Lue keskustelun säännöt.
Olen nyt taas 6kk tapaillut sellaista naista joka ei ole missään vaiheessa sykähdyttänyt, koska on neuvottu että "pitää ottaa se jonka saa"...Muutosta ei ole tapahtunut; Nainen on vieläkin yhdentekevä
01.10.2022 |
Sitä on neuvottu näin että "kyllä sitä sitten kiintyy siihen tyyppin kun viettää aikaa sen kanssa"
No, nyt on 6kk tapailtu taas, eikä vieläkään minkäänlaisia tunteita.
Viikonlopun kun joutuu viettämään yhdessä, niin aina hengähtää helpotuksesta kun pääsee takaisin omaan rauhaan ja tekemään omia juttuja.
Mitä tässä oikein voi tehdä, kun ikinä ne eivät kiinnostu joista itse kiinnostuu, ja sama toisin päin??
En enää oikeasti tiedä.
Kommentit (98)
Minulle riittää, että keskustelu sujuu, seksi on hyvää ja toisen kanssa on nautinnollista olla. En muutenkaan ole taipuvainen mihinkään tunneräiskeeseen. Ei ole koskaan ollut vaikeaa löytää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä reilua molempia osapuolia kohtaan olla rehellinen. Itse olen tilanteessa, jossa mies 18 yhteisen vuoden ja parin lapsen jälkeen totesi, ettei hänellä oikeastaan koskaan ole ollut mitään tunteita minua kohtaan. Ok. Alkujärkytyksestä selvittyäni tajusin, että tämä fakta selittää monta vuosien saatossa tapahtunutta asiaa ja jorkut omituiset jutut alkoivat käydä järkeen. Itselläni nyt olo, että yhteiset vuodet olivat hukkaan heitettyä aikaa ja pelkkää valehtelua. Joo ero on nyt työn alla. Mies haluaisi edelleen jatkaa yhdessä. Uskokaa tai älkää!
Uskon kyllä. Miehethän roikkuvat yleensä vaikka missä suhteissa, kunnes löytyy uusi. Silloin jättävät rumimmalla mahdollisella tavalla aloittamalla uuden suhteen ennen kuin edellinen on lopetettu. Käsittämätöntä touhua, kannattaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää, että keskustelu sujuu, seksi on hyvää ja toisen kanssa on nautinnollista olla. En muutenkaan ole taipuvainen mihinkään tunneräiskeeseen. Ei ole koskaan ollut vaikeaa löytää seuraa.
Sama juttu. Minulla ei ole tarvetta rakentaa mitään pilvilinnoja ja siten pettyä kerran toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä reilua molempia osapuolia kohtaan olla rehellinen. Itse olen tilanteessa, jossa mies 18 yhteisen vuoden ja parin lapsen jälkeen totesi, ettei hänellä oikeastaan koskaan ole ollut mitään tunteita minua kohtaan. Ok.
Onko mies kuitenkin aina valehdellut sinulle, että rakastaa?
Kyllä varsinkin ekoina vuosina sanoi rakastavansa. Aloite yhteen muuttamiseen ja lapsien hankintaan tuli häneltä. Mutta ei ole koskaan ollut järin romanttinen tai halunnut mulle muuten alleviivata, että olen tärkeä. Hoitanut kyllä aina velvollisuutensa parisuhteessa ja perheessä. Kai olis pitänyt jo heti alussa mun tajuta jostain merkeistä, että olen tässä suhteessa ainoa, joka tuntee jotain...arvaapa olenko paljon sitä miettinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itsellä aika pitkälti sama homma. Nainen haluaa aina viikonloppuina puuhailla jotain, pitää olla aktiivista tekemistä vaikka samaan hengenvetoon muistutetaan miten osataan myös loikoilla kotona rauhassa (ei pidä paikkaansa). Ja kaikki vapaat viikonloput pitää tietty viettää yhdessä, muuten tulee riita. Jos oikein onnekas on niin naisella on jotain omaa menoa jonka varjolla voi viikonlopun "varastaa" itselleen.
Itselle riittäisi rankan työviikon jälkeen leffojen katselu, hyvä ruoka ja rauhallinen ulkoilu jossain lähialueella. Ja makkarihommat tietty. Tällaista naista jolla on miellyttävä luonne ja kiva ulkonäkö on vaan tosi vaikea löytää. Aina pitäisi olla niin kovin aktiivinen, ulospäin suuntautunut ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle tekevä jotta kelpaa naisille. Niin lihaksikas. Ne puutarhatöissä hankitut lihakset...
