Vaimon päiväkirjat

Jotkut asiat ovat vaan yksityisasioita!

Ihan kaikkea ei tarvitse tietää.

Eikö itselläsi ole mitään menneisyyttä ennen vaimoa?

On minunkin miehelläni jotain ex-tyttökaverin rakkauskirjeitä tuolla. Ihan sama, ei minua haittaa. Olen minäkin elänyt varattuna ennen mieheni löytämistä, joten tilanne on aivan molemminpuoleinen, minä vain poltin kaikki "jollotuskirjeet" ihan omasta tahdostani, kun aikanaan erosin exästä.



Mitä se muka muuttaa, että on joku teiniaikainen lappu/kirja tallessa? Yhtä hyvin niitä vanhoja voi muistella ja kaihoilla ilman kirjallisuuttakin, jos haluaa.

voi mennä määräämään, eli saat tuntue niin, jos sinusta niin tuntuu.



Toisaalta, itseäni se ei yhtään vaivaisi. Ennemminkin niin, että hyvä, jos on vaimolla ollut vientiä, ettei olisi minua säälistä ottanut.



Henkilökohtainen mielipiteeni siis on, että turhaa mietiti koko asiaa, jokaisella luonnollisesti on oma menneisyytensä ja se on todellakin heidän oma menneisyytensä. Keskity tulevaan.



Mielestäni vaimon kuuluukin joskus vähän muistella vanhoja, sehän olisi ihan tervettä. Tuskin on kuitenkaan pahemmin muistellut, ainakaan lukemalla, kun ovat lapsuudenkodissa tähän asti olleet.



Itse en menisi kovinkaan hanakasti vaimon päiväkirjoja lukemaa.

päiväkirjoja. Niiden pariin mukava palata ajoittain, muistella.



Viepä vaimosi lobotomiaan, se ainut keino miten muistot katoaa.



Oletko kovin mustasukkainen? Jokaisella on muistoja. Ne arvokkaita. Sama kuin valokuvat. Ei niitä heitetä pois. Eikä sellaista voi toiselta pyytää/vaatia.



Huono itsetunto ehkä sinulla jos nuo häiritsee. Tutkaile itseäsi

..kädessäin yhä näin niitä vien....



Muistot kalleinta mitä meillä on.

Olet itse pakottanut vaimosi näyttämään nuo kirjat sinulle (hän ei olisi niitä halunnut näyttää), joten nyt kannattaa mennä peilin eteen ja katsoa sinne aika pitkään. Onko sinulla ollut koskaan mitään tunteita ennen vaimoasi? Oletko puhunut kenenkään kanssa, ollut ihastunut, rakastunut?



Mua oikeasti oksettaa ihmiset, jotka tonkii toisten päiväkirjoja.

Muistot aarteita, henkilökohtaisia. Ne jaetaan, jos halutaan. Jotain "omaa" pitää olla.

normaalilta tuo, että häiriinnyt jostain ENNEN SINUA olleesta elämästä. Ymmärtäisin, jos vaimosi nykyään istuisi illat pitkät kirjoittelemassa päiväkirjaansa muista miehistä ja haikailemassa, mutta näinhän tilanne ei sentään ole.



Ja jos vaimosi ei halunnut näyttää päiväkirjoja, niin miten sait niitä katseltua? Pakotitko ja ruikutit?



Anteeksi, olen vähän krkäs, mutta aika ikävältä kuulostaa. Nyt unohdat päiväkirjat ja keskityt nykyisyyteen. Sitä paitsi itsekin pitkässä ja onnellisessa avioliitossa elävänä voi kertoa, että se on ihan normaalia, että silloin tälllöin haikailee joidenkin muiden miesten perään. Ainakin mulle ja kavereilleni näin tapahtuu, mutta ei koskaan johda mihinkään, vaan on vaan haaveilua, joka on ihanaa.

olla mustasukkainen menneisyydestä. Melkein jokaisella on jonkinlainen menneisyys. Eikö sinulla ole? Ja jos vaikka vaimosi joskus kaiholla muistelisi niitä "hyviä" aikoja, niin tuskinpa vaan hän tätä hetkeä niihin muistoihin vaihtaisi. Muista se.

Jos olet noin epävarma itsestäsi ja moinen kyylääjä, vaimosi voisi paremmin jonkun muun kanssa.

Elin 11 vuotta sairaalloisesti mustasukkaisen miehen kanssa ja se teki minut melkein hulluksi. Jatkuva epäily ja henkinen painostus.



