Lue keskustelun säännöt.
Saako ujo näkyä ja kuulua, nauraa ääneen?
30.09.2022 |
Miksi ujojen hyvää pöhinää aina sorsitaan, kun he tulevat ulos kuorestaan hassulla huumorillaan? Miksi se nolaaminen ja oudoksunta?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikut oudoissa porukoissa
Netti ja maailma on täynnä outoja ujojen ominaispiirteitä halveksuvia ihmisiä.
Itsesäälillähän asiat paranevat...
Koulukiusaaja on näköjään koko ikänsä koulukiusaaja.
-eri
Ujot ovat niitä pahimpia kiusaajia. He kiusaavat myös itseään. Tosin sekin on aina muiden syy.
Hyvin kiteytit koko nykykiusaamisen periaatteen. Tehdään kiusatusta itsestään syyllinen. Onneksi useimmilla kiusaajilla kusi ja paska tulee aivoista ulos aikuisuuden ja elämänkokemuksen, viisastumisen myötä, ennemmin tai myöhemmin. Joillakin ei valitettavasti näin tapahdu koskaan ja heitä oikeastaan jopa säälin, kun jäävät sille tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikut oudoissa porukoissa
Netti ja maailma on täynnä outoja ujojen ominaispiirteitä halveksuvia ihmisiä.
Itsesäälillähän asiat paranevat...
Koulukiusaaja on näköjään koko ikänsä koulukiusaaja.
-eri
Ujot ovat niitä pahimpia kiusaajia. He kiusaavat myös itseään. Tosin sekin on aina muiden syy.
Kiusaajan mielestä kiusaamisen syy on aina siinä kiusattavassa. Milloin se on läski, pukeutuu väärin tai on ärsyttävän ujo.
Vierailija kirjoitti:
Monet ehkä hämmentyvät erosta ujon stereotypian ja tosielämän ujon välillä. Olen ujo ja arka, mutta huumorini on todella kyynistä ja mustaa. Kiroilen lisäksi paljon ja osaan hyvin kriittisesti tarkastella yhteiskunnan ilmiöitä. Epäujojen mielestä ujojen kuuluu olla kilttejä, säyseitä ja rauhallisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen, kun niillä onkin eräillä turhan kantaaottavia mielipiteitä.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tuntemattomienkin tietää, että olet ujo? Kerrotko sen aina kaikille?
Teen asiaspalvelutyötä ja joskus eteen tulee selkeästi ujoja, mutta aina he saavat asiansa hoidettua kanssani.
En usko, että ujous on ongelma, ellei siitä tee itselleen ongelmaa. Toiset vain ovat hiljaisempia kuin toiset. Ei ujojen kannata korostaa omassa mielessään asiaa yhtään sen enempää, vaan olla juuri omia itsejään. Niin me muutkin olemme ja sen te varmaan hyväksytte myös.
Muuten olet oikeassa, mutta ujous ja hiljaisuus ovat eri asioita eivätkä todellakaan aina kulje käsi kädessä. Voi toki olla sekä ujo että hiljainen, mutta voi myös olla hiljainen ja ei lainkaan ujo, ja sitten voi olla ujo mutta silti äänessä paljon. Itse olen hiljainen, tai hiljaisempi kuin mitä se valjuhko keskimääräinen määritelmä ihmisten puheliaisuudelle nyt onkaan (=typerää), mutta en lainkaan ujo. Nämä kaksi asiaa sotketaan aivan liikaa toisiinsa ja minuakin virheellisesti ujoksi luultu koko ikäni. Minulla ei ole mitään ongelmaa sanoa asiaani suoraan päin naamaa, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Mutta silti en hihku ja rieku koko ajan kovaan ääneen joka paikassa.
En nyt oikein tiedä mikä sinun ongelmasi on, liiallinen suorapuheisuus? Ilkeys? Pitkävihaisuus? Tekopyhyys? Omahyväisyys? Ylimielisyys? Jaxuhalit.