Mä haluaisin just sun tyyppisen miehen. En halua olla koko ajan menossa, ja haluan välillä omaakin aikaa, ei tarvitse aina olla yhdessä.
Teikäläisiä on vaan hankala löytää, ainakaan nettideiteissä ei ole tullut vastaan. Eikä kyllä oikeassa elämässäkään. Kerro vähän miten sinunlaisesi naisen voi löytää ja sitten tutustua?
nro 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itsellä aika pitkälti sama homma. Nainen haluaa aina viikonloppuina puuhailla jotain, pitää olla aktiivista tekemistä vaikka samaan hengenvetoon muistutetaan miten osataan myös loikoilla kotona rauhassa (ei pidä paikkaansa). Ja kaikki vapaat viikonloput pitää tietty viettää yhdessä, muuten tulee riita. Jos oikein onnekas on niin naisella on jotain omaa menoa jonka varjolla voi viikonlopun "varastaa" itselleen.
Itselle riittäisi rankan työviikon jälkeen leffojen katselu, hyvä ruoka ja rauhallinen ulkoilu jossain lähialueella. Ja makkarihommat tietty. Tällaista naista jolla on miellyttävä luonne ja kiva ulkonäkö on vaan tosi vaikea löytää. Aina pitäisi olla niin kovin aktiivinen, ulospäin suuntautunut ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle tekevä jotta kelpaa naisille. Niin lihaksikas. Ne puutarhatöissä hankitut lihakset...
Työviikollako sitten teet niitä muita asioita (ulkona syöminen, matkailu, elokuvissa käynti, konserteissa ja keikoilla käynti, liikuntaharrastukset, ystävien ja sukulaisten tapaaminen jne)? Vai milloin?
Joo, pääasiassa viikolla jos mahdollista. Viikonloput haluan viettää rauhassa, mutta aina se ei tietenkään onnistu.
nro 13
Ap- miksi sitten naisten pitäisi laskea tasoaan? Että sinä saisit sen stondiksen aikaan saavan megabitin, mutta nainen ei haluaisi panna kanssasi ja ajattelisi sinusta samoin kuin sinä nykyisestä naisestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itsellä aika pitkälti sama homma. Nainen haluaa aina viikonloppuina puuhailla jotain, pitää olla aktiivista tekemistä vaikka samaan hengenvetoon muistutetaan miten osataan myös loikoilla kotona rauhassa (ei pidä paikkaansa). Ja kaikki vapaat viikonloput pitää tietty viettää yhdessä, muuten tulee riita. Jos oikein onnekas on niin naisella on jotain omaa menoa jonka varjolla voi viikonlopun "varastaa" itselleen.
Itselle riittäisi rankan työviikon jälkeen leffojen katselu, hyvä ruoka ja rauhallinen ulkoilu jossain lähialueella. Ja makkarihommat tietty. Tällaista naista jolla on miellyttävä luonne ja kiva ulkonäkö on vaan tosi vaikea löytää. Aina pitäisi olla niin kovin aktiivinen, ulospäin suuntautunut ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle tekevä jotta kelpaa naisille. Niin lihaksikas. Ne puutarhatöissä hankitut lihakset...
Haluat kivan näköisen naisen, mutta se nainen ei saa haluta kivan näköistä miestä? Kyllä te ulkonäkökeskeiset olette aika metkaa porukkaa, vaikka luulisi että nimenomaan ymmärtäisitte toisianne ja hyväksyisitte, että se toinen asettaa aivan samoin omat, pinnalliset kriteerinsä.
Tarkoitin että riittää kun miellyttää omaa silmää. En esimerkiksi ole kovin tarkka naisen painosta tai pituudesta. Ei tässä mitään prinsessoita olla etsimässä kun en enää itsekään mikään prinssi ole. Olen vain kokenut, että naiset ovat huomattavasti raadollisempia ulkonäköasioissa kuin keskivertomies.
nro 13
n32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itsellä aika pitkälti sama homma. Nainen haluaa aina viikonloppuina puuhailla jotain, pitää olla aktiivista tekemistä vaikka samaan hengenvetoon muistutetaan miten osataan myös loikoilla kotona rauhassa (ei pidä paikkaansa). Ja kaikki vapaat viikonloput pitää tietty viettää yhdessä, muuten tulee riita. Jos oikein onnekas on niin naisella on jotain omaa menoa jonka varjolla voi viikonlopun "varastaa" itselleen.
