Olen nyt taas 6kk tapaillut sellaista naista joka ei ole missään vaiheessa sykähdyttänyt, koska on neuvottu että "pitää ottaa se jonka saa"...Muutosta ei ole tapahtunut; Nainen on vieläkin yhdentekevä
Sitä on neuvottu näin että "kyllä sitä sitten kiintyy siihen tyyppin kun viettää aikaa sen kanssa"
No, nyt on 6kk tapailtu taas, eikä vieläkään minkäänlaisia tunteita.
Viikonlopun kun joutuu viettämään yhdessä, niin aina hengähtää helpotuksesta kun pääsee takaisin omaan rauhaan ja tekemään omia juttuja.
Mitä tässä oikein voi tehdä, kun ikinä ne eivät kiinnostu joista itse kiinnostuu, ja sama toisin päin??
En enää oikeasti tiedä.
Kommentit (98)
En ikinä pystyisi alkaa suhteeseen tai edes tapaamaan ketään, johon en ole ihastunut.
Sama on toisinpäin. Ne naiset, jotka "eivät anna mahdollisuutta", ovat fiksuja, kun eivät tuhlaa omaa tai toisen aikaa. Parempi lopettaa homma alkuunsa.
Mä olin yli 10v ihmisen kanssa jota en rakastanut. Kyllä siihen tottui.
Laitat poikki ja jatkat etsintää. Tai et enää etsi, jos et jaksa.
Samanlaista sulla olisi niidenkin kanssa, joista kiinnostut. Toiveidesi mukainen ulkonäkö ei tarkoita sitä, että käyttäytyminen ja kiinnostuksen kohteetkin olisivat sinun toiveidesi mukaiset.
Sulle on tärkeintä omat jutut, joten ole yksin.
Lopettaisin tollasen itteni kiusaamisen. Sulla tulee seksinkin jälkeekin vaan huono ja etova olo, haluat lähteä kauas siitä naisesta jne. Ei kannata jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista sulla olisi niidenkin kanssa, joista kiinnostut. Toiveidesi mukainen ulkonäkö ei tarkoita sitä, että käyttäytyminen ja kiinnostuksen kohteetkin olisivat sinun toiveidesi mukaiset.
Sulle on tärkeintä omat jutut, joten ole yksin.
Missä kohtaa aloituksessa mainittiin ulkonäkö?
Taitaa kyse olla omista ajatusvääristymistäsi
Pakkoko on olla parisuhteessa? Ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Pakkoko on olla parisuhteessa? Ei ole pakko.
Tämän sanojat itse ovat poikkeuksetta itse parisuhteessa.
Ei ole mukavaa viettää koko elämää yksin...Eli vaikka 20v kun muuttaa lapsuudenkodista ja 90v kuolee.
70 vuotta yksinäisyyttä.
6kk tapailua? jos ei tossa ajassa etene seurusteluksi, niin mikä järki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista sulla olisi niidenkin kanssa, joista kiinnostut. Toiveidesi mukainen ulkonäkö ei tarkoita sitä, että käyttäytyminen ja kiinnostuksen kohteetkin olisivat sinun toiveidesi mukaiset.
Sulle on tärkeintä omat jutut, joten ole yksin.
Missä kohtaa aloituksessa mainittiin ulkonäkö?
Taitaa kyse olla omista ajatusvääristymistäsi
Palstalla on käynyt erittäin selväksi, että naisen tason määrittää vain ulkonäkö.
Ymmärrän ap:ta. Itsellä aika pitkälti sama homma. Nainen haluaa aina viikonloppuina puuhailla jotain, pitää olla aktiivista tekemistä vaikka samaan hengenvetoon muistutetaan miten osataan myös loikoilla kotona rauhassa (ei pidä paikkaansa). Ja kaikki vapaat viikonloput pitää tietty viettää yhdessä, muuten tulee riita. Jos oikein onnekas on niin naisella on jotain omaa menoa jonka varjolla voi viikonlopun "varastaa" itselleen.
Itselle riittäisi rankan työviikon jälkeen leffojen katselu, hyvä ruoka ja rauhallinen ulkoilu jossain lähialueella. Ja makkarihommat tietty. Tällaista naista jolla on miellyttävä luonne ja kiva ulkonäkö on vaan tosi vaikea löytää. Aina pitäisi olla niin kovin aktiivinen, ulospäin suuntautunut ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle tekevä jotta kelpaa naisille. Niin lihaksikas. Ne puutarhatöissä hankitut lihakset...
Itse olen seurustellut puolitoista vuotta sellaisen kanssa, joka ei yhtään sytyttänyt, mutta olisi ollut järkivalinta.
Lopetettiin kuitenkin yhteisymmärryksessä.
Kannatan pariutumista järkiperusteella. Tosin itsellä lipsui ja rankkana tenttikautena aloi seurustella ei-järkevästi, mutta ihastuneena. Nyt naimisissa.
Mutta lopeta sää toi. Ei sovi näemmä sulle.
Kuka tuollaista neuvoo?
Ehdottomasti kannattaa etsiä sellaista kumppania, joka sykähdyttää ja jonka kanssa on ihana olla. Niin miesten kuin naistenkin. Tyytymissuhteet ovat kauheita, eivätkä paremmiksi muutu. Julmaa myös kumppanille. Hänkin ansaitsee aitoa välittämistä.
Jaa, että ei oikein flaksi käy. Tasan ei käy onnennallekarkit.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä pystyisi alkaa suhteeseen tai edes tapaamaan ketään, johon en ole ihastunut.
Minä taas en ikinä ihastu kuin vasta pidemmän tuntemisen jälkeen. Suurin nuoruudenihastukseni oli ensitapaamisella mielestäni ihan täysi idootti. Rakkautta ensisilmäyksellä - mentaliteetti ei oikein toimi minulle :D
Mieheni kanssa tapailua oli melkeinpä päivälleen 6kk kun alettiin seurustelemaan. Vuoden jälkeen ihastuin, ja nykyään rakastan häntä niin paljon että melkeinpä sattuu.
0/5
Missään ei ole ehdotettu ottamaan ihminen, joka ahdistaa 🙄
Minut on jätetty jo 2-3 tapaamiskerran jälkeen,kun mies ei ole ollut kiinnostunut jatkamaan tapaamisia.
No vittumaista vaan tuhlata toisen aikaa.
Syö käpyä!