Vierailija kirjoitti:
Monet ehkä hämmentyvät erosta ujon stereotypian ja tosielämän ujon välillä. Olen ujo ja arka, mutta huumorini on todella kyynistä ja mustaa. Kiroilen lisäksi paljon ja osaan hyvin kriittisesti tarkastella yhteiskunnan ilmiöitä. Epäujojen mielestä ujojen kuuluu olla kilttejä, säyseitä ja rauhallisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen, kun niillä onkin eräillä turhan kantaaottavia mielipiteitä.
Kiroileminen on hienoa ja ihailtavaa! Paljon kiroilevaa ihmistä on mukava kuunnella ja hänen juttujaan kiva kuunnella.
Kiroilu antaa tyypistä typerän kuvan. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tuntemattomienkin tietää, että olet ujo? Kerrotko sen aina kaikille?
Teen asiaspalvelutyötä ja joskus eteen tulee selkeästi ujoja, mutta aina he saavat asiansa hoidettua kanssani.
En usko, että ujous on ongelma, ellei siitä tee itselleen ongelmaa. Toiset vain ovat hiljaisempia kuin toiset. Ei ujojen kannata korostaa omassa mielessään asiaa yhtään sen enempää, vaan olla juuri omia itsejään. Niin me muutkin olemme ja sen te varmaan hyväksytte myös.
Muuten olet oikeassa, mutta ujous ja hiljaisuus ovat eri asioita eivätkä todellakaan aina kulje käsi kädessä. Voi toki olla sekä ujo että hiljainen, mutta voi myös olla hiljainen ja ei lainkaan ujo, ja sitten voi olla ujo mutta silti äänessä paljon. Itse olen hiljainen, tai hiljaisempi kuin mitä se valjuhko keskimääräinen määritelmä ihmisten puheliaisuudelle nyt onkaan (=typerää), mutta en lainkaan ujo. Nämä kaksi asiaa sotketaan aivan liikaa toisiinsa ja minuakin virheellisesti ujoksi luultu koko ikäni. Minulla ei ole mitään ongelmaa sanoa asiaani suoraan päin naamaa, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Mutta silti en hihku ja rieku koko ajan kovaan ääneen joka paikassa.
En nyt oikein tiedä mikä sinun ongelmasi on, liiallinen suorapuheisuus? Ilkeys? Pitkävihaisuus? Tekopyhyys? Omahyväisyys? Ylimielisyys? Jaxuhalit.
Minulla ei ole mitään ongelmaa :) Ei tarvitse yrittää yhtään provosoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ehkä hämmentyvät erosta ujon stereotypian ja tosielämän ujon välillä. Olen ujo ja arka, mutta huumorini on todella kyynistä ja mustaa. Kiroilen lisäksi paljon ja osaan hyvin kriittisesti tarkastella yhteiskunnan ilmiöitä. Epäujojen mielestä ujojen kuuluu olla kilttejä, säyseitä ja rauhallisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen, kun niillä onkin eräillä turhan kantaaottavia mielipiteitä.
Kiroileminen on hienoa ja ihailtavaa! Paljon kiroilevaa ihmistä on mukava kuunnella ja hänen juttujaan kiva kuunnella.
Kiroilu antaa tyypistä typerän kuvan. Aina.
Mutta tutkimusten mukaan kiroilevat ihmiset ovat rehellisempiä ja älykkäämpiä. Minkäs teemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikut oudoissa porukoissa
Netti ja maailma on täynnä outoja ujojen ominaispiirteitä halveksuvia ihmisiä.
Itsesäälillähän asiat paranevat...
Koulukiusaaja on näköjään koko ikänsä koulukiusaaja.
-eri
Ujot ovat niitä pahimpia kiusaajia. He kiusaavat myös itseään. Tosin sekin on aina muiden syy.
Kiusaajan mielestä kiusaamisen syy on aina siinä kiusattavassa. Milloin se on läski, pukeutuu väärin tai on ärsyttävän ujo.
Ainakin pari kiusaajaa on jo löytänyt kommenttini.
Vierailija kirjoitti:
Olen ujohko tai ehkä enemmän introvertti. Joskus tuntuu kun on sitten nauranut jotakin niin lähellä on jotenkin luultu että nauran heille. Eli väitän ettei kaikkien ego ole siltä osin ole kunnossa kanssa ihmisilläkään.
