Kuinka suuri osa suomalaisten pahoinvoinnista johtuu nykyään yhteisöllisyyden puutteesta? Nuoret ja vanhukset kärsivät yksinäisyydestä, työikäisillä on kiirettä

Ei oo enää mitään urheilu- tai nuorisoseuroja vaan lapset ja nuoret kattoo vaan ruutua kotona

Helppo syntipukki omalle passiivisuudelle.

Elämän stressitilanteissakin toivotaan että apu tulee yhteiskunnalta tai terveydenhuollolta. Jos opiskelu tai pikkulapsiarki on raskasta, toivotaan apuun usein yhteiskunnan palveluita eikä esimerkiksi niin että perhe tai ystävät tai sukulaiset auttaisivat ja tukisivat.

Vaikee olla yhteisöllinen kun hallinto tunkee joka paikkaan ihmisten elämissä, ja useiden mielestä se on vaan helvetin hienoa ja toivottavaa.

No kyllä varmasti ainakin osa johtuu juuri siitä. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa ihmisillä tuntuu olevan vähemmän mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä, kun aina joku oikeasti tulee hakemaan kotoa, jos meinaa jäädä sinne möllöttämään.

Toisaalta ap, pitäisi ensin korjata yhteisön ihmiset. Hyvin moni "normaali työssäkäyvä" on käpertynyt omaan perheeseensä, koska kokee lapsuudenperheen, sukulaisten, tuttavien, työkavereisen, ym. taholta sellaisia ilkeyksiä, että on mieluummin vetäytynyt joko yksinäisyyteen, puolisokuplaan tai omaan ydinperhekuplaan. Tietysti hän itse antaa ilkeyttä muille, koska muuten hänen tuttavansa haluaisivat viettää aikaa hänen kanssaan, eivätkö käpertyisi taas omaan yksinäisyyteensä. Ihmiset ovat rikki. Ihmiset eivät halua, eivätkä osaa olla aitoja, arvokkaita ja rakastettavia toisilleen (platoonisesti). Ihmiset eivät vaali itsessään ja muissa ihmisissä hyvää ja se on ongelma, se on rikkonut yhteisöllisyyden. Hyvän ajattelu toisista ja luottamus ovat ystävyyden ja hyvien suhteiden A ja O.

Mä en oikein jaksa uskoa, että kyse olisi yhteisöllisyyden puutteesta. Suuri osa suomalaisista taitaa kuitenkin olla sellaisia "rusinat pullasta" ihmisiä eivätkä kykeneviä oikeaan yhteisöllisyyteen. Tarkoitan tällä sitä, että yhteisö saattaa olla ajatuksena ihan kiva, kunhan sen yhteisön voi ottaa komerosta silloin, kun sitä johonkin tarvitsee, ja laittaa takaisin komeroon, kun ei enää tarvitse.

Mä kuulun itse yhteisölliseen perheeseen ja sukuun ja voidakseni olla osa yhteisöäni, mun pitää tehdä varsin paljon asioita, joita en haluaisi - ainakaan just sillä hetkellä - tehdä. Omaa kalenteriaan ei voikaan aikatauluttaa vain omien tarpeidensa mukaan vaan sen joutuu aikatauluttamaan kaikkien yhteisöönsä kuuluvien tarpeiden mukaan. Tänä päivänä monilla kalenteri täyttyy jo ihan oman perheen eli samassa taloudessa asuvien tarpeiden mukaan ja jos siihen pitäisi ympätä vielä isovanhempien, omien sisarusten ja muidenkin lähisuvun tarpeet, niin sitä kallisarvoista "omaa aikaa" jäisi aika vähän. Yhteisöllisyys toimii paremmin silloin, jos kaikilla yhteisöön kuuluvilla on varsin hyvin luppoaikaa. Ruuhkavuosiaan elävälle olisi vain lisärasitus alkaa järjestää sukulaisille sunnuntaipäivällisiä tms. Tai edes osallistua jjonkun toisen järjestämille sukupäivällisille. 

Yksinäisyys on tosiasia, mutta sen selättämiseen yleensä riittää yksi hyvä ystävä. 

Tämä onglema koskee onneksi vain r*skaväkeä. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä varmasti ainakin osa johtuu juuri siitä. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa ihmisillä tuntuu olevan vähemmän mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä, kun aina joku oikeasti tulee hakemaan kotoa, jos meinaa jäädä sinne möllöttämään.

Toisaalta osa yhteisöistä on sairaalloisia. On uhkailua, kiristystä, välivaltaa, sättimistä, leukailua, fyysistä ja henkistä pahoinvointia. On epäreiluutta, kyräilyä, pahantekoa jne. Ei sellaisessakaan ole hyvä olla osallisena.

Kyllä siinä yhteisöllisyydessä on huonotkin puolensa. Joutuu sietämään täysin rajattomia läheisiä, ja jos yrittää vetää asiallisesti rajoja niin saa itse vain hankalan ihmisen maineen.

