?

Todistat oikeastaan pointtini hyvin. Suutut, kun kritisoin fanitusta, ihan niin kuin fanikin suuttuu, kun idolia tai omaa joukkuetta kritisoi. Ei aikuisen ihmisen tarvitse suuttua sellaisesta tai ottaa tämmöistä henkilökohtaisesti.

Ei tuossa mitään pyörretty. Miten voi olla noin vaikea hahmottaa, että 

1. ihmissuhde ja fanitus eivät sulje toisiaan pois

2. kaikille elämän tarkoitus ei ole ikuinen avioliitto, vaan ihmissuhteita on muunkinlaisia

3. vaikka olisikin avioliitossa voi silti ihan hyvin fanittaa ja ihmissuhteita siltikin tulee ja menee. Katsos kun se avioliitto ei ole ainut ihmissuhteen muoto, vaikka sinä niin luulet. Myös mm. ystävyydet, työkaveruudet jne. ovat ihmissuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua vähän huvitti kun vähän viiskymppinen nainen kertoi suu vaahdossa fanittavansa Jon Bon Jovia ja kiertävänsä keikoilla pitkin maailmaa, oma mies mukana

Mikä siinä sinua huvitti? Entä mitä itse harrastat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Outo ajatus, että pitäisi kannattaa joukkuetta, johon ei ole mitään tunnesidettä vain siksi, että sattui syntymään ko. joukkueen kotipaikkakunnalle. Vähän sama kuin ajattelisit, että pitää syödä vain oman paikkakunnan valmistajien tuotteita ja esim. ulkomailta tuodun banaanin syöminen on asia, jota et ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Mitä tarkoitat "oman kaupungin" joukkueella? Minä olen asunut elämäni aikana yli 10 paikkakunnalla. Olisiko minun siis joka muuton yhteydessä pitänyt vaihtaa suosikkijoukkuettani vai pitäytyä vain synnyinpaikkakuntani joukkueessa? Asuin siellä synnyinpaikkakunnallani 1,5v. 

Jalkapallofanit suivaantuivat ja ainakin 174 ihmistä kuoli stadionilla Indonesiassa moni tallautui tai tukehtui hengiltä https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2e137614-bb5a-4556-8576-6792f5c19e65