Onko fanittaminen mielestäsi lapsellista?

Mä fanitan joitain elokuvaohjaajia ja eräitä covereiden tekijöitä. Maltillisesti kummiskin fanitan, että en sokeasti heitä fanita.

Vierailija kirjoitti:

Suomiämmien ego niin hauras, että jos mies fanittaa jotakin, niin se on naiselle uhka.

Hear, hear!

Fanitukseen kuuluu semmoinen simppeli sinisilmäisyys: kaikki sen oman fanituksen kohteen tuottama on ihaninta ikinä

Voi lapsipieni. Jos olisit esimerkiksi JYP-fani niin kuin minä, tuollainen harha kaikkoaisi aika äkkiä. Ei ole todellakaan ollut ihaninta ikinä katsoa itselle rakkaan joukkueen taaperrusta viime vuosina. Mutta rakkaus on kerran syttynyt ja se ei sammu, vaikka joskus tekisi mieli vetää kausikortti silppuriin ja telkkari seinään. Siinä se faniuden hienous minusta onkin, että joku asia on niin tärkeä, että mikään ei saa sitä hylkäämään. 

Fanitan, eli isommin ihastun ja innostun, nyt aikuisena välillä kirjoista ja sarjoista. Fanitukseen liittyy sarjojen katsomista ja kirjojen lukemista (useampaankin kertaan) ja niistä keskustelemista kavereiden kanssa. Sekä tietysti ennen kaikkea suurta iloa ja innostusta kun saa kirjasarjaa uuden osan käteen tai sarjaa tulee uusi jakso/kausi. Ollaan 30 - 50 -vuotiaita, ei mitään teinejä. 

Fanitus piristää elämää. Vähän lapsellista se on, mutta saa olla elämässä lapsellisiakin asioita, jos eivät koko elämää haittaa. 

Zelenskyiä fanitin myös jonkin aikaa niin, että kattelin paljon videoita siitä, mutta en silloinkaan ajatellut että onpas siinä täydellinen mies tms. Mutta että on se sitten söpö ja hottis. Päiviä kovasti piristi sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkue osoitti täällä viikolla kunnianosoituksen 101-vuotiaalle fanilleen. Onko jollain teistä pokkaa väittää, että tämä herra on lapsellinen?

Miksi 101-vuotias ei voisi olla lapsellinen? Dementian yleinen oirekin on että ihminen taantuu lapsen tasolle. Mot.

Suomiakat ei tajua jalkapallosta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkue osoitti täällä viikolla kunnianosoituksen 101-vuotiaalle fanilleen. Onko jollain teistä pokkaa väittää, että tämä herra on lapsellinen?

Miksi 101-vuotias ei voisi olla lapsellinen? Dementian yleinen oirekin on että ihminen taantuu lapsen tasolle. Mot.

Sinulta hurahti pointti nyt aika isosti ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka fanituksesta on tullut koko persoona. Malliesimerkki tyhjästä päästä ja kehittymättömästä persoonasta.

En fanittanut erityisesti ketään nuorena, mutta nyt aikuisiällä olen hurahtanut erääseen bändiin ja etenkin bändin taitavaan solistiin. Ihailu tosin rajoittuu musiikin kuunteluun ja vanhojen klippien katseluun netistä, mutta jo se on tuonut valtavasti iloa, etenkin vaikeina aikoina. Olisinpa löytänyt tämän musiikin jo aiemmin. Mainittakoon vielä, että bändi ei ole ns. nykymusiikkia. Itseäni ko. musiikki kohottaa ja nostaa kaikenlaisia tunteita pintaan, pidän laulamisesta ja olen löytänyt sen kautta rohkeuden myös todella laulaa, enkä vain pihistä kevyesti ja sievästi.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka fanituksesta on tullut koko persoona. Malliesimerkki tyhjästä päästä ja kehittymättömästä persoonasta.