Itselle riittäisi rankan työviikon jälkeen leffojen katselu, hyvä ruoka ja rauhallinen ulkoilu jossain lähialueella. Ja makkarihommat tietty. Tällaista naista jolla on miellyttävä luonne ja kiva ulkonäkö on vaan tosi vaikea löytää. Aina pitäisi olla niin kovin aktiivinen, ulospäin suuntautunut ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle tekevä jotta kelpaa naisille. Niin lihaksikas. Ne puutarhatöissä hankitut lihakset...
Minä olen tuollainen. Ja joka toinen viikonloppu sais automaattisesti vapaatakin, koska minulla on lapsia ja joka toisen viikonlopun vietän niiden kanssa ja siihen en miestä kaipaa. Mutta ei kelpaa herroille, kun pitää saada lapseton.
Siellä te sitten tinderissä kaivatte laarin pohjia vielä viiden vuoden jälkeenkin, etsimässä jotain ihmettä vissiin.
Sorry, tuohon kiilasi joku kiihkoilija väliin...
Minua ei haittaa jos naisella on lapsia...niitä on itsellänikin ja olen jo sen verran vanha ettei ole realistista odottaa naisen olevan lapseton. Toivottavasti löydät jonkun hyvän miehen itsellesi jonka kanssa asiat järjestyvät. Kolmekymppinen lapseton mies todennäköisesti kuitenkin haluaa lapsettoman naisen, mutta viimeistään aika helpottaa sinun tilannettasi. Tilanne voi olla 5 vuoden päästä ihan eri näköinen. :)
nro 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka ap panosuhdetta, kunnes tapaat naisen joka kolahtaa.
Nainen kyllä löytää uuden miehen, hänestä sinun on turha huolehtia.
Toivottavasti aloittaja ei ole tapailemani mies.
Aikalailla puoli vuotta tapailtu/jotakuinkin kai seurusteltu. Mutta itselläni ollut tunne, ettei toinen ole ihan varma/ tosissaan.
Tätä on puheeksi otettu useasti ja olen jo pariin otteeseen ollut lopettamassa koko suhdetta tämän takia, mutta mies vakuuttelee haluavansa tosissaan olla kanssani.
Isoin merkki itselleni on se, ettei toinen halua esitellä ystävilleen. Nytkin piti mennä viimein yhdessä käymään yhden hänen tuttavansa luona, mutta viime hetkellä mies päättikin, ettei ehkä jaksakaan.
Joten ei menty.
Nyt on tunne, että suhteen päättyminen taitaa olla piakkoin edessä. Ei vaan jaksa tätä epävarmuutta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset pitää avaimia seksiin
Miehet pitää avaimia sitoutumiseen
Mitä sä toope teet, kuuntelet naisten ja soijapoikien neuvoja, tuhlaten aikaa ja voimavarojas..
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittaja ei ole tapailemani mies.
Aikalailla puoli vuotta tapailtu/jotakuinkin kai seurusteltu. Mutta itselläni ollut tunne, ettei toinen ole ihan varma/ tosissaan.
Tätä on puheeksi otettu useasti ja olen jo pariin otteeseen ollut lopettamassa koko suhdetta tämän takia, mutta mies vakuuttelee haluavansa tosissaan olla kanssani.
Isoin merkki itselleni on se, ettei toinen halua esitellä ystävilleen. Nytkin piti mennä viimein yhdessä käymään yhden hänen tuttavansa luona, mutta viime hetkellä mies päättikin, ettei ehkä jaksakaan.
Joten ei menty.Nyt on tunne, että suhteen päättyminen taitaa olla piakkoin edessä. Ei vaan jaksa tätä epävarmuutta enää.
Jätä se. Huomaat ison taakan tippuvan harteiltasi.
Jos sulla on tunne, että mies ei ole tosissaan, mies ei ole tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittaja ei ole tapailemani mies.
Aikalailla puoli vuotta tapailtu/jotakuinkin kai seurusteltu. Mutta itselläni ollut tunne, ettei toinen ole ihan varma/ tosissaan.
Tätä on puheeksi otettu useasti ja olen jo pariin otteeseen ollut lopettamassa koko suhdetta tämän takia, mutta mies vakuuttelee haluavansa tosissaan olla kanssani.
Isoin merkki itselleni on se, ettei toinen halua esitellä ystävilleen. Nytkin piti mennä viimein yhdessä käymään yhden hänen tuttavansa luona, mutta viime hetkellä mies päättikin, ettei ehkä jaksakaan.
Joten ei menty.Nyt on tunne, että suhteen päättyminen taitaa olla piakkoin edessä. Ei vaan jaksa tätä epävarmuutta enää.