Tunsin kuin eläisin jossain häkissä. Lopulta lähdin.



Älä tee sinä samaa virhettä ja aja vaimoasi pois elämästäsi.



Ex on katunut myöhemmin kun tajusi että hän se oli syyllinen eroomme vaikka syyllisti minua kaikesta mahdollisesta tai siis kuvitteli kaikenlaista ja uskoi ne todeksi.



Voin sanoa että ahdistus loppui eroomme ja olen onnellinen että lähdin.

Ei siksi että mulla olisi jotain salattavaa - voin ihan mielelläni keskustella hänen kanssaan menneisyyteni asioista jos niikseen tulee - vaan siksi etten usko siitä seuraavan kuin hämminkiä ja pahaa mieltä.



Päiväkirjathan eivät ole mitenkään kokonaisvaltainen kuva historiasta, vaan niihin on päätynyt yksittäisiä juttuja joita ulkopuolinen ei pysty oikein tulkitsemaan ilman kontekstia. Esim. jos mun päiväkirjojani olisi uskominen niin mun nykyinen mieheni olisi aivan hirviö, koska puran päiväkirjaan sellaiset jutut joita en viitsi olla koko ajan ääneenkään nalkuttamassa. Päiväkirjaan ei taas sitten jaksa kirjoittaa sitä "taas ihan normaali päivä, ihan kivaa, ei mitään erityistä" -tilannetta, joka kuitenkin on yleisin olotila.



Pysy oikeasti erossa niistä päiväkirjoista, kaikkien edun nimissä.

Todella ahdistavaa. Ihmisellä pitää olla oikeus parisuhteen lisäksi myös yksityisyyteen.

Minusta olet toiminut väärin ja typerästi. Pyydä vaimoltasi anteeksi, että painostit kirjojen lukemiseen, ja unohda koko asia.

Mustasukkaisuus on kavala, piinaava tunne, jonka me kaikki itsessämme tunnistamme. Mustasukkaisuus pistää tutkimaan toisen laukut, lompakot, taskut ja kaapit. Se ajaa kohtauksiin julkisilla paikoilla tai kärsii hiljaa itsekseen. Toisia se ei kiusaa juuri lainkaan, mutta joidenkin kohdalla se on johtanut jopa hyvinkin epätoivoisiin tekoihin ja jopa toisen tai molempien elämän päättymiseen.



Yleensä mustasukkaisuutta on sitä vähemmän, mitä toimivampi parisuhde on, ja mitä pitempään suhde on kestänyt. Pitkään kestäneessä, vakiintuneessa suhteessa luottamus on yleensä sitä luokkaa, että mustasukkaiseksi ei tulla juuri missään tilanteessa. Jos taas suhteessa on ongelmia, lisääntyy yleensä myös mustasukkaisuus.





Mustasukkaisuus ruokkii usein sitten näitä muita ongelmia ja noidankehä on valmis.

varsinkin, jos olet sitä tekstiä lukenut. Jätä silti omaan arvoonsa menneet asiat. Nillä ei ole mitään tekemistä teidän liittonne kanssa!



Nuoruuden päiväkirjat ovat arvokkaita muistoja, eikä niitä lueta sen takia, että muistellaan menneitä poikaystäviä, vaan sen takia, että muistellaan, millainen ihminen on itse ollut siihen aikaan.

menneisyys. Niin meillä kaikilla on. Ei menneisyydelle saa olla mustasukkainen.

Kyllä minä saatan kaiholla muistella jotain ex-poikaystävää, mutta ei se tarkoita, että haluaisin nyt olla hänen kanssaan.



Ethän sä tunteillesi mitään voi, mutta pidä ne omana tietonasi äläkä anna niiden vaikuttaa käytökseesi.

ymmärrä tuollaista teinix-juttujen jemmailua. Enkä ylipäätäänkään siedä krääsää nurkissani. Menneisyysjutut ja muistelot on paljon kivempi hoitaa omassa mielessä.



Jos jonkun kuitenkin on pakko pikkutytön lailla tuommoisia jemmata, niin voi sitä kyllä lähteä siitä, että mikäli mies ne haluaa lukea, mies sen myös kestäköön. En todellakaan lähtisi niitä enää kolmekymppisenä kynsin hampain ukolta suojelemaan, kuten joskus 12-vuotiaana äidiltä ja isältä...