Sinunkin kannattaisi hankkia jotain sisältöä elämääsi niin ei tarvitsisi purkaa pahaa oloaan tuollaiseen tyhjäpäiseen haukkumiseen. Eihän se sinulta pois ole, jos jollain ihmisellä on elämässään itselle tärkeä asia. Et voi sanoa toisia kehittymättömiksi, kun omat keskustelutaitosi ovat 3-vuotiaan tasolla. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Suosittelen googlaamaan sanan vertauskuva. Auttaa sinua hahmottamaan asiaa. Eihän kyse ole siitä, että perhe ei menisi harrastuksen edelle. Avioliitto vertaus oli kielikuva, jota ei ollut tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Vaikka siinä mielessä se on kirjaimellistakin, että ihmissuhteita tulee ja menee, mutta fanitus pysyy. Tämä riippumatta siitä, onko perheellinen vai ei. Kaikkihan eivät ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fanitan, tai kannustan, jalkapalloseuraani ja näytän sen pukeutumalla aina välillä seuran pelipaitoihin ja muihin seuravaatteisiin.

Ehkä jotenkin tajuan tämän urheilujoukkueeseen liittyvän ilmiön. Etenkin futis- tai lätkäjoukkueen faneilla on usein tiivis yhteisö, ja semmoiseen kuuluminen on varmasti palkitsevaa sinänsä. Toki tässä on Suomessakin näkynyt jo lieveilmiöitä, väkivaltaa jne. En ymmärrä aikuista, joka pyörii vapaaehtoisesti sellaisen parissa.

T. Ap

Kerroppas, nainen, kuinka netissä pelejä katsoessa olen väkivaltainen? Also, Euroopassa pelataan kauden aikana sellaiset 627838428528943693485 peliä, joten väkivaltaa on erittäin vähän. Mutta miesvihaketjuhan tämä on...

No eihän kaikki futisfanit ole väkivaltaisia enkä sellaista väittänytkään. Päinvastoin tuossa juuri totean ymmärtäväni yhteisöllistä fanitusta.

Ymmärtänet kuitenkin, että vaikka juuri sinä katsot pelejä kotona, osa huligaaneista on mukana myös väkivallan takia ja sitä tapahtuu?

Ketjua aloittaessani minulla oli mielessä eräs tuttu, perheellinen nainen, joka kiersi yhteen väliin kesät Elonkerjuun keikkabussin perässä. Miesviha on kyllä ihan oma tulkintasi.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Mikä perhe? Minulle Tappara-yhteisö on enemmän perhe kuin mikään muu. Lapsuudenperheestäni ei ole oikeastaan mitään enää jäljellä ja omaa perhettä en ole halunnut faniuteen liittymättömistä syistä hankkia. 

t. sinkkunainen ja suuri Tappara-fani

Itse olen fanittanut erästä artistia pitkään. Ensi vuonna tulee jo 50 vuotta "fanitusta" täyteen. 

Toki välissä on ollut normaalia lapsiperheen arkea, jolloin artisti on jäänyt taka-alalle.

Mutta matkustaessani konsertteihin ja Facebook ryhmien kautta olen tavannut monia uusia ystäviä.

Tämän lisäksi minulla on kaksi rakasta urheiluharrastusta, ja vapaa-aikani kuluukin näiden kolmen harrastuksen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Eihän tuossa mitään arvotettu. Opettele lukemaan ja erityisesti ymmärtämään lukemasi. Suhde fanituksen kohteeseen on pitkän linjan faneilla alkanut jo pikkulapsena. Toisin kuin avioliitto, joka tulee mukaan vasta myöhemmin. Varsin suppea ajatusmalli, että ihmisellä ei voisi olla useampaa suurta rakkautta. Ei minulle ainakaan koskaan ole ollut ongelma rakastaa SEKÄ fanittamaani joukkuetta ETTÄ perhettäni. Käymme peleissäkin paljon koko perheen voimin, koska tapasin puolisoni fanituksen kautta ja fanitus on meille yhteinen harrastus. Jos taasen puolisoni ei olisi fani, ei sekään olisi ongelma. Terveessä parisuhteessa molemmilla on myös omia harrastuksia eikä ne ole pois perheeltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Suosittelen googlaamaan sanan vertauskuva. Auttaa sinua hahmottamaan asiaa. Eihän kyse ole siitä, että perhe ei menisi harrastuksen edelle. Avioliitto vertaus oli kielikuva, jota ei ollut tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Vaikka siinä mielessä se on kirjaimellistakin, että ihmissuhteita tulee ja menee, mutta fanitus pysyy. Tämä riippumatta siitä, onko perheellinen vai ei. Kaikkihan eivät ole. 