Esimerkiksi kynnys kutsua joku syömään on Suomessa todella korkealla.

Hyvä kun laitetaan edes omalle perheelle yhteistä ateriaa.

Itse olen oikein tyytyväinen, kun ei tarvitse nähdä ketään. :D Päinvastoin vituttaa joka kerta, kun pitää poistua kotoa, tai kotonani käy edes huoltomies.

Sukulaisten näkemiseen sopiva aikaväli on joka joulu, kavereita voi tavata pari kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä varmasti ainakin osa johtuu juuri siitä. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa ihmisillä tuntuu olevan vähemmän mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä, kun aina joku oikeasti tulee hakemaan kotoa, jos meinaa jäädä sinne möllöttämään.

Toisaalta osa yhteisöistä on sairaalloisia. On uhkailua, kiristystä, välivaltaa, sättimistä, leukailua, fyysistä ja henkistä pahoinvointia. On epäreiluutta, kyräilyä, pahantekoa jne. Ei sellaisessakaan ole hyvä olla osallisena.

Totta. Yhteisöllisyyden ihannoinnissa unohtuu aina se, että yhteisöllisyys toimii ainoastaan silloin, mikäli yhteisön muodostavat yksilöt ovat terveita. Ikävä kyllä näin ei monesti ole. Ihan harmittomalla tavalla poikkeavatkin saatetaan ottaa hampaisiin, jos eivät istu yhteisön normeihin ja toisaalta henkisesti häiriintyneet henkilöt voivat olla hyvinkin pidettyjä, jos vain ovat muuten oikeanlaisia. Yhteisöllisyys on monesti yhtenäisyyskulttuuria, jossa vain ne tietynlaiset hyväksytään ja heistä välitetään. Muita karsastetaan, kiusataan ja syrjitään vapaasti, saatetaan savustaa yhteisön ulkopuolelle tai ääritapauksessa jopa surmata.

Englantilaiset ovat oivaltaneet yhteisöllisyyden merkityksen!

Juttelevat pihapiirissä naapureidensa kanssa niitä näitä ja osaavat tervehtiä toisiaan.

Pubit ovat koko yhteisön kokoontumis -ja ruokapaikkoja eikä sielläkään olla tuppisuita.

Pitävät myös naapureistaan huolta eli huomaavat jos kaikki ei ole ok.

Varsinkin nuorilla on yleistynyt ahdistus ja masennus ja yksinäisyys todella paljon. Aikaa kuluu paljon erilaisten ruutujen ääressä enemmän ja muiden ihmisten seurassa entistä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Elämän stressitilanteissakin toivotaan että apu tulee yhteiskunnalta tai terveydenhuollolta. Jos opiskelu tai pikkulapsiarki on raskasta, toivotaan apuun usein yhteiskunnan palveluita eikä esimerkiksi niin että perhe tai ystävät tai sukulaiset auttaisivat ja tukisivat.

Ei muita voi vaivata. Jokaisella on kiireitä ja rajoitteita nykyään liikaa ihan omaan elämään. Läheiset voivat asua satojen kilometrien päässä. Perheet ovat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Englantilaiset ovat oivaltaneet yhteisöllisyyden merkityksen!

Juttelevat pihapiirissä naapureidensa kanssa niitä näitä ja osaavat tervehtiä toisiaan.

Pubit ovat koko yhteisön kokoontumis -ja ruokapaikkoja eikä sielläkään olla tuppisuita.

Pitävät myös naapureistaan huolta eli huomaavat jos kaikki ei ole ok.

Kyllä Suomessakin huomataan. Ohjataan vain viranomaiset ilmoituksella ottamaan yhteyttä tai oven taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän stressitilanteissakin toivotaan että apu tulee yhteiskunnalta tai terveydenhuollolta. Jos opiskelu tai pikkulapsiarki on raskasta, toivotaan apuun usein yhteiskunnan palveluita eikä esimerkiksi niin että perhe tai ystävät tai sukulaiset auttaisivat ja tukisivat.

Ei muita voi vaivata. Jokaisella on kiireitä ja rajoitteita nykyään liikaa ihan omaan elämään. Läheiset voivat asua satojen kilometrien päässä. Perheet ovat pieniä.

Mistä se ajatus tulee että ei voi vaivata muita?

Ja muutetaan kauas läheisistä?

Suomi onnellisimpana maana on tilastovirhe.

Jotkut kärsivät yhteisöllisyydestä ja pakotuksesta. Osalle sopii oma rauha ja menot. Voimia pitää ladata, ilmastokin. On tyhmää aina puhua yhteisöllisyyden puutteesta tässä sosialismissa. Osa kaipaa varmaan välittämistä, kavereita joskus vapaalla tai seurustelukumppania - mutta sopivia ei aina ole. Joskus se siirtyy aikuisuuteen kunnes tulee jotain uutta.