Mitä väliä sillä on mitä muut ehkä luulevat, kun naurat? Minä ainakin nautan silloin, kun naurattaa ja en mieti muiden reaktioita ja luulemisia ollenkaan. Miksi ihmeessä kyttäisin muita ihmisiä yleensäkään?
Minäkin olen introvertti ja pärjään oikein hyvin. Suurin osa tuntemistani ihmisiä on introverttejä ja hekin pärjäävät ihan hyvin. Meillä kaikilla on ihan sopivan hyvä itsetunto ja siksi pärjäämmekin.
Ujojen kannattaisi myös keskittyä hyviin asioihin elämässään ja lopettaa ihan kokonaan kaiken epämääräisen ajattelun, sillä se vie turhaan energiaa hyviltä asioilta. Jos miettii koko päivän tai vaikka koko viikon jonkun toisen ihmisen katsetta, kun itse nauroi, niin ei se kuulosta kenenkään mielestä fiksulta ajankäytöstä, ei edes toisen ujon mielestä. Tai jos kuulostaa, niin ongelmat ovat syvällä ja ammattiauttaja voisi olla paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikut oudoissa porukoissa
Netti ja maailma on täynnä outoja ujojen ominaispiirteitä halveksuvia ihmisiä.
Itsesäälillähän asiat paranevat...
Koulukiusaaja on näköjään koko ikänsä koulukiusaaja.
-eri
Ujot ovat niitä pahimpia kiusaajia. He kiusaavat myös itseään. Tosin sekin on aina muiden syy.
Kiusaajan mielestä kiusaamisen syy on aina siinä kiusattavassa. Milloin se on läski, pukeutuu väärin tai on ärsyttävän ujo.
Ainakin pari kiusaajaa on jo löytänyt kommenttini.
Lopeta ajatteleminen, se ei sovi sinulle. Yritä hyvä ihminen etsiåbitsellesi joku järkevä sinulle sopiva harrastus tai mielenkiinnon kohde, sillä itsesääli ei ole hyvä harrastus kenellekään. Kaikkea hyvää sinulle!
Ehkä ihmiset jotenkin kokevat tulleensa huijatuiksi, kun ujo ei olekaan sellainen hiljainen tuppisuu, jolta hän aluksi vaikutti?
Itse olin teini-iässä hyvin sulkeutunut ja hiljainen, kunnes uskalsin lukion jälkeen jatko-opinnot aloitettuani avautua ja vapauttaa oman nauravaisen, temperamenttisen ja äänekkään itseni. Vanhat lukiokaverini tuntuivat pahastuvan tästä muutoksesta. He varmaan kokivat, että olin jotenkin huijannut heitä, kun en ollutkaan enää yhtä vaisu ja hiljainen, kuin aiemmin. Valitettavasti paluu epävarmaksi ja sulkeutuneeksi hiirulaiseksi ei houkutellut, vaikka välit viilenivätkin useaan lukioajan kaveriin. Miksipä sitä hengaisi sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy sinua ja iloitse siitä, että olet nykyään onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tuntemattomienkin tietää, että olet ujo? Kerrotko sen aina kaikille?
Teen asiaspalvelutyötä ja joskus eteen tulee selkeästi ujoja, mutta aina he saavat asiansa hoidettua kanssani.
En usko, että ujous on ongelma, ellei siitä tee itselleen ongelmaa. Toiset vain ovat hiljaisempia kuin toiset. Ei ujojen kannata korostaa omassa mielessään asiaa yhtään sen enempää, vaan olla juuri omia itsejään. Niin me muutkin olemme ja sen te varmaan hyväksytte myös.
Muuten olet oikeassa, mutta ujous ja hiljaisuus ovat eri asioita eivätkä todellakaan aina kulje käsi kädessä. Voi toki olla sekä ujo että hiljainen, mutta voi myös olla hiljainen ja ei lainkaan ujo, ja sitten voi olla ujo mutta silti äänessä paljon. Itse olen hiljainen, tai hiljaisempi kuin mitä se valjuhko keskimääräinen määritelmä ihmisten puheliaisuudelle nyt onkaan (=typerää), mutta en lainkaan ujo. Nämä kaksi asiaa sotketaan aivan liikaa toisiinsa ja minuakin virheellisesti ujoksi luultu koko ikäni. Minulla ei ole mitään ongelmaa sanoa asiaani suoraan päin naamaa, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Mutta silti en hihku ja rieku koko ajan kovaan ääneen joka paikassa.