Googlaanko nyt vertaus- vai kielikuvan? Vaikka turhaan kai pohdin sitäkään, kun pyörrät puheesi omassa kommentissasi joka tapauksessa toteamalla, että fanitus kirjaimellisestikin menee ihmissuhteiden edelle, joita "tulee ja menee". Ehkä siksi, että et osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon?

Todistat oikeastaan pointtini hyvin. Suutut, kun kritisoin fanitusta, ihan niin kuin fanikin suuttuu, kun idolia tai omaa joukkuetta kritisoi. Ei aikuisen ihmisen tarvitse suuttua sellaisesta tai ottaa tämmöistä henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Katse pois omasta navasta niin oppii tajuamaan muitakin. Ei ole edes vaikeaa. Sinullakin toivottavasti on elämässäsi joku sinulle erityisen tärkeä asia. Sitä kautta voit yrittää hahmottaa tuota Arsenal fanitustakin. Ensin toki sinun pitää hahmottaa, että kaikki eivät ajattele ja tunne samoin kuin sinä. 

Kyllä mua vähän huvitti kun vähän viiskymppinen nainen kertoi suu vaahdossa fanittavansa Jon Bon Jovia ja kiertävänsä keikoilla pitkin maailmaa, oma mies mukana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on varsin lapsellinen käsitys fanituksesta. Kuulostaa siltä, että hän luulee fanituksen olevan sama asia kuin teinityttöjen kikatteluidolisoinnin. Niinhän ei ole, vaan esim. urheilussa fanius on monille elämäntapa. Siihen ei todellakaan liity mitään harhaa, että fanituksen kohde on aina ihquu jne. Joskus v'tuttaa isostikin, mutta se on elämää. Fanius on vähän kuin avioliitto. Erotuksena vain se, että avioliitosta saa otettua eron, mutta fanius on ja pysyy, vaikka mitä tulisi. Tämä siis pitkän linjan faneilla. 

No mutta onhan tuollainen fanituksen arvottaminen jopa pysyvien ihmissuhteiden edelle todellakin vähän lapsellista. Kyllä aikuiselle ihmiselle menee perhe harrastusten edelle.

Totta kai fanittamistakin on erilaista. Oman kaupunkinsa joukkueen kannattaminen (eikä siis jonkun random seuran kannustaminen sen sijaan) on ihan ymmärrettävää ja tavallistakin. Mutta jos tullaan töihin pelipäivinä oman joukkueen väreissä tai jos hurahdetaan johonkin Arsenaliin kun asuu itse Asikkalassa, niin en enää tajua.

Suosittelen googlaamaan sanan vertauskuva. Auttaa sinua hahmottamaan asiaa. Eihän kyse ole siitä, että perhe ei menisi harrastuksen edelle. Avioliitto vertaus oli kielikuva, jota ei ollut tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Vaikka siinä mielessä se on kirjaimellistakin, että ihmissuhteita tulee ja menee, mutta fanitus pysyy. Tämä riippumatta siitä, onko perheellinen vai ei. Kaikkihan eivät ole. 

Googlaanko nyt vertaus- vai kielikuvan? Vaikka turhaan kai pohdin sitäkään, kun pyörrät puheesi omassa kommentissasi joka tapauksessa toteamalla, että fanitus kirjaimellisestikin menee ihmissuhteiden edelle, joita "tulee ja menee". Ehkä siksi, että et osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon?

Todistat oikeastaan pointtini hyvin. Suutut, kun kritisoin fanitusta, ihan niin kuin fanikin suuttuu, kun idolia tai omaa joukkuetta kritisoi. Ei aikuisen ihmisen tarvitse suuttua sellaisesta tai ottaa tämmöistä henkilökohtaisesti.

Googlaa vaikka molemmat. Tuntuu olevan sinulle sen verran vaikea asia, että tarvitset laajempaa sivistystä aiheen tiimoilta. Suosittelen myös rauhoittumaan ja lopettamaan omien tunteiden projisoimisen muihin. Nimittäin en minä mitään suuttunut. Ihan rauhallisesti yritin sinulle avata, mitä tarkoitin. Kovin ikävää, että sinulla meni nyt tunteisiin, ettet sitä ymmärtänyt. 

t. sama