Jätä se. Huomaat ison taakan tippuvan harteiltasi.
Jos sulla on tunne, että mies ei ole tosissaan, mies ei ole tosissaan.
Tätä olen tässä pyöritellyt. Luulin jo asioiden menevän oikeampaan suuntaan ja olin iloinen, kun viimein tapaan hänen tuttaviaan.
Mutta sitten homma peruuntuikin ilman mitään ilmeistä syytä, oli vain ettei ehkä jaksakaan.
En alkanut asiasta kysellä enkä vääntää. Kun tuntuu, ettei sillä taida enää olla merkitystä.
Jos toinen ei halua olla "julkisesti" yhdessä, niin sitten ei halua. Eikä suhteessa ole enää järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittaja ei ole tapailemani mies.
Aikalailla puoli vuotta tapailtu/jotakuinkin kai seurusteltu. Mutta itselläni ollut tunne, ettei toinen ole ihan varma/ tosissaan.
Tätä on puheeksi otettu useasti ja olen jo pariin otteeseen ollut lopettamassa koko suhdetta tämän takia, mutta mies vakuuttelee haluavansa tosissaan olla kanssani.
Isoin merkki itselleni on se, ettei toinen halua esitellä ystävilleen. Nytkin piti mennä viimein yhdessä käymään yhden hänen tuttavansa luona, mutta viime hetkellä mies päättikin, ettei ehkä jaksakaan.
Joten ei menty.Nyt on tunne, että suhteen päättyminen taitaa olla piakkoin edessä. Ei vaan jaksa tätä epävarmuutta enää.
Jätä se. Huomaat ison taakan tippuvan harteiltasi.
Jos sulla on tunne, että mies ei ole tosissaan, mies ei ole tosissaan.
Tätä olen tässä pyöritellyt. Luulin jo asioiden menevän oikeampaan suuntaan ja olin iloinen, kun viimein tapaan hänen tuttaviaan.
Mutta sitten homma peruuntuikin ilman mitään ilmeistä syytä, oli vain ettei ehkä jaksakaan.
En alkanut asiasta kysellä enkä vääntää. Kun tuntuu, ettei sillä taida enää olla merkitystä.
Jos toinen ei halua olla "julkisesti" yhdessä, niin sitten ei halua. Eikä suhteessa ole enää järkeä.[/quoteTässä vielä se, jonka mies ilmoitti 18 yhteisen vuoden jälkeen, ettei tunteita ole koskaan ollutkaan. Tuli mieleen, että silloin kun olimme ostamassa ekaa yhteistä taloa (ennen lapsia), miehen paras kaveri aika hiprakassa ollessaan sanoi mulle, että "et tiedä miehestäs mitään ja jos tietäisit pari asiaa, niin et koskaan menis hänen kanssaan yhteen". Tenttasin tietysti sekä tältä kaverilta että mieheltä, mitä tämä oikein tarkoitti. Ei koskaan selvinnyt. Mies vain kuittasi asian, että se nyt sekoillut kännissä taas jotain, unohda. Ehkä olis pitänyt ottaa kaverin jutut vakavammin, mutta silloin humalaisen höpötykset eivät tuntuneet kovin merkityksellisiltä. Ja näin tässä sitten kävi.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa
Vierailija kirjoitti:
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa
Itse veisin tätä pidemmällekin ja sanoisin että yksin on parempi kuin vain ihan kivassa/ok suhteessa. Ainakin näin on minun kohdallani koska viihdyn itsekseni niin hyvin ja elämäni on todella kiireistä muutenkin niin jos tähän pitäisi joku ok suhde yrittää ottaa mukaan niin ei kiitos. Minulle vain viittä vaille täydellinen suhde on parempi kuin olla yksin mutta onko toisaalta sellaisia suhteita edes olemassakaan.
Itse en ole parisuhteessa ja silti olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Mutta tämäkin riippuu paljon ihmisestä - jos on aina haaveillut lapsista, häistä, omakotitalosta, kaikesta tuollaisista perinteisistä jutuista niin varmaan sitten sinkkuus tympii. Itse taas en ole mistään noista haaveillut, enkä aio ikinä edes asua kenenkään kanssa yhdessä. Olin aiemmin todella pitkässä suhteessa ja tietysti (hyvinä aikoina) se oli tosi mukavaa. Mutta yhtä kivaa minulla on kyllä myös sinkkunakin. Ei elämästä tule jotain ainaista synkeyttä vain sen takia että on sinkku. Tai jos tulee niin silloin mielestäni henkilössä itsessään on joku ongelma mitä parisuhde ei korjaa.