En nyt oikein tiedä mikä sinun ongelmasi on, liiallinen suorapuheisuus? Ilkeys? Pitkävihaisuus? Tekopyhyys? Omahyväisyys? Ylimielisyys? Jaxuhalit.
Minulla ei ole mitään ongelmaa :) Ei tarvitse yrittää yhtään provosoida.
Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ehkä hämmentyvät erosta ujon stereotypian ja tosielämän ujon välillä. Olen ujo ja arka, mutta huumorini on todella kyynistä ja mustaa. Kiroilen lisäksi paljon ja osaan hyvin kriittisesti tarkastella yhteiskunnan ilmiöitä. Epäujojen mielestä ujojen kuuluu olla kilttejä, säyseitä ja rauhallisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen, kun niillä onkin eräillä turhan kantaaottavia mielipiteitä.
Kiroileminen on hienoa ja ihailtavaa! Paljon kiroilevaa ihmistä on mukava kuunnella ja hänen juttujaan kiva kuunnella.
Kiroilu antaa tyypistä typerän kuvan. Aina.
Mutta tutkimusten mukaan kiroilevat ihmiset ovat rehellisempiä ja älykkäämpiä. Minkäs teemme.
Niinpä tietenkin. Jatka valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikut oudoissa porukoissa
Netti ja maailma on täynnä outoja ujojen ominaispiirteitä halveksuvia ihmisiä.
Itsesäälillähän asiat paranevat...
Koulukiusaaja on näköjään koko ikänsä koulukiusaaja.
-eri
Ujot ovat niitä pahimpia kiusaajia. He kiusaavat myös itseään. Tosin sekin on aina muiden syy.
Kiusaajan mielestä kiusaamisen syy on aina siinä kiusattavassa. Milloin se on läski, pukeutuu väärin tai on ärsyttävän ujo.
Ainakin pari kiusaajaa on jo löytänyt kommenttini.
Ja taas samat kaksi löysivät tuonkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset jotenkin kokevat tulleensa huijatuiksi, kun ujo ei olekaan sellainen hiljainen tuppisuu, jolta hän aluksi vaikutti?
Itse olin teini-iässä hyvin sulkeutunut ja hiljainen, kunnes uskalsin lukion jälkeen jatko-opinnot aloitettuani avautua ja vapauttaa oman nauravaisen, temperamenttisen ja äänekkään itseni. Vanhat lukiokaverini tuntuivat pahastuvan tästä muutoksesta. He varmaan kokivat, että olin jotenkin huijannut heitä, kun en ollutkaan enää yhtä vaisu ja hiljainen, kuin aiemmin. Valitettavasti paluu epävarmaksi ja sulkeutuneeksi hiirulaiseksi ei houkutellut, vaikka välit viilenivätkin useaan lukioajan kaveriin. Miksipä sitä hengaisi sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy sinua ja iloitse siitä, että olet nykyään onnellisempi.
Vielä kerran, ihmiset eivät ajattele sinusta yhtään niin paljon kuin luulet.
Minä käyttäydyn perheeni ja ystävieni kanssa eri tavoin kuin ventovieraiden kanssa tai vaikka työpaikalla, se on normaalia. Työpaikalla olen rauhallinen, jopa hiljainen, työtä tekevä, aikaansaava ja hyvin asiallinen, mutta vaikka lasteni kanssa olenkin iloinen, touhottava ja joskus jopa äänekäs. En usko, että asiaa ihmettelee kukaan, sillä pankkimaailmassa työskenteleviltä ei odoteta mitään räjähtelevyyttä ja voimakkaita mielialan purkauksia.
En kuitenkaan ole jäänyt jumiin joihinkin lukioaikoihin, vaan kasvanut ihmisenä ihan niin kuin muutkin ovat.
Ei ole olemassa ujoutta. Se on ahdistuneisuushäiriö. Ei ihmiset syyttä vetäydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ehkä hämmentyvät erosta ujon stereotypian ja tosielämän ujon välillä. Olen ujo ja arka, mutta huumorini on todella kyynistä ja mustaa. Kiroilen lisäksi paljon ja osaan hyvin kriittisesti tarkastella yhteiskunnan ilmiöitä. Epäujojen mielestä ujojen kuuluu olla kilttejä, säyseitä ja rauhallisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen, kun niillä onkin eräillä turhan kantaaottavia mielipiteitä.
Kiroileminen on hienoa ja ihailtavaa! Paljon kiroilevaa ihmistä on mukava kuunnella ja hänen juttujaan kiva kuunnella.
Kiroilu antaa tyypistä typerän kuvan. Aina.
"Ei saa kiroilla, kun minä sanon niin väävää" Ei kuulu sinulle pätkääkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikut oudoissa porukoissa
Netti ja maailma on täynnä outoja ujojen ominaispiirteitä halveksuvia ihmisiä.
Itsesäälillähän asiat paranevat...
Koulukiusaaja on näköjään koko ikänsä koulukiusaaja.
-eri
Ujot ovat niitä pahimpia kiusaajia. He kiusaavat myös itseään. Tosin sekin on aina muiden syy.
Hyvin kiteytit koko nykykiusaamisen periaatteen. Tehdään kiusatusta itsestään syyllinen. Onneksi useimmilla kiusaajilla kusi ja paska tulee aivoista ulos aikuisuuden ja elämänkokemuksen, viisastumisen myötä, ennemmin tai myöhemmin. Joillakin ei valitettavasti näin tapahdu koskaan ja heitä oikeastaan jopa säälin, kun jäävät sille tasolle.
Näinhän tämä tuppaa olemaan ja käsitykseni mukaan työpaikoillakin on näitä epäempaattisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Tämä palsta on jäävuoren huippu siitä kaikesta mitä yhteiskunnassa tapahtuu ujoja ja muutenkin heikommassa asemassa olevia kohtaan. Kerjäänkö holhousta, niin en vaan peruskunnioitusta toivoisin että jokainen toimii yhteiseloa hyödyttävästi omalla persoonallaan. Minä kykenen kunnioittamaan muita, jos he kunnioittavat minua ja siihen mielestäni myös liittyy se että pitäisi pystyä tajuamaan toisen ihmisen ominaispiirteet ettei loukkaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa yllättävästi ärsyttää näitä räväköitä ja ulospäinsuuntautuneita puhuvia päitä. Huomio täytyy olla heissä, älä tulee reviirilleni.
Sitten nämä samaiset ihmiset ovat ihan liemissään, kun ujot ihmiset eivät puhu eivätkä pukahda. Kyllä on ristiriitaisia toiveita.
Muut ihmiset eivät mieti ujoja ja heidän puhumisiaan tai puhumattomuuttaan välttämättä ollenkaan.
Yrittäkää ymmärtää ujot ja muut, että yleensäkään kenelläkään ei ole aikaa (ja mielenkiintoa) miettiä muiden ihmisten tekemisiä, sanomisia, pukeutumisia, hiusten värejä, nenän muotoja, selän pituuksia, kengännauhoja tai muita toissijaisia asioita.
Neuvon siis ujoja, että keskittykää oman navan ja varpaiden tuijottamisen sijasta vaikka poimimaan roskia maasta, kun kerran sinne päin katsotte. Tai pelastamaan kastematoja asfaltilta penkereelle, sekin on hyödyllisempi puuha kuin ylianalysoida muiden mahdollisia sekunnin mittaisia katseita tai muita turhuuksia, mitä mielessänne vatvotte.
Monet ehkä hämmentyvät erosta ujon stereotypian ja tosielämän ujon välillä. Olen ujo ja arka, mutta huumorini on todella kyynistä ja mustaa. Kiroilen lisäksi paljon ja osaan hyvin kriittisesti tarkastella yhteiskunnan ilmiöitä. Epäujojen mielestä ujojen kuuluu olla kilttejä, säyseitä ja rauhallisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen, kun niillä onkin eräillä turhan kantaaottavia mielipiteitä.